Mestareiden Liiga jatkuu keväällä

UEFAn suurin seurajoukkuekilpailu on nyt tauolla alkulohkojen päätyttyä edellisellä viikolla, mutta perinteiden mukaisesti helmikuussa pelattavat neljännesvälieräparit arvottiin jo nyt ennen joulua. Blogissani on ollut tapana käsitellä alkulohkot ja pudotuspelit suhteellisen tarkasti ennakkoon, joten nyt on siis vuorossa pudotuspeliparien ennakkopohdintaa.

Pudotuspelien säännöt lienevät kaikille tutut: kaksiosaiset ottelut, joissa yhteismaalit ratkaisevat ja tasatilanteessa vierasmaalit ovat määrääviä. Näiden molempien ollessa tasan luvassa on 2x15 minuutin jatkoaika, jota seuraavat rangaistuspotkut, mikäli tilanne on edelleen tasan. Tässä kohtaa mielenkiintoinen sääntö on se, että vierasmaalit vaikuttavat jatkoajallakin, eli jos jatkoajalla molemmat joukkueet tekevät maalin, vieraissa pelaava joukkue jatkaa vierasmaalisäännöllä.

Käydään nyt ennakoiden lävitse tulevat neljännesvälieräparit ja pohditaan tämänhetkisten kuntopuntareiden, pelaajatilanteiden ja -tietojen perusteella, millaiset ottelut on odotettavissa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että ennen pelejä on kuitenkin vielä tammikuun siirtoikkuna, joka voi joissain tapauksissa jonkin verran vaikuttaa. Loukkaantumisia voi myös sattua, joilla lähes aina on vaikutusta tällaisissa peleissä.

Manchester City - FC Barcelona

Ensimmäinen ottelupari on varmasti monelle jalkapallofanille jännittävä, koska pelaavathan siinä vastakkain "kivikovan valioliigan" joukkue ja viimeisten vuosien menestynein joukkue, eli FC Barcelona. Puolueeton fanikin todennäköisesti tulee nauttimaan otteluparin tarjoamasta iloisesta hyökkäyspelistä. Otteluparista voi muodostua melkoinen maali-iloittelu, kuten kirjoitusta edeltävänä viikonloppuna pelattu City - Arsenal - ottelu viestittää.

Manchester City on käytännössä rakennettu hyökkääväksi joukkueeksi, joka voi Barcelonan kaltaista absoluuttista pallonhallintapeliä vastaan lopulta osoittautua ongelmaksikin. Pystyykö hyökkäyspeliin orientoituneilla tähdillä kyllästetty City puollustamaan kurinalaisesti ja organisoidusti Barcelonan pallonhallintaa ja syöttömyllyä vastaan, kun espanjalaiset hierovat ja hakevat sitä yhtä paikkaa puollustuslinjan murtavalle syötölle? Toisaalta jos City onnistuu, on se vastahyökkäyksissään vaarallinen ja juuri vastahyökkäysten puollustamisessa Barcelonalla on ollut suurimmat ongelmat. Kirjoitushetkellä Cityn kotivire varsinkin on ollut hurjan kova ja vastaavasti Barcelonalla loukkaantumishuolia, mutta mikäli katalaanit saavat likipitäen ykkösmiehistönsä kentälle tässä parissa huippuvireisellä Lionel Messillä ja Neymarilla varustettuna lähtenee Barcelona jonkinasteisena suosikkina tähän pariin. Jos näin tapahtuu, ennakoin Barcelonan jatkavan eteenpäin niukalla 1-2 yhteismaalin voitolla.

Olympiakos Piraeus - FC Manchester United

Toisessa parissa kohtaavat eräänlaiset "ääripäät": Olympiakos pelasi alkulohkonsa ehkä aavistuksen yläkanttiin ja vastaavasti ManUlla on ollut erittäin vaikea syksy kotimaassaan, vaikka UCL-alkulohko suhteellisen vaivatta sujuikin ja lohkovoitto tuli. Monelle on varmasti tuttua, että Kreikassa ja Turkissa kotijoukkueita tukevat fanaattiset ja äänekkäät kotiyleisöt, joka voi olla suuri etu Olympiakokselle sen päästessä aloittamaan tämän parin kotonaan. Kotivoitto ilman päästettyä vierasmaalia ja Olympiakos voi olla ManUa vastaan todella vahvoilla jatkoon.

ManU on pelannut syksyn hyvin rikkonaisesti ja vaihtelevasti uuden valmentajansa David Moyesin alaisuudessa, vaikka europelit ovatkin sujuneet hyvin. Toisaalta joukkueen rinki on aika kapea, eikä kestä paljon loukkaantumisia, nytkin Robin Van Persie on kuukauden sivussa. ManUn kannalta on myös ratkaisevaa se, missä tilanteessa joukkue on kotoisessa liigassaan Olympiakos-pelien alla: jos joukkueen mestaruusmahdollisuudet ovat jo teoriassakin haihtuneet ja jopa neljän parhaan sakkiin on matkaa, panostanee joukkue tähän täysillä. Jos joukkueen materiaali on terveenä, lähtee ManU ennakkosuosikkina pariin yrittäen puollustaa vieraissa ja hakea vastahyökkäyksestä yhden vierasmaalin ja pyrkii toisessa pelissä kotonaan ratkaisemaan jatkopaikan. ManUn voidaan suurella todennäköisyydellä ennakoida selviytyvän jatkoon pienellä erolla, joko vierasmaaleilla tai yhden maalin yhteistulosvoitolla.

AC Milan - Atletico Madrid

AC Milaniin pätevät käytännössä samat sanat kuin edellä ManUunkin. Joukkueella on kotimaassaan menossa melkoinen katastrofikausi ja käytännössä joukkue ei ilman UCL-voittoa tule ensi vuonna tässä kisassa mukana olemaan. Joukkueella oli europeleissä suuria vaikeuksia alkulohkossaan jopa heikentynyttä Ajaxia vastaan ja selvitti tiensä jatkoon vain vaivoin. Toki joukkue osaa pelata sitä perusitalialaista hyydytys- ja sumputuspeliä, jolla se voi tällaisissa ottelupareissa "yllättää" ja mennäkin jatkoon. Mario Balotelli, Kaka ja Stephan El Shaarawy ovat kuitenkin hyökkäyksessä kovia ja voivat sen maalin rakentaa, jos puollustussumppu kestää.

Atletico Madrid taasen on ollut syyskauden mielenkiintoisin "yllättäjä" koko Euroopassa! Valmentaja Diego Simeone jatkoi siitä, mihin viime kaudella jäi ja espanjalaistunut brassi Diego Costa on ollut yksi kuumimmista hyökkääjistä. Tueksi on vielä laittaa David Villa, Raul Garcia ja Arda Turan, joten Milanin puollustuksella tulee taatusti kiire. Joukkueen puollustus on myös hyvin organisoitu, joten se tullee kestämään Milanin vastahyökkäykset melko hyvin ja maalivahti Thibaut Courtois on erittäin hyvä ja varma. Atletico on tämän parin selvä suosikki ja voi muutamalla vierasmaalilla ratkaista pelin jo ensimmäisessä osaottelussa San Sirolla. Milanilla on mahdollisuutensa, mutta Atletico vie parin kahden maalin yhteistulosvoitolla.

Bayer Leverkusen - PSG

Suomalaisittain varmasti kiinnostava ottelupari, koska saksalaisia valmentaa topparilegenda Sami Hyypiä ja vastassa on Zlatan Ibrahimovicin tähdittämä pariisilaismiehistö. Leverkusen sai selkäänsä pari kertaa alkulohkossa ManUlta rumin lukemin, vaikka sen puollustus onkin Saksassa ollut varsin pitävä. Tähän tulee ratkeamaan tämäkin pari: jos Hyypiä saa puollustuksen organisoitua pitäväksi ja targetkärki Stefan Kiessling onnistuu saamistaan paikoista, voi saksalaisilla olla omat mahdollisuutensa. Se vaatii kuitenkin täydellisen pelin ja voiton kotona mieluummin nollapelillä, koska vierasreissu Pariisiin tulee olemaan kova paikka.

PSGllä on tässä parissa toki materiaaliylivoima ja vaikka se onkin kotimaassaan tyylitellyt käytännössä voitosta voittoon ei sen lohkovoitto Olympiakoksen ja Benfican edellä ollut mikään vaivaton. Europeleissä joukkueella on vielä kasvukipuja ja edelleen sen menestys on todella paljon kiinni Zlatan Ibrahimovicista vaikka joukkueesta paljon isoja muitakin nimiä löytyy. Ruotsalaistähti voi toki ratkaista pelejä vaikka yksinkin, mutta mitäs sitten, jos saksalaiset onnistuvat hyydyttämään Zlatanin peli-ilon? Onko muista ottamaan ratkaisuviittaa harteilleen vaikeina hetkinä, jos vastassa on ärsyttävän tiukasti organisoitu saksalaismiehistö? Ennakkoon PSGn toki pitäisi pari selvittää 1-2 maalin yhteistulosvoitolla, mutta suomalaisittain toki toivotaan Sami Hyypiän joukkueelta yllätystä.

