perjantai 7. maaliskuuta 2014

Basketball Dream Team

Koripallo kuuluu myös omiin suosikkilajeihin ja viime syksynä oman Susijengimme EM-otteita tuli seurattua melkoisen tarkasti. Tulevat MM-kisat ovat myös odotuksen alla. Youtube on myös ahkerassa käytössä NBAn puolelta ja sillä suunnalla olen myös törmännyt moniin videoihin ja väittelyihin, joissa kinastellaan siitä, kuka on kaikkien aikojen paras. Väittelyissä pohditaan myös, joko LeBron James olisi lähellä Michael Jordanin tasoa ja mihin sijoittuu Los Angeles Lakersin nykyikoni Kobe Bryant.

Itse en kauheasti välitä sellaisista Top 10-listoista koripallonkaan puolella, joissa eri pelipaikkojen pelaajia ja täysin eri vahvuudet omaavia pelaajia pistetään peräkkäin sijoituksille. En välittänyt tästä toimintatavasta jalkapallonkaan puolella ja siksi kirjoitinkin tänne aikanaan oman jalkapalloaiheisen Dream Teamin perusteluineen. Nyt aion tehdä saman myös koripallon, käytännössä NBAn, puolelta. Seuraava Dream Team koostuu 10 pelaajasta, eli kahdesta kentällisestä ja jokaiselle pelipaikalle on valittu aloittaja ja penkiltä tuleva tuuraaja. Joukkueen kokoaminen noudattaa samaa säännöstöä kuin aikaisempi jalkapalloaiheinen joukkueeni, eli pelaajien on täytynyt pelata ajanjaksolla 1990-2014, jolloin olen pystynyt heitä "seuraamaan" ja heidän otteitaan näkemään. Joukkueen kentälliset on kasattu niin, että pelaajien taidot täydentäisivät mahdollisimman hyvin toisiaan ja kentällinen olisi mahdollisimman tasapainoinen ja toimiva. Lopussa jaan myös muutaman kunniamaininnan pelipaikoittain sellaisille pelaajille, jotka juuri ja juuri tällä kertaa jäivät joukkueen ulkopuolelle, mutta olivat varteenotettavia vaihtoehtoja mukaan. Lähdetään liikkeelle aloitusviisikosta.

Point Guard(pelintekijä): Earvin "Magic" Johnson. Lakersin tähtipelinrakentaja pystyi tekemään kentällä kaikkea suuren kokonsa ansiosta. Erittäin taitava syöttäjä, joka pystyi fyysisyydellään operoimaan myös lähellä koria ollen myös tehokas ja hyvä heittäjä. Yksi 1980-luvun menestyksekkäimmistä pelaajista. Kaikkeen pystyvän pelintekijän prototyyppi ja monen mestaruuden mies.

Shooting Guard(heittävä takamies): Michael "His Airness" Jordan. Kaikkien aikojen paras koskaan koripalloon tarttunut pelaaja. 80-luvulla äärimmäisen atleettinen donkkikone, joka kehitti peliään ja muuntautui 90-luvulla kaikkien aikojen hyppyheittäjäksi ja kehitti peliin sellaisia heittäjien liikkeitä, joita mm. jo edellä mainitut Bryant ja James ovat pyrkineet kopioimaan. 6-kertainen mestari, 10-kertainen pistekuningas + lukuisia ja lukuisia muitakin ennätyksiä ja saavutuksia. Voittajatyyppi ja äärimmäinen kilpailija, joka vihasi yli kaiken häviämistä. Henkilökohtaisesti pidän Jordania kaikkien aikojen parhaana yksilönä kaikki joukkuelajit huomioon ottaen. Oma henkilökohtainen idolini.

Small Forward(pieni laitahyökkääjä): Larry Bird. Magic Johnsonin kilpakumppani 80-luvulta, Boston Celtics-ikoni, joka pystyi käytännössä tekemään laitahyökkääjän paikalta hyvin paljon samoja asioita kuin Johnson. Erittäin hyvä heittäjä koko kentän alueelta, mieletön kolmosuhka kaaren takaa. Moninkertainen mestari ja Johnsonin sekä Jordanin tapaan osa 1992 Barcelonan Dream Teamia.

Power Forward(iso laitahyökkääjä): Tim Duncan. San Antonio Spursin ikoni viimeisen 15 vuoden ajalta, koko uransa joukkueessa pelannut korinaluspelote molemmissa päissä. 4 NBA-finaalisarjaa, joista 3 mestaruutta. Isoksi mieheksi melkoisen hyvin liikkuva ja atleettinen, hyvä heittämään läheltä ja keskimatkalta. Kokonsa puolesta pelote myös puollustuspäässä. Erittäin "koripalloviisas" pelaaja, joka tuntuu tekevän kentällä aina sen oikean ratkaisun.

Center(keskushyökkääjä): Hakeem "The Dream" Olajuwon. Houston Rocketsin kahteen mestaruuten 90-luvun puolivälissä johdattanut sentteri. Taitavan, hyvin liikkuvan ja hyvin heittävän sentterin prototyyppi, jonka opissa edelleen kesäisin vierailee monia nykyaktiiveja NBA-senttereitä harjoittelemassa korinalusliikkeitä. Iso puollustuspään pelote myös. Yksi niistä harvoista pelaajista, joilla uratilastojen keskiarvoissa yli 3 blockia/torjuntaa suoritettuna yhtä ottelua kohden.

Penkkiviisikko näyttää vastaavasti seuraavanlaiselta.

Point Guard(pelintekijä): Chris "CP3" Paul. Los Angeles Clippersin nykyinen takamies ei ole vielä joukkuetasolla suuruuksia voittanut, mutta henkilökohtaiset tilastot puhuvat puolestaan. Viime kausilta noin 11 koriin johtanutta syöttöä pelattua ottelua kohden oikeuttaa valinnan. Lisäksi erittäin hyvä heittäjä ja hyvät liikkeet myös korin alla mahdollistavat hyvät pistekeskiarvot. Erityisaseena myös nopeus ja atleettisuus, jotka tuovat yllättävyyttä.

Shooting Guard(heittävä takamies): Kobe Bryant. Monen mielestä Jordanin toinen inkarnaatio, joka pyrkii samanlaisiin suorituksiin kentällä lähes jopa pystyen tavoitteeseensa. Atleettinen ja erinomainen heittäjä, joka tuo takakentälle pelotetta ja yllättävyyttä pystyen myös ajoihin ja erittäin tyylikkäisiin viimeistelyihin korin läheltä. 5-kertainen mestari, jonka ura on viime vuosina ollut hieman laskussa loukkaantumisten takia, mutta silti edelleen parhaimmillaan häikäisevä hyökkäyspäässä.

Small Forward(pieni laitahyökkääjä): LeBron "King James" James. Nyky NBAn valovoimaisin ja atleettisin pelaaja Miami Beachilta. Fyysinen ja taitava kaksinkertainen mestari, joka pyrkii samaan kuin Bryant, olemaan uusi Jordan. Heitoissaan tehokas ja monipuolinen, puollustuksessa myös erittäin vahva ja hankala ohitettava. Joidenkin mielestä kentän ulkopuoliset "show-touhut" ovat vaimentaneet hänen auraansa nyky NBAn Jordanina, mutta siitä huolimatta erittäin valovoimainen pelaaja.

Power Forward(iso laitahyökkääjä): Karl "The Mailman" Malone. Jordanin kilpakumppani Utah Jazzista 90-luvun jälkipuoliskolta, yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista pisteiden tekijöistä. Erittäin hyvin liikkuva, heittävä ja taitava korin läheisyydessä ja keskimatkalla. Ei koskaan voittanut mestaruutta urallaan, mutta silti laajasti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista vähintäänkin omalla pelipaikallaan.

