Perinteisen suomalaisen penkkiurheilijan vuosittaiset unelmaviikot alkavat nyt vappuna, kun vuosittaiset jääkiekon MM-kisat käydään, tällä kertaa isäntänä toimii Tsekin tasavalta. Pelit pelataan maan pääkaupungissa Prahassa ja Ostravassa, missä Suomen Leijonat pelaavat alkulohkonsa ottelut. Kisat käynnistyvät vappupäivänä ja silloin Suomikin avaa kisaurakkansa, kun vastassa on Yhdysvaltojen joukkue. Mitalipelit ovat ohjelmassa kaksi viikkoa myöhemmin ja siihen väliin mahtuu jokaiselle joukkueella 7 alkulohkon ottelua ja siihen lisäksi sitten pudotuspelit ja A-sarjan karsintaottelut.
Oma tämän kauden jääkiekon seuraaminen on rajoittunut lähinnä Jokereiden KHL-menestyksen seuraamiseen ja NHL:n tapahtumisen seuraamiseen. Kotoisesta liigasta tiedän sen verran, että Kärpät voitti. Kun jääkiekkoa on tehnyt mieli seurata, olen seurannut mieluummin laatukiekkoa Jokereiden ja NHL:n puolelta. MM-kisojen seuraaminen tulee omalla kohdalla olemaan todennäköisesti ilmaiskanavilta Suomen otteluiden katsomista silloin, kun ne sattuvat sopivaan aikaan tulemaan. Tämä on ainakin tämänhetkinen suunnitelma, mutta se voi muuttua kisojen aikana, mikäli Leijonien peli ei suju. Sitä keksii helposti parempaakin tekemistä kuin huonolaatuisen jääkiekko-ottelun katsomisen.
Tiedostan kuitenkin, että monet ovat varmasti kisoista kiinnostuneet ja haluavat ehkä kisoista keskustella niiden aikana ja ehkä pohtia vielä jotain ennen kisojen alkuakin. Siksi tämä kirjoitus julkaistaan, jotta halukkaat voivat sen kommenteissa keskustella. Todennäköisesti itsekin jonkinasteista keskustelua tulen käymään. Pelkästään valittamisen takia tätä kirjoitusta ei kuitenkaan ole kirjoitettu, koska oli minulla ns. asiaakin tässä. Näin ennen kisojen alkua suomalaisilla on käytännössä aina tapana kommentoida valittua joukkuetta ja kritisoida valmentajien valintoja. Tämän lisäksi on toki mukavaa päästä tässä kohtaa toteamaan, että onhan kisoissa mukana tänä vuonna erittäin koviakin pelaajia, kirsikkana kakun päällä yleisesti maailman parhaaksi pelaajaksi tituleerattu Sidney Crosby. Lisäksi nuoria lahjakkaita pelaajia, joista varmasti tullaan puhumaan paljon tulevan NHL-varaustilaisuuden aikaan, kuten esimerkiksi Jack Eichel ja Connor McDavid. Kanada ja Venäjä saavat totuttuun tapaan kovat miehistöt mukaan kisoihin, siihen lisäksi tietysti isäntämaa Tsekki, kaikkien suomalaisten inhokki Ruotsi ja niin edelleen, joten ihan laadukkaita otteluita on varmasti luvassa.
Jos kuitenkin keskitytään hetkeksi täysin Leijoniin ja puhutaan niistä pelaajavalinnoista. Itse en suurin surminkaan ymmärrä päävalmentaja Kari "Nenä" Jalosen valintoja ja valitsematta jättämisiä useammassakaan kategoriassa. Ensinnäkin maalivahtiosastolla Atte Engren? Miksei hän, kun tarjolla olisi ollut KHL-mestari Mikko Koskinen? Juuse Saros on tulevana huippumolarina ihan ymmärrettävä valinta, mutta Engreniä en ymmärrä mitenkään...Tietysti jos Pekka Rinne nyt NHL-kauden hänen osaltaan päätyttyä päättää tulla kisoihin, niin lopulta se kolmosmolari nyt voi olla melkein kuka vaan. Samaten puolustusosastolla Rasmus Ristolaisen putoaminen on yllätys ja ihmetyttää. Mitä sellaista kolmikko Atte Ohtamaa, Topi Jaakola, Tuukka Mäntylä muka tarjoaa, ettei NHL-puolustaja ja siellä ihan tehokkaastikin esiintynyt Ristolainen mahdu mukaan? Ristolainen on kuitenkin kovassa paikassa keitetty, nuorten MM-finaalin ratkaisija ja isossa roolissa NHL:ssä pelannut. Lisäksi hänellä on hyvä laukaus ja rightin kätisyys, joille olisi ollut käyttöä ylivoimalla, kun Juuso Hietanen on tällä hetkellä ainoa rightin pakki. Näistä ylivoimapeluutuksista puhuttiin ja niitä ihmeteltiin jo Jukka Jalosen aikana ja edelleen niitä saa ihmetellä. Ei ymmärrä, ei...