Galatasaray - Chelsea

Turkkilaiset jäivät viimeisellä kierroksella "luonnonmullistuksen" armoille, kun ratkaisupelissä Juventusta vastaan kenttä peittyi parissakymmenessä minuutissa lumen alle ja ottelu jouduttiin keskeyttämään. Tästä huolimatta joukkue kaivoi kotonaan sen pakollisen 1-0 voiton torinolaisista ja otti jatkopaikan. Nyt se saa vieraakseen ensimmäisessä osassa fanaattisen kotiyleisönsä eteen Chelsean ja joukkueen hyökkääjätähti Didier Drogba toivottavasti rokottaa entistä joukkuettaan vähintään parilla maalilla. Kotona hyvä tulos veisi turkkilaiset melko lähelle jatkopaikkaa ja joukkue varmasti panostaa täydellä höyryllä tähän kotipeliin pyrkien ottamaan siitä voiton vaikka väkisin.

Chelsea selvitti lohkonsa voittajana, mutta onnistui silti pupeltamaan kahdesti FC Baselia vastaan häviten molemmat pelit. Lisäksi kotoisessa liigassakin on ajoittaisia ongelmia ollut, eikä Jose Mourinhon toinen tuleminen ole ollut ollenkaan sellaista näytöstä, jollaista moni joukkueen fani varmasti odotti. Joukkue joutuu ikävään paikkaan heti kättelyssä, kun Istanbulissa on vastassa fanaattinen hornankattila ja Mourinho varmasti pyrkii lähtemään otteluun välttämään tappiota mielessään tiukka puollustus ja maali vastahyökkäyksestä, johon joukkueella toki mahdollisuudet on. Chelsean materiaali on toki nimekkäämpi ja leveämpi kuin Galatasaraylla ja valmentaja on ainakin omasta mielestään todella Special ja vähintään maailman paras, joten Chelsean voi kai ennakoida hoitavan tämän parin. Toisaalta ei kai kukaan yllättynyt ole, jos Chelsea pupeltaa tämänkin parin, kuten kävi Baselia vastaan.

FC Schalke 04 - Real Madrid

Schalke onnistui lopulta selvittämään alkulohkonsa, vaikka joukkue olikin alkusyksystä melkoisessa sekamelskassa ja loukkaantumisetkin ovat vaivanneet pitkin syksyä. Peliä tekemään Milanista hankittu Kevin-Prince Boateng ja maalipyssy Klaas-Jan Huntelaar ovat missanneet enemmän ja vähemmän koko syksyn ja ovat toivottavasti mukana keväällä. Tätä kaksikkoa tukee nuori jo Saksan maajoukkueringissäkin mukana oleva Julian Draxler, jonka perässä monet suurseusat ovat olleet jo jonkin aikaa. Näiltä pelaajilta vaaditaan hyökkäyspäässä täydellistä onnistumista, jotta mahdollisuudet Real Madridin pudottamiseen pysyvät edes teoriassa elossa.

Real Madridin laaja materiaali ja ratkaisuvoima tekee siitä tähän pariin ehdottoman ennakkosuosikin, mutta onneksi pelit silti ratkotaan edelleen kentällä, eikä sillä, kenen pelaajista on maksettu eniten siirtokorvauksia. Tämän konkretisoi Osasuna kirjotushetkeä edeltävänä viikonloppuna ottamalla kotonaan 2-2 tasapelin Madridilta ja jättämällä Cristiano Ronaldon maaleitta. Real Madrid on nyt Carlo Ancellottin valmennuksen alla, joten keväällä tuskin on nähtävissä samanlaisia episodeja kuin Jose Mourinhon aikana, vaikka kotoinen sarjakärki hieman kauemmaksi jo karkaisikin ja joukkue keskittynee silti jalkapalloon. Keväällä tulee 12 vuotta Realin edellisestä UCL-finaalipaikasta ja voitosta, joten katseet pidetään varmasti suunnattuna kohti UCL-finaalia. Tämän takia joukkue tuskin tässä parissa pupeltaa, vaikka La Ligassa tulisikin huonompia pelejä ja hoitanee parin 2-3 maalin yhteistulosvoitolla.  

Zenit - Borussia Dortmund

Pietarilaiset kaivoivat väkisin jatkopaikan FC Porton nenän edestä ja edustavat nyt Venäjää jatkopeleissä. Kylmänkolea Pietari ei varmasti ole millekään joukkueelle kiva paikka vierailla ja siinä piilee Zenitin paikka Dortmundiakin vastaan, kotona on otettava voitto. Tästä otteluparista tekee mielenkiintoisen se, että molemmat joukkueet vannovat enemmän vauhtijalkapallon nimeen kuin pallokontrolliin, joten luvassa lienee katsojaystävällistä peliä, kun pelin suunta muuttuu tiheään ja kenttää juostaan päästä päähän. Zenitillä tästä vastaavat ainakin Hulk, Andrei Arshavin, Danny ja Aleksander Kershakov.

Dortmund selvitti lopulta kuolemanlohkon voittajana, jossa ratkaisu saatiin vasta maalieroja vertailemalla ja on varmasti taas keväällä valmis menemään vaikka kuinka pitkälle. Laajemman materiaalin Bayern näyttäisi jo tässä vaiheessa karkaavan Bundesliigassa omille teilleen, joten Jürgen Kloppin miehistö panostanee jälleen täydella tarmolla europeleihin. Zenitiä vastaan tulee varmasti mielenkiintoiset pelit, kuten jo edellä mainitsin. Tapahtumia kentällä tulee riittämään, siitä huolen pitävät Robert Lewandowski, Kuba, Marco Reus, Mkhitaryan, Gündogan, Sahin ja kumppanit. Ennakkoon Dortmundin voisi olettaa hoitavan tämän "hurlumhei"-otteluparin 1-2 maalin erolla.

Arsenal FC - FC Bayern München

Tämä pari ottaa jälleen mittaa toisistaan edellisen kevään tapaan, mutta kauheasti ei varmaankaan ole viime vuodesta asiat muuttuneet. Arsenal pyrkii haastamaan, mutta nyt on vielä viime kauttakin enemmän pallonhallintaan peliään perustava ja materiaaliltaan laajempi Bayern. Tässä parissa viimeistään tulee Arsenalin puollustus joutumaan kunnon testiin ja katsotaan, kuinka organisoidusti ja pitävästi se onnistuu pelaamaan. Oman hauskan lisämausteensa ottelupariin tuovat toki Arsenalin saksalaispelurit Per Mertesacker, Lukas Podolski ja Mesut Özil, jotka pelaavat todennäköisesti ensi kesän maajoukkuekavereitaan vastaan.

Josep Guardiola on luotsannut Bayernin melkoiseen vireeseen eikä kasvukivuista juuri ole ollut merkkejä ilmassa syksyn aikana, vaikka niistä ennen kauden alkua jonkin verran puhetta oli. Herättelevä tilastotappiokin tuli "sopivaan aikaan" alkulohkon viimeisessä pelissä, joten aliarvioimaan Bayern ei varmasti lontoolaisia lähde. Bayern tullee pitämään Arsenaliakin vastaan palloa organisoidusti ja hakemaan rauhassa maalipaikkoja. Sen materiaali on viime vuoden tapaan laajempi ja laadukkaampi pallokontrollipeliin kuin vastustajallaan, vaikka Arsenal onkin vahvistunut ja Theo Walcottista näyttäisi vihdoinkin kuoriutuvan kliininen viimeistelijä. Ratkaisuvoimaa löytyy silti Bayernilta laajemmalta säteeltä ja se hoitanee tiensä jatkoon kahden maalin yhteistulosvoitolla, vaikka maaleja varmasti nähdään molemmilta joukkueilta.
            

FIFA World Cup 2014 alkulohkot arvottu

Ensi kesänä jalkapallokansa pysähtyy taas kuukaudeksi, kun jalkapallon MM-kisat, nuo suurimmat yhden lajin ympärille keskittyvät kilpailut, pelataan Brasiliassa. Kisoihin on vielä aikaa yli puoli vuotta, sillä ne käynnistyvät avausottelulla 12. kesäkuuta, mutta tänään, sopivasti Suomen tasavallan itsenäisyyspäivänä, on alkulohkot arvottu isäntämaan Bahiassa. Mitään ennakoita en tässä vaiheessa ala kirjoittamaan tai ennakoimaan sen suuremmin tuloksia, tai esittelemään pelaajia, joita kannattaa katsoa. Käydään kuitenkin läpi alkulohkot ja aletaan jo miettiä niitä kiinnostavimpia alkulohkojen otteluita. Mitkä lohkot lukijoita kiinnostavat eniten? Mitkä ottelut ennakkoon mielenkiintoisimpia? Mille joukkueille toivotte menestystä? Minkä joukkueiden otteita haluatte erityisesti päästä seuraamaan?

A-lohko tarjoaa heti kärkeen paljon mielenkiintoista, kun isäntämaa Brasilia saa vastaansa Kroatian, Meksikon ja Kamerunin. Ensimmäinen lohko on heti täynnä kovia joukkueita, joihin isäntämaan unelma mestaruudesta kotikentillä voi karahtaa pahasti. Brasilia tietenkin ennakkosuosikki, mutta Kroatia ja Meksiko varmasti haastavat tosissaan ja Kamerunilta odotan myös hyviä otteita. Itse toivoisin, että Afrikasta saataisiin jo vihdoin mitallipeleihin väkeä, mutta Kamerunin tie taitaa kuitenkin olla liian kivinen heti alkulohkosta alkaen.

B-lohko ei tasoltaan häviä yhtään edelliselle, kun se tarjoaa meille hallitsevan mestarin Espanjan lisäksi vielä edellisten kisojen toisen finaalijoukkue Hollannin ja lisäksi aina yllätysvalmiin Chilen ja Australian. Edellisten kisojen finaaliuusinta Espanja - Hollanti tulee varmasti olemaan yksi alkulohkojen helmiä ja Chile on myös mielenkiintonen, koska joukkueessa pelaa monia ihan Euroopan suurimmissa joukkueissa pelaavia pelaajia. Australia on musta hevonen, joka on ehkä aavistuksen taantunut "kultaisesta sukupolvestaan", jolloin joukkueessa oli paljon Englannissa pelanneita pelaajia.

