Fanittamisesta ja fanituotteista

Joulun pyhät ovat nyt takana ja vuoden suurin kulutusjuhla alkaa olla ohitse. Tämän innoittamana ajattelin nyt julkaista tällaisen fanituskuluttamista koskevan kirjoitelman, jota on pohtinut mielessäni jo jonkin aikaa. Lapsena ja nuorena sitä unelmoi aina virallisista fanituotteista ja suosikkipelaajien paidoista, mutta silloin niiden hankinta oli kovin paljon hankalampaa, koska globaalit nettikaupat eivät vielä olleet yleistyneet. Toinen tekijä oli myös se, että niitä tuotteita saadakseen olisi pitänyt pystyä vakuuttamaan vanhemmat ostamaan niitä kalliita tuotteita.

Aikuisuuden ja sen oman pankkitilin saldon kasvattamisen jälkeen tähän aikaisempaan unelmaan ja nykyiseen harrastukseen on pystynyt sijoittamaan hieman enemmän. Aikuistumisen ja täysi-ikäisyyden jälkeen sitä on pystynyt keräämään jo ihan mukavan määrän kaikenlaista kivaa fanituotetta. Kyllähän sitä edelleenkin pohtii ennen tilaamista, kannattaako tai raaskiiko sitä sijoittaa sata euroa värikkääseen kankaaseen, jonka selässä on numero ja nimi. Nykyään tuollaisia sijoituksia tulee tehtyä noin parin vuoden välein. Jotain niin kovin hienoa siinä vaan on, kun voi kesähelteillä omissa jalkapallotreeneissä pukeutua suosikkijoukkueensa tai -pelaajansa paitaan ja kuvitella hetken aikaa olevansa parempi pelaaja kuin onkaan. Lisäksi keräily on hauskaa ja aika ajoin omia paitoja katsellessa sitä ikään kuin matkaa takaisin ajassa muistelemaan niitä vuosia, kun aikaisemmat suosikkipelaajat pelasivat. Sitä huomaa muistelevansa heidän upeita suorituksiaan ja niitä tunteita, joita ne suoritukset ovat silloin tuoreeltaan aiheuttaneet. Vanhat paidat ja tuotteet herättävät muistoja ja osa niistä on edelleen itselle tärkeitä, jopa eräänlaisia aarteita. Niihin on pinttynyt suuri määrä erilaisia muistoja ja omia kokemuksia.

Jos puhutaan virallisista tuotteista, niin historia ja määrä niiden kanssa ei vielä ole mikään älyttömän suuri. Oma ihan ensimmäinen virallinen jalkapallopaita on viime vuosikymmenen puolelta, taisi olla kevät 2007, jos ihan oikein muistan. Löysin silloin erään kotimaisen verkkokaupan, joka välitti turvallisin maksutavoin tuollaisia tuotteita ja päätin tilata yhden erityisen paidan, paidan joka on edelleenkin itselle se suurin ja tärkein. Tosin nykyään käytöstä jo niin nuhraantunut, että se on jäänyt vain henkariin kunniapaikalle roikkumaan. Kyseessähän on, tietenkin, FC Barcelonan sinipunainen pystyraita, jonka selässä komeilee numero 10 ja nimenä Ronaldinho. Se on edelleenkin oma aarteeni. Kaupan käynti tuon liikkeen kanssa oli niin helppoa, että sittemmin olen sieltä tilannut kaikki jalkapallopaitani, joita on kertynyt jo noin kädellinen. Toinen ostokseni taisi olla kesän 2008 EM-kisojen aikaan, kun tilasin Englannin punaisen maajoukkuepaidan, painatus on numero 4 ja nimenä Gerrard. Tuon jälkeen vuosikymmenen vaihteessa tuli pieni hollantilaispiikki ja tilasin Hollannin maajoukkueen paidan numero 10 painatuksella Sneijder ja ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan valioliigapaitani, kun liljanvalkea Tottenhamin numero 11 Van Der Vaart saapui kokoelmiin. Sittemmin monipuolinen Cesc Fabregas palasi muutamaksi vuodeksi takaisin Barcelonaan, joten taisi olla kevät 2012, kun toinen sinipunainen pystyraitapaita numerolla 4 ja nimellä Fabregas liittyi kokoelmiin. Viimeisin ja tällä hetkellä eniten käytössä kesäisin oleva paita on kesältä 2014 MM-kisojen ajalta, kun kauniin keltainen Brasilian numero 10 nimellä Neymar Jr on paljon päällä. Sain hyvän yksilön, koska paita on edelleen kahden kesän ja useamman kymmenen pesukerran jälkeen kuin uusi.

Jalkapallopaidoista täytyy sanoa vielä sen verran, että kesäisin niiden käytössä on myös materiaaliset puolensa. Suurin osa paidoistani on Niken, mutta löytyy myös yksi Umbro ja Puma ja täytyy sanoa, että Niken käyttämä DriFit-tekniikka on kesähelteillä todella mukava päällä. Paidat ovat siis tätä ns. "teknillistä kuitua", joka hengittää ja on paljon kevyempää kuin tavallinen puuvilla, jota normaaleissa t-paidoissa käytetään. Näin ollen noiden paitojen pitäminen päällä yleensäkin helteellä on paljon mukavampaa ja vähemmän hiostavaa. Helteillä tulee siis usein pukeuduttua shortseihin ja johonkin pelipaitaan ihan myös mukavuuden nimissä. Muillekin suosittelen "teknillisiä paitoja" kesiksi, jos hikoaminen tuntuu olevan ongelma!

Jalkapallopaidat eivät toki ole ainoa fanituksen kohde, vaan myös talvisin täytyy pipolätkää pelatessa olla jonkinlainen paita vetää nuhruisen takin päälle! Itse asiassa lätkäpaidat ovat syy sille, että aikoinaan tällaisista jutuista kiinnostuin. Joskus pikkunaskalina, olin varmasti vielä ala-asteen viimeisillä luokilla, tuli silloisen kotipaikkakunnan jääkiekkokaukaloilla nähtyä "iso poika" lämimässä kiekkoa, jolla oli päällään todella, todella hieno musta Boston Bruinsin pelipaita numerolla 77 ja nimellä Bourque. Kyseessähän oli siis tietenkin Ray Bourque, yksi NHL:n suurimmistä legendoista ja NHL-historian tehokkain puolustaja kautta historian. Olin todella kateellinen, olisin halunnut samanlaisen. Siitä vieri aikaa eteenpäin varmaan vuosikymmen ennen kuin ensimmäiset lätkäpaitani sain hankittua. Se oli aikaa viime vuosikymmenen lopulla ja ensimmäiset futispaidat oli jo ostettu, kun tilasin Jokereiden fanikaupasta Jokereiden fanipaidan. Selkään valitsin numeron 51 ja nimeksi Filppulan. Palo kuitenkin veti kohti niitä upeita ja virallisia NHL-paitoja ja lopulta sain sellaisenkin, kun sain erään urheilukaupan kautta tilattua Reebokin varastolta Ruotsista sellaisen. Olin aika myöhään jo vuoden vaihteen jälkeen liikkeellä, joten vaihtoehdot eivät olleet kovin laajat. Sain kuitenkin yhden suosikkipelaajani paidan, kun postissa tuli turkoosi Atlanta Thrashersin numero 17 nimellä Kovalchuk. Muistan ne katseet silloin ensimmäisillä kerroilla sen paidan kanssa, kun taisin silloin olla se ainoa kulmakunnan kundi, jolla oli virallinen NHL-paita päällä. Silloin minä ja minun paitani oli se, joita muut katselivat. Noilla kahdella paidalla mentiin useampi talvi, mutta sitten alkoi tulla eteen se fakta, että Teemu Selänne oikeasti kohta lopettaa! Oli syksy 2011 ja silloin päätin uuden kauden alkaessa, että nyt se paita pitää tilata ja niin sen tuttua reittiä tilasin ja sain. Henkarissa kunniapaikalla komeilee tälläkin hetkellä musta Anaheim Ducks numerolla 8 ja Selänteen nimellä. Se on toinen aarteeni. Viimeisin paitahankintani sijoittuu tälle joululle, kun sain tutusta nettikaupastani infokirjeen, jossa ilmoitettiin, että nykyään heiltä saa lätkäpaitojakin. No pitihän sinne mennä selailemaan, kun kirjeessä oli mukana alennuskoodit ja kaikki! Tilasin itselleni joululahjaksi uuden paidan tämän talven pipolätkärientoihin. Kuten aikaisemmin sanoin, ensimmäinen näkemäni virallinen paita oli se klassinen numero 77 Bourque ja olen jo hetken aikaa ollut sitä mieltä, että hyökkäävä pakki voisi olla kiva paita itselle. Pipolätkässä kun usein tulee sillä tyylillä pelattua...Näin ollen uudeksi paidaksi valikoitui hyvinkin epäisänmaallisesti Ottawa Senatorsin numero 65 Erik Karlssonin nimellä. Puolustuksekseni on sanottava heti, että valikoima oli aika rajattu, enkä ollut Crosbysta, Malkinista, Datsyukista tai Kopitarista kiinnostunut! Muutenkin on sanottava, että olen tykännyt ja seurannut Karlssonin otteita jo muutaman vuoden, koska hän tuo niin elävästi mieleen sellaiset legendat kuin Ray Bourque ja Paul Coffey, joita fanittelin aikanaan pikkumuksuna. Vielä eivät ole ulkojäät tänne etelä-suomeen asti ehtineet, joten kirjoitushetkellä en osaa vielä sanoa, millaista pahennusta tuo uusi paita aiheuttaa, kunhan pääsen sitä käyttämään :D