Center(keskushyökkääjä): Shaquille "Shaq" O'Neal. Korinalustankki oli parhaimmillaan liigan dominoivin pelaaja korin läheisyydessä vieden kolme eri joukkuetta finaaleihin taisteluun mestaruudesta: Orlando Magic, LA Lakers ja Miami Heat. Muistetaan varmasti parhaiten juuri Lakersin ajoiltaan. Ei maailman taitavin pallon kanssa, mutta käytti fyysisyyttään, kokoaan ja voimaansa maksimaalisesti hyväkseen tehden kovia piste- ja levypallolukemia aivan korin läheisyydestä. Pelote myös puollustuspäässä.

Siirrytään seuraavaksi kunniamainintojen pariin. Seuraavat pelaajat olivat pohdinnassa ja ihan hilkulla myös mukaan joukkueeseen, mutta jäivät tällä kertaa ulkopuolelle. Jokainen heistä on kuitenkin sellainen legenda, että ansaitsee tulla vähintäänkin mainituksi.

Point Guardin paikalle mistin myös John Stocktonia ja Gary "The Glove" Paytonia. Ensin mainittu on edelleen kärjessä yhden kauden aikana annetuissa korisyötöissä ja oli myös erittäin tärkeä osa valituksi tulleen Karl Malonen Jazzia takakentällä. Jälkimmäinen taas oli äärettömän kova puollustaja pystyen parissa ottelussa pimentämään itsensä Jordanin 1995-96 finaaleissa, kun Seattle SuperSonics haastoi Chicagon häviten kuitenkin 4-2. Payton oli juuri Jordania puollustava pelaaja kolmessa viimeisessä finaalissa, joista Seattle voitti kaksi.

Shooting Guardin paikalle harkitsin myös kahta kaikkien aikojen kovinta kolmospommittajaa: Indiana Pacersin Reggie Milleriä ja edelleen aktiivina pelaavaa Ray Allenia. Molemmat herrat ovat siis kunnostautuneet erityisesti kolmosissa ja ovat kaikkien aikojen tilastoissa kärjessä. Heittopelotteestaan huolimatta molemmat olivat aktiiviuransa parhaina päivinä myös erittäin atleettisia ja kookkaita pelaajia pystyen myös viimeistelemään läheltä koria.

Small Forwardin paikalle kolmas varteenotettava ehdokas oli käytännössä vain Jordanin aisapari Scottie "Pip" Pippen, jota harkitsin monipuolisuutensa takia mukaan. Erittäin hyvä puollustaja ja hyökkäyksessäkin tehokas ja pallovarma, eräänlainen "point forwardin" esikuva, eli pelaaja, joka pystyi hyökkääjän paikalta pelaamaan myös silloin tällöin pelintekijän roolia.

Power Forwardin paikalle mielessäni pyöri myös kaksi aivan erilaista, mutta silti samanpituista legendaa, Charles "Sir Charles" Barkley ja Dennis "The Worm" Rodman. Barkley oli pelipaikalleen suhteellisen pienestä koostaan huolimatta melkoisen vahva jässikkä korin alla tehden paljon pisteitä ollen myös varsin hyvä heittäjä kauempaakin. Rodman taas oli ehkä kaikkien aikojen paras puollustava PF/SF, joka on peliä koskaan pelannut. Suhteellisen lyhyt mitta ei häntä häirinnyt, vaan hän kaapi mielettömän määrän levypalloja ja toi kentälle mukaan myös show-meininkiä, kuten myös aina erivärisen hiustyylinsä.

Centerin paikalle harkinnassa oli myös New York Knicksin legenda Patrick Ewing sekä 1992 Dream Teamin jäsen David "The Admiral" Robinson, jotka molemmat olivat suurikokoisina pelaajina erittäin taitavia ja hyviä heittäjiä myös. Molemmat olivat puollustuspäässäkin melkoisia torneja ja pelotteita.

Tässä nyt pientä muistelua omalta NBA-fanitusajalta ja pieni lista pelaajia, jotka ovat erityisesti onnistuneet itseäni säväyttämään ja jäämään mieleen. Onko lukijakunnassa muita koripallointoilijoita tai NBAta seuraavia? Olisi kiva lueskella muiltakin heidän omia Dream Teamejaan ja kuulla, millaiset pelaajat ovat mahdollisia intoilijoita säväyttäneet ja jääneet mieleen! Omaa Dream Teamiani saa myös vapaasti kritisoida ja kommentoida asiallisella otteella!

56 kommenttia:

  1. Ihan hyvä juttu perusteluineen jotka olivat kaiken lisäksi kunnolliset.
    Itse en niin kauheasti Koripalloa seuraa mitä nyt arvokisoja ja satunnaisesti NBA ratkaisupelejä joten en "uskalla" omaa teamia lähteä kokoamaan ja aika turhaa se olisi,koska nimet olisivat aika samanlaisia ja tarkempia perusteluja en osaisi ilmaista.

    Tässä nyt oli tietysti puhe 1990-pelaajista,mutta yksi nimi tuli heti mieleen jutun luettua vähän samaan tyyliin kun vastaavassa jalkapallo jutussa tuli mieleen Alfredo di Stefano.Eli siis Wilt Chamberlain jonka otteista sain kuulla ja nähdä pätkiä eräältä jenkeissa asuvalta "tutun tutulta" joka oli täysi korisfanaatikko.Niiden pätkien ja otteluiden perusteella oli kyllä aikansa ehdoton ykkösnimi ja toisinaan täysin pitelemätön,mutta jos miettii olisiko nyky NBA:ssa pärjännyt niin voi olla että ei olisi,koska oli aika erilainen kuin nyky NBA tähdet joskus Koby Briant on vähän saman tyylinen.

    Noista mainetsemistasi pelaajista nostaisin esiim Larry Birdin ihan vain siksi että on varmasti kaikkien aikojen paras valkoihoinen pelaaja.
    Toinen jonka nostan löytyy varamiehistä eli kuningas itse joka itse on kyllä oma suosikkini aivan lähes täysin persoonallisuutensa perusteella ja lisäksi teki lähes mahdottoman johtaessaan muuten aika nimettömän jengin finaalihin asti ollen muutamissa peleissa täysin ylivoimainen(tunnustan että tuolloin itsestäni tuli jonkinasteinen fani joten voitateen puhuta Glory hunttamisesta).
    Lisäksi haluan linkittää yhden pätkän joka on kyllä huikea näyte siitä miten juokkuelajissakin yksi kaveri voi ratkaista yksin pelejä siis täysin yksin on se muuten hieno taktiikka että kaveri avaa syöttää saa takasin ja upottaa kolmosen.Valillä katsoo viittiikö syöttää,mutta katsoo paremmaksi upottaa itse vaikka sitten metri rajan takaa.
    http://www.youtube.com/watch?v=tyd4NPvzKQg

    Mielenkiintoinen myös tuo että nostat Jordanin kaikkien aikojen juokkuelaji pelaajana.En siis tätä kiistä,koska onhan tuo nyt ainakin lähellä totuutta.

    Hyvä juttu siis näitä lisää aina välillä jalkapallon ohessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "joskus Koby Briant on vähän saman tyylinen."
      Noita kirjotusvirheitä on varmaan enemmänkin,mutta tämän haluan korjata,koska lause muuttuu ratkaisevasti.Eli siis tarkoitin että on JOSKIN Kobyn tyylinen.

      Poista
    2. Wilt "The Stilt" Chamberlain on toki tuttu nimi itsellenikin ja olen joitain pätkiä ja highlighteja hänen peleistään nähnyt, mutta halusin tosiaan pitää tässä Dream Teamissa samat säännöt kuin aikaisemmin jalkapallokirjoituksessani tuon aikajanan suhteen. Toki tuolta Chamberlainin ajoilta olisi paljon muitakin huippunimiä, joita voisi mainita: Wiltin kilpakumppani Bill Russell, jolla on kaikkien aikojen eniten mestaruuksia. Lisäksi tietysti myös takamiehet Oscar Robertson ja nykyään NBAn logoa tähdittävä Jerry West jne.