C-lohko on ehkä ensimmäinen täysin ennakoimaton ryhmä, jossa pelaavat Kolumbia, Kreikka, Norsunluurannikko ja Japani. Käytännössä mikä tahansa joukkue tässä ryhmässä voi voittaa minkä tahansa toisen ja ottelut lienevät tapahtumarikkaita. Hyökkäävää peliä tarjonnevat varsinkin Kolumbia ja Japani, eikä Norsunluurannikkokaan varmaan huonommalle jää. Kreikka taas on aina Kreikka, kiusaa muita ja tekee maaleja erikoistilanteista. Erittäin mielenkiintoinen lohko!

D-lohkossa nähdään kolme maailmanmestaria, kun Uruguay, Italia ja Englanti kisaavat jatkopaikoista. Ryhmän täydentää väliamerikan Costa Rica, joka on ollut mukana kisoissa aikaisemminkin. Yksi "tosi kova" joukkue lähtee vähintään kotiin heti alkulohkopelien jälkeen kiitos tuon edellä mainitun kolmikon. Italia - Englanti tulee varmasti olemaan eräänlainen "herkkupala" heti alkulohkoon. Toivottavasti peli ei tule olemaan toisinto edellisten EM-kisojen Englanti - Ranskasta, jonka aikana meinasi nukahtaa!

E-lohko näyttää ensi alkuun aavistuksen kaksijakoiselta, kun siellä pelaavat Sveitsi, Ranska, Equador ja Honduras. Eurooppalaiset ovat rutinoituneita kisakävijöitä ja Equador on mukana pienen tauon jälkeen. Honduras on ollut mukana aikaisemminkin myös. Sveitsi - Ranska tullee olemaan mielenkiintoinen taktinen mittelö ja Sveitsi on tavannut yleensä kisoissa mennä jatkopeleihin. Equador selvitti kuitenkin suht vaivatta Etelä-Amerikan karsinnat, joten eipä sitäkään voi aliarvioida ja Honduras voi yllättää. Ranska voi taas kerran olla se "on-off"-joukkue, eli pelata umpisurkeasti tai mennä vaikka mitallipeleihinkin.

F-lohko tarjoilee laajan kattauksen maita ympäri maailman, kun Argentiina edustaa latinalaista amerikkaa, Nigeria Afrikkaa, Iran Aasiaa ja Bosnia-Herzegovina Eurooppaa. Argentiina lienee suosikki tässä, mutta toinen paikka on varmasti auki. Jugoslavian sotien runtelema Bosnia saa olla tyytyväinen arpaonneensa, koska tästä lohkosta sillä on varsin hyvät jatkomahdollisuudet ja itse odotankin pääseväni näkemään maan pelejä. Nigeria voi onnistuessaan olla yllättäjä, jos joukkueen yhteishenki on hyvä. Iran on arvoitus, kuten niin usein aasialaiset tapaavat olla.

G-lohko tarjoaa myöskin laajan kattauksen kovia pelejä, kun Saksa, Portugali, Ghana ja USA mittelevät keskenään. Saksa lienee paperilla materiaalinsa puolesta se kovin tässä, mutta ei Portugaliakaan sovi aliarvioida. Ghana on ollut viime vuosina yksi Afrikan kovimmista ja mukana kisoissa monesti, joten rutiinia alkaa varmasti löytyä. USA voi yllättää, sillä on kuitenkin pelaajia suhteellisen laajasti Euroopassa ja on osoittanut jo monesti viime vuosina, ettei sitä sovi aliarvioida, vaikkei ryhmä välttämättä paperilla näytäkään niin pelottavalta.

H-lohko on se viimeinen, mutta tarjoaa monelle sen ehkä yhden mielenkiintoisimman maan Belgian muodossa, joka tekee nyt kultaisen sukupolvensa kanssa nousua takaisin huipulle. Materiaali on laaja ja kovatasoinen, mutta niin ovat paineetkin kasautuneet. Itselle Belgia tulee olemaan yksi kisojen mielenkiintoisimmista seurattavista. Lohkon täydentävät Venäjä, Algeria ja Etelä-Korea, jotka varmasti haastavat tosissaan. Venäjä on kokenut arvokisakävijä ja Etelä-Korea osoitti 2002, että se voi "nimettömälläkin" ryhmällä mennä vaikka kuinka pitkälle. Algeria on taas mukana ja valmis yllättämään myös, koska lohko tarjoaa mahdollisuuden pelata pelejä paljon ristiin, koska Venäjä on kuitenkin välillä sellainen "on-off"-joukkue myöskin.

Maaleja, upeita ja hienoja maaleja!

Kaikkea sitä voi youtuben etusivun suosituksista osuakin kohdalle, kun nautiskelee aamukahvia. Viimeisimmissä kommenteissa ovat puheena olleet ne jalkapallon mielenkiintoisimmat asiat ja pelin suola, maalit ja nytpä aion lukijoilleni tarjota niitä yhden videon muodossa roppakaupalla, tarkalleen 50 kappaletta. Mikä olisikaan parempi tapa viettää sunnuntaita, kuin nautiskella 45 minuuttia huikeista joukkue- ja yksilösuorituksista, jotka kaikki päättyvät erään sinipunapaitaisen joukkueen pelaajan tekemään maaliin.

Osa jo varmasti arvaakin, mistä joukkueesta on kyse. FC Barcelonan 50 hienointa eurokentillä syntynyttä maalia löytyvät linkin takaa ja niitä kannattaa vaikka vihaajienkin katsoa. Kooste ei ole vain Messistä, vaan videolta löytyy myös upeita suorituksia esimerkiksi Guardiolalta, Stoichkovilta, Overmarsilta, Rivaldolta, Amorilta ja muiltakin 90-luvun tähdiltä. Kannattaa myös ihastella Ronaldinhoa, joka videossa taikoo useammankin aivan käsittämättömän maalin paikasta, joista moni muu ei kehtaisi edes lähteä yrittämään. Siinä syy, jonka takia kyseinen kaveri on oma suosikkini. Toinen asia, jota kannattaa katsoa, on Ronald Koeman. Milloin viimeksi olemme nähneet topparilta tuollaista potkutekniikkaa, jolla pistetään vapareita maaliin ja lauotaan 30 metristä pommeja yläkulmaan? Kertakaikkiaan sensaatiomaista, kun noita hetkiä nyt katsoo ja muistelee. Nyt on jalkapallofanien aika jälleen naatiskella upeista suorituksista!

Jalkapallon MM-jatkokarsinnat vauhtiin tänään 13.11.

Hieman on blogisti ollut viime aikoina kiireinen, eikä kirjoittelulle ole aikaa kauheasti jäänyt. Pientä kritiikin poikastakin tämän takia on kommenteissa ollut, joten laitetaanpa uutta kirjoitusta tulemaan näin "aavistuksen" lyhyemmälläkin varoitusajalla. Seuraavan reilun viikon aikana ratkotaan siis viimeisetkin ensi kesän jalkapallon MM-kilpailujen osallistumispaikat, kun jatkokarsinnat pelataan. Otetaan pienimuotoisesti kiinni näihin ottelupareihin ja yritetään lyhyelläkin varoitusajalla tarttua muutamiin avainpelaajiin, joita kannattaa seurata, jos otteluita pääsee katsomaan.

Jatkokarsinnat avataan otteluparilla Jordania - Uruguay, jossa ennakkosuosikkina todennäköisimmin viime vuosinakin hyvää menestystä niittänyt Uruguay vahvalla nimimiehistöllään, jota tähdittävät maailmantähdet Cavani, Suarez ja Forlan höystettynä keskikentän Garganolla, Perezillä ja kumppaneilla. Kotijoukkue Jordanian miehistö on eurooppalaiseen silmään tuntemattoman näköinen, mutta varmasti tulee taistelemaan tosissaan MM-paikasta. Jordania pääsee aloittamaan kotonaan ja pitkä välimatka voi olla ainakin osalle uruguaylaisista rasite, joten yllätysmomentit ovat olemassa. Normisuorituksella Uruguayn pitäisi kuitenkin pystyä vierasvoitto ottamaan ja varmistelemaan tulevaa kisapaikkaansa.

Toinen mantereiden välinen karsintaottelu tänään pelataan Pohjois-Amerikan puolella, missä Meksiko isännöi Uutta-Seelantia. Meksikolla on ollut viime aikoina hankaluuksia pelinsä kanssa, jonka seurauksena joukkue joutuukin nyt siis jatkokarsintaan sen jäätyä lohkossaan neljänneksi suuren tasapelimäärän rasittamana. Uusi-Seelanti oli vuoden 2010 kisojen yllättäjä pelaten alkulohkossaan kolme tasapeliä ja ollen ainoa maa, joka ei kisoissa hävinnyt. Ennakkoon suosikkina pariin lähtenee Meksiko ongelmistaan huolimatta sen miehityksen ollessa kuitenkin astetta vierailijoita kovatasoisempi. Kokenut Rafael Marquez todennäköisesti johtaa puollustusta. Muutenkin joukkue näyttäisi koostuvan enimmäkseen kotimaan Americassa ja Leonissa pelaavista pelaajista, joka varmasti yhteispelin kannalta on hyvä asia.