Sellainen on siis tähänastinen tarina omista fanituotteista ja fanituksen kohteista. Ajattelin sen nyt teidän kanssanne tässä jakaa, vaikka arvaan kyllä, että varsinkin viimeisin hankintani varmaan kirvoittaa jos jonkinlaista kommentointia :D Toisaalta ehkä saatan saada jonkun positiivisen kommentin tuosta Gerrardin paidastakin joltain kirjoittajalta, ehkä. Muutenkin olisi mukava kuulla, onko muilla lukijoilla samankaltaisia harrastuksia tai keräilykohteita. Harva varmaan on samassa määrin sijoittanut rahaa paitoihin tai muihin tuotteisiin, mutta ehkä jollakin on joku kiva tarina kerrottavanaan jostain yksittäisestä pelipaidasta taikka tuotteesta? Tämän kirjoituksen kommenteissa voidaan mennä muutenkin löyhästi eteenpäin ja keskustella fanittamisesta yleensäkin, jos siitä saa aikaiseksi paremmin juttua. Tämän kirjoituksen pohjalta on nyt hyvä paketoida vuosi 2015 ja siirtyä hiljalleen kohti uutta alkavaa vuotta. Kiitokset lukijoille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta!

Tuttuja pudotuspelipareja

Joulu on kohta jo ovella ja se on yleisesti merkki siitä, että syksyn europelit ovat seurajoukkuejalkapallossa ohitse ja on aika arpoa kevättä silmällä pitäen UCL-neljännesvälieräparit. Viime vuosina arvontapäivä on hieman vaihdellut ja tänä vuonna homma hoidettiin näin maanatai-iltapäivänä mukavasti uusi viikko aloittaen. Tulosten perusteella näemme jälleen pari uusintaa menneiltä muutamilta vuosilta ja vastineeksi myös muutaman uuden parin, jotka takaavat myös sen, että aikanaan kahdeksan parhaan joukossa nähdään yllättäviä ja uusia nimiä.

Alkulohkot saatiin tosiaan päätökseen viime viikolla ja lopulta niiden perusteella muutama yllätyskin. Sellaisiksi on kai luettava varsinkin Manchester Unitedin jääminen lohkossaan kolmoseksi ja näin ollen sen europelien jatkuminen keväällä sitten UEL:n(eurooppaliiga) puolella. Toki erityismaininnat alkulohkoista ansaitsevat myös Dynamo Kiovan jatkopaikka ja erityisesti piskuisen ja valtaosalle tuntemattoman belgialaisen Gentin jatkopaikka. Viimeiseksi mainittu nappasi tosiaan heti jatkopaikan ja teki suorituksen, johon UCL-karkeloissa liki joka vuosi mukana ollut Anderlecht ei pystynyt aikoihin. Arpaonni oli myös belgialaisten kannalta suosiollinen, joten ehkäpä joukkueen järjestämät yllätykset eivät vielä loppuneetkaan tämän kauden osalta syksyyn.

Jo totutuksi tulleeseen tapaan otetaan ja nyt heti arvontojen jälkeen pienimuotoinen ennakkokatsaus tuleviin ottelupareihin, vaikka itse pelipäivät odottavatkin kahden kuukauden päässä sydäntalvisessa helmikuun puolivälissä. Tuona aikana ehtii toki tapahtua vielä mahdollisesti paljon erilaisia asioita: voi tulla loukkaantumisia, muutama joukkue on tällä hetkellä tilanteessa, että valmentajakin voi ehtiä vaihtua tuona aikana, eikä sovi myöskään unohtaa tammikuun siirtoikkunaa, jonka aikana jonkinlaisia muutoksia voi tapahtua. Näistäkin seikoista huolimatta ennakoidaan jo nyt tilannetta mahdollisuuksien mukaan olettaen, että yhdessäkään mukana olevassa joukkueessa ei mitään aivan mullistavia uudistuksia tulevien kuukausien aikana tapahdu. Lähdetään vähän ennakoimaan sitä, millaisia otteluita voisi olla keväällä luvassa ja pohditaan, millaisia taktisia nyansseja voisi olla luvassa. Pyritään totuttuun tapaan saamaan esille jokaisesta joukkueesta edes jotakin ja pohtimaan, millainen voisi olla otteluparin todennäköisin lopputulos.

Gent - VfL Wolfsburg

Belgialaisseura jo tuossa edellä mainittiinkin ja yllättäjä onkin varmasti tyytyväinen arvontatulokseensa, jonka ansioista se onnistui välttämään Euroopan suurimmat megaseurat. Myönnän rehellisesti, etten kovinkaan tarkasti ehtinyt joukkueen alkulohkotaivalta seuraamaan, eikä vieläkään joukkueen miehistöstä itselleni nouse esiin ketään sellaista yksittäistä nimeä. Lisäksi pohdin vielä tässä kohtaa, kuinka paljon joukkueen jatkopaikkaan vaikuttivat Valencian ja Lyonin alennustilat ja kuinka suuri prosentti oli joukkueen ns. "omaa hyvyyttä". Tästä huolimatta kuuden ottelun jälkeen ne jatkavat, jotka sen ansaitsevat, eikä oteta belgialaisilta mitään pois. Itse otteluparia silmällä pitäen olen sitä mieltä, että belgialaiset lienevät hieman liian kovassa paikassa tässä vaiheessa, mutta ei lytätä mahdollisuuksia tyystin. Joukkue aloittaa pelit kotonaan ja sieltä hyvän tuloksen kaapimalla voi toiseenkin osaan jäädä vielä jännitettävää.

Wolfsburg taasen onnistui vääntämään väkisin lohkovoiton "ympäripyöreästä kuolemanlohkosta", jonka nelikko pelasi erittäin paljon ristiin otteluitaan. Vaikka joukkue Kevin De Bruynen menettikin kauden alussa, niin ainakin alkulohkossa Julian Draxler osoittautui tarpeeksi hyväksi korvaajaksi. Viimeisimmät näytöt häneltä muistamme varmasti päätöskierrokselta ManUa vastaan, kun muutama näppärä neppaus avasi koko silloin vielä valioliigan pitävimmän puolustuksen kuin purkinavaaja sardiinipurkin. Muutenkin Wolfsburgin miehistö on sen verran tasokas, ettei sillä pitäisi olla mitään ongelmia kontrolloida peliä Gentiä vastaan, mutta aavistuksen hidas topparikaksikko Naldo - Dante voi olla ongelmissa, jos belgit pääsevät nopeisiin vastahyökkäyksiin. Erikoistilanteet ovat myös varmasti saksalaisten vahvuus, varsinkin jos sveitsin Ricardo Rodriguez on terveenä. Hänen vasurinsa on vaarallinen. Kaikenkaikkiaan otteluparin kannalta toivon, että Gent onnistuu hyvin kotonaan, jotta toiseenkin otteluun jää jännitystä, mutta kyllähän Wolfsburgin tämä pari pitäisi parilla kolmella maalilla hoitaa ja mennä jatkoon.

AS Roma - Real Madrid

Ikuisen kaupungin punaisempi ylpeys tekee tälle kaudelle jo toisen matkan Espanjan suuntaan, kun nyt tulee reissu Madridiin. Alkulohkossa joukkue kävi Barcelonassa ottamassa kuokkaan 6-1. Muutenkin se alkulohkotaival oli erittäin vaikea ja jatkopaikka tuli minimaalisella erolla keskinäisten otteluiden perusteella. Taisipa joukkue olla erittäin lähellä ennätystä lunastaessaan jatkopaikan vähillä pisteillä ja erittäin negatiivisella maalierolla. Toki on hyvä muistaa, että joukkueella oli myös paljon loukkaantumisia. Periaatteessa ihannetilanteessa Romalla kuitenkin voisi jopa tässäkin parissa olla mahdollisuutensa, jos parhaat pelaajat saadaan keväällä kentälle ehjinä ja hyvässä kunnossa. Maalivahtiosasto on ihan ok-tasoa ja puolustuksessakin on tekijämiehiä ja iljettävyyttä Kostas Manolasin muodossa. Keskikentällä Daniele DeRossi ja Radja Nainggolan tekevät kyllä tarvittaessa vastustajan pelinrakentelusta epämiellyttävää ja kärjessä on kokoa ja vauhtia Edin Dzekon ja Gervinhon muodossa noin esimerkiksi. Lisäksi jos Francesco Totti sattuu olemaan kunnossa, niin hänkin voi vielä yksittäisessä ottelussa taikoa vaikka kanin hatustaan. Roman mahdollisuudet ovat kuitenkin realistisesti ajateltuna ohuet ja vaativat monen sattuman osumista kohdilleen samaan aikaan.

