Val Di Fiasco

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut päättyvät tänään 3.3. Italian Val Di Fiemmessä miesten 50 kilometrin yhteislähtökilpailuun. Jo nyt ennen tuota viimeistä matkaa voidaan vetää yhteen näiden kisojen ja hieman jo aikaisemmin järjestettyjen ampumahiihdon MM-kisojen antia. Lopputulos suomalaisten kannaltahan on se, että mitalitaulukollisesti ollaan jakamassa kaikkien aikojen surkeinta suoritusta, elleivät miehet jollain ihmeen konstilla tuo päätösmatkalta mitalia. Edellisen kerran näin huonoon saldoon jäätiin maailmansotien välisenä aikana joskus 1920-luvulla.

Suomalaisittain kisat ovat olleet kaikkine joukkuekohuineen täydellinen pannukakku. "Päävalmentaja" Dalen on käytännössä hatusta vetämällä ja naamakertoimien perusteella arponut, kuka hiihtää minkäkin matkan. Sama "päävalmentaja" oli muuten lomailemassa keskieuroopassa silloin, kun Suomessa pidettiin SM-kisoja ja annettiin viimeisiä näyttöjä MM-joukkuetta varten. Karuimmin Dalenin valinnat realisoituivat Suomen ehkä tämän hetken lahjakkaimman naishiihtäjän, Krista Lähteenmäen kohdalla, joka hiihdätettiin puhki ja loppuun "vaadittujen lisänäyttöjen" takia, jolloin hän jäi väsymyksensä takia ulos viestijoukkueesta, siis siitä kilpailusta, jossa Suomen naisten piti parhaimmillaan pystyä haastamaan jopa Norja kultakamppailussa. No mehän tiedämme jo, kuinka siinä viestissä sitten lopulta kävi...Lähteenmäki pakotettiin Dalenin pätöksellä hiihtämään yhdistelmäkilpailu(7,5 km perinteistä + 7,5 km vapaata), vaikka Lähteenmäki itse ei olisi tätä halunnut hiihtää, vaan keskittyä 10 km vapaata varten ja viestiin. Vastaavasti Aino-Kaisa Saarinen ei päässyt hiihtämään yhtäkään matkaa ennen naisten kisoja päättävää 30 km perinteisen kisaa, jotta olisi voinut antaa näyttöjä kunnostaan viestiä varten.

Muutenkin tuo "lisänäyttöjen antaminen" kesken kisojen on jotenkin hullunkurinen ajatus. Mitä järkeä tiivistahtisessa kisaohjelmassa on pakottaa joku hiihtämään "lisänäyttöjen" takia joku matka, johon hän ei itse halua osaa ottaa? Muissa suurmaissa, mm. Norjassa ja Venäjällä, oli joukkueet ja hiihdettävät matkat lyöty lukkoon jo ennen kisoja. Sprintterit oli valittu ja käytännössä viestijoukkueetkin olivat jo selviä, mutta Suomen norjalaispäävalmentaja arpoi ja vaati lisänäyttöjä kisojen aikana. Näillä "lisänäytöillä" menetettiin se käytännössä varma naisten viestimitali. Viestin jälkeen moni kirjoittikin netissä kommentteja Dalenin kehonkielestä epäonnistumisen jälkeen ja heitti ilmoille jopa ajatuksia siitä, että norjalaiset olisivat jopa tahallaan "lähettäneet" Dalenin sabotoimaan suomalaista hiihtoa. Lopulta tuollaiset väitteet eivät niin kaukaa temmatuilta vaikutakaan, kun asiaa ja Dalenin ratkaisuja ja käytöstä näissä kisoissa katsoo.

Suomen miehiltä ei näistä kisoista kauheasti odotettukaan ja siihen nähden mm. viestin 5. sija oli ihan hyvä suoritus. Matti Heikkiseltä toivottiin sitä "pöljää päivää", jonka turvin mitali olisi voinut olla otettavissa, mutta ainakaan vielä ennen päätösmatkaa sellaista ei olla nähty, ellei sitten sitä viestin ankkuriosuutta lasketa sellaiseksi. Tosin kärkipään himmailu kyllä edesauttoi sitä, ettei Suomi lopulta hävinnyt kuin reilut 10 sekuntia voittajalle. Miesten joukkue oli muutoin täysin tämän kauden tasollaan, sprintterit ottivat niitä sijoja 10-20 seudulta ja normaalimatkoillakin oltiin parhaimmillaan samoilla sijoilla. Parempaan eivät rahkeet realistisesti riittäneet.