Euroopan jatkokarsinnat pyörähtävät käyntiin perjantaina 15.11. ja ohjelmassa onkin varmasti odottama Portugali - Ruotsi-kamppailu, jossa Ballon d'Or ehdokkaat Cristiano Ronaldo ja Zlatan Ibrahimovic ottavat yhteen. Monet ovat maalailleet otteluparista juuri näiden kahden maailmantähden kohtaamista, mutta muillakin pelaajilla on paljon sanottavaa. Ruotsin puollustuslinjassa Ronaldoa vastaan pelaa todennäköisesti Celticissä pelaava Mikael Lustig, jolla on suuri rooli. Ronaldoa pyrkivät keskikentältä ruokkimaan Miguel Veloso ja Joao Moutinho ja toisella laidalla viilettää Nani. Ruotsi taas pyrkinee maksimoimaan Zlatanin ominaisuudet ja pyrkimään puollustamaan Ronaldon pois mahdollisimman hyvin. Keskikentällä sillä pelannee Rasmus Elm, Sebastian Larsson ja kokenut Anders Svensson ainakin. Erittäin mielenkiintoinen pari, jonka seurauksena yksi suuri maailmantähti jää pois ensi kesän kisoista. Tiukkaa tulee olemaan.

Toinen Euroopan pari on Ukraina - Ranska, jossa ennakkosuosikin paineet ovat ehdottomasti vieraissa aloittavalla Ranskalla, vaikka joukkueiden FIFA rankingit ovatkin peräkkäisillä sijoilla. Ranskan miehistö on kuitenkin aavistuksen nimivahvempi varsinkin hyökkäyspuolella ja keskikentällä, missä operoivat Ribery, Nasri, Pogba, Matuidi ja kumppanit. Hyökkäyksessä toisaalta on myös kysymysmerkkejä, kun Benzeman maalivire on ollut tukossa ja Giroud on pelannut paljon. Lisäksi joukkueen puollustuksella oli jo Suomeakin vastaan jonkinlaisia vaikeuksia ja Ukrainan hyökkäys on kuitenkin kovatasoisempi. Ukrainan miehistö muodostuu suurelta osin kotimaassa Kiovan Dynamossa ja Shakhtarissa pelaavista pelaajista, joille kovat europelit ovat toki tuttuja. Keskikentällä kapteeni Anatoli Tymoschyuk tulee olemaan tärkeässä roolissa yhdessä Ruslan Rotanin, Oleg Husyevin, Andrei Jarmolenkon ja Jevhen Konopljankan kanssa molempiin suuntiin pelatessa. Vastahyökkäyksistä on Ukrainan iskettävä ja kotona on se paikka ottaa maalin-kahden voitto. Ranskalle putoaminen olisi jalkapalloilullinen katastrofi ja sillä onkin paineet niskassaa, ennakkosuosikin asemastaan huolimatta.

Kolmas ottelupari on Balkanin niemimaan välinen välienselvittely Kreikan ja Romanian välillä. Vuoden 2004 EM-kultamitalisti Kreikka luottaa edelleenkin menestysvuosiensa sapluunaan tiukalla puollustuspelillä ja erikoistilanteilla ja onkin sillä pelityylillä ollut arvokisojen vakiokävijä, tosin ilman suurempaa menestystä vuoden 2004 jälkeen. Tähän samaan tullee joukkue nytkin luottamaan, kun puollustusta johtaa Dortmundin Sokratis Papastathopoulos yhdessä AS Roman Vasilis Torosidisin ja Levanten Loukas Vyntran kanssa. Keskikenttä rakennettaneen Giorgos Karagounisin ja Kostas Katsouranisin ympärille ja kärjessä pelannevat Giorgos Samaras ja Olympiakoksen maaliruisku Kostas Mitroglou. Romania taas ei ole arvokisoissa ollut sitten EM-2008 kisojen ja olisikin mielenkiintoista nähdä se jälleen mukana. Kreikka pitäisi kuitenkin kaataa, siihen toki täydet mahdollisuudet on. Maalia miehittää Mancester Cityssäkin viimeaikoina peliaikaa saanut Costel Pantelimon ja puollustuslinja muodostuu paljolti kotimaassa pelaavista voimista. Keskikentällä mielenkiintoinen nimi on maajoukkueessa tehokkaasti pelannut nuori Espanyolin Gabriel Torje. Hyökkäyksessä tuttuja nimiä ennestää lienevät Ciprian Marica ja Marius Niculae. Omat sympatiat ovat Romanian puolella.

Viimeinen pari on myös skandinaavisesti mielenkiintoinen Islannin ja Kroatian kohtaaminen, jossa reilun 300 000 asukkaan saarivaltio yrittää horjuttaa kokeunutta arvokisakävijää. Kroatia lienee materiaaline perusteella ennakkosuosikki, mutta sympatiat lienevät laajasti Islannin puolella ja onhan maalla monia pelaajia Euroopan suurissa sarjoissa pelaamassa. Nimekkäimmät heistä lienevät kapteeni Aron Gunnarsson, Gylfi Sigurdsson, Eidur Gudjohnssen, Kolbeinn Sigporsson ja Alfred Finbogasson. Jos puollustus kestää, on islantilaisilla hyökkäyssuuntaan taitavia miehiä. Kroatia on paperilla erittäin kova ja vahva kaikkinensa, puollustus on kokenut Srnan, Corlukan, Lovrenin ja kumppaneiden johdolla ja keskikentällä peliä tekevät Modric, Rakitic ja huippulupaus Mateo Kovacic. Maaleista huolehtivat Ivica Olic, Mario Mandzukic ja Nikica Jelavic. Näin ollen kyllähän Kroatia ennakkosuosikki on, mutta sympatiseerataan kuitenkin Islantia ja toivotaan yllätystä!

Eurooppaan uusi mantereenlaajuinen jalkapallon superliiga?

YLE uutisoi juuri tänään Reutersin lähteiden perusteella, että Turkin liigassa pelaavat suurjoukkue Galatasarayn puheenjohtaja Unai Aysal olisi "heittänyt ilmoille" idean uudesta 15-20 joukkueen jalkapallon superliigasta korvaamaan tai ainakin haastamaan nykyistä Mestareiden Liigaa, joka voisi olla jopa UEFAsta irrallinen kilpailu. Kuten linkitetystä jutusta selviää, on asiaan ottanut kantaa myös Juventuksen puheenjohtaja Andrea Agnelli ja Euroopan seurojen yhdistyksen puheenjohtaja Karl-Heinz Rummenigge.

Kaikenkaikkiaan ideana siis olisi ollut luoda 20 joukkueen kilpailu, josta vuosittain vaihtuisi 3-5 joukkuetta. Vielä ei ainakaan YLEn mukaan oltu määritelty, kuinka nuo joukkueiden vaihtumiset tapahtuisivat ja muutenkin idea uudesta kilpailusta näyttäisi olevan ihan ajatusten ja päiväunien asteella tässä kohtaa. Varsinkin, kun Rummenigge jo totesikin, että seuroilla on sopimus UEFAn ja UCLn kanssa voimassa ainakin vuoteen 2018 asti. Sinällään en itse näe ideaa huonona, koska se varmasti herättää päättäjäpiirissäkin keskustelua jalkapallon nykytilasta. Uuden kilpailun yhtenä ehtona mainittiin YLElläkin tuo tässäkin blogissa esillä ollut raha, taloudellinen reilu peli(Financial Fair Play), jota muutenkin toivottaisiin enemmän mukaan eurooppalaiseen jalkapalloon. Tällaiset keskustelun avaukset ja ideat ovat mitä parhaimpia luomaan keskustelua jalkapallon tilasta, tuomaan esiin epäkohtia ja uusia kehitysideoita. Itse en usko, että tuo esitelty "superliiga" tulee toteutumaan ainakaan tuollaisenaan, mutta uskon, että keskustelun avaus avaa UEFAnkin silmiä meneillään olevalle kilpailun vääristymiselle ja hullulle rahapolitiikalle yhä enemmän. Eurooppa on täynnä Galatasarayn tapaisia suurseuroja, joilla ei kuitenkaan ole oikeita taloudellisia resursseja taistella ulkopuolisella öljyrahalla ja muilla velkakeinoilla operoivia megaseuroja vastaan ja kohta se urheilullinenkin haastamisen mahdollisuus vähenee vain pienemmäksi ja pienemmäksi, jos mitään ei tehdä. Siksi onkin ainakin omasta mielestäni toivottavaa, että muutkin Galatasarayn kaltaiset ja tasoiset seurat liittyvät mukaan keskusteluun ja ilmaisevat, että tiettyjen asioiden täytyy muuttua, jotta jalkapallon rakenteet eivät murene kokonaan. Äänekkäästi mukaan lähtemällä ei uuden kilpailun luonti välttämättä tulekaan lopulta tarpeelliseksi, jos UCLn tilanne saadaan Financial Fair Playlla ja muulla hallinnalla kilpailullisesti palautettua sinne vuosituhannen vaihteen tilaan, jolloin realistisia voittajaehdokkaita kilpailulle oli ainakin kaksinkertainen määrä vuosittain nykyiseen verrattuna.

Mitä muut ovat mieltä? Pitäisikö tuollainen kilpaileva sarja tai kilpailu UCLlle vuosikymmenen lopulla perustaa, vai onko taloussäännöstelyllä nykyinen UCL vielä "pelastettavissa" ja terve kilpailu palautettavissa? Mitä muita mietteitä uutinen ja tämä kirjoitus aiheesta herättää?