      Poista
  2. Mitäs mieltä Zamppa on siitä, että Suomi sai MM-paikan häpeällisesti lahjomalla. Koripalloliitto maksoi paikasta arviolta 1-1,5 miljoonaa euroa. Iso osa rahoista meni FIBA:n jäsenten voiteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs mieltä tomi on siitä että jos FIBA ei olisi käyttänyt villikortti-systeemiä, olisi Suomi saanut paikan mm-kisoihin em-mebestyksen myötä

      Poista
    2. Anonyymi tuossa jo kiteyttikin ajatuksiani aika hyvin. Mikäli tuota villi kortti-systeemiä ei olisi käytössä lainkaan, olisi Suomi siis saanut viime syksyn EM-sijoituksellaan paikan tuleviin MM-kisoihin. Kun tuon pitää mielessä, niin ei se nyt "maksamalla saavutettu" paikka enää ainakaan omaan korvaani niin maksetulta paikalta kuullostakaan.

      Ymmärrän toki ihmisten karsastuksen ja eriävät mielipiteet asian tiimoilta, mutta itse en aio tuolle koko asialle antaa sen suurempaa painoarvoa, vaan olla Susijengin tukena tulevissa kisoissa ja seurata mahdollisimman tiiviisti otteluita, mikäli YLE vaan ne jälleen mukavasti kotisohvalle tarjoaa.

      Poista
    3. Suomen alkulohko oli EM-kisoissa turnauksen huonoin. Sijoitus ei siis kertonut Suomen todellista tasoa. Oikea tapa olisi ollut järjestää karsinnat.

      Poista
    4. Olihan Suomen lohkossa joukkueita, jotka eivät ihan suoriutuneet normaalitasollaan, mutta siitä huolimatta kovia maita. Lisäksi asiantuntijapiireissäkin puhuttiin siitä, että Suomen pelityyli oli ja on edelleen monelle maalle yllättävä ja erilainen.

      Siitä voidaan toki vängätä vaikka maailman tappiin, millainen karsintajärjestelmä olisi kenenkäkin mielestä koripallossa paras, mutta nyt ollaan menty tällaisella systeemillä ja siihen on tyytyminen. Villi kortti-systeemistä en itsekään pidä, mutta onhan noita "menesty EM/MM-kisoissa saavuttaaksesi paikan olympialaisissa"-karsintoja nähty esim. lentopallonkin puolella. Näin ollen jos jätetään villi kortti-systeemi pois laskuista, niin koripallon puolella kisapaikkoja jaetaan suhteellisen samalla tavalla.

      Se on omasta mielestäni kuitenkin sääli, että tämä "yhtäkkinen korisbuumi" tuntuu ottavan suhteellisen suurta osaa niin kovasti päähän. En uskalla edes lähteä tosissani arvailemaan, mikä tähän on syynä, mutta leikilläni voin ihmetellä, että ottaako hiihto&lätkäkansaa aivoon se, että noiden lajien lisäksi on nyt tapetilla muitakin lajeja, joissa suomalaisilla on hyvätkin menestysmahdollisuudet? Koris kun on vielä yksi niistä maailman suurista palloilulajeista...

      Poista
    5. Toni: Miten määrittelet huonon alkulohkon? Esim jalkapallon 2006 MM-finaalissa pelasivat Ranska ja Italia. Koska kumpikaan maa ei päässyt alkulohkostaan jatkoon 2010 kisoissa, molempien alkulohkojen taso oli sysipaska, vai? Kuinka moni sanoi ennen kisoja Italian ja Ranskan alkulohkoja surkeatasoisiksi?

      Sama koripallon EM:ssa. Helppo se on jälkikäteen sanoa alkulohkon tasoa huonoksi kun sattuikin olemaan pari "alisuorittajaa". Ennen kisoja Suomen lohkoa pidettiin hyvin kovatasoisena. Tai ehkä lohkon taso oli kova, Suomi oli vielä paljon kovempi mitä odotettiin.

      Zampalta tulee vaihteesta asiaa. Koripallon ja lentopallon suosio varmasti v*tuttaa niitä toopeja joiden päähän mahtuu ainoastaan hiihto ja jääkendo. Jälkimmäiset ovat marginaalilajeja eikä sitä mitenkään suostuta myöntämään koska kuten tavallista, totuus sattuu ja kovaa.

      Poista
    6. MV, joukkueiden menneet menestykset eivät kerro mitään joukkueen nykytasosta. Joukkueen taso määritellään vain ja ainoastaan kulloisessakin turnauksessa.

      Hiihtäjät ovat monilla mittareilla maailman kovimpia kestävyysurheilijoita. Hiihtäjiltä on mitattu kaikista koivimmat hapenottokyvyt. Juoksu ei vaadi kovaa hapenottokykyä, vaan energiaa säästävää rakennetta ja juoksutekniikkaa. Hiihto vaatii myös vartalon lihaksistolta enemmän kuin juoksu.

      Jalkapallossa pärjää ruumiltaan epämuodostuneet kääpiöt ja alkoholisoituneet läskit, joten se ei olla monellakaan mittarilla huippu-urheilua, kuten eivät ole muutkaan pallopelit.

      Pallopeleissä kovimmat urheilijat löytyvät jenkkifutiksesta, baseballista ja jääkiekosta.

      Poista
    7. Zamppa, nämä pallopeliääliöniilot ovat jokaisessa lätkä- tai yksilöurheilu-uutisessa mölisemässä marginaalilajeista. Se alkaa hiljalleen ottamaan aivoon.

      Jos koripallo on globaalisuurlaji, niin miksi MM-kisat ovat täynnä Suomea pienempiä kääpiöitä?

      Poista
    8. mikä vitun Toni :D ?Se on TOMI!!!

      Poista
    9. Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, etten itsekään pidä tuosta lajien vastakkainasettelusta ja yritän olla kannustamatta niistä riitelyyn. Toki myönnän sen, että itseä nolottaa joka kerta se, kun Suomi voittaa B-C-maajoukkueilla pelattavan jääkiekon Skoda Cupin ja "koko maa pysähtyy ja menee sekaisin". Kaikille lajeille on kyllä tilaa, mutta Suomen keskittyminen jääkiekkoon vie resursseja muilta suurilta lajeilta, kuten juuri jalkapallolta, koripallolta ja lentopallolta. Onkin minusta hurjaa ajatella, että Suomi on Euroopan ja maailmankin tasolla noin kova koripallossa ja lentopallossa, vaikka kotimainen lajitouhu onkin tuollaista puuhastelua.

      Koripallon MM-kisoissa on vähän sama juttu kuin jalkapallonkin MM-kisoissa: jokaisesta maanosasta pääsee kiintiömäärä maita mukaan. Siitäkin voidaan taas vängätä vaikka kuinka, että miten maanosapaikat pitäisi kenenkäkin mielestä jakaa, mutta FIBA ja FIFA tekevät asiasta päätöksensä ja niihin on tyytyminen.

      Poista
    10. Tomi: Ne joukkueiden "tasot" määritellään tarkasti ennen turnausta ja sen perustellaan tehdään johtopäätökset siitä onko lohko kova vai ei. Siinä vaiheessa kun pelataan turnausta päivän vire voi ratkaista paljon.

      Hiihto ei vaadi juuri mitään muuta kuin kestävyyttä. Pallopelit vaativat myös älyä.

      Jalkapallossa pärjäävät, koripallossa tai lentopallossa eivät.

      Jenkkifutiksessa pärjäävät vain doupatut lihaskimput. Baseballissa pelaajat jaksavat pelata yli 200 peliä kaudessa. Jääkiekkoilijat ovat puhki pelattuaan minuutin yhtä soittoa.

      Tomi: Koripallossa kentällä on 5 pelaajaa kerrallaan, ei 11 kuten jalkapallossa eikä tarvita jääkiekon tapaan 20 pelaajaa joukkueeseen.