Norjalaisille täytyy myös omistaa ihan oma kappale, koska he nyt vaan ovat niin ylivoimaisia! He käytännössä putsasivat pöydän jo ampumahiihdon MM-kisoissa, mutta vielä suuremmat mitalikarkelot heille tuli näistä Val Di Fiemmen kisoista, koska siellä ei ollut ammunnan tuomaa yllätysmomenttia mukana. Val Di Fiemmessä norjalaiset pääsivät ladulla näyttämään sen, kuinka ylivoimaisia he ovat hiihtoteknisesti, välinehuollollisesti sekä fyysisesti ja kaiken tämän he saavuttivat vain harjoittelemalla kovempaa ja paremmin kuin muut *köh köh*. Norjalaisten vippaskonsteista ei toki ole näyttöä, kiitos FISn ja WADAn johtokuntien, jotka yllätys yllätys ovat suurelta osin norjalaista väkeä. Kaikille on toki täysin selvää, ettei Norja puhtain keinoin ole tuota menestystä saavuttanut, vaikka vielä emme olekaan positiivisia dopingnäytteitä heiltä saaneet. Erikoisluvilla ollaan saatu erityislupia astmalääkkeiden käyttöön jne. Muutenkin oli mielenkiintoista seurata sitä ruotsalaista doping-dokumenttia, joka esitettiin kuluneella viikolla, jossa hiihtäjät eivät muka olleet tietoisia arvoista, eivät suostuneet haastatteluihin ja uhkailivat(Dählie esimerkiksi). Hiihtopomot olivat sopivasti unohtaneet sitä ja tätä, nykyiset Norjan ja Ruotsin pomot hokivat loppuhaastatteluissaan "meillä ei ole mitään salattavaa" ja samalla kyseenalaistivat dokumentissa esitettyjä testituloksia jne. Kyseisestä dokumentista, sen kommenteista ja näistä kisoista jäi päällimmaisenä kyllä mieleen se, että varsinkin Norjassa on jo erittäin pitkään käytetty systemaattisesti kiellettyjä keinoja ja vähintääkin arveluttavia keinoja käytetään edelleenkin, koska mitään muuta selitystä näistä kaksista hiihtokisoista saavutetulle ylivoimaiselle menestykselle ei yksinkertaisesti ole. Yhdestä ja samasta maasta ei tule neloisvoittoja ja vastaavia 3 hiihtäjää 4 parhaan joukossa olevia tuloksia ilman vippaskonsteja.

Mäkihypystä ei paljon sanottavaa jäänyt. Kaikkien aikojen surkeimmat kisat suomalaisittain, vaikka naisissa Julia Kyykkänen hienosti suoriutuikin. Miesten puolella ei saatu aikaiseksi edes kauden parhaita suorituksia, vaikka se valmennusjohdon puheiden mukaan tähtäimenä olikin. Itävalta hallitsi tapojensa mukaan mäkihyppyä.

Mikä on siis yhteenveto kisoista? Hiihtovalmennus ja osin myös välinehuolto epäonnistui pahasti. Päävalmentaja Dalen ei selvästikään tule toimeen joidenkin hiihtäjien kanssa ja käsittämättömät "lisänäyttöjen" vaatimiset ja riskipeli naisten viestijoukkueen kanssa sotkivat kuviot pahasti. Viestijoukkueen ankkuriksi valittiin sprintteri, joka oli aikaisemminkin pettänyt kovassa paikassa, vain siksi, että hän oli peesaamalla muutaman sekunnin esim. Kaisa Mäkäräistä nopeampi. Lähteenmäki hiihdätettiin loppuun ennen tärkeintä kisaa ja Saarinen sivuutettiin kokonaan. Dalenin päätöksistä ja kehonkielestä tosiaan huokui se, että hän joko tarkoituksellisesti sabotoi koko homman, tai vaihtoehtoisesti ei vaan osaa "työtänsä". Hänhän toisaalta onkin Norjan joukkueen entinen huoltaja...Jos ensi kevään Sotsin olympialaisista halutaan parempaa menestystä, on Dalen tämän kevään jälkeen erotettava ja tilalle palkattava kotimainen ja ammattitaitoinen valmentaja, jolla on organisointikykyä ja ihmissuhdetaitoja kommukoida muiden valmentajien ja erityisesti hiihtäjien itsensä kanssa.

Mäkihypyn puolella päävalmentaja Pekka Niemelän show on myös nähdäkseni tullut päätökseensä. Jatkuvat selittelyt resurssipulalla ovat toki osittain totta, mutta koko ajan ei voi sen taakse mennä. Mäkihyppypiireissä on myös koko paketti levällään, yhtenäistä toimintamallia ei ole ja kukin harjoittelee ja hyppii, kuten itse parhaaksi näkee. Koko porukka on jakautunut omiin kuppikuntiinsa ja homma menee aivan sekaisin, kun kisoissa joitakin asioita pitäisikin sitten tehdä eri tavalla kuin harjoitellessa. Monen hyppääjän motivaatio näyttää myös olevan aivan pohjamudissa, eikä uskoa omaan tekemiseen, tekniikan korjaamiseen ja kehittymiseen näytä olevan. Suomessa on mäkihyppyosaamista mm. Mika Kojonkosken muodossa, joten siltä suunnalta vaan konsultoimaan suosituksia uuden valmentajan hankkimiseksi, koska Kojonkoski itse tuskin haluaa projektiin lähteä, koska on jo "huippu-urheilun muutosryhmässä" mukana.