Toisaalta eipä se Real Madridkaan ole ollut ihan niin pelottava syksyllä kuin joukkueen kokoonpanon nimet ensivilkaisulta näyttävät. Maaleja kyllä syntyi alkulohkossa pienempiä vastaan, mutta jo PSG meinasi olla ylitsepääsemätön este. Edelleenkin pelissä näkyy herpaantumista ja liian suuria etäisyyksiä linjojen väleissä ja usein kuviin on ikuistettu sellainen 4-2-4-tilanne, jossa puolustuslinjan edessä on kaksikko Toni Kroos - Luka Modric ja heidän edessään vastustajan linjojen puristuksissa seisoskelee hyökkäysnelikko ja aikaisemmalta kaksikolta odotetaan jotain taikatemppuja tilanteiden luomiseksi. Tämä ajatus ei ole toiminut kovempia joukkueita vastaan ja sen takia pistemenetyksiä kotoisessa liigassa onkin jo kertynyt normaalia enemmän. Valmentaja Rafael Benitezin asemaa spekuloidaan koko ajan ja peli tuntuu tukkoiselta, tätä taustaa vasten onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tulevien kuukausien aikana tapahtuu. Saako valmentaja joukkueen hyökkäyksen rakennettua toimivampaan kuosiin, vaihtuuko valmentaja toiseen, vai jatkuuko sama virsi kuin tähänkin asti? Todennäköisesti joku muutos tulee, joko Benitezin ohjaamana tai uuden valmentajan toimesta, mutta todennäköisesti tällaista kyntämistä ei kahta kuukautta katsota. Joka tapauksessa Madrid tulee palloa pitämään otteluparissa enemmän ja lopulta kyse on siitä, kuinka onnistunutta sen hyökkäyspeli on ja kuinka hyvin Roman puolustus onnistuu. Joka tapauksessa Madridin tästä odotetaan jatkoon menevän, kaikki muu olisi suuren luokan yllätys. Jännittävintä onkin seurata, kuinka Madrid saa pelinsä rullaamaan. Real Madridin odotan tästä jatkavan vähintään muutaman maalin yhteistulosvoitolla.

PSG - Chelsea

Kolmatta vuotta peräkkäin Pariisilaiset kohtaavat pudotuspelivaiheessa Lontoolaiset ja ennen tätä kertaa tilanne on tasan 1-1. Viime kevään muistavat varmasti kaikki, kun vajaamiehinen PSG vieraissa pudotti tässä samassa vaiheessa Jose Mourinhon poppoon. PSG on ainakin paperilla vahvistunut viime vuodesta muutaman hankinnan voimin, kun etupäässä Angel Di Maria on tullut pyörittämään keskikenttään ja ruokkimaan kärkipelaajia. Muita sen suurempia muutoksia ei joukkueeseen ole tullut ja meno on ollut varsinkin kotimaassa vahvaa tämän syksyn, vaikka lohkovoitto jäi tosiaan ottamatta, vaikka sekin tavallaan tarjolla oli. Toisaalta kotimaassa PSG ei ole juuri testiin joutunut, joten se voi myös olla negatiivinen seikka keväällä, kun tähän pariin lähdetään. Ihannetilanteessa PSG toki on vahvoilla, siitä pitävät huolen Zlatan Ibrahimovic, Edinson Cavani, Lucas Moura, Javier Pastore, Angel Di Maria, Marco Verratti ja kumppanit. Jos pariisilaiset pääsevät terveellä miehistöllä lähtemään tähän pariin, niin se on kyllä ennakkosuosikki. Viime vuonnakin kotiottelussa oli mahdollisuus jo naulata pari, mutta silloin se jäi toiseen otteluun ja tapahtui vaikeimman kautta. Onnistuuko PSG tällä kertaa heti kotonaan paremmin?

Chelsea taas onnistui lohkovoiton heikkotasoisesta ryhmästä kaapimaan väkisin, mutta se otti täydet 6 ottelua, eikä lopulta tullut vakuuttavasti. Pienten marginaalien pelejä Portoa ja Kiovaa vastaan pienillä eroilla, eikä lohkovoittoa edes palkittu hyvällä arvalla, vaan käytännössä pahimmalla mahdollisella. Tähän kun lisätään katastrofaalinen alkukausi valioliigassa ja ainakin mediassa liki jatkuvat keskustelut Jose Mourinhon tilanteesta ja luoton tasosta, niin tässä vaiheessa otteluparin ennakkosuosikista ei ole mitään epäselvää. Tämä onkin se toinen pari, jossa seuraavat kaksi kuukautta voivat vielä keikauttaa tilannetta. Toki harva muutenkaan odottaa tässä parissa Chelsealta mitään muuta kuin tiukkaa puolustusta ja mahdollista "onnekasta" vastahyökkäys- tai erikoistilannemaalia, jolla joukkue voisi mennä rimaa hipoen jatkoon. Periaatteessahan joukkueen nimilista on sellainen, että se voisi pelata aktiivisempaakin ja pallokontrollimpaakin peliä, mutta se ei ole koskaan ollut Mourinhon ominta alaa ja lisäksi sen suuntaiset yritykset ovat tällä kaudella valioliigassakin epäonnistuneet. Tilanne lienee siis se, että jos Mourinho joukkuetta vielä helmikuussa valmentaa, lähtee Chelsea tutulla "bussilla" liikkeelle pyrkien tappamaan vastustajan pelin ja yrittämään vastahyökkäyksestä tai erikoistilanteesta ratkaisuja. Varsinkin, kun Chelsea aloittaa vieraissa. Joulukuun viretilan ja tapahtumien pohjalta nimeän kuitenkin PSG:n ennakkosuosikiksi jatkoon ja oletan sen tulevan tällä kertaa edellistä kohtaamista suuremmalla marginaalilla.

Arsenal - FC Barcelona

Tämäkin pari on toisilleen tuttu muutaman vuoden takaa, kun joukkueet kohtasivat useampanakin keväänä pudotuspeleissä. Arsenal on ollut kotoisessa liigassaan suurista joukkueista tasaisin suorittaja ja onnistui veitsi kurkulla väkisin jatkopaikan alkulohkostaan ottamaan, josta se ehdottomasti ansaitsee positiivisen maininnan. Arsenal on tälläkin kaudella kärsinyt paljon loukkaantumisista, kuten menneinäkin vuosina, ja se hieman hankaloittaa jälleen tämän parin ennakointia, tai lähinnä Arsenalin mahdollisuuksien ennakointia. Joukkueen hyökkäys on erittäin paljon riippuvainen kaksikosta Mesut Özil - Alexis Sanchez, jonka joukkue tarvitsee ehdottomasti terveenä ja virkeänä kentälle, jotta sillä käytännönmahdollisuuksia olisi jatkoon. Lisäksi Barcelonan kaltaista joukkuetta vastaan keskikentän pohja on erittäin tärkeässä roolissa, sitä tarvitaan suojaamaan keskuspuolustusta ja rikkomaan vastustajan pelinrakentelua. Valitettavasti tämä kohta on ollut Arsene Wengerin sokea piste jo vuosia ja on vaikea uskoa, että Francois Coquelin olisi riittävä tähän tehtävään, puhumattakaan Mathieu Flaminista. Valitettavasti nuo nimet ovat ne ainoat fyysisemmät ja rikkovammat, joita Arsenalilla on tällä hetkellä tarjolla keskikentän pohjalle. Lisäksi Arsenalin toppariosasto ei ole sitä nopeinta ja ketterintä mahdollista, kun ajatellaan vaikkapa Per Mertesackeria. Muistamme varmaan viime keväältä, kuinka Jerome Boatengkaan ei ollut riittävän nopea tai ketterä Barcelonan hyökkäystä vastaan.

Barcelona taasen selvitti oman alkulohkonsa käytännössä 5 ottelulla, vaikka se joutuikin pelaamaan pitkään ilman Lionel Messiä. Viime viikkoina joukkue on pudottanut turhia pisteitä lähinnä huolimattomuuttaan ja ylimielisyyttään, eikä sellaiseen ole tällaisessa otteluparissa varaa. Noin muutoin Barcelona lähtee tähän pariin ehdottomana suosikkina, mikäli joukkueella vaan on pelaajat terveenä ja MSN-hyökkäyskolmikko mukana. Joukkue saa tammikuussa rinkiinsä lisää leveyttä Arda Turanin ja Aleix Vidalin muodossa, joka vielä nostaa todennäköisyyttä ja mahdollisuutta sille, että keskikentälläkin nähdään terveitä ja virkeitä pelaajia. Jos Barca saa keskikentällekin terveänä ja virkeänä Sergio Busquetsin, Andres Iniestan ja toisen kaksikosta Sergi Roberto - Ivan Rakitic, tulee Arsenal olemaan pulassa. Lontoolaisia ei ole rakennettu ottamaan vastaan tuollaista pallotaitoa ja tarvittaessa vauhdikasta vastahyökkäystä, joten ihannetilanteessa Arsenalin mahdollisuudet ovat hyvin pienet. Toki Arsenal pääsee aloittamaan kotonaan ja sieltä hyvä tulos voi vielä jättää mahdollisuuksia ja jännitystä toiseen osaan. Viime vuosilta on kuitenkin nähtävissä, että Barca on hakenut aavistuksen ilkeämpää ja fyysisempää Manchester Cityäkin vastaan ne riittävät vierasvoitot, joten tällä hetkellä mikään ei puhu sitä vastaan, etteikö Barcelona voisi hakea sitä samaa vierasvoittoa myös Emiratesilta. Ennakoin Barcelonan jatkavan tästä parista 2-3 maalin yhteistulosvoitolla.