Jalkapallon rahamarkkinat

Jalkapallon siirtomarkkinat sulkeutuivat aikaisemmin tällä viikolla ja siirtoikkunan aikana saatiinkin loppujenlopuksi aikaiseksi maailmanennätyssiirto ja muitakin erittäin isosummaisia kauppoja. Mietin jo tuossa aikaisemminkin, että kirjoittaisinko mielipidekirjoituksen siirtomarkkinoista ja niiden kehittymisestä yleisellä tasolla ottamatta kantaa sen suuremmin yksittäisiin siirtoihin ja niiden suuruuksiin. Sain vastaanottaa eräänlaisen "pyynnön", että blogissa voitaisiin keskustella aiheesta, joten päätin nyt edellä mainitun kirjoituksen kirjoittaa, jotta aiheesta päästään kunnolla keskustelemaan.

Kaikille lienee selvää nykyinen maailmanlaajuinen rahamarkkinoiden tilanne. Työttömiä on paljon, monet EU-maat ja Yhdysvallatkin ovat kriisissä, lama on maailmanlaajuinen. Tästä huolimatta jalkapallossa, tuossa maailman laajimmalta levinneessä ja harrastetussa hienossa lajissa, pelaajista maksetut siirtosummat vain jatkavat kasvamistaan. Jalkapallomaailmassa ei köyhyyttä juuri ole nähtävissä. Hullunkurinen tilanne kertakaikkiaan, varsinkin kun tarkastelee sitä, mitä joukkueet sitä rahaa eniten tuhlaavat. Jos otetaan ensimmäinen esimerkki suoraan jäävuoren huipulta, viimeaikaisista maailmanennätyssiirroista, niin suurin "tuhlaaja" on tällä vuosituhannella ollut Real Madrid, jonka nimissä ovat kaikki ME-siirrot vuodesta 2000 alkaen. Joukkue on maksanut isoja summia Luis Figosta, Zinedine Zidanesta, Kakasta, Ronaldosta, Cristiano Ronaldosta ja viimeisimpänä Gareth Balesta. Huomionarvoista tässä on se, että vuosituhannen vaihteessa ennätyssumma Figosta ja Zidanesta oli noin 40 miljoonan luokkaa, josta ennätyssumma on nyt 2,5 kertaistunut 100 miljoonaan. Rahan arvo on toki muuttunut tänä aikana, mutta mittasuhteet ovat kuitenkin ilmankin inflaatiokorjauksia suunnilleen mittakaavassa. Myös oma suosikini Barcelona on samalla aikavälillä maksanut suuria summia pelaajasiirroista. Otin nämä kaksi seuraa esille ensimmäisenä siksi, että Espanjan talous on tällä hetkellä suuressa lamassa ja siitä huolimatta varsinkin Madridilla on rahaa maksaa mielipuolisia määriä rahaa pelaajista, vaikkei tarvetta esim. Balelle käytännössä ollut.

Vaikka jalkapallomaailmassa rahaa edelleen tuntuu olevan ja business pyörii hyvin, niin selvästi on nähtävissä, kuinka paljon raha on niissä ympyröissä menettänyt arvoaan kymmenessä vuodessa. 40 miljoonalla sai kymmenisen vuotta sitten Figon tai Zidanen, nykypäivänä 35-40 miljoonaa riittää Fernandinhon ostamiseen ns. rotaatiomieheksi. 50-70 miljoonaa pitää maksaa Edinson Cavanista tai Neymarista, kun 1990-luvun lopussa tällaisista hyökkääjistä maksettiin esim. Christian Vierin kohdalla ME-summa 32 miljoonaa.

Vain yhtä helppoa syytä ryöpsähtäneelle rahankäytölle on vaikeaa, käytännössä mahdotonta, sanoa, mutta yhtenä suurimpana syynä itse pitäisin isorikkaiden henkilöiden pumppaamaa ns. "öljyrahaa" Euroopan jalkapallomarkkinoille ja sitä kautta "hitaasti" tapahtunutta rahan arvon alenemista. Ensimmäinen tunnetumpi tapaus oli, kun venäläinen teräsrahoilla rikastunut Roman Abramovich osti vuosituhannen alussa Chelsean ja alkoi silloisen mittapuun mukaan isoilla summilla ostaa nimekkäitä pelaajia joukkueeseen. Tätä trendiä seurasivat myöhemmin muut ja viimeisimmät tapaukset ovat olleet esillä Manchester Cityn ja PSGn kohdilla, jotka ovat nyt ehkä vieläkin rikkaampien öljysheikkien omistuksessa, jotka ovat olleet vieläkin valmiimpia pumppaamaan rahaa joukkueisiinsa ja markkinoille saadakseen isoja nimiä joukkueisiinsa. Nämä ovat olleet osasyynä siihen, että myös muut joukkueet ovat joutuneet maksamaan yhä suurempia ja suurempia summia saadakseen vahvistuksia joukkueisiinsa ja maksamaan suurempia ja suurempia palkkoja pystyäkseen pitämään avainpelaajiaan. Tämä on ajanut monet joukkueet rahalliseen ahdinkoon, kun menestystä ei olekaan tullut. Monelle tällaiselle joukkueelle on ollut aivan elintärkeää selvitä vuosittain mukaan UCL-kilpailuun, josta on kilahtanut merkittävä summa rahaa ja jääminen pienempään Eurooppaliigaan on ollut iso pudotus. Tämä eri liigoista saatava iso rahaero on myös yksi suuri syy sille, että joukkueiden välille on syntynyt suuri kuilu.

Tällainen edellä mainittu suuri "eriarvoistuminen" on ollut suurimpana syynä siihen, että Eurooppaan on syntynyt suurempia ja suurempia kuiluja joukkueiden välille jopa pääsarjoissa. Raha on liian suuri tekijä nykypäivänä ja kilpailu joukkueiden välillä on vääristynyttä, on syntynyt ns. "kasteja", joiden välillä on liian suuri ero, jotta joukkueet voisivat siirtyä kastista toiseen tai kilpailla keskenään. Esimerkiksi Englannin valioliigassa keskikastin joukkueilla ei ole käytännönmahdollisuuksia kilpailla suurten kanssa UCL-paikoista. Sama pätee myös Espanjassa osittain, mutta siellä suuria joukkueita on vain kaksi, jolloin UCL-paikkoja on jaossa tällä hetkellä toiset kaksi myös muillekin. Toki myös Espanjassa tilanne tulee nykyisellä menolla muuttumaan ikävämpään suuntaan jatkossa, erot kasvamaan ja kahden suuren takana pelaavien joukkueiden rahatilanne mitä todennäköisimmin huononemaan. Tästä oli nyt jo merkkejä näkyvissä, kun Espanjan keskikastin joukkueet joutuivat myymään suurimpia tähtiään valioliigan suuntaan.

Kaikenkaikkiaan raha näyttelee aivan liian suurta osaa eurooppalaisessa ja kansainvälisessä jalkapallossa nykyään. Tilanne on mennyt nopeaa tahtia huonompaan suuntaan ja muuttunut rajusti esimerkiksi vuosituhannen vaihteesta, jolloin esim. UCL-pudotuspeleissä nähtiin paljon suurempaan vaihtuvuutta kuin nykyään. Tähän asiaan on ottanut jo mm. Sepp Blatterkin kantaa tänäkin kesänä ja tuonut esille ehdotuksia markkinoiden tervehdyttämiseksi. Ideoita ns. "palkkakatosta" on esitetty ja tuotu esiin ehdotuksia, että joukkueiden pitäisi pystyä toimimaan terveemmältä talouspohjalta ja rahoittaa toimintaansa itse tuottamallaan rahalla, eikä ulkoapäin hankitulla velalla tai omistajakunnan rikkauksilla. Velkarahan käyttö sinällään ei ole niin paha asia, koska velkaa yleensä maksetaan takaisinpäin ennakkoon tehtyjen suunnitelmien mukaan, mutta siihenkin tulisi olla jokin rajoitus. Joukkueella ei saisi olla määräänsä enempää velkaa, vain tietty prosenttisumma sen rahaliikenteestä ja käyttämästä rahasta saisi olla velkaa ja suurin osa pitäisi olla joukkueen itsensä liiketoiminnalla tuottamaa. Ulkopuolinen raha, joka tulee isorikkaiden pumppaamana, on ehkä se suurempi ja epäterveempi ongelma ja ilmiö, koska maailman nykytilanteesta johtuen öljyn omistajilla raha vain tuntuu lisääntyvän ja sen pumppaaminen jalkapallomarkkinoille vääristää kilpailutilannetta entisestään, lisää "kastien" eroja ja pienentää pienempien seurojen mahdollisuuksia menestyä. Tähänkin toivottavasti luodaan rajoituksia, joiden avulla kontrolloidaan sitä rahamäärää, jonka isorikas omistaja voisi vuosittain joukkueeseensa käyttää. Myöskään palkkakatto ei olisi huono ratkaisu, voitaisiin määrittää summa, jonka joukkue saisi vuosittain palkkoihinsa käyttää, joka olisi jälleen riippuvainen siitä, kuinka paljon joukkue pystyy vuoden aikana rahaa tuottamaan terveellä rahapolitiikalla jättäen siis velkarahat ja isorikkaiden omistajien joukkueeseen pumppaamat rahat tuon laskennan ulkopuolelle.

