Eurooppalaiset jääkiekkosarjat ovat olleet nyt pari viikkoa käynnissä ja suomalaisittain uutta ja ihmeellistä on ollut Helsingin Jokereiden alkutaival itä-euroopan KHL-liigassa. Samaan aikaan kotimainen Liiga, siis se entinen SM-Liiga, on myöskin pyörähtänyt käyntiin. Monestakin syystä en ole kauheasti viime vuosina enää jaksanut kotimaisesta lätkästä kiinnostua, pääsyihin ovat kuuluneet ns. "lätkä-ähky", jonka sain Suomen edellisen MM-kullan ja sitä seuranneiden kaksien kotikisojen takia. Lätkää tuli joka tuutista ja monessa paikassa sen ylivertaisuutta muihin lajeihin nähden jaksettiin rummuttaa. Etelä-Suomessa näkyi hälyyttävä määrä niin sanottuja "karjala lippiksiä" ja muita vastaavia "urheilufaneja".
Samaan aikaan kotimaisessa Liigassa tapahtui useampikin asia, jotka työnsivät minua vain kauemmas ja kauemmas kotimaisen lätkän piiristä. Vaaralliset ja vahingoittavat taklaukset, Jokereiden ja HIFK:n välillä tapahtunut ylilyönti, kummalliset ja linjattomat rangaistus- ja pelikieltokäytännöt ovat vain niitä pääsyitä siihen, miksei laji juuri jaksanut penkkiurheilumielessä kiinnostaa. Itse toki käytin hyvät talvikelit tehokkaasti hyödyksi luonnon jäillä kavereiden, tuttavien ja tuntemattomienkin kanssa. Liigasta näytti tulleen ja tulevan aina vain pöhöttyneempi ja pöhöttyneempi organisaatio, jossa pukuherrat ja erilaiset kaveriporukat päättävissä asemissa tuntuivat kokevansa olevan jossain "norsunluutornissa", ylempänä kaikkea muuta.
Viime kevät ja tämä syksy on ainakin kotimaisen Liigan puolesta vain vahvistanut tuota käsitystä ja omaa mielenkiinnottomuuttani kyseistä organisaatiota kohtaan. Viime keväinen kabinettipäätös nostaa ilman urheilullisia saavutuksia ja perusteita Vaasan Sport liigakartalle aiheutti omalla kohdallani alkuun ihmetystä ja myöhemmässä vaiheessa vahingoniloa, kun Sport putosi Mestiksen pudotuspeleistä ulos jo ensimmäisellä kierroksella. Liigan päättäjäosasto nostaisi siis täksi syksyksi Liigaan joukkueen, joka sijoittui Mestiksessä sijoille 5-8! Toki näissä nousukysymyksissä on aina pidettävä mielessä ne nousijajoukkueen reaaliteetit "pärjätä" Liigassa, eli pitää olla kunnollinen halli, riittävän suuri alue, josta saada ja hankkia sponsorituloja ja niin edelleen. Olen toki nyt tänä syksynä mediasta päässyt näkemään, kuinka iso juttu Vaasalle Sportin liigapaikka on, mutta siitä huolimatta olen pahoillani siitä, että nousu tapahtui aivan muilla kuin urheilullisilla ansioilla. Muutenkin suljettu sarja on mielestäni huono asia, koska vaaraa pudota ei ole. Tällöin mahdollisuudet pudotuspeleihin menettänyt joukkue voi kaikessa rauhassa myydä parhaat pelaajansa pois sydäntalvella ja pelailla pois ne viimeiset 10-20 kierrosta ilman panosta peleissä. Varmaan on kyseisten joukkueiden kausikorttien ostajilla kivaa, kun peleistä on maksettu ennakkoon ja kentällä esitetty peli on pahimmillaan täysin halutonta ja heikkotasoista. Verrataan tässä kohtaa Ruotsiin, jossa on edelleen avoin sarjajärjestelmä ja viime vuosilta löytyy esimerkkejä siitä, kuinka suuretkin joukkueet ovat joutuneet hakemaan alemmalta tasolta vauhtia. Väitän, että pelin taso pysyy kovempana ja pelaajat kehittyvät paremmin, kun kaikissa otteluissa on panosta, on se sitten pudotuspelipaikkan tavoittelua tai pisteiden keräämistä putoamispeikko perseessä. Katsojillekin otteluiden seuraaminen on varmasti mielekkäämpää, kun otteluissa on panosta kauden loppuun asti.