Juventus - Bayern München

Torinolaiset aloittivat kautensa kaksijakoisesti, alkulohkossa hyvin, mutta kotoisessa liigassaan liki historiallisen huonosti. Meno kääntyi joulua kohti hieman päälaelleen, kun Serie A:ssa alkoi mennä paremmin, mutta omissa käsissä ollut alkulohkovoitto lipesi käsistä ja seurauksena olikin jatkopeleihin vähintään se toiseksi pahin arpa. Italialaiset ovat olleet aina hyviä puolustamaan ja pelaamaan ns. "prosenttipalloa" tuloksesta ja nyt Juventus joutuukin puolustuksensa kanssa todelliseen testiin, kun vastaan tulee pallonhallintapelin ultimatum eli Bayern. Juventukselle ei varmasti tule olemaan ongelma luovuttaa pallokontrollia ja iskeä vastaan, koska sillä joukkue meni viime kaudellakin finaaliin asti, mutta riittääkö sama temppu toisena vuonna peräkkäin? Joukkueella on kuitenkin vastahyökkäyksiin ja erikoistilanteisiin soveltuvaa kohtuullisen nopeaa ja fyysistä miehistöä, joten mahdollisuudet ovat olemassa. Ottelujärjestys vain on sellainen, että se saattaa suosia saksalaisia. Toisaalta ei Bayernkaan varmasti mielellään Giorgio Chiellinin johtamaan ilkeää ja fyysistä puolustusta vastaan mielellään pelaa.

Bayernin kohdalla voisi mainita hieman samoja juttuja kuin yllä PSG:n kohdalla. Joukkue tyylitteli yhtä tilastotappiota lukuunottamatta vaivattomaan voittoon alkulohkossaan ja sama yksittäinen tappio on tullut myös kotoisessa Bundesliigassa. Osuuko tämä "vaivattomuus" sitten omaan nilkkaan keväällä, kun epämukavaa Juventusta vastaan täytyy lähteä ensimmäisessä tosipelissä kohtaamaan vieraissa. Vieraspelit kun eivät ole koskaan oikein olleet Pep Guardiolan miehistöille niitä mukavimpia. Lisäksi Bayernilla on tietyillä pelipaikoilla hieman ohut miehistö, kun ajatellaan, että Robert Lewandowskille ei ole käytännössä minkäänlaista korvaajaa. Tai no, Thomas Müller voi pelata kärjessä, mutta kuitenkin. Lisäksi jos pitkään sivussa ollut Franck Ribery joutuu sivuun, tai Arjen Robben kohtaa saman kohtalon, ei yksi Douglas Costa vielä riitä. Toki Kingsley Coman on lupaava, mutta näissä peleissä vielä raakile. Mielenkiintoista toki, jos hän pääsee kentälle, kun on Juventuksesta lainalla Münchenissä. Sinällään pelitapahtumissa tuskin isompia yllätyksiä nähdään, kun Bayern pitää palloa 60+ % ajasta ja Juventus iskee vastaan, mutta mielenkiinto onkin siinä, kumpi onnistuu ensin. Jos Juventus ottaa johtoaseman, pääsevät italialaiset sille omimmalle alueelleen, se nähtiin keväällä Real Madridia vastaan jo. Otteluparin kannalta kauhuskenaario olisi tietenkin Bayernilta pari nopeaa vierasmaalia. Bayerninhan tämä pari pitäisi jonkinlaisella parin maalin marginaalilla hoitaa, mutta ei Juventuksen voittokaan lopulta olisi kuin jonkinasteinen yllätys.

PSV Eindhoven - Atletico Madrid

Kaikkia ennakoita vastaan hallitseva Hollannin mestari otti lopulta jatkopaikan tasaisesta kuolemanlohkosta ja eteni jatkopeleihin. Näin siitäkin huolimatta, että jo moneen kertaan mainitut Giorginio Wijnaldum ja Memphis Depay siirtyivät valioliigaan. Joukkueen muut jäsenet ottivat tästä sisuuntuakseen ja nostivat tasoaan, jonka johdosta joukkue kaapi riittävät voitot ja nappasi ManUltakin 4 pistettä ottaen kakkospaikan. Joukkue tullee muodostamaan mielenkiintoisen vastuksen nimekkäämmälle espanjalaisvastukselleen ja todennäköisesti ajamaan tässä vaiheessa ennakkosuosikkina olevan Atleticon pois mukavuusalueeltaan. Todennäköisesti ottelupari tulee sisältämään paljon vauhtia ja suunnanvaihtoja, kun kumpikaan joukkueista ei suoranaisesti ole rakennettu tai täysin kykeneväinen tekemään peliä puhtaasti pallokontrollin kautta.

Atletico on kirjoitushetkellä täysillä mukana kotoisen liigansa voittotaistelussa, tasapistein kärjessä, ja sen puolustus on ollut koko liigan pitävintä. Joukkueesta löytyy toki paljon taitavia pelaajia, joista kirkkaimpana tuikkii toki Antoine Griezmann, mutta valmentaja Diego Simeone on kuitenkin enemmän vastahyökkäyspelin ja fysiikan kautta peluuttava valmentaja. Joukkueessa on toki riittävän taitavia yksilöitä luomaan hitaammankin pallokontrollin kautta maalipaikkoja, mutta siitä lienemme kaikki yhtä mieltä, että se ei ole se joukkueen ihanteellisin tapa pelata. Todennäköisesti Atletico kuitenkin joutuu tätä tekemään PSV:tä vastaan enemmän kuin keskimäärin, koska PSV tuskin itse haluaa lähteä puhtaasti pallokontrollin kautta pelaamaan ja tarjoamaan näin Atleticolle mahdollisuutta pelata omalla mukavuusalueellaan. Tätä taustaa vasten on siis helpohkoa ennakoida tapahtumarikasta otteluparia, jossa on tarjolla vauhtia ja tilanteita. Jos puhtaasti nimilistoja katsotaan, voidaan todeta, että Atletico lähtenee suosikkina ja lisäksi pelijärjestyskin suosii sitä, kun se pääsee aloittamaan vieraissa ja hakemaan heti niitä aavistuksen arvokkaampia vierasmaaleja. Atletico ei ole tällä kaudella hirveitä maalimääriä tehnyt, joten voidaan ennakoida, että Atletico jatkaisi tästä parista 1-2 maalin yhteistulosvoitolla eteenpäin.

SL Benfica - FC Zenit

Portugalilaisilla oli alkulohkoissa mahdollisuus jättipottiin ja saada molemmat suurseuransa kevään jatkopeleihin, mutta vain Benfica sinne lopulta selviytyi. Joukkueessa on mielenkiintoinen sekoitus välimereläis-latinokulttuuria, kun avainpelaajistosta löytyy muutama kreikkalainen keskikenttäjyrä Samarisin ja hyökkääjäkolossi Mitrogloun muodossa, jota sitten höystetään etelä-amerikkalaisosaamisella ihan laitureita ja puolustuslinjaa myöten. Nicolas Gaitan vasemmalla laidalla on sellainen nimi, johon olen kiinnittänyt huomioita, kun hyökkäyspelaamisesta puhutaan. Joukkue vaikuttaisi organisoituneelta ja se on valmennettu hyvin, joka voi olla se pieni erittäin tärkeä bonus tässä otteluparissa.

Pietarin Zenit onnistui nappaamaan H-lohkon voiton lopulta melko suvereenilla esityksellä, kun se voitto 5 ensimmäistä otteluaan. Henkilökohtaisesti joukkueen otteet yllättivät, kun yleensä venäläisjoukkueiden otteet ovat olleet enemmän tai vähemmän ailahtelevia. Toisaalta tässä kohtaa tullaan siihen H-lohkon yleiseen tilanteeseen, kun ennakkoon pahimmat haastajat Valencia ja Lyon pelasivat alle odotusten kaikkinensa. Mitään ei kuitenkaan sovi pietarilaisilta ottaa pois, kun katsoo esimerkiksi Hulkin koko syksyn kestänytt hyvää ja tehokasta virettä. Samaten kärkipelaaja Artem Dzyaba oli myös hyvässä vireessä. Heiltä tullaan keväälläkin vaatimaan tehoja jatkopaikan saavuttamiseksi. Pietarilaisten puolustus ja keskikentän pohja on hyvin organisoitu sen ollessa suurelta osin ulkomaalaisten miehittämä. Javi Garcia, Ezequiel Garay ja Nicolas Lombaerts ovat sellaisia, jotka tekevät vastustajan hyökkäyspelaamisen epämukavaksi. Ennakoinnin kannalta tämä pari on ehkä se vaikein arvioitava ja joka ratkeaa todennäköisesti johonkin yksittäiseen asiaan päivän vireen pohjalta. Periaatteessa Zenit oli alkulohkossa vakuuttavampi, mutta toisaalta venäläiset eivät ole kuuluja siitä, että vieraspeleissä menisi aina kauhean vakuuttavasti. Kummankaan joukkueen materiaali ei ole selvästi toista parempi. Toisaalta ei Benficakaan ole viime vuosina ratkaisupeleissä ollut kovinkaan vakuuttava...En tällä hetkellä oikein osaa muodostaa minkäänlaista faktoihin perustuvaa ennakkoarvioita tämän parin pohjalta, mutta koska tapanani on ollut aina jotain ennustaa, niin sanotaan, että Zenitin vahva meno jatkuu ja se onnistuu kampeamaan 1 maalin erolla jatkoon.