Lajin ja sen kilpailullisuuden kannalta olisi kaikkein parasta, että rahamarkkinoita säädeltäisiin tiukemmin ja joukkueiden rahoitusta tarkasteltaisiin tarkemmin. Tämä ei johdu pelkästään nykyisestä maailmanlaajuisesta taloustilanteesta, vaan ainakin itselläni on ihan aito huoli rakkaan lajin puolesta. Ketään ei palvele se, että rahamarkkinoiden hallitsemattomuuden takia voitaisiin joka syksy ennakkoon nimetä ehkä 6-8 joukkuetta, joista UCL-mestari täysin varmasti tulee ja mitkä joukkueet mistäkin liigasta selviävät seuraavaksi kaudeksi mihinkin eurocupiin mukaan. Nykyisellä holtittomalla menolla tuo päivä tulee lähemmäksi nopeammin ja nopeammin, mutta oikeanlaisella kontrollilla kilpailullisuus voidaan vielä pelastaa ja palauttaa sille tasolle, missä se oli kymmenen vuotta sitten ja saada urheilullisuus ja businessmaailma jalkapallossa tasapainoon. Toivottavasti asioista jalkapallon kattojärjestöissä päättävät henkilöt ovat hereille ja oikeasti huolissaan, koska ilman jopa joidenkin mielestä radikaaleja keinoja ja päätöksiä jalkapallo kulkee rahan takia kohti kilpailullisuuden ja urheilullisuuden tuhoa. Sama tilanne oli näköpiirissä NHLssä ennen säätelyä ja palkkakattoaikaa ja siellä tehdyt päätökset ovat tervehdyttäneet kilpailua siellä. Toivottavasti sama on vielä tehtävissä jalkapallon puolella.

UEFA Champions League 2013-14

Kesätauko alkaa olla nyt niinsanotusti virallisesti ohitse, kun tulevan syksyn UCL-alkulohkot on saatu arvottua ja eurojalkapallokausi pyörähtää todella käyntiin. Kesän aikana olen saanut vastaanottaa pyyntöjä ja kyselyjä ennakoita koskien ja olen luvannut pyyntöihin vastata. Käydään viime syksyn tavoin lohkot lävitse, ennakoidaan voimasuhteita ja todennäköisiä jatkopaikkojen ottajia. Rohkaisen myös lukijoita kommentoimaan, ottamaan esille omia näkökantojaan ja ennakoitaan ja keskustelemaan. Asiallinen ote ja käytös kommentoidessa on erittäin suotavaa.

A-Lohko

Ensimmäiseen lohkoon arvottiin valioliigan hallitseva mestari Manchester United ja sen kanssa Shahtar Donetsk, Sami Hyypiän valmentama Bayer Leverkusen sekä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näissä karkeloissa mukana oleva Real Sociedad.

Ennakkoon on oletettavaa, että Manhester United olisi erittäin vahvoilla jatkopaikan suhteen, koska joukkue ei juurikaan ole viime vuodesta materiaalisesti muuttunut, vaikka esim. Paul Scholes lopetti jälleen, tällä kertaa todennäköisesti lopullisesti, ja joukkuetta valmentaa nyt David Moyes, jolla toki on vielä paljon todistettavaa varsinkin europeleissä. ManUn jatkopaikka pitäisi olla suhteellisen selviö muutoksista huolimatta.

Toisesta jatkopaikasta kamppailevat todennäköisesti lohkon kaikki muut kolme joukkuetta hyvin tasaväkisesti ja toisen jatkajan ennakointi on tässä vaiheessa hankalaa. Vahvimmilla on luultavasti tässä kohtaa Leverkusen, joka kolmikosta on muuttunut kesän aikana ehkä vähiten. Shahtar on menettänyt mm. Fernandinhon ja Willianin, joka ei voi olla näkymättä otteissa. Sociedadin joukkue on pysynyt hyvin kasassa, vaikka Illarramendi joukkueesta lähtikin ja hyökkäyspäässä entinen Arsenal-peluri Carlos Vela on ollut jo nyt kauden alussa hyvässä vireessä. Hänen maalejaan joukkue tuleekin tarvitsemaan jatkopaikkaa tavoitellessaan. Erittäin kimurantti lohko toisen jatkajan puolesta ennakoitavaksi, enkä oikeastaan pitäisi minkään joukkueen jatkopaikkaa tästä lohkosta yllätyksenä. Ainoastaan ManUn jääminen pois jatkosta voitaisiin tässä lohkossa laskea yllätykseksi.

B-Lohko

Toisessa alkulohkossa jatkopaikoista mittelevät Real Madrid, Juventus, Galatasaray ja pohjoismaista väriä kilpailuun jälleen tuova FC Kööpenhamina, joka palaa jälleen mukaan kisaan lyhyen poissaolon jälkeen.

Materiaalisesti tarkasteltuna Real Madrid on lohkon ehdoton suosikki, kun joukkue on vahvistunut viime kaudesta mm. Iscolla ja Illarramendilla. Lisäksi joukkuetta valmentaa nyt Carlo Ancelotti, jolla on kovia näyttöjä europeleistä ihan viime vuosiltakin. Joukkue on ehdoton suosikki lohkovoittajaksi ja jatkoon ja pitäisin kaikkia muita suorituksia kuin lohkovoittoa Madridin kohdalla epäonnistumisena.

Toinen jatkopaikka ja jatkopaikka Eurooppaliigaan ratkaistaneen käytännössä Juventuksen ja Galatasarayn välillä, jossa Torinolaiset lienevät ennakkoon aavistuksen niskan päällä. On kuitenkin hyvä muistaa Galatasarayn hyvät otteet viime vuodelta ja keväältä ja se, että joukkue ei ole kovinkaan paljon muuttunut siitä. Kärjessä operoivat edelleen Burak Yilmaz ja Didier Drogba, jotka pystyvät kyllä tekemään tarvittavat maalit jatkopaikkaa ajatellen. Jatkopaikkan kannalta kriittisiä ovat luonnollisesti näiden kahden joukkueen keskinäiset kohtaamiset.

FC Kööpenhamina on ennakkoon lohkon heikoin joukkue, mutta on hyvä muistaa joukkueen edellisiltä visiiteiltä sen yllätyspotentiaali. Joukkueen taso riittänee yksittäisissä otteluissa Juventuksen ja Galatasarayn haastamiseen, joka voi sekoittaa jatkopaikkataistelua merkittävästikin. Joukkueen ehdoton maksimi on kolmas sija ja paikka kevääksi Eurooppaliigaan, yksittäisiä hyviä esityksiä tulemme varmasti tanskalaisilta näkemään.

C-Lohko

Kolmannessa lohkossa on jälleen vastakkain mielenkiintoisia ja yllätysvalmiita joukkueita, kun siinä kohtaavat Benfica, Paris Saint-Germain(PSG), Olympiakos ja Belgian ylpeys Anderlecht. Ennakkoon mielenkiintoinen ja vaikea ennakoitava lohko.

Materiaalisesti PSG on ehdoton suosikki ja sen kohdalla pätevät samat sanat kuin edellisessä lohkossa Real Madridin kohdalla: kaikki muut suoritukset kuin lohkovoitto ovat pettymyksiä. PSGn on ehdottomasti voitettava tämä lohko, eikä sen pitäisi sen suurempia ongelmia aiheuttaa, kun kärjessä maaleja juonivat Zlatan Ibrahimovic ja kesän uusi hankinta Edinson Cavani.

Toisen jatkopaikan suhteen katseet kääntyvät Benfican ja Olympiakoksen suuntaan, mutta myös Anderlechtilla on omat yllätyssaumansa. Toki ennakkoon ajateltuna Benficalla on lohkon toiseksi kovin materiaali ja sen pitäisi olla suosikki jatkoon, mutta niin sen piti olla viime vuonnakin lohkossaan, mutta jäi kolmanneksi. Olympiakos ei ole kovin kaukana materiaalisesti ja sillä on kotiotteluissaan yleensä hurja yleisön tuki, mikä tekee siitä vaarallisen vastuksen myös PSGtä vastaan. Lisäksi Anderlecht varmasti sekoittaa pakkaa viemällä ennakkoon vahvemmiksi ennakoiduilta joukkueilta pisteitä. Olympiakos on myös tavannut välillä pelata heikosti vieraissa, jolloin sen jääminen jumboksikaan ei olisi tavaton yllätys. Jos joukkueet pelaavat omalla tasollaan, pitäisi Benfican olla se toinen jatkaja ja Olympiakoksen lohkokolmonen.

D-Lohko

Neljännen lohkon kilvoittelijat ovat hallitseva mestari Bayern München, TsSKA Moskova, Manhester City ja Tsekkiä edustava Viktoria Plzen. Ennakoon lohkossa on aika suuret tasoerot ja vaatinee suuria yllätyksiä, jos jatkopaikkoja menee ennakkoon vahvimpien ulkopuolelle.

Ykkössuosikki on luonnollisesti kesän aikana vielä viime vuodesta vahvistunut Bayern, jolle on helppoa povata jälleen lohkovoittoa ja menestystä kevään pudotuspeleissäkin. Lohkon ei pitäisi aiheuttaa joukkueelle juuri minkäänlaisia ongelmia, ainakaan jatkopaikan kannalta. Tämä antaa myös uudelle valmentajalle, Josep Guardiolalle, aikaa joukkueen taktiikan hiomiseen kevään ratkaisupelejä varten.

Sanooko kolmas kerta toden Manchester Citylle? Nyt olisi ainakin erittäin hyvät mahdollisuudet vihdoin edetä jatkoon kahden edellisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Uusi valmentaja Manuel Pellegrini ja kesän aikana vahvistunut ja syvyyttä saanut materiaali ovat sen verran vahvoja, ettei jatkopaikan pitäisi aiheuttaa ongelmia.