Kun siirrytään hyökkäysosastoon, niin päästään katsomaan pitkää litaniaa nimiä, jotka ovat mukana ns. "vanhoilla näytöillä" tai saunakaveristatuksella. Mitään muuta selitystä en ymmärrä, kun katson nimiä Janne Pesonen, Harri Pesonen, Jukka-Pekka Hytönen, Ossi Louhivaara...Ja kun sivuun jätettiin kahden viime vuoden Liigan maalikuningas Ossi Palola, joka osoitti jo viime vuonna pärjäävänsä MM-tasolla. Hänen hyvälle laukauselleen kun olisi ollut varmasti käyttöä. Pekka Jormakka menee osittain samaan ihmettelykatergoriaan, että miksi ei ole mukana. Kun Suomen hyökkääjiä katsoo, niin taitovaje ja maalintekijöiden vähyys iskee väkisinkin päin naamaa. Toki mukana ovat Aleksander Barkov jr, Jussi Jokinen, Juhamatti Aaltonen, Jarkko Immonen, Petri Kontiola, mutta ohut tuo maalintekijäkaarti on silti. Joonas Donskoi on täysin katsomaton kortti ja menneiltä vuosilta on näyttöä, etteivät Liigaa Kärpissä "dominoineet" pelaajat ole kovin hyvin MM-jäillä pärjänneet. Loput hyökkääjistä ovat Leo Komarovin, Teemu Hartikaisen, Antti Pihlströmin ja Tuomo Ruudun tapaisia hämmentäjiä ja koohottajia, joiden varaan ei juuri voi hyökkäystehoja laskea. Kun kaikki leimatut pelaajat eivät kuitenkaan mahdu kerralla kokoonpanoon, niin olisi ollut parljon järkevämpää ottaa Palolan tapaisia vaarallisempia hyökkääjiä vaikka edes varalle mukaan. Nyt joukkueessa on kolme kentällistä 3-4 kentän hämmentäjiä, joka on määrällisesti liikaa. Toisaalta tuo Liigassa hyvää tulosta tehneiden pelaajia ulos jättäminen tuntuu olevan enemmän tapa kuin poikkeus: Viime keväänä huippukauden Liigassa pelannut ja henkilökohtaisia palkintoja sen vuoksi saanut Michael Keränen jätettiin myös ulos...
Nyt kun nuo kauhukuvat maalinteon vaikeudesta on saatu maalattua tuohon ylemmäs ja "väärät valinnat" listattua, niin lukijoille ehkä selviääkin se, miksi saatan olla kisojen aikana valmis "hylkäämään Leijonat" ja keksimään vapaa-ajalleni muuta tekemistä. Jos tuo maalinteon vaikeus konkretisoituu ja Leijonien pelistä tulee taas kerran sitä "selviytymistaistelua", joka nojaa päällään seisovaan veskariin, niin itse en ainakaan kovin montaa sellaista ottelua jaksa katsella. Varsinkin, kun tarjolla on muutakin urheilua. Valitettavasti tuota Leijonamiehistöä katsoessa päällimmäinen ajatus ja tulosodotus on se, että alkulohkosta otetaan se sija 3-4, jonka jälkeen toisesta lohkosta tulee "kuoleman ottelussa" vastaan Kanada tai Ruotsi, joka tietää kotimatkaa sen ottelun jälkeen ja loppusijoitusta sijalle 5-8. Toki kun kyseessä on yksi ottelu, voi "altavastaajakin" yllättää vaikka miten positiivisesti. Vaikka niin kävisikin ja Suomi selvittäisi tiensä mitaleille, tai vaikka ihan MM-kultaan asti, niin en tule siinä kohtaa todellakaan huutelemaan "mitäs minä sanoin" ja sillä tavoin "kääntämään takkiani" ja väittämään, että olisin muka uskonut mestaruuteen koko ajan. Tuskin tulen mahdollista mitalia taikka mestaruutta edes sen kummemmin juhlimaan. Päinvastoin, minulle tulisi varmaan vain huono olo siitä "torilla tapaamisesta" ja koko Suomen pysähtymisestä. Minulle tuli paha olo siitä jo keväällä 2011 ja sen jälkeen "lätkä-ähky" on vain muuttunut pahemmaksi ja pahemmaksi koko ajan.