Tänä syksynä on jälleen ollut esillä tuttu aihe: tuomarit. Viime aikoina on uutisoitu fanien huonosta ja jopa vaarallisesta käytöksestä tuomareita kohtaan ja kummallisista linjoista ja päätöksistä elimissä, jotka tuomarilinjoista, tuomareiden tuomitsemista otteluista ja vastaavista päättävät. Hyviä ja pitkään tuominneita tuomareita on hyllytetty pois tehtävistään sekalaisin perustein mm. ikään vedoten, jotka eivät ole sitten olleet samassa linjassa kaikkien tuomareiden kesken. On tuotu esille väitteitä naamakertoimien vaikutuksista ja muista suosimisista. Olkoot nuo väitteet kuinka tosia tai epätosia, mutta ne kuitenkin osoittavat sen "puuhastelumentaliteetin", jollaista itse olen ollut näkevinäni jo vuosia. Liigassa kyllä rahaa pyörii, sponsoreita on paljon, näkyvyyttä on, mutta tällaisia perusasioita kuin esim. ammattituomarit ja yhtenäiset ja järkevät tuomarointilinjat ja pelikieltoasiat ovat edelleen aivan hatusta vedettyjä. Toki katsojan yleisin syy oman joukkueen tappiolle löytyy kaikkein useimmiten siitä, että "tuomari vihelsi väärin ja antoi vääristä paikoista rangaistuksia", mutta siitä huolimatta on jo vuosia ollut selkeästi nähtävissä, että tuomarointi on melkoista puuhastelua. Siinä jälleen yksi syy sille, miksei oma mielenkiinto kotimaiseen Liigaan ole pysynyt yllä enää vuosiin.
Tämä syksy on tosin tuonut eräällä tavalla uutta kipinää kiinnostukseen. Syy siihen on ollut Helsingin Jokerit ja joukkueen alkanut taival KHL-liigassa! Olen ennestään Jokerifani, ollut jo parikymmentä vuotta, mutta olin aikanaan tästä KHL-episodista hieman skeptinen, kun asia vuosi sitten tuotiin esille. Ajattelin, että "kuinkahan tuossakin puuhastelussa käy, kun ei kotimaisessakaan Liigassa niitä mestaruuksia ja isompaa menestystä ole juuri tullut". Olin perisuomalainen pessimisti. Vaikka otanta ei olekaan vielä suuren suuri, kautta ei ole KHL:n puolella takana vielä edes kymmentä kierrosta, mutta Jokerit on aloittanut silti hyvin, itse asiassa paremmin kuin moni varmasti osasi odottaa. Jokerit sai kasaan melkoisen laadukkaan joukkueen, jota valmentaa Erkka Westerlund, joka on osoittanut mm. maajoukkueessa pystyvänsä valmentamaan ennakkoon taitotasoltaan hieman heikomman joukkueen pelaamaan vahvuuksillaan ja kitkemään pois vastustajan parhaita vahvuuksia. Tähän kun lisätään joukkueellinen potentiaalisia ja laadukkaita pelaajia, joille tuonkaltainen valmennus on tuttua jo maajoukkueen puolelta, niin tulokset ovat olleet nähtävissä. Ossi Väänänen, Jere Karalahti, Niko Kapanen, Juha-Matti Aaltonen, Niklas Hagman ja muut kumppanit, jotka ovat olleet ainakin EHT-maajoukkuepeleissä mukana ovat olleet erittäin hyviä. Tietysti kausi on pitkä, loukkaantumisia tulee, eikä tällainen "kuherruskuukausi" voi loputtomiin kestää, tappioputkiakin varmasti tulee jossain vaiheessa. Tästä huolimatta Jokereiden avaus on ollut sellainen, että oma mielenkiintoni "kotimaiseen lätkään" on jälleen herännyt. Ei pelkästään positiivisen ja menestyksekkään alun takia, vaan myös siksi, että itse peli, jota Jokerit esittää kaukalossa, on ollut omaan silmään viihdyttävää ja miellyttävää. Kauheasti en ole ehtinyt katsomaan, mutta sen mitä olen ehtinyt, niin ihan erilainen ja paljon miellyttävämpi meininki on ollut aikaisempiin vuosiin verrattuna. Vaikuttaisi siltä, että Jokerit on KHL-missionsa kanssa täysin tosissaan ja hyvä niin!
Vastaavasti samaan aikaan se vähäinenkin jäljellä ollut kiinnostus omaa kotimaista Liigaamme kohtaan on kuolemassa pois. Vaikkei Liiga viime vuosina juuri enää jaksanutkaan kiinnostaa sen suuremmin, tuli tulokset kuitenkin katseltua, mediasta seurattua tapahtumia ja aikaa kulutettua esimerkiksi otteluiden taltiointeja ja parhaita paloja katsellen silloin tällöin. Tällä hetkellä tilanne on se, ettei kotimainen Liiga jaksa kiinnostaa edes sitä vertaa, että tuloksia jaksaisi sen suuremmin seurata. Jokereiden nykyotteita ja potentiaalia seuratessa on tullut sellainen olo, että miksi sitä uhraisi aikaansa tuollaisen pöhöttyneen puuhasteluliigan seuraamiselle, missä pelin taso on omaan silmään laskemaan päin, kun vaihtoehtona on seurata osaavan valmentajan käskyttämiä Jokereita, jonka miehistöstä löytyy maajoukkuetason pelaajia melkein koko kokoonpano ja jotka pelaavat vastaavantasoisia ja jopa parempia maajoukkuetason pelaajia vastaan lähes joka ottelussa. Kiitos Jokereiden kotimainen lätkä kiinnostaa taas, tosin ei kotimaisen Liigan takia, vaan siksi, että Jokerit lähti isompiin ympyröihin pelaamaan isompien kavereiden kanssa ja jätti pöhöttyneet puuhastelijat taakseen.