      Toni: Sorry.

      Zamppa: Juuri noin se meneekin. Joku nelosjoukkueilla pelattava jääkendon höntsäturnaus on olevinaan helvetin kova juttu. Juuri tuon takia jääkiekkofanit tuppaavat v*tuttamaan.

      Koripallossa löytyy sentään jotain tasoa Euroopan ulkopuolelta. Jalkapallossa Eurooppa juhlii, muualta tulee tusinaa. Nimenomaan joukkuetasolla.

      Poista
  3. Zamppa minua vituttaa sellainen sopuliefekti, että jos Suomi tai joku suomalainen urheilija pärjää lajissa, jossa Suomi tai suomalaiset eivät ole aiemmin menestyneet, niin heti tämän lajin kannattajat rupeavat rummuttamaan suureen ääneen omaa lajiaan ja leimaamaan Suomen perinteiset menestyslajit marginaalisiksi. Tällein kävi koripallon, golfin, alppihiihdon, ampumahiihdon ja tenniksen kanssa. Onneksi jalkapallossa Suomi ei ole menestynyt, eikä tule siinä menestymäänkään, koska laji on Suomessa marginaalilaji. Valtion ei pitäisi laittaa potkupalloon senttiäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti uudet suuremmalle yleisölle tuntemattomammat menestyjät aina nostavat buumia ja meteliä. Näen tuon ihan normaalina ilmiönä, koska kaikki eivät seuraa sellaisia lajeja niin ahkerasti, joissa ei jatkuvaa menestystä ole nähtävissä. Itselle viime syksyn koripallon EM ei ollut Suomen menestyksen kohdalta yllätys, koska olen seurannut joukkuetta ja Henrik Detmannia jonkin verran. Susijengin pelityyli oli minulle ennestään jo jollain asteella tuttua ja tiesin, että osalle vastustajista se tulisi olemaan yllättävä ja mahdollistamaan Suomen pärjäämisen yksittäisissä otteluissa ennakolta vahvempiaan vastaan.

      Minä taas olen iloinen, että Susijengi, Ilonen golfissa, alppihiihtäjät, Kaisa Mäkäräinen ja Jarkko Nieminen ovat vieneet Suomea eteenpäin maailmalla ja tuoneet kaltaiselleni penkkiurheilijalle paljon seurattavaa ja ilon aiheita ja jännitystä. En näe siinä mitään pahaa, että tällaiset yksilöurheilijat ovat menestyneet ja saaneet urallaan aikaan muutakin kuin "osallistumisen ilon".

      Itse näen, ettei julkisen puolen juuri tarvitsisi jääkiekkoa tukea, vaan jätettäköön jääkiekon tukeminen sponsoreille ja Kummolan klaanille. Jääkiekkoon on nyt reilun 20 vuoden aikana pumpattu tarpeeksi rahaa, joten on aika panostaa siihen, että jalkapallo, koripallo ja lentopallo saadaan "samalle tasolle".

      Poista
    2. Ilosen menestys golfissa on ollut varsin vaatimatonta, mutta silti siitäkin on mesottu. Ruotsilla on ollut useita oikeasti menestyneitä golfin pelaajia, mutta ei siellä samanlailla olla mesottu. Ei Ruotsissa Zlatania olla valittu joka vuosi Ruotsi vuoden urheilijaksi (en tiedä onko valittu koskaan), vaikka hän kautta aikojen paras pohjoismaalainen jalkapalloilija. Samoin Sveitsissä Roger Federer ei ole tullut valituksi vuoden miesurheilijaksi lähellekään joka vuosi. Suomesta löytyy kuitenkin paljon ihmisiä joiden mielestä Jarkko Nieminen, Ilonen tai Moisander ansaitsisivat nykyisillä suorituksillaan vuoden urheilija -tittelin. Onko näillä ihmisillä todellisuudentaju tallella?

      Poista
    3. Jokainen tietysti arvottaa vuoden urheilijaksi henkilön omien kriteeriensä mukaan, joihin yleensä vaikuttaa paljonkin se, mitä lajeja kyseinen penkkiurheilija arvostaa ja seuraa eniten. En ole psykologi tai vastaava, joten en voi enkä haluakaan lähteä arvioimaan ihmisten todellisuudentajua, mutta totean kuitenkin, että omasta mielestäni juurikin mainitsemastasi urheilijakolmikosta Nieminen-Ilonen-Moisander löytyisi omaan makuuni parempi vuoden urheilija normaalivuonna kuin yhdestäkään jääkiekkoilijasta, hiihtäjästä tai vaikka keihään heittäjästä. Tänä vuonna toki parisprinttikaksikon Niskanen - Jauhojärvi olympiavoitto on sellainen, joka varmaankin tulee nostamaan Iivo Niskasen vuoden urheilijaksi, koska hänen henkilökohtaisetkin hiihtosuoritukset ovat olleet erittäin hyviä.

      Poista
    4. Oletko tosissaan sitä mieltä, että maailman 50.-100. paras golfin pelaaja on parempi urheilija kuin maailman paras keihäänheittäjä? Juoksulajeissa parhaat suomalaiset sijoittuvat maailmantilastossa 100-parhaan joukkoon, mutta ei heitä juurikaan vuoden urheilijaksi esitetä, jolleivat he pärjää arvokisoissa. Juoksulajit ovat reilusti golfia ja tennistä harrastetumpia. Moisander ei mahdu maailman 300 parhaan jalkapalloilijan joukkoon joten se siitä.
      Kyllä minäkin Ilosen vuoden urheilijaksi voisin valita, jos hän sijoittuu major-turnaksessa kolmen joukkoon.

      Poista
    5. Lisätään vielä, että yhtäkään jääkiekkoilijaa ei olla koskaan valittu vuoden urheilijaksi, joten siitä itkeminen potkupalloniiloilla on turhaa.

      Poista
    6. Ilosen ja esim. Pitkämäen vertailua pidän hieman hankalana, koska lajit ovat kuitenkin niin erilaisia. Molemmat lajit vaativat mielettömän määrän tekniikkaa ja harjoittelua, jotta maailman huipulle pääsee, vaikka keihäänheitto ehkä vaatiikin lisäksi suuremman määrän fyysistä harjoittelua.

      Vaikea kysymys, johon en oikein osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Golf on kuitenkin paljon muutakin kuin vuoden aikana pelattavat 4 majoria. Pidän golfia ja tennistä vähän samassa arvossa kuitenkin, molemmilla on mieletön määrä harrastajia ja ammattilaisiakin niin paljon, että Top 50-sijoitukseen vaaditaan todella paljon. Keihäänheittokin on vaativa, mutta ei läheskään niin laajalle levittynyt laji. Saan tästä varmaan paskaa niskaani, mutta pidän Ilosen palkintosijoituksia globaalisti kovempina suorituksina kuin Pitkämäen viime kesän hopeaa. Joten kyllä, antaisin vuoden urheilijan palkinnon näillä saavutuksilla mieluummin Iloselle.

      Poista
    7. Tuolla logiikalla Jukka Keskisalo olisi pitänyt valita vuoden urheilijaksi joka vuosi urheilu-uransa aikana. Hän on huomattavasti parempi lajissaan kuin Ilonen , ja laji on kilpaillumpi kuin golf.

      En arvosta golfia ja sen pelaajia lainkaan. Ensinnäkin laji on vähän harrastettu länsimainen eliittilaji. Toiseksi lajissa voi huipputasolla pärjätä 60-vuotias läski, joten se ei ole urheilua.

      Poista
    8. Ilosen paras saavutus, British openin jaettu 9. sija, on vuosien takaa. Miksi miestä rummutetaan nyt, kun menestys major-turnauksissa on ollut heikkoa (hänellä on ollut vaikeuksia edes päästä niihin), eikä tuolloin?