TsSKA Moskova on kahdesta pienemmästä joukkueesta se, joka suuremmalla todennäköisyydellä pystyy kiusaamaan isompia jättiläisiä, mutta tuskimpa sillekään kovin suuria käytännönmahdollisuuksia joukkueessa pelaavista maajoukkuepelaajista huolimatta jää. Bayernin ja Cityn materiaalit ovat vaan sen verran paljon kovempitasoisia, että ne menevät väkisellään kuudessa pelissä menojaan. Vielä pienemmät mahdollisuudet on valitettavasti Viktoria Plzenillä, vaikka se suhteellisen vaivatta karsinnat selvittikin. Nyt on edessä tekemätön paikka jatkopaikan suhteen, mutta huippuotteet moskovalaisia vastaan voivat avata mahdollisuuden kolmanteen sijaan ja Eurroopaliigan paikkaan.

E-Lohko

Lohkojen jälkimmäinen puolikas lähtee käyntiin Chelsean, Schalke 04n, Baselin ja Steaua Bukarestin voimin, jossa ennakkoon on jälleen suhteellisen selvää kahden kerroksen väkeä, mitä tulee jatkopaikkoihin.

Lohkon voittoa on helppo ennakoida Chelsealle materiaaliylivoimansa turvin, muut joukkueet tuskin pystyvät haastamaan, varsinkin kun pahimmalla haastajalla Schalkella on jo tässä vaiheessa kautta loukkaantumishuolia ja turbulenssia mm. valmentaja Kellerin kohdalla. Tästä huolimatta Schalken materiaalin pitäisi Klaas-Jan Huntelaarin loukkaantumisesta huolimatta riittää suhteellisen kivuttomaan kakkospaikkaan ja selviämiseen jatkoon. On kuitenkin hyvä muistaa, että materiaali on vain lista nimiä ja sisäiset ongelmat voivat vaikuttaa suurestikin.

Kolmossijasta taistelevat suhteellisen tasaisesti Basel ja Steaua, joista kummallakin on toki mahdollisuudet jatkoon, mikäli ensisijaisesti Schalke alisuorittaa. Basel on oman venymiskykynsä kuitenkin jo lähivuosina osoittanut, kun se pudotti kaksi vuotta sitten ManUn alkulohkossa jatkosta. Steaua on astetta tuntemattomampi joukkue, mutta ei materiaaliltaan kuitenkaan juurikaan Baselia perässä. Kolmossijasta tulee varmasti omanlaisensa kamppailu.

F-Lohko

Tämä lohko on mielenkiintoa ja yllätysmahdollisuuksia täynnä, kun jatkopaikasta kisailevat Arsenal, Marseille, Dortmund ja Napoli. Ennakkoon erittäin vaikea ennakoitava, liki mahdoton ennakoitava. Se tekeekin tästä lohkosta ehkä sen mielenkiintoisimman seurattavan.

Dortmund on materiaaliltaan ja peliesityksiltään ennakoon ehkä vahvin. Se ei ole viime vuodesta kauheasti muuttunut ja pelityyli jatkunee saman valmentajan alaisuudessa samana. Vauhdista, viihdyttävää ja katsojaystävällistä peliä. Pelityylillisesti samat sanat pätevät myös Arsenaliin, joka ei myöskään ole kesän aikana juurikaan muuttunut. Joukkueen fanit ovat vaatineet kovaäänisesti vahvistuksia, mutta ainakaan vielä niitä ei ole tullut. Tämä voi aiheutua kohtalokkaaksi Arsenalin jatkopaikkahaaveiden kannalta.

Arsenalin kanssa jatkopaikasta kilpailee käytännössä tasapäisesti Napoli, jolla on erittäin vahva miehistö siitäkin huolimatta, että ykköstykkä Cavani lähti kesällä Pariisiin. Tilalle tullut Gonzalo Higuain on ihan tekijämies hyökkäyksessä ja maalia vartioinee vuoden lainalla Liverpoolista oleva Jose "Pepe" Reina. Tähän voidaan lisätä vielä jo ennestään joukkueessa olleet Christian Maggio, Marek Hamsik, Gökhan Inler ja niin edelleen, niin Arsenal saa tehdä täyden päivätyön jatkopaikkansa eteen.

Lohkon neljäs joukkue on musta hevonen Marseille, joka tulee varmasti työntämään oma lusikkansa soppaan, kun jatkopaikkoja jaetaan ja ratkotaan. Se ei ehkä materiaalillaan yllä ihan pahimpien kilpailijoidensa Arsenalin ja Napolin tasolle, mutta ei jää paljoa jälkeenkään ja on varmasti sotkemassa taistelua vähintään viemällä tärkeitä pisteitä pois muilta. Joukkueen käytännönmahdollisuudet jatkopaikkaan eivät ennakkoon ole kovinkaan suuret, mutta se on varmasti mielenkiintoinen joukkue seurata ja tuo varmasti yllätysmomentin mukaan lohkoon.

G-Lohko

Tässä lohkossa kohtaa useampi harvemmin kilpailussa mukana ollut joukkue, kun vastakkain asettuvat Porto, Atletico Madrid, Pietarin Zenit ja Austria Wien. Ennakkoon lohkossa on vastakkain kolme hyvin tasaväkistä joukkuetta, joka tuo mukaan jännittävän taistelun jatkopaikoista.

Ennakkoon vahvimmiksi voitaisiin arvioida Porto ja Atletico Madrid, joista molemmat ovat valitettavasti menettäneet suurimpia nimimiehiään kesän aikana. Portosta lähti mm. Joao Moutinho ja Atletico menetti viime kauden maalipyssynsä Radamel Falcaon. Tästä huolimatta varsinkin Porto on tavannut joka vuosi hankkia erittäinkin hyviä, vaikkakin ennakkoon tuntemattomia, korvaajia lähtijöiden tilalle, mikä on siivittänyt sen jatkoon. Samaa voidaan ennakoida nytkin.

Myöskin Atletico Madrid on avannut kautensa hyvin menetyksistään huolimatta haastamalla mm. Barcelonan SuperCupissa hyvin. Liigassa on syntynyt myös maaleja, joka kielii siitä, että joukkueella hyvät mahdollisuudet jatkopaikkaan ovat olemassa. Joukkue on ennakkoon ehkä se toinen vahva kandidaatti jatkoon.

Zenit on jälleen mukana ja joukkueella on kasassa ihan nimivahva nippu. Näin piti olla viimekin vuonna ja sen piti taistella jatkopaikoista, mutta sisäiset ongelmat ja avainpelaajien erimielisyydet ja sopeutumisvaikeudet pilasivat mahdollisuudet. Jos nämä ongelmat on nyt saatu hoidettua kuntoon, on joukkueella mahdollisuus tasapäisesti haastaa Porto ja Atletico jatkopaikasta.

Autria Wien on uusi ja suhteellisen tuntematonkin tulokas. Itävallasta ei ole lohkovaiheessa paljoa edustusta ollut ja joukkueen otteita tulee olemaan mielenkiintoista seurata. Joukkueen arpaonni lohkoarvonnassa oli myös suhteellisen hyvä ja sillä on varmasti mahdollisuus haastaa lohkon muut joukkueet, saada onnistumisia ja hyviä suorituksia aikaan ja sekoittaa omilla otteillaan soppaa jatkopaikkojen suhteen. Muiden joukkueiden ongelmat ja alisuorittaminen voi avata pienen mahdollisuuden kolmospaikkaan ja kevään Eurooppaliigapeleihin.

H-Lohko

Parhaat ja herkullisimmat ruokalajit säästetään yleensä viimeisiksi, vai mitä? Viimeisessä lohkossa vastakkain ovat FC Barcelona, AC Milan, Ajax ja Celtic. Jälleen kahden kerroksen väkeä luvassa ja ennakkoon aika selvä lohko.

FC Barcelona kohtaa jälleen alkulohkossa jo viime vuosilta tuttuja vastustajia, kun varsinkin AC Milan tulee jälleen vastaan kolmantena vuonna peräkkäin. Joukkue kohtasi myös Celticin viime kaudella. Ennakkoon joukkue lienee lohkon vahvin ja suurin suosikki lohkovoittajaksi, jonka ei normaalitasolla oletettavasti pitäisi aiheuttaa suuria ongelmia. Joukkueen runko on sama kuin menestysvuosina ja mukaan on tullut uutena kasvona Neymar, jonka esityksiä jäädään mielenkiinnolla seuraamaan.

AC Milan lienee lohkossa se suurin ja konkreettisin Barcelonan haastaja ja onkin jo menneinä vuosina osoittanut pystyvänsä haastamaan Katalonialaiset hyvin varsinkin kotonaan. Näinollen jatkopaikka on jälleen Milanolaisten ulottuvilla, se tosin vaatii varsinkin Mario Balotellilta onnistumisia hyökkäyspäässä käytännössä jokaisessa ottelussa.

Milania kiusaavat ja jatkopaikasta taistelevat Ajax ja Celtic, joilta molemmilta löytyy omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa. Milan kohtasi karsinnoissa jo PSVn, joka näytti, että hollantilaisella pelillä Milan on haastettavissa ja tätä materiaalia Ajax pyrkii varmasti hyödyntämään. Keskinäisissä otteluissa sillä on varmasti omat mahdollisuutensa ja jäämme tietenkin mielenkiinnolla seuraamaan Niklas Moisanderin otteita.