Kyllähän noita kisoja katselee ihan mielellään, mutta ei minulla henkilökohtaisesti ole mitään sen suurempaa "kisakiimaa" tai vastaavaa. Olen jo muutaman vuoden katsellut Leijonien MM-otteluita käytännössä täysin neutraalisti, lopulta ottelun lopputulos ei ole niinkään vaikuttanut, vaan enemmänkin otteet kentällä ja kuinka hyvin Leijonat ovat pelanneet. Sama neutraalius jatkunee tänäkin keväänä.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
perjantai 24. huhtikuuta 2015
Välierävaiheessa klassikon aineksia
UEFA Champions Leaguen välieräparit on arvottu tänään ja arvontatulosten pohjalta on ennakoitavissa, että tulemme näkemään ainakin yhden erittäin mielenkiintoisen otteluparin. Aikaisemmin tällä viikolla välieränelikko selvitti tiensä jatkoon, osa teki sen helpommin ja osa vaikeamman kautta. Oma suosikkini FC Barcelona ei lopulta kohdannut suurempia ongelmia Chelsean tiputtanutta Paris Saint Germainia vastaan. Vastaavasti FC Bayern Münchenillä niitä vaikeuksia oli vain ensimmäisessä osaottelussa. Huomattavasti paljon vaikeammaksi ja tiukemmaksi jatkopaikan saavuttaminen meni Juventuksella ja Real Madridilla, joista ensimmäinen onnistui naaraamaan pelioikeuden välieriin Monacolta rangaistuspotkumaalilla, joka joidenkin hidastusten perusteella oli ehkä virheellisesti puhallettu. Real Madrid taas onnistui selättämään tällä kaudella peikoksi muodostuneen Atletico Madridin vasta nyt seitsemännessä kohtaamisessaan tällä kaudella, tosin nytkin vasta päästyään miesylivoimalle.
Toisessa välieräparissa on siis klassikon aineksia ilmassa, kun Bayern kohtaa FC Barcelonan. Vastaavasti Real Madrid kohtaa Juventuksen. Madridilaisten hyvä arpaonni viime vuosilta sai siis jatkoa, kun se onnistui välttämään Barcelonan ja Bayernin. Keskustelufoorumeilla on jo naureskeltu arpaonnelle ja tituleerattu Barcelonan ja Bayernin kohtaamista "moraaliseksi finaaliksi". En tiedä moraalisesta finaalista, mutta toki toiveissa on, että tuon parin voittaja vie sitten koko kisan aikanaan Berliinin illassa. Omalla kohdalla elättelin toki unelmaa noista kahdesta finaalissa, kun Barcelona olisi pudottanut Juventuksen ja Bayern olisi saanut viime kaudelta revanssin Real Madridia vastaan. Kaikki vastaan arvotut vastustajat on kuitenkin pystyttävä pudottamaan, jos kisan meinaa voittaa, joten erilaisten arvontatulosten jossittelu on siinä mielessä turhaa ja on viisaampaa kääntää katseet eteenpäin kohti niitä toteutuneita ottelupareja. Totuttuun tapaan otetaan ennakot pari kerrallaan, joita voi sitten kommenteissa kommentoida tai tuoda esiin omia näkökantojaan.