      Poista
    9. Kuten jo sanoin, jokainen arvottaa näitä asioita omien kriteeriensä mukaan, eikä oikeastaan voi sanoa, että olisi olemassa vain yhtä oikeaa tapaa valita kriteerejä valinnalle. En nyt muista, valittiinko Keskisalo vuoden urheilijaksi EM-kulta vuonnaan tai esim. Janne Holmen silloin, kun voitti EM-maratonin, vai oliko noina vuosina jotain vieläkin suurempia saavutuksia. Onhan noita laihojakin vuosia toki ollut, kun suunnistaja Minna Kauppi on ollut vuoden urheilija. Niin upea ja hieno urheilija kuin Kauppi onkin, niin kyllähän se jotain kriteereistä kertoo, että suunnistuksen MM-kulta riittää Suomessa vuoden urheilijan titteliin...

      Golf on harrastajaystävällinen laji, se ei vaadi mieletöntä fyysistä treenaamista, jotta sitä voi tosissaan pelata. En tosin muista, milloin "60 vuotias läski" olisi viimeksi voittanut jonkun Majorin tai suuren kiertueen osakilpailun, jossa on ollut mukana maailman huippupelaajia. Golf on sinällään vaikea tapaus, että en minäkään arvosta sen pelaajia fyysisessä mielessä, he eivät ole sellaisia "karpaasiurheilijoita" kuin hiihtäjät, keihäänheittäjät, kiekkoilijat tai muut, mutta siitä huolimatta laji on niin globaali ja laajalle levinnyt ja kilpailtu, että pidän siinä saavutettuja kärkisijoja vaikeampina saavuttaa kuin keihäänheiton arvokisamitalia.

      Poista
    10. 60-vuotias ei major-turnausta voittanut, mutta jatkoreille voitosta on päässyt, eli on tullut toiseksi.

      Poista
    11. Golfin harrastuneisuus ja laajuus on harhakuva. Laji on Euroopassa pieni, sitä ei juurikaan näytetä televisiossa, kisoissa ei käy juurikaan katsojia. Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Itä-Euroopassa lajin harrastus on todella vähäistä. Lajin "suuruus" johtuu yksinomaan USA:sta ja sen TV-historiasta. Golf ja tennis olivat pitkään ainoat lajit joita näytettiin USA:ssa TV:stä ilmaiseksi. Nykyään laji saa rahansa sponsoreilta, ei TV-sopimuksista tai katsojilta.

      Poista
    12. Niin muuten olikin! ^^ Muistan tuon turnauksen parin vuoden takaa, katsoin sitä telkkarista itsekin jonain päivinä, jos nyt tosiaan puhutaan samasta tapauksesta. Tosin en nyt muista kyseisen golffarin nimeä, mutta niin selvä näkömuisti on, ettei kyseessä mikään läski kyllä ollut! Sanoinkin tuossa jo aiemmin, että golf on teknisesti todella vaativa laji, eikä niinkään fyysisesti.

      Tarkastin myös nuo Keskisalon ja Holmenin valinnat ja Keskisalo muuten valittiin 2006, jolloin voitti sen EM-kullankin muistini mukaan. Samana vuonna Jarkko Nieminen oli muuten tenniksessä parhaimmillaan maailmanlisatalla sijalla 13, eli tilastollisesti pelasi parasta kauttaan ja jäi valitsematta vuoden urheilijaksi. Tuon jälkeen vuoden urheilijoiksi on valittu mm. Satu Mäkelä-Nummela(ammunta, olympiahopeaa), Minna Kauppi(suunnistus, MM-kultaa) ja Tuuli Petäjä-Siren(purjehdus, olympiahopeaa). Vuoden urheilijan titteleitä on siis jaettu viime vuosina monta kertaa yksittäisten arvokisamitalien perusteella urheilijoille sen sijaan, että palkinto olisi annettu urheilijalle, joka ei ole saavuttanut arvokisamitalia, mutta kilpailee lajissa aivan huipputasolla, joka on monikymmenkertaisesti kilpaillumpi ja globaalimpi kuin vuoden urheilijan tittelin voittaneen arvokisamitalistin laji.

      En suinkaan tuossa ylempänä kritisoi ketään edellä mainittua urheilijaa, kaikki he ovat varmasti joutuneet tekemään paljon töitä ja uhraamaan elämästään muita tärkeitä asioita urheilun tieltä. Tuo lista vaan omaan silmääni osoittaa, että Suomessa vuoden urheilijan valinnan tärkein kriteeri näyttäisi olevan arvokisamitali ja sen väri. Muistan hyvin vuoden 2010 äänestyksen, jossa voitosta käytännössä omissa silmissäni kisasivat Kauppi ja Laura Lepistö. Kauppi vei voiton suunnistusmitaleillaan, vaikka toisella puolella oli vaakakupissa huomattavasti laajemmin kilpailtu laji, taitoluistelu, joista oli tuomisina Lepistöllä MM-pronssia(ensimmäinen MM-mitali suomalaiselle kyseisestä lajista) ja Olympialaisten 6. sija. Ratkaisiko tuolloin sitten mitalin väri, vaiko se ennakkoasenne, että "Kauppi on karpaasi, joka kyntää metsässä...Lepistö taas hyppii jäällä mekko päällä" vai mikä, mutta vituiksi se äänestys meni tuolloinkin.

      Poista
    13. Taitoluistelu on itseasiassa yksi vähiten harrastetuimmista lajeista olympialaisissa, varsinkin miesten taitoluistelu. Kauppi kilpaili valinnasta lähinnä Peetu Piiroisen kanssa. Lepistö ei ollut lähelläkään valintaa, kun hänellä ei ollut kuin MM-pronssi. Mäkelä-Nummela voitti kultaa ei hopeaa, Suomessa on olympiavoittoa aina arvostettu.

      Poista
    14. Taitoluistelu arvostelulajina on varmasti osan urheilutoimittajien mielestä epäurheilua. Itsekään en lajia en paljoa arvosta. Laji on laajalti harrastettu, mutta Venäjää lukuun ottamatta harrastajamäärät ovat todella pieniä.

      Poista
    15. Tuo 2006 oli selvä tapaus. Keskisalo teki kovan suorituksen tennistä kovemmassa lajissa, joten valinta oli selvä.

      Poista
    16. Väittäisin taitoluistelun olevan silti laajemmin harrastettu ja globaalimpi laji kuin suunnistus, mutta turhaa hiusten halkomista siitä on alkaa vänkäämää. Suhteellisen pieniä lajeja molemmat, kuten kaikki talvilajit käytännössä kesälajeihin verrattuna. Varmasti taitoluistelun luonne arvostelulajina vaikutti jonkun verran osaan äänestäjistä. Toisaalta Janne Ahonenkin on voittanut vuoden urheilijan tittelin, vaikka mäkihypyssäkin on tuomarit ja hypyt arvostellaan. Ei toki samassa mittakaavassa kuin taitoluistelussa, mutta arvostellaan kuitenkin.

      Muistin tuon Mäkelä-Nummelan väärin, viheitä sattuu. Hänen valintansa olympiavoittajana oli toki oikeutettu, mutta siitä huolimatta on faktaa, ettei hänen lajinsa ole kovin globaali tai kilpailtu. Keskisalon valinta meni varmasti kohdilleen, mutta voidaan taas vaikka maailman tappiin saivarrella, että kyseessä olivat EM-kisat, joissa ei ollut mukana maailman parhaat estejuoksijat, koska he tulevat Afrikasta. Ainoastaan Ranskaa edustanut Mahmouabbad(tai mikä nyt olikaan) Tahri oli sellainen "maailmanluokan vastus". Keskisalon valinta oli toki oikeutettu ja "oikein", mutta aina löytyy näitä "muttia", mitä tuossa listasin.