Dynamo Kiova - Manchester City

Ukrainalaiset onnistuivat jopa hieman yllättäen kampeamaan itsensä jatkoon yli vuosikymmenen tauon jälkeen, kun se väänsi kahdesta viimeisestä ottelustaan voitot ja hivuttautui FC Porton ohitse kakkoseksi. Joukkueesta löytyy kyllä maajoukkuetason pelaajia sekä puolustuksesta, että varsinkin keskikentältä, mutta siitä huolimatta olisin pitänyt Porton miehistöä aavistuksen kokeneempana ja laajemmin laadukkaana jatkoon. Itse asiassa Kiovan keskikenttämiehistö on aika kovatasoinenkin, kun tarkastellaan nimiä Miguel Veloso, Niko Kranjcar, Andrei Jarmolenko ja Younes Belhanda, joten lopulta se jatkopaikka ei niin yllättävä olekaan. Nyt vaan taitaa tulla ukrainalaisille niin kova rasti eteen ja vastaan, ettei pelkästään tuo laadukas keskikenttä riitä. Varsinkin, kun pallo tulee todennäköisesti olemaan suurimman osan ajasta vastustajilla.

Manchester City onnistui nappaamaan ensimmäisen lohkovoittonsa UCL-karkeloissa ja sen seurauksena arpaonnikin oli tällä kertaa suosiollinen. Tällä kertaa ei tullut Barcelonaa vastaan. Cityn otteet ovat jonkin verran ailahdelleet niin kotoisessa liigassa kuin myös alkulohkossakin, joista jälkimmäisessä se onnistui kaivamaan muutaman voiton vasta ihan lisäajalla. Kiovalaisia vastaan joukkueen materiaaliylivoima ja varsinkin leveys pitäisi kuitenkin riittää selvään voittoon normaalioloissa. Käytännössä jopa Sergio Agüeron mahdollinen puuttuminen ei pitäisi tässä parissa olla mikään edes juuri mainittava tekijä. Mikäli Ukrainassa ei pelipäivänä satu olemaan ihan kaamea talvi, joka hyydyttäisi täysin hieman lämpimämpiin oloihin tottuneet Cityn avainpelaajat, pitäisi Cityn hoitaa tämä pari sen suuremmitta vaikeuksitta ja varmistaa, että edes yksi valioliigajoukkue saataisiin tänä vuonna mukaan kahdeksan parhaan joukkoon.               

Onko Neymar jo parempi pelaaja kuin Lionel Messi?

Koko jalkapallosyksyn suurin yksittäinen ottelu pelattiin eilen illalla, kun käytännössä koko jalkapalloa seuraava maailma pysähtyi seuraamaan Madridissa Santiago Bernabeulla pelattua El Clasicoa, eli Real Madridin ja FC Barcelonan kohtaamista. Jokainen on varmasti jostain tietolähteestä ainakin kuullut, että peli oli melko täydellistä Blaugranan näytöstä ja päättyi katalaanien huimaan 0-4 voittoon. Maaleista ja tehoista vastasivat pääosin Luis Suarez kahdella kylmänviileällä maalilla ja 1+1 tehot tehneet Neymar Jr ja Andres Iniesta. Voitollaan Barcelona karkasi sarjataulukossa jo 6 pisteen karkumatkalle Madridista, mutta toki vielä tänään sunnuntaina Atletico Madrid voi kutistaa Barcelonan sarjajohdon 4 pisteeseen voittamalla ottelunsa. Tästä huolimatta Barcelonan ja joukkueen fanin silmin nyt menee hyvin.

Myös Lionel Messi teki eilen vaihtopenkiltä paluun tositoimiin kaksikuukautisen polvivammansa jäljiltä, kun Kirppu tuli kentälle Barcelonan johtaessa 0-3 ja pelasi viimeisen puolituntisen. Se on toki todella lohdullista, koska kyseessä on joukkueen ehkä tärkein yksittäinen pelaaja, jota tarvitaan parhaassa kunnossaan, kun aikanaan keväällä pokaaleja jälleen ratkotaan. Itselleni Messin loukkaantuminen pari kuukautta sitten oli melko kova isku, olin jo valmis toteamaan, että siinä meni liigamestaruusmahdollisuudet ja ajattelin, että tästä tulisi ns. välikausi joukkueelle. Ajattelin, että kunhan liigassa kolmen kärkeen selvitään ja UCL-jatkolohkosta jatkoon, jotta kuntoutuneen Messin avulla voitaisiin taistella keväällä tosissaan edes sen kilpailun voitosta. Toki mielessäni jyskytti myös se ajatus, että onhan joukkueella hyökkäyksessä Messin lisäksi myös Neymar ja Suarez, mutta siitä huolimatta olin sitä mieltä, että Messin puuttuminen konkretisoituisi suurempana määränä pistemenetyksiä kuin se lopulta konkretisoitui.

Jos puhutaan lyhyesti eilisestä ottelusta, niin se oli toki Barcelonan kannattajalle todellista herkkua. Pääasiana oli tietenkin voitto ja karkaaminen 6 pisteen päähän Real Madridista, mutta myös se tapa, jolla se voitto tuli, oli todellinen kuorrute kakun päälle. Ennen ottelua ajattelin, että Messittömälle Barcelonalle tasapelikin tästä olisi todella hyvä suoritus koko kautta ajatellen, mutta lopulta ilman Messiä pelannut Barcelona takoi taululle 0-3 lukemat, ja olisi voinut takoa enemmänkin, ennen kuin kaksi kuukautta sivussa ollut Kirppu tuotiin kentälle "ottamaan tuntumaa loukkaantumisen jälkeen". Barcelonan "hyökkäysnelikon" yhteispeli repi Realin puolustuksen riekaleiksi nöyryyttävän helposti ja vaikka Sergi Roberto ei viimeistelyssä onnistunutkaan, osoitti hän nyt viimeistään eilisillä otteillaan, että hän on valmis isoihinkin peleihin tuoden kevään tiukkoihin otteluihin todellisen lisämahdollisuuden. Voidaan käytännössä faktana todeta, että Sergi Roberto on viimeisen kahden kuukauden aikana eniten tasoaan nostanut pelaaja. Tämä on todella hienoa todeta pitkän linjan omasta kasvatista, jonka nimen voimme viimeistään nyt lisätä sille pitkälle listalle huippupelaajia, joista on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut vastuun kantajia ja voittajia Barcelonan riveissä ja maajoukkuetehtävissä.

Eilisestä huikeasta 0-4 voitosta huolimatta täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään sitä, oliko nykyvierinen Real Madrid edes kovinkaan kummoinen testi. Niin karulta kun se voikin joistain kuulostaa olen itse sitä mieltä näin jälkikäteen ajateltuna, että Real ei ollut kovinkaan vaarallinen vastustaja. Syitä tähän on monia, mutta yhdeksi isoimmaksi syyksi on monessa lähteessä mainittu uusi valmentaja Rafael Benitez. Henkilökohtaisesti ihmettelin todella suuresti aikanaan sitä, että mestarismies Carlo Ancelotti kesällä korvattiin kuten korvattiin. Minusta Benitez ei ole sen tyylinen valmentaja, joka sopisi Realin peräsimeen. Hän ei ole valmentaja, joka sopisi sellaisen joukkueen peräsimeen, jonka täytyisi voittaa jokainen peli ja vielä mahdollisimman tyylikkäästi. Hän on enemmänkin tulosvalmentaja kuin tyylivalmentaja. Hänen alaisuudessaan Realin hyökkäyspelistä on tullut kaavamaisempaa, ennakoitavampaa ja paljon enemmän keskityksiin perustuvampaa kuin aikaisemmin. Lisäksi pelaajalinjojen väliset etäisyydet ovat kasvaneet ja luoneet tätä kautta kasvavaa epätasapainoa kentälle, liikaa tiloja linjojen väleihin, minne Barcelona eilen iski kuolettavasti. Mielenkiintoista eilisessä ottelussa oli myös Realin taktiikka ja pelaajavalinnat, kun keskikentältä puuttui käytännössä kokonaan se likaista työtä tekevä puolustava pelaaja. Keskikentän pohjalla pelasi kaksikko Luka Modric - Toni Kroos, jolla vauhti ja fysiikka ei yksinkertaisesti riitä, eikä riittänyt, Barcelonan pelaajia vastaan. Jälkipuinneissa onkin jo väläytelty ja kyselty, oliko eilisen ottelun miehityksen valinnut itse asiassa joukkueen puheenjohtaja Florentino Perez ja Benitezille olisi jäänyt vain mahdollisuus yrittää saada isot nimet jotenkin kentälle samaan aikaan johonkin kohtuullisen järkevään järjestykseen. Oli syy mikä tahansa, lopputulos on se, että Real ei eilen pystynyt juuri Barcelonaa haastamaan.