Juventus - Real Madrid
Ajallisesti ensimmäisenä tulee eteen Torinossa pelattava ensimmäinen osa, joten lähdetään siitä liikkeelle. Sinänsä pari on lopulta ihan mielenkiintoinen, kun molemmilta joukkueilta puuttuvat kenties tärkeimmät keskikentän pelaajat: Juventus joutunee tulemaan ainakin ensimmäisen osan toimeen edelleen ilman Paul Pogbaa ja Real Madridin osalta Luka Modricin kausi on jo loukkaantumisten takia ohitse. Pelkästään materiaaleja tarkastellessa olisi helppoa sanoa, että Real Madrid on ylivoimainen suosikki, suosikki se varmasti onkin, mutta Juventuksella on omat mahdollisuutensa Pogban puuttumisesta huolimatta. Edellinen ottelu Monacoa vastaan osoitti, että Juventus ja sen valmentaja Massimiliano Allegri on muuntautumiskykyinen taktiikkansa puolesta, jota aikaisemmin pudotuspelivaiheessa epäilin. Hän pystyi muuttamaan Italian Serie A:ssa pelinsä pallokontrolliin ja hallintaan perustuvan joukkueensa reaktiiviseksi ja vähemmän palloa hallitsevaksi, joka tulee todennäköisesti olemaan tärkeässä asemassa Real Madridia vastaan. Juventuksen kannalta on etu, että se pystyy tarpeen vaatiessa pelaamaan joko reaktiivisesti tai palloa kontrolloiden. Toinen Juventuksen ase tullee olemaan erikoistilanteet: Andrea Pirlo on yksi maailman parhaista vapaapotkujen ja kulmien antajista ja joukkueelta löytyy kuitenkin fyysistä voimaa päättää noita tilanteita niin hyökkäyksestä, keskikentältä kuin puolustuksestakin. Puolustuksesta puheen ollen on toki myös hyvä mainita Juventuksen peri-italialainen vahvuus organisoidussa puolustuspelissä, jonka yksilöt koostuvat maajoukkuetason pelaajista ja maalivahti Gialuigi Buffon on edelleen paikallaan maailman eliittiä.
Real Madridilta nähtiin varovaista ja varmistelevaa peliä edellisessä parissa paikallisvastustajaansa vastaan ja todennäköisesti meno ei hirveästi muutu Juventusta vastaan. Joukkue aloittaa vieraissa, joka todennäköisesti tekee ensimmäisestä osasta ehkä jopa kyttäysluontoisen pelin. Juventus pyrkii välttämään vierasmaalin päästämistä ja Real Madrid todennäköisesti tähtää siihen, että saisivat sellaisen aikaiseksi, mutta tuskin lähtevät kovin riskin omaisesti liikkeelle. Ottelujärjestyksessä Realilla on kuitenkin etu. Juventuksen heikkoudet ovat yleensä viime vuosina olleet vastahyökkäyksissä, kun vastustaja pääsee nopeaan suunnan muutokseen. Joukkueen keskikenttä ja keskuspuolustus eivät ole nopeimpia mahdollisia, johon Realin nopeat pelaajat Cristiano Ronaldon, James Rodriguezin ja mahdollisesti Gareth Balen muodossa pyrkivät iskemään. Ennakkoon on toki suhteellisen helppoa nimetä Real Madrid suosikiksi lunastamaan finaalipaikka, mutta Juventuksella on toki omien vahvuuksiensa kautta omat mahdollisuutensa. Varsinkin, jos se onnistuu tyrehdyttämään Realin isojen tähtien pelihuumoria ja siinä sivussa hieman kuumentamaan Realin tiettyjä pelaajia, kuten esimerkiksi Sergio Ramosta ja Pepeä. Real Madrid on äärimmäisen vaarallinen, kun sillä peli kulkee, mutta toinen ääripää on myös mahdollinen.