      Poista
    17. Taitoluistelu on globaalimpi laji kuin suunnistus, mutta harrastajia suunnistuksessa on huomattavasti enemmän. Laji on suurehko varsinkin Sveitsissä (Niggli on valittu useasti Sveitsin vuoden naisurheilijaksi) ja pohjoismaissa. Mäkihyppy on todella vähän harrastettu laji, mutta sen menestyjiä arvostetaan useassa maassa korkealle.

      Poista
    18. Näin varmasti on taitoluistelun ja suunnistuksen välillä, varmasti suurelta osin olosuhteistakin johtuen. Taitoluistelu vaatii jäähallin ja muut fasiliteetit siihen ympärille, kun suunnistus taas vaatii "vain kartan, kompassin, metsän ja jonkun piilottamaan rastit". Suunnistusta on siis tältä pohjin "helpompaa" harrastaa. Molemmat toki globaalissa mielessä pieniä lajeja, eikä niiden keskenäisestä suuruudesta kannata alkaa tämän enempää vänkäämään.

      Poista
  4. Ihan ensin haluan sanoa kun täällä nyt puhutaan mikä kaikkia ärsyttää niin itseäni ärsyttävät nämä toisia lajeja joko marginaali lajeiksi tai menestyksen kautta tulleen gloryhunttaamisen takia lajia haukkuvat idiootit.

    Itselleni ihmiselle joka seuraa lähes lajia kuin lajia (lähes kaikki mahdolliset kanavapaketit kaapelikortilla) tärkeintä on se mistä itse nautin eikä se mistä muut eivät pidä.Toki jotkin lajit nousevat toisten yläpuolelle omassakin "arvoasteikossa",mutta en näe mitään syytä miksi joidenkin pitää väheksyä sitä jos suomi voittaa taikka menestyy "skoda cupissa" ja siitä seuraavaa kansanjuhlaa pitäisi väheksyä.Suomi nyt on vain jääkiekkomaa ja sillä hyvä.Tähän asiaan ei ole tulossa muutosta ainakaan 20-30 vuoteen.
    Samalla tavalla viikonloppuna sai mielenkiinnolla jännittää ampumahiihtoa joka on itselleni heti yleisurheilun jälkeen toiseksi mielenkiintoisin yksilölaji ja se että suomalaiset menestyvät on vain ja ainoastaan plussaa.Tässäkin lajissa ihmiset lähtevät haukkumaan urheilujoita jotka sijoittuvat sijoille 20-40,mutta ainakin itse saan kisan jälkeen hyvän fiiliksen ja annan hiljaiset taputuksen jos urheilija tekee kauden parhaansa tai pääsee lähelle sitä.

    Sitten oli hiihtoa jossa toki voin itsekin myöntää että naisten puolella vähän jopa ärsyttää norjalaisten ylivoima,mutta kun Björgen eilen maaliin tuli niin se oli kuvitteellinen hattu pois päästä ja sen jälkeen jännitys Niskasen taisteluun.

    Oikeastaan ainoat lajit joita en niin paljoa arvosta ovat lajit joissa menestys ratkeaa täysin tuomaripisteillä,koska siinä aniharvoin voidaan määrittää kuka oli paras,koska esim taitoluistelussa puhutaan monessa osiossa vain mielipiteestä,mutta siitäkin lajista tulee toki mieleen monta hienoa hetkeä ja vaikka nyt yksi Olympialaisten kohokohdista eli Jevgeni Plushenkon(meniköhän nimi oikein) suoritus jäi väliin niin silti saatiin varsinkin naisten puolellä jännittävä kisa joka taisi tosin ratketa siihen että voittaja sattui olemaan Venäläinen.

    Jos taas puhutaan rahoista jotka valtio jakaa eri urheilulajeille niin siitä olen Zampan kanssa samaa mieltä että jääkiekko ei tarvitse tukea valtiolta enään.Kunnallisella tasolla asia voi olla eri juttu.Muissakaan joukkuelajeissa valtion apua ei mielestäni kuulu jakaa lukuunottamatta joitain maajoukkueprojekteja.
    Tämäkin mielipide johtuu siitä että maailman mittakaavassa rahat joista puhutaan ovat erittäin pieniä.Otetaan esimerkiksi vaikka Iso-Britannian curling joukkue joka tietojen mukaan sai Olympiadiin avustusta saman verran kuin suomessa jaetaan urheilija-apurahoja yhteensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mennään takaisin yksilöurheiluun ja omaan suhtautumiseeni niin itseäni ovat kaikista eniten sytyttäneet ne harvat suomalaiset urheilijat jotka todella ovat voittajatyyppejä.Eipä niitä montaa tule mieleen viime vuosilta.Kalle Palander,Sami Jauhojärvi ja Kimi Räikkönen (jos nyt Formulat voi laskea yksilölajiksi) etunenässä.Enkö voittajatyypillä tarkoita sitä että on maailman paras ja voittaa aina vaan sitä että voitto on lähtökohtaisesti se päämäärä eikä olla 100% tyytyväisiä siihen sijoihin 4-6 vaikka lähtökohtaisesti se olisikin ollut se maksimi mitä oli odotettavissa.

      Kuten moni on sanonut suomi on menestys ei urheiluhullua kansaa ja tämä pitää loistavasti paikkansa.

      Loppuun vielä kaksi linkkiä jotka antavat ilmoille hyvän kysymyksen siitä onko se sittekään niin kauhean paha asia taikka ihmeellistä että suomen(kin) suosituin laji on ns.marginaalilaji.Katsokaan vaikka linkistä 2(toki muutaman vuoden vanhaa tietoa,mutta pitänee suurinpiirtein paikkansa) Mongolian taikka urheilun mahtimaa kiinan suosituin urheilumuoto.
      :http://en.wikipedia.org/wiki/National_sport
      :http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Popularsports.PNG

      Toki aina saa keskustella,mutta omasta mielestäni on täysin turhaa lähteä vertailemaan joitain hiihdon hapenottokoneita Shakin (tai pienemmässä mittakaavassa Snookerin) ihmistietokoneisiin(ja kyllä Shakki on urheilua).

      Tämä viimeinen lause pitäisi varmaan jättää kirjoittamatta,mutta Tomille sen verran että olet nettiprovoajana yksilölajeissa lähes Mv:een jalkapallo tasolla.Tosin teksit eivät sisällä edes mitään huumoriarvoa,joten olet täysin turha nettimesoaja.Tällä kertaa Mv:ltä tuli taas vaihteeksi hyvää tekstiä ja pitää vielä sanoa että olin yllättynyt kun et tullut edelliseen uutiseen antamaan mielipiteitä kun kerrankin jalkapallo keskustelu ei liittynyt (kuin etäisesti) Barcelonaan niin olisimme voineet kuulla sielläkin jotain järkevää.

      Poista
    2. Vielä 1 kommentti noista Arvokisojen tasosta tai joidenkin mielestä niiden puutteesta.
      Omasta mielestäni on täysin oikein että joukkulajeissa jokaisesta maanosasta tulee osallistujia lajin suurkisoihin,vaikka nämä eivät olisikaan esim jalkapallossa 32 parhaan maan joukossa,koska ensinnäkin kyseessä on MM-KISAT joten olisi suhteellisen naurettavaa jos osallistujat olisivat suhteella eurooppa 29 etelä-amerikka 2 ja aasia 1.Toinen syy on että tämä on juuri sitä joka lisää myös lajien kasvua pienemmissä maissa.3 syy on toki raha,mutta se mitään jokaisen nykyurheilua seuraavan hyväksyä ainkin tiettyyn pisteeseen asti(Qatar köh köh).

      Poista
    3. Jääkiekko ei saakaan valtiolta tukea juuri lainkaan. Toisin kuin jalkapallo, jalkapallo saa ylivoimaisesti eniten Veikkaus-rahoja. Jalkapallossa tehty työ rahamääristä huolimatta on ollut surkeaa. Tämä on syy miksi rahaa ei pitäisi antaa ennekuin jalkapalloliiton johto vaihtuu.
      Jääkiekkoliitto on ainoa urheiluliitto Suomessa, joka tekee asiat oikein. Sen ei ole tarvinnut rahanpuutetta itkeä, ja raha ei edes tule valtiolta.