Jos lopuksi palataan otsikon kysymykseen hetkeksi. Otsikolla on syynsä johtuen Messin sairaslomasta ja sen aikana tapahtuneista "muutoksista" joukkueessa. Tuona aikana Neymar on ottanut joukkueen hyökkäysten viimeistelyn harteilleen, toki yhdessä Luis Suarezin kanssa, ja nostanut tasoaan selvästi. Määrällisesti ei ehkä yhtä paljon kuin jo edellä mainittu Sergi Roberto, mutta kuitenkin niin, että hän on ollut joukkueen hyökkäyksen näkyvin ja tärkein pelaaja. Henkilökohtaisesti olen asiasta erittäin, erittäin iloinen, koska brassitaituri on tällä hetkellä oma henkilökohtainen suosikkipelaajani koko jalkapallomaailmassa. Hän on ollut itse asiassa sitä jo lähes koko sen ajan, kun hän on Barcelonassa pelannut. Neymar aiheuttaa minussa tällä hetkellä samanlaisia "viboja" kuin Ronaldinho aikanaan vuosikymmen sitten. Onko Neymar siis jo parempi pelaaja kuin Lionel Messi? Vastaus on kaksiulotteinen: tällä hetkellä Neymar on parempi, mutta todellisen vertailun voimme tehdä vasta sitten, kun Lionel Messi on palannut takaisin täyteen kuntoonsa. Tämä muutaman tulevan viikon aikana ja siihen lisäksi vaaditaan toki jokunen hetki parhaan pelirytmin löytämiseksi. Näin ollen tätä vertausta voidaan tosissaan alkaa harrastamaan joskus joulun jälkeen alkukeväästä. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kuntouduttuaan Messi tulee olemaan vielä hieman Neymaria edellä ja palaamaan takaisin joukkueensa kiistattomaksi hyökkäyksen ykkösvaihtoehdoksi ja hyökkäyksen sieluksi, mutta tämä jää tulevaisuuden näytettäväksi.

Otsikon alla voidaan myös jo hieman pohjustaa tammikuussa jaettavia henkilökohtaisia tunnustuksia ja palkintoja. Suomeksi sanottuna nyt jo voidaan hieman jossitella ja pohjustella tulevaa Ballon d'Or-valintaa! Messi oli poissa kaksi kuukautta ja varmasti menee vielä jokunen viikko ennen kuin hän palaa täyteen fyysiseen kuntoon ja pelivire palaa sille normaalille liki maagiselle huipputasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että Neymarilla tulee olemaan liki kolmen(3) kuukauden etu huippuotteissa, kun palkinnon saajaa äänestävät "vertailevat" kalenterivuoden 2015 pelaajia. Neymar oli Messin kanssa ratkaisemassa triplaa keväällä, he voittivat yhdessä seurajoukkuetasolla täysin yhtä paljon ja jakoivat UCL-maalipörssin voiton. Kevään osalta voisi siis sanoa, että näiden kahden välillä tulisi likimain "tasapeli". Messin Argentiina selvisi kesällä Copa America-turnauksessa finaaliin, kun taas Neymarin Brasilia epäonnistui ja brassitähti hankki itselleen vielä siihen päälle pelikieltoa, siitä etu epäilemättä Messille. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Neymarin otteet viimeisten kuukausien aikana ja samaan aikaan Messin sairasloma tulevat olemaan sellainen tekijä, joka kallistaa Ballon d'Or-valinnan brasilialaisen puolelle. Tämä Ballon d'Or-voittaja on toki täysin spekulatiivista vielä tässä vaiheessa, mutta mahdollisesta, joskin varsin todennäköisestä, voitosta huolimatta sen absoluuttisen parhaan pelaajan "titteliä" ei vielä tuonkaan jälkeen voida siirtää Neymarin harteille. Kyseessä olisi kuitenkin "vain" kalenterivuoden 2015 parhaan pelaajan palkinto. Tästä huolimatta toivoisin Neymarille voittoa, koska hän olisi sen mielestäni todellakin ansainnut. Lisäksi voitto olisi varmasti hänelle henkilökohtaisesti todella suuri asia, voittaa se Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon nenien edestä ennen kuin herrat alkavat lasketella kohti omien uriensa joutsenlaulua. Näin ensisijaisesti Barcelonaa fanittavana tuollaisen henkilökohtaisen palkinnon voittajalla ei itselleni ole sen suurempaa merkitystä, mutta kyllähän ajatus siitä, että oman suosikkijoukkueen kaksi hyökkääjää kilpailevat siitä käytännössä keskenään, saa suupielet kääntymään leveään hymyyn. Lisäksi voihan jopa olla etäisesti mahdollista, että se kärkikolmikon kolmas kisaaja onkin itse asiassa Luis Suarez, eikä Cristiano Ronaldo, jonka taso, tai ainakin tehokkuus, on laskenut Real Madridin pelaajista eniten uudessa valmennuksessa ja systeemissä...Jäädään siis mielenkiinnolla seuraamaan, mitä vuodenvaihteen äänestykset tuovat mukanaan, mutta nyt kuitenkin nautitaan täysin rinnoin Barcelonan tarjoamasta näytöksestä!

Kaikkien aikojen karsintojen antia

Suomen jalkapallomaajoukkueen osalta EM 2016-karsinnat päättyivät eilen kotiottelussa Pohjois-Irlantia vastaan 1-1 tasapeliin ja samalla varmistui se, että väliaikaisvalmentaja Markku Kanervan aikana joukkue ei kärsinyt karsinnoissa yhtäkään tappiota. Siitä innostuneena ajattelin tehdä pienen yhteenvedon näistä neljästä ottelusta ja tarkastella, millaisen muutoksen taktisesti ja myös osin peliesitysten kannalta uusi valmentaja ja uusi peliryhmitys Suomen otteisiin toi. Lisäksi voidaan pohtia, millaisia asioita näistä otteluista voisi ja pitäisi ottaa mukaan tulevaisuuteen, kun ruotsalainen Hans Backe näillä näkymin ottaa joukkueen vastuulleen ensi vuoden puolella. Voidaan myös pohtia, millainen rooli hyvät loppukarsinnat valmentaneelle Markku Kanervalle pitäisi ja voisi tarjota tulevaisuudessa.

Jos nyt lähdetään purkamaan näitä otteluita pelipaikkakohtaisesti ja aloitetaan puolustuksesta ja maalivahtipelistä, niin voidaan heti alkuun todeta, että maalivahtipeli on ja tulee olemaan kunnossa seuraavat 5-10 vuotta kiitos Lukas Hradeckyn, joka osoitti otteluissa olevansa vähintään hyvän luokan maalivahti. Useampi huipputorjunta alleviivaa tätä. Puolustuslinjaan on myös nyt tarjolla selviä toimivia kombinaatioita ja monipuolisuutta kiitos Paulus Arajuuren. Vihdoin joukkueella on se iso ja iljettävän kovaotteinen toppari, jonka lähellä vastustajan hyökkääjillä ei ole mukavaa. Jos hän löytää pallovarmemman Niklas Moisanderin kanssa hyvän yhteissävelen, niin tuossa on hyvä pari käyttöön vielä useammiksikin karsinnoiksi. Myös oikealla laidalla operoiva Ville Jalasto vakuutti minut ennakkoluulottomuudellaan. Toki hän on Kari Arkivuon kanssa erilainen pelaaja, puolustusvoittoisempi ja "romuluisempi", mutta tiettyjä vastustajia vastaan se on vain positiivista. Yleisesti on hyvä, että vaihtoehtoja on, varsinkin eri tyyppisiä. Vasemmalle laidalle Jere Uronen on toki aina ykkösvaihtoehto nykytilanteessa ja toivottavaa olisi, että Jukka Raitala pystyisi nostamaan tasoaan ja haastamaan. Kaiken kaikkiaan puolustuksen tilanne näyttää nyt ihan hyvältä.