FC Barcelona - FC Bayern München
Toisilleen tuttuja pelaajia ja valmentajia kohtaa tässä klassikon aineksia omaavassa parissa, josta toivottavasti löytyy myös Berliinin finaalin voittaja. Parissa iskevät yhteen nykymuotoisen pallonhallintapelin luoja, tai vähintään sen nykymuotoon kehittänyt jalostaja, Pep Guardiola ja kyseisen pelityylin entinen mallioppilasta esittänyt FC Barcelona, jota nyt valmentava Luis Enrique on pyrkinyt eräällä tavalla kehittämään peliä eteenpäin ja suoraviivaistamaan sitä, kun Bayern luottaa edelleen aavistuksen passiivisempaan muunnelmaan pelityylistä. Otteluparin kannalta on mielenkiintoista nähdä, aikooko Guardiola lähteä peluuttamaan joukkojaan täysin vanhaan tapaan vastustajasta huolimatta, vai tuleeko pallon hallinnasta tasaisempi mittelö. Tästä tekee mielenkiintoisen myös ottelujärjestys, kun ensimmäinen osa pelataan Barcelonan kotistadionilla: Haluaako tai uskaltaako Guardiola lähteä yrittämään suurempaa pallonhallintaprosenttia ja hallitsevampaa pelityyliä Barcelonan kotinurmelle? Kuten olemme ehkä huomanneet, on Luis Enrique tuonut tällä kaudella Barcelonan peliin mukaan suoraviivaisuutta ja nopeampaa etenemistä ja pelin kääntämistä. Tätä taustaa vasten Barcelona voisi jopa mukautua Guardiolan mahdolliseen yritykseen ottaa pallokontrolli ja pyrkiä nopeilla käännöillä luomaan maalipaikkoja. On kuitenkin muistettava, että joukkueen hyökkäystrio Neymar - Suarez - Messi on sellainen, jolta löytyy yksilötaitoa, vauhtia ja yhteispeliä. Toinen Barcelonan kannalta mielenkiintoinen tekijä on keskikentän muodostelma: jos joukkue lähtee mukautumaan itselleen normaalia pienempään pallonhallinnan osuuteen sen sijaan, että se lähtisi suoraan taistelemaan siitä, kumpi saa pitää palloa enemmän, on mielenkiintoista nähdä, pelaako joukkueen keskikenttäryhmitys ns. "tuplapivote"-muodostelmaa, jolloin keskikentällä olisi kaksi puolustavampaa ja alempana pelaavaa vaihtoehtoa, eli käytännössä Javier Mascherano ja Sergio Busquets pelaisivat keskikentällä samaan aikaan. Tällöin linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välissä pelaisi todennäköisesti Andres Iniesta, jonka rooli pelin rakentamisessa olisi erittäin tärkeä. Tuota tuplapivotea on joissain otteluissa jonkun verran kokeiltu ja sen on todettu ainakin tähän mennessä olleen pelitasapainon ja oman alueen suojelun kannalta ihan toimiva ratkaisu. Toki toinen vaihtoehto on, että Barcelona vaihtaa tutumman 4-3-3-systeeminsä jonkinasteiseen 4-3-1-2-muotoon, jolloin Lionel Messi putoaa keskikentän ja hyökkäyksen väliin ottaen suuremman roolin pelin rakentamisesta ja pakottaa näin pallossa ollessaan vastustajia enemmän itseensä, jolloin muille pelaajille jää aavistuksen enemmän tilaa.
Bayern joutunee pariin hieman vajaamiehisenä, kun ainakin Arjen Robben, Franck Ribery, Bastian Schweinsteiger ja David Alaba kärsivät tai ovat kärsineet loukkaantumisista. Tämä tehnee jonkinasteisen loven joukkueen syvyyteen ja todennäköisesti pakottaa Guardiolan ainakin jonkin verran muuttamaan ihanneideologiaansa. Kuinka paljon hän sitä joutuu tai haluaa muuttaa, jää nähtäväksi. Thiago Alcantara on ollut viime otteluissa hyvässä vireessä ja saanee mahdollisuutensa pelata vanhaa seuraansa vastaan ja niitä kavereita vastaan, jotka pitivät hänet penkillä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka nuori Thiago vääntää keskikentällä todennäköisesti ainakin Iniestaa ja Busquetsia vastaan. Roihahtavatko tunteet, vai onko peli "kiva matsi kavereiden kesken, jossa nyt vaan satutaan olemaan eri puolilla". Bayernilla on ollut molemmissa jo pelatuissa pudotuspelipareissa suuriakin ongelmia parien aloittaneissa vieraspeleissä ja nyt joukkue joutuu pelaamaan sen saman parin aloittavan vieraspelin juuri Barcelonassa, joten on mielenkiintoista nähdä, onko edellisistä vaikeista peleistä opittu jotain ja tehdäänkö jonkinlaisia muutoksia. Guardiolalla ei ole tuloksellisesti kovinkaan mairittelevaa vieraspelihistoriaa europeleistä, joten voi olla hyvin mahdollista, että Bayern pyrkii kyllä pallokontrolliin, mutta pitääkseen enimmäkseen isäntänsä poissa maalipaikoilta ja "selviytyäkseen hyvällä tuloksella kotiotteluunsa, missä sitten yrittää ratkaista parin". Niin huikeaa kuin se katsojan kannalta olisikin nähdä nämä kaksi joukkuetta täysimittaisessa hyökkäyssodassa keskenään, niin todennäköisesti ainakin ensimmäinen osa pelataan vältellen riskejä, joka toki on luonnollista, kun pelataan tuloksesta ja finaalipaikasta. Ennakkoon Barcelonan voisi ehkä nimetä pieneksi suosikiksi johtuen joukkueen paremmasta pelaajatilanteesta, kun avainpelaajia ei ole loukkaantuneena, mutta tästä huolimatta pari on käytännössä mahdoton ennakoida edes sen suhteen, kumpi hallitsee palloa enemmän. Avausottelulla on toki erittäin suuri merkitys: Jos Barcelona saa kotiyleisönsä tukena hyvän höyryn päälle ja hyökkäyskolmikko taiteilee maalin taikka kaksi ennen kuin Bayern pääsee peliin kunnolla mukaan, on Barcelona vahvoilla. Jos taas Bayern onnistuu tekemään vierasosuman, tulee se todennäköisesti pelaamaan vielä entistäkin varmistellen vierasottelunsa loppuun, jolloin Barcelonalle tullee vaikeaa. Toivotaan kuitenkin, että parista tulee tasainen vääntö, jossa molemmat joukkueet esittävät hienoja suorituksia ja lopuksi Barcelona on pikkuisen parempi.
