Miksi valioliigajoukkueilla on niin vaikeaa Euroopan kentillä?

Olen jo pidemmän aikaa keskustellut mm. YLEn urheilu-uutisten kommenteissa, erinäisissä muiden kirjoittajien pitämissä blogeissa ja myös omassa siitä, miksi valioliigajoukkueilla on viime vuosina ollut pelillisesti ja suurilta osin tuloksellisestikin suuria vaikeuksia eurocupien ratkaisupeleissä. Olen tuonut esiin mm. näkökohtia siitä, että englantilainen jalkapallo on taktisesti köyhää ja vanhentunutta etelä-eurooppalaiseen peliin verrattuna ja että kyseinen pelityyli perustuu enemmän vauhdikkaaseen päästä päähän juoksemiseen, kun taas mm. Espanjassa, Saksassa ja Italiassa perustetaan peli enemmän pallonhallintaan ja yksilötaitoon. Monilla valioliigafaneilla ja englantilaisen futiksen ystävillä on noussut näiden väitteiden takia karvat pystyyn ja vastaväitteet ovat olleet mitä huvittavimpia. Saatuani käsiini tämänviikkoisen Urheilulehden 7/2013 tein sitä lukiessani äärimmäisen tyydyttävät huomion: pitkän linjan jalkapallotoimittaja ja valmentajanakin toiminut Gert Remmel kirjoitti aiheesta jutun, jossa hän on tehnyt täsmälleen samanlaisia huomioita kanssani mm. taktisista kysymyksistä! Siteeraan alla hänen otteita hänen kirjoituksestaan ja kommentoin niitä.

"Englannin Valioliiga on näkyvin ja seuratuin jalkapallosarja maailmassa. Suosiota on perusteltu sillä, että Valioliiga olisi viihdyttävin ja korkeatasoisin. Ensimmäinen väite on ohuella pohjalla. Rahalla mitattuna Valioliiga voi olla kovin sarja, mutta raha ja jalkapallollinen taso ovat kaksi eri asiaa. Viihdyttävyys voi pitää jossain määrin paikkaansa, mutta se mikä on viihdyttävää Englannissa ja Suomessa ei välttämättä ole viihdyttävää Espanjassa tai Portugalissa."

Remmel puhuu aivan kuten olen itsekin sanonut. Näkyvyydeltään Valioliiga voi olla suurin ja siellä voi pyöriä suurimmat rahat ja bisnekset, mutta se ei siitä automaattisesti kovatasoisinta tee. Viihdyttävyys on toki kiinni katsojasta ja jokaisen omasta näkemyksestä, mutta yksiselitteisesti ei voi sanoa, että Valioliiga olisi viihdyttävin.

"Sarjan jalkapalloilullista tasoa voidaan mitata monin tavoin. Yleensä mittarina pidetään sarjan kovimpien joukkueiden tasoa, mutta parempi indikaattori on sarjan keskikastin ja putoamisvaarassa olevien seurojen pelillinen ja taktinen taso. Ratkaiseva mittari sarjan tason mittaamisessa on se, miten keskikasti ja/tai sarjan heikommat joukkueet pystyvät pakottamaan huippujoukkueet puolustamaan: miten organisoidusti ja miten monipuolisesti."

Olen puhut tästä asiasta itsekin moneen kertaan. Olen tuonut esille sen, että tarkastellessa ja vertaillessa eri liigojen tasoa, on tarkimmin tarkasteltava juuri keskikastin joukkueiden peliä, kuinka "viihdyttävästi" ja "taitavasti" ne joukkueet pystyvät peliä pelaamaan. Remmel on omien näkemystensä kanssa hyvin samoilla linjoilla.

"Miksi englantilaiset joukkueet ovat vaikeuksissa Euroopan kentillä, vaikka niillä on riveissään Euroopan ja maailman parhaita pelaajia? Koska ne eivät joudu ja ole joutuneet Valioliigassa kohtaamaan puolustuspelaamisessaan riittävän erilaisia pelitavallisia haasteita. Viime kaudella Manchester United oli puolustuksellisesti shokissa Athletic Bilbaota vastaan, koska sen pelaajilla ei ollut mitään käsitystä, miten Bilbaon tasoista kollektiivista pelinopeutta vastaan pitää puolustaa, koska heillä ei ollut käytännön kokemusta sellaisesta puolustuspelaamisesta Valioliigassa."

Remmel tuo esiin eri sanoin saman asian kuin minä jo aikoja sitten: englantilainen futis on taktiselta puoleltaan keskimäärin Valioliigan keskikastissakin jo vanhentunutta. Euroopan kovimpiin joukkueisiin kuuluva ManU oli täydessä sillassa, kun se kohtasi Bilbaon, joka pelasi nopeatempoista, mutta pallonhallintaan perustuvaa peliä sitä vastaan. ManUn pelaajista, etunenässä puolustus, ei ollut tottunut pelaamaan tällaista pelitapaa vastaan.