Keskikenttä ja hyökkäys menivät aikalailla uusiksi uuden valmentajan alaisuudessa, kun vanha ja neulasensa jo aikoja sitten pudottanut joulukuusi heitettiin vihdoin roskiin ja tilalle otettiin joukkueen ja pelaajien ominaisuuksia paremmin tukeva, osin jopa nostalginen, 4-4-2-ryhmitelmä, joka toikin tuloksia. Keskikentän neljän linja on sellainen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan toi tuloksia ja lopulta tuntui pelaajillekin sopivammalta. Kun linjaa ajatellaan, niin nyt siihen löytyy ihan hyvin erilaisia mahdollisuuksiakin. Laidoille voi laittaa Kasper Hämäläistä, Alex Ringiä, Perparim Hetemajta, Robin Lodia ja jopa Rasmus Schûlleriä hieman tarpeen ja vastustajan mukaan. Lisäksi keskelle on itse oikeutetusti Roman Eremenko, jota voi tukea esim. Hetemaj, Tim Sparv, Markus Halsti, Thomas Lam ja niin edelleen. Tärkeintä tässä on nyt se, että niitä sopivia laitapelaajia nyt sitten löytyykin, vaikka aikaisemmin oltiin uskossa, ettei niitä ole! Hämäläinen on nopea ja näytti jo, että voi laidaltakin luoda tilanteita, sama pätee Ringiin ja toivottavasti tulevaisuudessa myös Lodiin. Hetemaj on sitten se taistelevampi ja puolustavampi vaihtoehto. Keskikentän keskustaan on myös riittävästi pelaajia luomaan sekä pallollisempia, että puolustavampia vaihtoehtoja tarpeen mukaan.

Tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että hyökkäykseen löydettiin vihdoin sellainen miehitys, joka saa aikaiseksi paikkoja ja pystyy myös viimeistelemään! Teemu Pukkia ollaan ruoskittu pitkin karsintoja käytännössä koko ajan, osin ihan syystäkin, mutta eihän se yksinäisen kärjen rooli sopinut hänelle yhtään, kun vastassa oli alhaalla makaava puolustuslinja. Nyt kahdella kärjellä pelattaessa Pukilla on vierellä lähempänä toisia pelaajia, jotka tukevat hänen omia ominaisuuksiaan. Joel Pohjanpalo on aavistuksen fyysisempi tapaus kuin Pukki ja he yhdessä voivat muodostaa suuremman uhan vastustajan keskustaan. Toki kun Suomi muutenkin pelaa aavistuksen passiivisemmin ja enemmän vastahyökkäyksien kautta kuin ennen, avaa se Pukille enemmän tilaa pystyjuoksuihin puolustuksen taakse, joissa hän on parhaimmillaan. Pohjanpalo taas on kunnostautunut hyvässä viimeistelyssä ns. "räkämaaleissa", jollaisia jokainen voittava joukkue tasaisin väliajoin tarvitsee. Tähän kun vielä lisää fyysisen mahdollisuuden Berat Sadikin, niin hyökkäyksessäkin on pitkästä aikaa särmää ja vaarallisuutta.

Suomen peliryhmitys ja pelityyli siis muuttuivat kohtuullisen dramaattisesti Markku Kanervan alaisuudessa. Joukkue jätti sen pallon pyörittämisen ja hieromisen vähemmälle, johon rehellisesti sanottuna sillä ei oikein realistisia edellytyksiä edes ollut, ja siirtyi enemmänkin reagoimaan vastustajan tekemisiin ja iskemään vastaan. Jälkiviisaana on toki helppo sanoa, että mielestäni se oli oikea ratkaisu, koska aikaisempi tyyli ei toiminut. Tapaan joskus sanoa, että "ei pidä pelata Barca-peliä, jos ei ole Barcan tasoisia pelaajia". Lopulta tämä uusi pelityylihän ei ollut mitään kaunista, oikeastaan päin vastoin, ja samalla näimme monta kertaa, kuinka Suomen puolustus oli pinteessä, kun vastustajat pääsivät keskittämään ja iskemään Suomen puolustukseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että nyt se puolustus oli paljon paremmin organisoitu ja vaikka vastustaja paikoille pääsikin ja muutamia maaleja tekikin, niin puolustaminen ei ollut sellaista sekaista räpellystä, kuin aikaisemmin. Siihen on vain myönnyttävä, että väkisin vastustaja joskus maaleja onnistuu tekemään. Nyt ollaan kuitenkin oltu tällä tyylillä siinä tilanteessa, että vaikka vastustaja on pystynyt maaleja tekemään, niin on pystynyt myös Suomikin. Aikaisemmin tilanne oli se, että vastustaja teki, mutta Suomi ei näennäisellä hallinnallaan saanut niitä tehtyä. Nykyinen peli on siis ulkoisesti enemmän "selviytymistaistelun" näköistä, mutta tuloksellisesti paljon parempaa...

Neljä ottelua on kuitenkin vain neljä ottelua ja on hyvä muistaa, että Suomi pääsi taikka joutui pelaamaan ne paineettomasti, kun realistiset jatkomahdollisuudet olivat jo kaikonneet. Vaikka loppu sujuikin hyvin, niin ihan sokeasti ei sovi luottaa siihen, että jatko on yhtä ruusuinen. Monessa ottelussa Suomi pelastui huipputorjunnan tai tolpan kautta. Toisaalta ehkä Suomi pystyy tulevaisuudessa pitämään palloa paremmin itsekin, kun Roman Eremenko palaa keskikentälle ja ottaa sen keskustan haltuunsa. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että tämä "uusi 4-4-2" on osoittautunut nyt sellaiseksi, että se sopii suurelle osalle pelaajia varsin hyvin ja sillä pystytään eliminoimaan vastustajia suhteellisen onnistuneesti. Siksi oma henkilökohtainen toiveeni onkin, että tuleva valmentaja Hans Backe jatkaisi tällä linjalla viilaten sitä omien näkemystensä mukaan. Samaten olisi toki toivottavaa, että Markku Kanerva jatkaisi valmennusryhmässä ja toisi sitä kautta jatkuvuutta näistä hyvin onnistuneista otteluista. Seuraavien MM-karsintojen lohko on niin kova, että realistisia MM-haaveita ei kauheasti kannata elätellä, mutta reilun kahden vuoden päästä alkavat taas EM-karsinnat, joiden lopputurnaukseen kelpuutetaan taas 24 joukkuetta. Nyt Suomella näyttäisi olevan sellainen miehitys ja sellainen pelisysteemi, joilla unelma niistä kisoista 2020 voisi olla ihan mahdollinen. Eteenpäin on kuitenkin taas menty...

Paluu pitkältä paussilta

Blogi jäi pieneen unohdukseen kesän ajaksi kiitos omien jalkapallotouhujen ja muiden kesäkiireiden, joihin kuului muunmuassa useampikin sukutapaaminen ja muita perheasioita. Tästä huolimatta missään kohtaa ei ollut edes epäselvää, etteikö blogi palaisi taas alkusyksystä vanhoihin ja tuttuihin aiheisiinsa ja itse asiassa kesän aikana kyllä kävi mielessä, että olisi voinut jotain juttuja kirjoitella, mutta kuten jo sanottua, oli muita puuhia. Lisäksi käytännössä koko kesäkuun alkupuolisko Berliinin UCL-finaalista juhannukseen "bailattiin" ja oltiin yhtä hymyä...Osa pidempiaikaisista lukijoista varmasti arvaa ja tietää syynkin :D

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista ja viime kauden juhlat ovat nyt jo taakse jäänyttä elämää, kun jalkapallon eurokausi pyörähtää kunnolla käyntiin. Suurimmat kansalliset sarjat ovat jo kaikki käynnissä ja näiden lisäksi eurocupien karsintoja ollaan pelattu jo monta kierrosta. Tänään Monacossa arvottiin tulevan UCL-kauden alkulohkot ja jo totuttuun tyyliin aiheesta tulee nyt ennakkojulkaisu menneiden vuosien tapaan. Alkulohkothan pyörähtävät käyntiin syyskuun puolivälissä ja tuttuun tapaan pelataan 6 kierrosta, joiden jälkeen kaksi parasta selviytyvät kustakin lohkosta kevään pudotuspeleihin ja lohkojen kolmosiksi sijoittuneet lunastavat vielä paikan UEL:n(eurooppaliigan) ensimmäisiin pudotuspeleihin.

Kuten varmasti kaikki muistamme, viime kausihan päättyi 6.6. Berliinin illassa siihen, kun Katalonian ylpeys FC Barcelona nosti UCL-pytyn kohti pimeää taivasta Xavi Hernandezin ja Andres Iniestan voimin ja sementoi paikkansa viimeisen kymmenen vuoden menestyneimpänä, suurimpana ja kauneimpana joukkueena ottaessaan neljännen voittonsa kyseisellä ajanjaksolla. Samana aikana mikään muu joukkue ei pystynyt edes kahteen mestaruuteen. Samalla päättyi itse asiassa useampikin ajanjakso, joista muistorikkain oli varmasti Xavin hyvästit kasvattajaseuralleen. Keskikentän Maestron urasta saisi aikaiseksi vaikka oman kirjoituksensa, joten ei listailla hänen saavutuksiaan sen enempää, vaan todetaan loppuun, että se toinen ajanjakso, joka päättyi, oli tällä haavaa Barcelonan paitamuodin muuttuminen. Täksi kaudeksi joukkue uudisti muotiaan muuttamalla tutut sinipunaiset pystyraidat vaakaraidoiksi, joka vaatii ainakin omilta silmiltä vielä tottumista. Ei tämän suuremmin kuitenkaan enää mehustella menneillä, vaan suunnataan nyt katseet kohti tulevaa kautta ja otetaan lohko kerrallaan tuttu ennakkotarkastelu ja koitetaan saada sanotuksi jokaisesta joukkueesta ainakin jotakin. Tänä syksynä on mukana muutama tuntemattomampi joukkue, joten katsotaan, mitä niistä joukkueista saadaan esille.