Toisessa välieräparissa on siis klassikon aineksia ilmassa, kun Bayern kohtaa FC Barcelonan. Vastaavasti Real Madrid kohtaa Juventuksen. Madridilaisten hyvä arpaonni viime vuosilta sai siis jatkoa, kun se onnistui välttämään Barcelonan ja Bayernin. Keskustelufoorumeilla on jo naureskeltu arpaonnelle ja tituleerattu Barcelonan ja Bayernin kohtaamista "moraaliseksi finaaliksi". En tiedä moraalisesta finaalista, mutta toki toiveissa on, että tuon parin voittaja vie sitten koko kisan aikanaan Berliinin illassa. Omalla kohdalla elättelin toki unelmaa noista kahdesta finaalissa, kun Barcelona olisi pudottanut Juventuksen ja Bayern olisi saanut viime kaudelta revanssin Real Madridia vastaan. Kaikki vastaan arvotut vastustajat on kuitenkin pystyttävä pudottamaan, jos kisan meinaa voittaa, joten erilaisten arvontatulosten jossittelu on siinä mielessä turhaa ja on viisaampaa kääntää katseet eteenpäin kohti niitä toteutuneita ottelupareja. Totuttuun tapaan otetaan ennakot pari kerrallaan, joita voi sitten kommenteissa kommentoida tai tuoda esiin omia näkökantojaan.
Juventus - Real Madrid
Ajallisesti ensimmäisenä tulee eteen Torinossa pelattava ensimmäinen osa, joten lähdetään siitä liikkeelle. Sinänsä pari on lopulta ihan mielenkiintoinen, kun molemmilta joukkueilta puuttuvat kenties tärkeimmät keskikentän pelaajat: Juventus joutunee tulemaan ainakin ensimmäisen osan toimeen edelleen ilman Paul Pogbaa ja Real Madridin osalta Luka Modricin kausi on jo loukkaantumisten takia ohitse. Pelkästään materiaaleja tarkastellessa olisi helppoa sanoa, että Real Madrid on ylivoimainen suosikki, suosikki se varmasti onkin, mutta Juventuksella on omat mahdollisuutensa Pogban puuttumisesta huolimatta. Edellinen ottelu Monacoa vastaan osoitti, että Juventus ja sen valmentaja Massimiliano Allegri on muuntautumiskykyinen taktiikkansa puolesta, jota aikaisemmin pudotuspelivaiheessa epäilin. Hän pystyi muuttamaan Italian Serie A:ssa pelinsä pallokontrolliin ja hallintaan perustuvan joukkueensa reaktiiviseksi ja vähemmän palloa hallitsevaksi, joka tulee todennäköisesti olemaan tärkeässä asemassa Real Madridia vastaan. Juventuksen kannalta on etu, että se pystyy tarpeen vaatiessa pelaamaan joko reaktiivisesti tai palloa kontrolloiden. Toinen Juventuksen ase tullee olemaan erikoistilanteet: Andrea Pirlo on yksi maailman parhaista vapaapotkujen ja kulmien antajista ja joukkueelta löytyy kuitenkin fyysistä voimaa päättää noita tilanteita niin hyökkäyksestä, keskikentältä kuin puolustuksestakin. Puolustuksesta puheen ollen on toki myös hyvä mainita Juventuksen peri-italialainen vahvuus organisoidussa puolustuspelissä, jonka yksilöt koostuvat maajoukkuetason pelaajista ja maalivahti Gialuigi Buffon on edelleen paikallaan maailman eliittiä.