      Poista
    4. Vielä yksi kommentti.
      Toki itseänikin jonkin verran ihmetyttävät sellaiset Twitter idiootit jotka jakavat onnitteluja urheilijalle (viimeisimpänä esimerkkinä Enni Rukajärvi),jota näkevät ensimmäistä kertaa ruudussa ja sitten ollaan heti leipomassa koko kansan tähteä,mutta silti enemmän ärsyttävät ne ihmiset jotka arvostelevat näitä ihmisiä ja haukkuvat alempaan helvettiin useasti myös urheilijan edustaman lajin sekä median.

      Poista
    5. Olipa pitkästi luettavaa ja koko pätkä täyttä asiaa! :D Tuohon lätkän MM-kisakommenttiisi haluan vastata ja ottaa siihen kiinni. Siinä ei toki ole mitään vikaa, jos Suomi pärjää ja voittaa, mutta se kohtuuton haloo, mikä siitä voitosta syttyy, on aika kohtuutonta ja aiheuttaa ainakin itsessäni myötähäpeää. Koko maa lähes pysähtyy tuon takia ja pelaajatkin saapuvat "torille" niin kännissä, etteivät meinaa pystyssä pysyä...En voi arvostaa ja tunnen suunnatonta myötähäpeää.

      Suomi on toki jääkiekkomaa, eikä siinä sinällään ole mitään vikaa. Jokainen saa seurata niitä lajeja, jotka eniten kiinnostavat! Olisi kuitenkin hyvä pitää edes jonkinasteinen suhteellisuudentaju mielessä ja muistaa, että se oikeasti maailman paras jääkiekkomaa ratkotaan neljän vuoden välein olympialaisissa.

      Poista
    6. Toki en itsekään ole sellainen että sinne torille on pakko mennä huutamaan Granlundin(tai kuka sattuukaan olemaan sen vuoden ihq),mutta kaveriporukalla sen yhden illan on kiva juhlia vaikka mestaruus tulisikin ilman että parhaat ovat paikalla.Tunnen itsekin jonkinlaista myötähäpeää varsinkin näitä keski-ikäisiä naisia kohtaan jotka eivät tajua lajista mitään,mutta käyttäytyvät kuin he olisivat voittaneet.
      On se suomi onneksi ihan ok niissa "oikeissakin" kisoissa menestynyt.
      Mikäköhän 30vuotinen ryyppyjuhla siitä olisikaan tullut jos suomi olisi 2006 voittanut kultaa?:D.

      Poista
    7. Sen voisin vielä todeta että vaikka en täysin estottomasti tässä lätkää olekaan puolustanut niin pidän silti (jos saman lajin olympiamitalit ja World cup hopea jätetään pois) 1995 ja 2011 maailmanmestaruuksia suomen joukkuelajihistorian kovimpina saavutuksina.Jos näille pitäisi hakea vertailukohtaa eli siis mikä ylittäisi omasta mielestäni mm-kullan niin se menisi isoissa lajeissa(fudis,koris,lentis) suurinpiirtein näin:

      MM-fudis: 16/8 joukkoon Riippuen alkulohkosta.
      Em-fudis: 8 joukkoon
      MM-koris: 4/8 joukkoon riippuen miten ja ketä vastaan voitot ovat tulleet.
      Em-Koris 4joukkoon/mitali samat syyt.
      MM-lentis: 4 joukkoon
      Em-lentis: mitali/loppuottelu riippuen välierä/pronssipeli vastuksesta.

      Korostan että nämä ovat vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni(ja osittain suuntaa antavia) ja saa arvostella miten haluaa,mutta mielellään omat mielepitään mukaan.

      Poista
    8. World cup ei taida olla pelaajien keskuudessa hirveän arvostettu. Se pelataan syksyllä monien NHL-pelaajien ollessa rapakunnossa.

      Poista
    9. No toisaalta alkuvuodesta pelattavat Olympialaiset pelataan NHL otteluruuhkan keskellä ilman minkäänlaista taukoa,joten pelaajat ovat usein kovin väsyneitä.Itse World Cup tapahtumana on kuitenkin oman uskomukseni mukaan ihan kohtuullisen arvostettu,mutta joo nää on näitä.Eikä toi nyt ollut muutenkaan lähelläkään pääpointtiani.

      Poista
  5. Lasturi, suurella osalla yksilöurheilun kommentoijista on lajituntemus hyvin lähellä nollaa. Ei tunnetta urheilijoita, ei heidän saavutuksiaan, mutta silti mesotaan.
    Esim. suomalaisia mieshiihtäjiä on haukuttu kisaturisteiksi ja surkimuksiksi, vaikka lähes kaikki maajoukkuehiihtäjät ovat arvokisamitalisteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse en kuulu näihin "mesoajiin" vaan pidän jokaista joka olympilaisissa kilpailee paikkansa ansainneena ja uskon myös tuntevani kohtuullisen hyvin yksilöurheilijoiden nimien lisäksi taustoje jne.jne,mutta siis pointtini oli se että jos joku mesoaa jostain niin miksi pitää mesota takaisin?

      Poista
    2. Osa Suomenkin olympiaedustajista on ollut toki vaatimattomia urheilijoita. Ja joidenkin valintaa itsekin ole ihmetellyt. Esim. Sotshiin Jarkko Kauppisen valintaa voi ihmetellä. Hän ei missään nimessä täyttänyt mitään valintakriteerejä, jotka olivat annettu ennakkoon. Olympialaisissa häneltä kisat menivät jopa vaatimattomia odotuksiakin heikommin.

      Jos urheilija täyttää ennakkoon annetut valintakriteerit, niin valinnoissa ei ole mitään mussuttamista, vaikka urheilija epäonnistuisikin itse kisoissa.

      Poista
  6. Vielä tuosta, että Suomi ei ole urheiluhullu vaan menestyshullu maa. Saksa on sitä vielä enemmän. Esim. nyt yhdistetty taitaa olla siellä kovin laji talvilajeista, koska saksalaiset menestyvät lajissa erinomaisesti. Kelkkailukin on maassa kovassa huudossa, koska saksalaiset hallitsevat lajia täysin. Kelkkailu meni TV-lähetyksissä olympialaisten aikaan mäkihypyn ja ampumahiihdon edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noinhan se on kaiketi lähes kaikissa maissa ja yksilöjajien kohdalla.
      Hyvänä esimerkkinä USA-Tennis-Pete Sampras

      Poista
  7. Tuleeko Champpari juttua jossain vaiheessa ulos vaiko kenties vasta loppujen otteilun "ratkettua" ja seuraavien parien arvontojen jälkeen?.

    Eilen oli kyllä tämän kauden paras (minkä itse olen nähnyt) Cl peli siis Barca-City,jos tuomarointia ei lasketa,mutta toisaalta jos tuomarointi olisi ollut ajan tasalla niin Barca olis menny alussa menojaan ja pelin taso olisi laskenut joten ehkä hyvä näin.Kyllä City pelasi ajoittain oikeinkin hyvää ja niin tasokasta Fudista että ansaitsisi olla 8 joukossa,mutta vastus oli liian kova.
    Barca näyttää todella syttyvän näihin europeleihin ja muutos Vkl Valladolid peliin oli jotain järkyttävän suurta.
    Barcan kannalta hienoa että sekä Messi,Alba että Iniesta (ehkä myös Pique) pelasivat kauden parhaita/parhaan pelinsä ja näillä esityksillä joukkue taistelee tänä vuonna jopa voitosta.