Celtic kiusasi Barcelonaa ja muitakin isompiaan jo viime vuonna ja osoitti olevansa yllätysvalmis. Tällä kertaa en usko sen jatkopaikkaan, koska lohkon muut joukkueet ovat nyt kovempia kuin vuosi sitten ja lisäksi yllätysmomentti on tänä vuonna pienempi. Joukkueella on toki mahdollisuutensa sotkea taistelua jatkopaikoista omilla otteillaan ja joukkueesta tekee mielenkiintoisen se fakta, että Teemu Pukkia ollaan oltu viemässä Glasgowhun. Jos näin käy, niin YLE varmasti tarjoaa koko kansalle mielenkiintoisen ottelun Ajaxin ja Celticin välillä, jossa pääsemme näkemään, kuinka Pukki pärjää Moisanderia vastaan ja tietenkin päinvastoin!               

77 vuotta

Vähän tennistä tähän väliin. 77 vuotta on pitkä aika, mutta sen verran kauan brittiläinen tennisyleisö joutui odottamaan seuraavaa kotimaista Wimbledonin tennisturnauksen miesvoittajaa, kun odotus tänään vihdoin saatiin päätökseen, kun skotti Andy Murray voitti finaalissa keskuskentällä maailmanlistan ykkösen, Serbian Novak Djokovicin erin  3-0 tulosten ollessa 6-4, 7-5 ja 6-4. Edellinen brittimestari oli siis vuodelta 1936 ja voittajana silloin oli Fred Perry.

Tavallaanhan odotus loppui jo viime vuonna, kun Murray voitti Lontoon olympiakultaa niinikään Wimbledonin kentällä, mutta nyt se on aivan virallisen virallista. Hienoa, että tuo pitkäaikainen odotus, jota jotkut kiroukseksikin kutsuivat, saatiin nyt päätökseen ja Murray pääsi juhlimaan mestaruutta kotiyleisön edessä. Guru onnittelee sekä brittejä että myös Murray'ta!

Confederations Cup Välierät ja mahdollinen unelmafinaali

Brasiliassa pelattavassa jalkapallon MM-esiturnauksessa on nyt alkulohkovaihe saatu loppuun ja pudotuspeleihin jatkavat joukkueet ovat selvillä. Jatkoon selvisivät ennakoideni mukaisesti A-lohkosta voittajana isäntämaa Brasilia ja kakkosena Italia. B-lohkosta voittajana jatkoon tiensä selvitti hallitseva MM ja EM voittaja Espanja ja etelä-amerikan hallitseva mestari Uruguay. Toki jatkoon menijät noudattivat todennäköisimpiä tuloksia, joten varmasti moni muukin ennakoi omissa mietteissään näiden joukkueiden jatkavan turnauksessa eteenpäin. On jälleen aika ennakoida tulevia välieriä ja pohtia myös mahdollista "unelmafinaalia" ja mitä se voisi jalkapallokansalle toteutuessaan tarjota ja esittää.

Brasilia - Uruguay

Aikataulullisesti ensimmäisenä on vuorossa etelä-amerikkalaisten kohtaaminen, joka tullee tarjoamaan jalkapallofaneille iloista hyökkäyspeliä. Brasilia oli otteissaan erittäinkin vakuuttava alkulohkossaan, jossa se kohtasi kovempitasoisia joukkueita kuin Uruguay. Lisäksi pelkkiä pelaajamateriaaleja tarkastelemalla voidaan sanoa, että Brasilian puollustus ja keskikenttä ovat ainakin hyökkäyssuuntaan parempia kuin Uruguayn vastaavat maalivahtipelin ja hyökkäyskaluston ollessa suunnilleen samantasoisia. On toki hyvä muistaa, että Uruguayn keskikentän keskustassa pelaava kaksikko Diego Perez - Walter Gargano on parhaimmillaan puollustavassa ja ns. "rikkovassa" roolissa ja sen onkin nyt onnistuttava ja pystyttävä parhaimpaansa, jotta se pystyy hyydyttämään Brasilian tärkeimmän hyökkäystrion Neymar - Oscar - Hulk. 

Uruguayn hyökkäys pystyy kyllä maalien tekemiseen ja tulee todennäköisesti Brasiliaakin vastaan niitä tekemään, kun kentällä todennäköisesti aloittaa kaksi pelaajaa kolmikosta Cavani - Suarez - Forlan. Ottelun voitto kuitenkin kulminoituu siihen, onnistuuko Uruguayn keskikenttä pitämään jo edellä mainitun brassikolmikon aisoissa. Kotiyleisö tulee olemaan äänekkäästi Brasilian tukena ja jos Neymar jälleen onnistuu juonimaan Brasilian johtoon, tulee Uruguaylle hikinen ottelu. Ennakoin Brasilian jatkavan finaaliin kahden maalin voitolla 3-1 tai 2-0.

Espanja - Italia

Edelliskesän 2012 EM-finaalikaksikko kohtaa jälleen, kolmas keskinäinen ottelu luvassa vuoden sisään. Tästä parista on todennäköisesti tulossa toista välierään taktisempi välienselvittely, jossa ennakkoon Espanja voisi olla lähihistorian huomioiden aavistuksen niskan päällä. On muistettava, että Espanja höykytti Italiaa EM-finaalissa rumasti 4-0 ja tämän lisäksi Italialla on ollut näissä kisoissa erittäin, erittäin suuria puollustusongelmia. En heti muista, milloin puollustuspeliin pelinsä perustavalle Italialle olisi kolmeen otteluun tehty 8 maalia. Mikäli Italian valmentaja Cesare Prandelli ei saa puollustustaan kuntoon ennen välierää, voi luvassa olla jälleen rumat numerot.

Italian puollustus ja keskikentän pohjan moottori Andrea Pirlo pelaavat käytännössä kaikki oikeaa laitapakkia lukuunottamatta Juventuksessa, joka mureni kevään UCL-pudotuspeleissä käytännössä täysin mestaruuteen asti edenneen Bayern Münchenin prässin alla. Puollustus ei saanut pelattua kontrolloituja syöttöjä ja pelintekemisen kannalta äärimmäisen kriittinen Pirlo jäi liian yksin ja ahtaaseen tilaan, joka tappoi hyökkäyspelin täysin. Espanja pelaa totutusti hyvin samalla tavalla, sen syöttömylly on varmasti kaikille tuttua ja joukkue laittaa kovan prässin vastustajan puollustukselle, kun se menettää hyökkäysalueella pallon. Luvassa voi olla toinen näytös siitä, kuinka Italian puollustus ja keskikentän pohja selviää tiukkaa prässiä vastaan, ensimmäinen tosiaan nähtiin jo Bayernin ja Juventuksen välillä ja kahden ottelun tulos oli 4-0 prässääjien eduksi. Toinen vaihtoehto pelin käsikirjoitukselle voi olla se, mitä Espanja esitti EM-finaalissa, jolloin se antoi ja "pakotti" Italian pelaamaan pallon kanssa hieman ylemmäs ja iski kiinni vasta keskikentällä, mistä se pallonriiston jälkeen iski nopeasti vastaan ja tekikin näiden nopeiden kääntöjen avulla useammankin maalin. Mikäli Italia haluaa selvitä ottelusta voittajana, on sen esitettävä jotain "uutta", koska muuten Espanja jauhaa väkisin maalin tai kaksi enemmän ja menee finaaliin.

Unelmafinaali?

Mikäli välierät päättyvät ennakoiden mukaisesti, olisi finaalipari Brasilia - Espanja, joka varmasti monen silmissä olisi se tämän turnauksen ns. "unelmafinaali". Itse ainakin haluaisin nähdä näiden joukkueiden kohtaamisen, koska ne ovat tässä turnauksessa olleet ne organisoiduimmat, iloisinta hyökkäyspeliä esittäneimmät ja itseäni eniten viihdyttävät joukkueet. Brasilia oli pitkään 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa pelityylinsä ja erittäin taitavien pelaajiensa takia yksi suosikeistani aina MM-kisojen aikaan, sitä tavallaan odotti pääsevänsä näkemään, mitä 11 brasilialaista samaan aikaan kentällä saisi aikaan. Nyt tuosta Brasiliasta on jälleen pilkahduksia näkösällä, sellaisia hienoja yksilösuorituksia ja iloista hyökkäyspeliä ollaan nähty. Valmentaja Scolari on tuonut peliin sitä samaa itseäni viihdyttävää otetta, kuten oli edellisessä Brasilian kultajoukkueessa 2002.

Espanjan syöttömylly ja puollustuksia aukova ja repivä peli on edelleenkin sellaista, jota tykkään katsoa ja haluaisin nähdä, millainen ottelu siitä tulisi, kun joukkue kohtaisi toisen suunnilleen samanlaista pallonhallintapeliä pelaavan joukkueen, Brasilian. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten pelitapahtumat silloin menisivät, jakautuisivatko maalipaikat ja pallonhallinta pitkästä aikaa jopa tasan Espanjan ja sen vastustajan kesken. Jos "unelmafinaali" toteutuu, tulee siitä varmasti otteluna ainakin itselle ennakkoon ajateltuna erityinen ja mielenkiintoinen taktinen näytelmä, jonka lopputulosta olisi hyvin vaikea ennakoida. Jos ottelu toteutuu, se tullee ratkeamaan niukalla yhden maalin erolla jompaan kumpaan suuntaan jonkun yksilösuorituksen kautta. Onko se Neymar, joka taiteilee ohi Arbeloasta laidalla ja laittaa pallon takayläkulmaan tai pelaa tyhjän maalin Hulkille, Fredille tai Oscarille? Vai onko se Iniesta tai Xavi, joka laittaa millintarkan Brasilian puollustuksen auki repivän syötön, josta Pedro, Torres tai Fabregas viimeistelee tolpan juureen? Toivottavasti pääsisimme näkemään, kuinka käy!