"Manchester Cityn manageri Roberto Mancini on saanut Englannissa paljon kritiikkiä, että hänen joukkueensa pelaa mielikuvituksetonta jalkapalloa. Kritiikki kertoo enemmän englantilaisista arvoista kuin Mancinista tai hänen jalkapallostaan. Englannissa mielikuvituksellisuus ja viihdyttävyys tarkoittavat sitä, että kenttää pitäisi mennä päästä päähän kun ajokoirat, täydellä höyryllä täydet 90 minuuttia, ilman pitkälle automatisoitua kontrollia. Jos ei mennä, pelissä ei silloin ole luovuutta, mielikuvituksellisuutta, eikä se viihdytä ketään. Euroopassa jalkapalloa pelataan sen sijaan hitaammin ja strukturoidummin ja näin ollen Valioliiga ei siis valmista joukkueita pelaamaan euro-otteluita."

Remmel kirjoittaa aivan kuin olisi varastanut sanansa minun suustani. Jo vuosia sitten kirjoitin, että Englannissa ajatellaan pelin luovuudesta ja viihdyttävyydestä aivan eri tavalla kuin mannereuroopassa. Mannereurooppalaisella tyylillä ollaan viime vuosina viety maajoukkueturnaukset ja tilastopoikkeuksia lukuunottamatta myös seurajoukkueiden eurocupit. Nämä näkemyserot osoittavat selvästi sen, kuinka vanhanaikaista jalkapalloa Englannissa suurimmalta osin pelataan, osin siitä syystä, että lajia seuraavat fanit käsittävät sen "ajokoirafutiksen", kuten Remmel pelityyliä nimittää, viihdyttäväksi ja luovaksi tavaksi pelata peliä. Kuten sanottua, kyseinen "ajokoirafutis" ei ole suuremmalti menestystä viimeisten vuosien aikana Euroopan tai maailman mittakaavassa tuottanut. Olemme myös viime vuosina nähneet, kuinka suureen siltaan Valioliigan suurseurat ovat pelillisesti joutuneet, kun ne ovat Euroopan kentillä kohdanneet joukkueita, jotka ovat haastaneet niitä mielikuvituksellisemmalla pelitavalla kuin, mitä tämä perinteinen englantilainen "ajokoirafutis" on. Tätä faktaa ei poista edes joku Chelsean saavuttama voitto, koska muistamme hyvin, millaisessa hädässä joukkue pelillisesti oli mm. Napolia, Benficaa, Barcelonaa ja Bayern Müncheniä vastaan.

Syy, miksi halusin tämän "lyhennelmän" Remmelin kirjoituksesta tänne kera omien kommenttieni ja huomioideni kirjoittaa, on se, että olemme tosiaan monessa paikassa käyneet lävitse tätä väittelyä liigojen paremmuudesta lähinnä La Ligan, Bundesliigan ja Valioliigan välillä. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tuon kyseisen jutun lukemiseen Urheilulehdestä, joten tästä saadaan tarpeeksi tarkasti kuva ja käsitys kyseisestä jutusta, jotta voimme viheltää käyntiin jälleen uuden jakson keskustelua tästä polttavasta aiheesta. Remmel tarjoaa meille aiheeksi hyviä näkemyksiä ja melkoisen puolueettomia mielipiteitä. Lisäksi hän esittää erittäin hyvän indikaattorin liigojen tasojen vertailulle, juurikin tuon keskikastin joukkueiden pelitason ja taktisen osaamisen kohdalla. Tämän jutun tarkoitus ei ole väittää tai sanoa, että Valioliiga olisi huono liiga, koska sitä se ei todellakaan ole, vaan tuoda esiin näkökulmia ja havaintoja siitä, miksi viime vuosina Valioliigan kärkijoukkueilla on ollut suuria pelillisiä vaikeuksia muiden suurten liigojen kärkipäiden joukkueita vastaan, jotka ovat pelanneet modernimpaa ja taktisesti rikkaampaa jalkapalloa, kuin mihin nämä valioliigajoukkueet ovat jokaviikonloppuisissa liigaotteluissaan tottuneet.

Mitä mieltä lukijat ja blogin seuraajat ovat näistä Remmelin ja minun tekemistä havainnoista ja mielipiteistä? Onko esittää syventäviä lisähuomioita? Millaisia puolustusargumentteja Valioliigan ja englantilaisen "ajokoirafutiksen" nimeen tunnustavilla on esittää?