    Nyt kun pikkuhiljaa voi alkaa katselemaan tulevaa kierrosta niin on muuten tänä vuonna (mikäli Chelsea menee jatkoon) niin aivan järkyttävän kova taso 8 joukossa.
    Oikeastaan ei tarvitsisi vaihtaa kuin Olympiakos(luotan että menee jatkoon) Cityyn niin olisi todellakin parhaat jengit mukana.Tämä tekee arvonnoista tärkeät ja se kuka saa Olympiakoksen(en nyt kreikkalaisia halua väheksyä,mutta verrataan tasoon) vastaan on kyllä todellinen voittaja,koska muiden joukkueiden välienselvittelyissä voi käydä miten tahansa vaikka nostankin Realin ja Bayernin vähän muita ylemmäs ja vastaavasti BvB:een vähän alemmas,mutta erot ovat todella pieniä.

    Itse näen tällä hetkellä jos katsotaan jo finaalia pelin todella avoimena ja kuka tahansa kolmikosta Bayern,Real,Barca voi voittaa.Atleticon sauma on siinä että saa vielä yhden "helpomman" vastuksen ja voi viime kauden Dortmundin tapaan mennä yhdellä isolla välierävoitolla finaaliin.Chelseaa ei voi unohtaa,koska Mourinhon taktiikan luominen yksittäisiin peleihin on maailman parasta ja materiaalikin ihan terävimmän kärjen takana,joten tulee kyllä tasollisesti parhaat Cl jatkopelit aikoihin(vaikka tässä nyt ennakoinkin rajusti).

    Todellinen herkkupala toki on jo nyt sunnuntaina iltapäivällä;D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin piti kysyä MV:een mielipiteet:

      Messi vs Lescott:rankkari vai ei?
      Oliko tilanne jossa pallo meni eka kertaa Cityn verkkoon paitsio?
      Dzekon vs Pique:rankkari?
      Zabaletan ulosajo?
      Barcan maalia edelsi rike (ehkä) joten onko uefaloona?
      Kiinnostiko Cityä?
      Kompanyn maali:häiritsikö Cityn pelaaja ratkaisevasti?

      Okei menee taas huumorin puolelle,mutta kiva kuulla selitykset.

      Poista
    2. Tällä viikolla en ajatellut mitään UCL-juttua kirjoittaa, mutta ensi viikolla on kiinnostava pala Chelsea - Galatasaray tulossa, josta toivottavasti ehdin vääntää jotain aikaiseksi. Ilman muuta sitten puolivälierien arvonnan jälkeen tulevat ennakot ja pohdinnat menneiden vuosien ja kierrosten tapaan!

      Olen itse asiassa itsekin tuossa pohtinut sellaisia mielenkiintoisia puolivälieräpareja, joita haluaisin nähdä. Mukavinta toki olisi, etteivät saman maan edustajat sattuisi vielä vastakkain, vaan nähtäisiin kansainvälisiä pelejä. Esim. Bayern - Real olisi sellainen erittäin mielenkiintoinen. Jos Chelsea jatkaa, niin PSG - Chelsea voisi olla erittäin hyvä. Erittäin mielenkiintoisia pelejä, jos noista neljästä joukkueesta muodostuisi mitenpäin tahansa 2 otteluparia.

      Barcelona taas sai tälle kierrokselle sen kovimman mahdollisen arvan, joten ihan kiva olisi nähdä sitä vastassa voittaja parista Olympiakos - ManU. Toisaalta Dortmund - Barca olisi myös tosi mielenkiintoinen koitos.

      Poista
    3. vastataan huvikseen Lasturin kysymyksiin, niin tulee ainakin suht neutraalia kommenttia:)
      1. Selvä rankkari, Messi ottaa pallon alas ja Lescot ei taasen osu palloon, vaan kamppaa Messin.
      2. Ei ollut paitsio, Alba ei ollut paitsiossa kun hänelle syötettiin.
      3. Dzekolle pilkku, Pique potki selvästi nilkoille.
      4. Ulosajo oikeutettu, koska näytti sen verta kovasti mussuttavan tuomarille.
      5. Vihellyksiä meni jatkuvalla syötöllä päin persettä, ja jos meinaat Messin maalia, taisipa siinä keretä Citykin rikkoa välissä, eikä tullut vaparia.
      6. Tottahan se kiinostaa.
      7. Saattoi häiritäkkin, oisko tuota Valdes siltikään saanut kiinni. Mahdoton nähdä tuomarille/linjurille noissa tilanteissa, onko joku veskan edessä häiriimässä. Kelpo maali.

      Kelpo peli, jossa tuomari oli todella kuutamolla. Onneksi tuomioilla ei ollut vaikutusta lopputulemaan.

      Poista
    4. Henq:
      6/7 samaa mieltä.
      Itse olisin ehkä jättänyt Zabaletan laputtamatta.Toki en tiedä miten mussuttiko jo aiemmin tai sanoiko jtn oikeasti halventaa/studiossa pasi epäili myös kontaktia tuomariin.

      5 kohta: tosiaan unohtui tuo cityn "välirike".

      7 kohta siinä mielessä mielenkiintoinen että olihan barcan hylätyssä maalissakin pelaaja/pelaajia paitiossa ja maali hylättiin.Toki se hylättiin kaiketi siksi että linjuri katsoi Alban(?) olleen paitsiossa.

      Joo ei siinä mitään vaikka muutkin vastaa,mutta odotan vain mielenkiinnolla "toisenlaista" näkökulmaa.

      Juuri näin.Tuomioilla ei ollut käytännössä muuta vaikutusta kuin se että peli ratkesi vasta reilun tunnin kohdalla.

      Zamppa:
      Samoilla linjoilla tuosta Barcasta vaikka toki onnesta arvonnoissa on omaan korvaan turha argumentti.Dortmund olisi todella mielenkiintoinen vastut jos pystyvät pelaamaan samalla tasolla kuin viime kautena esim. Realia vastaan.

      Olisihan se la ligan kannalta mahtavaa jos ei arvottaisi Barcaa ja Madridin jengejä vastakkain ja sitten onnistuisivat vielä välttämään Bayernin.

      Myös ottelut Atletico-Dortmund tai Chelsea-Bayern olisivat mahtavia.
      Eikä vähiten Valmentajien ansiosta.Toki myös el clasico on aina yhtä maukas.

      Itse toivoisin Real-Bayern vääntöä näin neutraalina vasta myöhemmäksi,koska omasta mielestä ovat kaksi kokonaisuutena parasta tällä hetkellä.Vaikka pitää toki muistaa että Real on tällä kaudella kohdannut todella kovista vain Atleticon,Barcan ja varauksin Juven joista saldona 1-2-2 joista ainoa voitto vielä Juvesta maalierolla 7-8,ja jos juve pois niin 0-1-2 maalit 3-5 joten kovat näytöt parhaita vastaan vielä antamatta.

      Kai se on tässä vielä sanottava että kun oma jengi ei tänä vuonna pelaa Champparissa niin liputan kyllä Atleticon puolesta ja uskon että voivat jopa realistisesti taistella itsensä loppuotteluun jos arvontatulos ei ole tyyliin Bayern ja sitten jompi kumpi jättiläisistä.

      Poista
    5. "joista ainoa voitto vielä juvesta"
      Mites nämä pelit sitten:
      Real-Atletico 3-0
      Atletico-Real 0-2

      Poista
    6. Oletan että ylläolevat tulokset ovat supercopaa? tai copa del rey?
      Otin tosiaan mukaan vain liigamatsit ja UCL,koska ne antavat parhaan kuvan omasta mielestäni.

      Nyt kun samalla mietin niin taisivat tosiaan olla CDR välierä matsit,joten ehkä pieni kämmi sattui,mutta tosiaan niitä en laskenut ns.tarkeiksi peleiksi,mutta toki selviä voittoja.

      Poista
  8. Tänään sitten kiimaa 13:00
    Real - ManU on varma ja tottahan se selski - parsa osuu ihan vanhasta muistista. Muut menee sitten miten menee.

    VastaaPoista