Real Madridilta nähtiin varovaista ja varmistelevaa peliä edellisessä parissa paikallisvastustajaansa vastaan ja todennäköisesti meno ei hirveästi muutu Juventusta vastaan. Joukkue aloittaa vieraissa, joka todennäköisesti tekee ensimmäisestä osasta ehkä jopa kyttäysluontoisen pelin. Juventus pyrkii välttämään vierasmaalin päästämistä ja Real Madrid todennäköisesti tähtää siihen, että saisivat sellaisen aikaiseksi, mutta tuskin lähtevät kovin riskin omaisesti liikkeelle. Ottelujärjestyksessä Realilla on kuitenkin etu. Juventuksen heikkoudet ovat yleensä viime vuosina olleet vastahyökkäyksissä, kun vastustaja pääsee nopeaan suunnan muutokseen. Joukkueen keskikenttä ja keskuspuolustus eivät ole nopeimpia mahdollisia, johon Realin nopeat pelaajat Cristiano Ronaldon, James Rodriguezin ja mahdollisesti Gareth Balen muodossa pyrkivät iskemään. Ennakkoon on toki suhteellisen helppoa nimetä Real Madrid suosikiksi lunastamaan finaalipaikka, mutta Juventuksella on toki omien vahvuuksiensa kautta omat mahdollisuutensa. Varsinkin, jos se onnistuu tyrehdyttämään Realin isojen tähtien pelihuumoria ja siinä sivussa hieman kuumentamaan Realin tiettyjä pelaajia, kuten esimerkiksi Sergio Ramosta ja Pepeä. Real Madrid on äärimmäisen vaarallinen, kun sillä peli kulkee, mutta toinen ääripää on myös mahdollinen.
FC Barcelona - FC Bayern München
Toisilleen tuttuja pelaajia ja valmentajia kohtaa tässä klassikon aineksia omaavassa parissa, josta toivottavasti löytyy myös Berliinin finaalin voittaja. Parissa iskevät yhteen nykymuotoisen pallonhallintapelin luoja, tai vähintään sen nykymuotoon kehittänyt jalostaja, Pep Guardiola ja kyseisen pelityylin entinen mallioppilasta esittänyt FC Barcelona, jota nyt valmentava Luis Enrique on pyrkinyt eräällä tavalla kehittämään peliä eteenpäin ja suoraviivaistamaan sitä, kun Bayern luottaa edelleen aavistuksen passiivisempaan muunnelmaan pelityylistä. Otteluparin kannalta on mielenkiintoista nähdä, aikooko Guardiola lähteä peluuttamaan joukkojaan täysin vanhaan tapaan vastustajasta huolimatta, vai tuleeko pallon hallinnasta tasaisempi mittelö. Tästä tekee mielenkiintoisen myös ottelujärjestys, kun ensimmäinen osa pelataan Barcelonan kotistadionilla: Haluaako tai uskaltaako Guardiola lähteä yrittämään suurempaa pallonhallintaprosenttia ja hallitsevampaa pelityyliä Barcelonan kotinurmelle? Kuten olemme ehkä huomanneet, on Luis Enrique tuonut tällä kaudella Barcelonan peliin mukaan suoraviivaisuutta ja nopeampaa etenemistä ja pelin kääntämistä. Tätä taustaa vasten Barcelona voisi jopa mukautua Guardiolan mahdolliseen yritykseen ottaa pallokontrolli ja pyrkiä nopeilla käännöillä luomaan maalipaikkoja. On kuitenkin muistettava, että joukkueen hyökkäystrio Neymar - Suarez - Messi on sellainen, jolta löytyy yksilötaitoa, vauhtia ja yhteispeliä. Toinen Barcelonan kannalta mielenkiintoinen tekijä on keskikentän muodostelma: jos joukkue lähtee mukautumaan itselleen normaalia pienempään pallonhallinnan osuuteen sen sijaan, että se lähtisi suoraan taistelemaan siitä, kumpi saa pitää palloa enemmän, on mielenkiintoista nähdä, pelaako joukkueen keskikenttäryhmitys ns. "tuplapivote"-muodostelmaa, jolloin keskikentällä olisi kaksi puolustavampaa ja alempana pelaavaa vaihtoehtoa, eli käytännössä Javier Mascherano ja Sergio Busquets pelaisivat keskikentällä samaan aikaan. Tällöin linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välissä pelaisi todennäköisesti Andres Iniesta, jonka rooli pelin rakentamisessa olisi erittäin tärkeä. Tuota tuplapivotea on joissain otteluissa jonkun verran kokeiltu ja sen on todettu ainakin tähän mennessä olleen pelitasapainon ja oman alueen suojelun kannalta ihan toimiva ratkaisu. Toki toinen vaihtoehto on, että Barcelona vaihtaa tutumman 4-3-3-systeeminsä jonkinasteiseen 4-3-1-2-muotoon, jolloin Lionel Messi putoaa keskikentän ja hyökkäyksen väliin ottaen suuremman roolin pelin rakentamisesta ja pakottaa näin pallossa ollessaan vastustajia enemmän itseensä, jolloin muille pelaajille jää aavistuksen enemmän tilaa.
Bayern joutunee pariin hieman vajaamiehisenä, kun ainakin Arjen Robben, Franck Ribery, Bastian Schweinsteiger ja David Alaba kärsivät tai ovat kärsineet loukkaantumisista. Tämä tehnee jonkinasteisen loven joukkueen syvyyteen ja todennäköisesti pakottaa Guardiolan ainakin jonkin verran muuttamaan ihanneideologiaansa. Kuinka paljon hän sitä joutuu tai haluaa muuttaa, jää nähtäväksi. Thiago Alcantara on ollut viime otteluissa hyvässä vireessä ja saanee mahdollisuutensa pelata vanhaa seuraansa vastaan ja niitä kavereita vastaan, jotka pitivät hänet penkillä. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka nuori Thiago vääntää keskikentällä todennäköisesti ainakin Iniestaa ja Busquetsia vastaan. Roihahtavatko tunteet, vai onko peli "kiva matsi kavereiden kesken, jossa nyt vaan satutaan olemaan eri puolilla". Bayernilla on ollut molemmissa jo pelatuissa pudotuspelipareissa suuriakin ongelmia parien aloittaneissa vieraspeleissä ja nyt joukkue joutuu pelaamaan sen saman parin aloittavan vieraspelin juuri Barcelonassa, joten on mielenkiintoista nähdä, onko edellisistä vaikeista peleistä opittu jotain ja tehdäänkö jonkinlaisia muutoksia. Guardiolalla ei ole tuloksellisesti kovinkaan mairittelevaa vieraspelihistoriaa europeleistä, joten voi olla hyvin mahdollista, että Bayern pyrkii kyllä pallokontrolliin, mutta pitääkseen enimmäkseen isäntänsä poissa maalipaikoilta ja "selviytyäkseen hyvällä tuloksella kotiotteluunsa, missä sitten yrittää ratkaista parin". Niin huikeaa kuin se katsojan kannalta olisikin nähdä nämä kaksi joukkuetta täysimittaisessa hyökkäyssodassa keskenään, niin todennäköisesti ainakin ensimmäinen osa pelataan vältellen riskejä, joka toki on luonnollista, kun pelataan tuloksesta ja finaalipaikasta. Ennakkoon Barcelonan voisi ehkä nimetä pieneksi suosikiksi johtuen joukkueen paremmasta pelaajatilanteesta, kun avainpelaajia ei ole loukkaantuneena, mutta tästä huolimatta pari on käytännössä mahdoton ennakoida edes sen suhteen, kumpi hallitsee palloa enemmän. Avausottelulla on toki erittäin suuri merkitys: Jos Barcelona saa kotiyleisönsä tukena hyvän höyryn päälle ja hyökkäyskolmikko taiteilee maalin taikka kaksi ennen kuin Bayern pääsee peliin kunnolla mukaan, on Barcelona vahvoilla. Jos taas Bayern onnistuu tekemään vierasosuman, tulee se todennäköisesti pelaamaan vielä entistäkin varmistellen vierasottelunsa loppuun, jolloin Barcelonalle tullee vaikeaa. Toivotaan kuitenkin, että parista tulee tasainen vääntö, jossa molemmat joukkueet esittävät hienoja suorituksia ja lopuksi Barcelona on pikkuisen parempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)