A-lohkossa on kuitenkin mukana tuttua väriä kaikissa joukkueissa, kun suurseurat Real Madrid ja PSG ottavat mittaa toisistaan ja niitä haastamaan pyrkivät viime vuosilta tutut Shakhtar Donetsk ja pohjoismaalaista väriä mukaan tuova Malmö FF, jonka otteita YLE meille tarjosikin jo tällä viikolla viimeiseltä karsintakierrokselta. Mikään suurempi yllätys ei varmastikaan tule olemaan se, että isorikkaat Real ja PSG tulevat todennäköisesti ratkomaan lohkon kärkipaikan, varsinkin kun Shakhtar on jälleen joutunut luopumaan parhaista pelaajistaan viime kauden jälkeen. Oman mielenkiintonsa kärkitaisteluun tuo varmasti Angel Di Maria, joka toissakauden jälkeen jätti Madridin ja palaa nyt PSG:n sinipunaisessa entiselle kotikentälleen. PSG ei ole ainakaan nimien puolesta heikentynyt viime kaudesta ja vastaavasti Madridissa puhaltavat nyt uudet tuulet, kun UCL-mestarivalmentaja Carlo Ancelotti sai lähteä osin turbulenttisissakin merkeissä ja tilalle palkattiin Rafael Benitez, jonka alku ei ole ollut ainakaan vielä kovinkaan vakuuttava. Jatkopaikan kannalta Realilla ei pitäisi olla ongelmia, mutta PSG voi jopa ottaa lohkovoiton, jos Realin käynnistymisvaikeudet kestävät pidempään.

Skånelainen Malmö esitti viimeisellä karsintakierroksella erittäin kypsää ja hyvää peliä Celticiä vastaan ja sitä taustaa vasten ennakoin, että ukrainalaisilla tulee olemaan ihan täysi työ lunastaa lohkon kolmospaikka ja pääsy kevään UEL-peleihin. Malmöllä on hyvin toisiaan tukeva kärkipari Markus Rosenberg - Ivan Durcic ja siihen lisäksi keskikentältä ja puolustuksesta löytyy fyysisyyttä ja erikoistilanneosaamista. Malmön ja Shakhtarin keskinäiset ottelut ratkaisevat luonnollisesti paljon kolmannen sijan kannalta, koska kärkikaksikolta tuskin montaa pistettä on irtoamassa. Malmöllä on erittäin fanaattinen ja hyvä kotiyleisö, joka antanee sille pientä lisäpotkua, mutta toisaalta Donetsk on myös "kaukainen" paikka ja Ukrainan poliittisen tilanteen puolesta jännitystä on olemassa. Vaikea sanoa, kumpi lopulta kolmannen paikan ottaa.

B-lohkossa on omasta mielestäni ennakkoon tarjolla paljon jännittäviä ja mahdollisesti tasaisia otteluita, kun lohkossa kohtaavat PSV Eindhoven, Manchester United, CSKA Moskova ja VfL Wolfsburg. Ennakoisin, että tässä lohkossa tulemme näkemään yllättävänkin paljon ristiin pelaamista ja mahdollisesti vasta ihan viimeisellä kierroksella ratkaisuja. ManUn ja PSV:n kohdalla mielenkiintoista on toki Memphis Depayn paluu entiselle kotikentälleen. Muutenkin ManUn paluu vuoden jälkeen näihin ympyröihin on mielenkiintoinen seurattava ja joukkue laitetaankin nyt heti alkulohkossa kunnon testiin. ManUn kannalta mielenkiintoista on nähdä, kuinka sen puolustus kestää, kun ilmeisesti ison luokan topparihankintaa ei nyt olla tekemässä ja David De Gean tilanne on edelleen epäselvä. ManU on kuitenkin hienosäätänyt hyökkäystään kesän aikana, mutta puolustuksessa mennään edelleen viime kauden ratkaisuilla. PSV taas menetti näkyvimmät pelaajansa Giorginio Wijnaldumin ja Depayn, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka hyviä korvaajia on saatu tilalle.

Moskovan riveissä saamme jännittää Roman Eremenkon otteita, kun hän on varmasti jo viime vuoden tapaan suuressa roolissa joukkueen pelinrakentelussa. Kuvien perusteella UCL-paikan saavuttaminen karsintojen kautta lämmitti miestä ainakin suuresti, joten toivotaan, että se siivittää hänet hyviin otteisiin kentällä myös alkulohkossa. Karsintavaiheessa joukkueen kärki Seydou Doumbia oli hyvässä maalivireessä ja häneltä kyllä vaaditaan tehoja myös jatkossa. Volkswagenin tukema ja omistama Wolfsburg palaa nyt näihin karkeloihin ja se voi olla lohkon isompikin yllättäjä, jos Kevin De Bruyne jää seuraan vielä täksi kaudeksi ja jatkaa viime kauden vireessään. Tähän lisäksi keskikentän pohjalle Luiz Gustavo, laidalle nopea ja arvaamaton Andre Schürrle ja kärkeen fyysinen target Baz Dost, niin joukkueelta löytyy kyllä tekijämiehiä. PSV taitaa ennakolta olla hieman liian kovassa seurassa, mutta muu kolmikko voi taas sijoittua mihin järjestykseen tahansa. CSKA on epämukava vastus mahdollisesti kylmässä Moskovassa ja alkukauden perusteella ManUlla riittää vielä tekemistä hyökkäyksensä kanssa. Veikkaisin tässä vaiheessa, että ManU jatkaa ja Wolfsburg onnistuu kampeamaan tarpeeksi pisteitä selvitäkseen Moskovalaisten edelle toiselle jatkopaikalle.

C-lohkossa meillä on tarjolla täysin uusi tuttavuus FC Astanan kohdalla ja siihen lisäksi tuttu kolmikko Benfican, Atletico Madridin ja Galatasarayn muodossa. Ennakkoon ehkä voisi todeta Atleticon ja Benfican olevan ennakkosuosikkeja jatkoon, tai ainakin Atleticon, joka on onnistunut kuitenkin pitämään joukkueensa ihan hyvin kasassa ilman suurempia muutoksia ja valmennus on edelleen Diego Simeonen käsissä. Benfica ja Galatasaray ovat taas vaikeampia ennakoitavia, kun molemmilta on ollut viime vuosilta näkyvissä sekä hyviä otteita ihan pudotuspeleihin asti kuin myös täysin penkin alle menneitä alkulohkovaiheita. Atleticon voi melko huoletta jo leimata jatkoon, kun suuremmat muutokset ovat kuitenkin vain Mario Mandzukicin vaihto Jackson Martineziin ja Luciano Viettoon. Samalla kun Antoine Griezmann ja Koke jatkavat, niin riittävästi tehoja pitäisi tulla.

Galatasaray ei ole myöskään muuttunut kovin paljoa edellisestä, sillä on edelleen riveissään Wesley Sneijder ja on mielenkiintoista nähdä, löytääkö hän yhteissävelen Lukas Podolskin kanssa. Jos vastaus on kyllä, voi se siivittää joukkueen jatkoon Atleticon takana. Benfican portugalilais-brasilialaissekoitus kuullostaa myös paperilla hyvältä, mutta kuten mainittua, viime vuosilta on näyttöä sekä onnistumisista, että epäonnistumisista. Tässä kohtaa on vaikea arvioida, kuinka nyt käy. HJK:n viime hetken maalilla pudottanut Astana taas on itsellekin täysin uusi tuttavuus, eikä sen ryhmästä löydy itselle tuttuja pelaajia. Joukkue on ilmeisesti suhteellisen uusi ylipäätään. Kotonaan sillä voi yllätysmahdollisuudet olla olemassa, kun vastustajat joutuvat matkustamaan kauas Kazakstaniin asti kesken omien sarjakausiensa. Varsinkin, kun vastassa tulee olemaan Galatasarayn ja Benfican kaltaisia joukkueita. Joukkue voi jonkun yllätyksen kotonaan rakentaa, mutta ei se nelospaikkaa taida silti miksikään muuttaa. 

D-lohko tarjoilee myös kovan ja kiinnostavan kattauksen joukkueita Euroopan kärkiliigoista, kun viime kauden finalisti Juventus, valioliigan vahvasti aloittanut Manchester City, viime kauden UEL-voittaja ja Super Cupissa ansiokkaasti Barcelonan haastanut Sevilla ja Saksan nimihirviö Borussia Mönchengladbach ottavat mittaa toisistaan. City on tosiaan aloittanut kautensa vahvasti ja valmentaja Pellegrini on saanut systeeminsä toimimaan heti alusta hyvin. Joukkue on vahvistunut muutamalla pelaajalla, mainittavimmat ovat varmasti kesän siirtosaagan muodostanut Raheem Sterling ja toppariosastoa vahvistava Nicolas Otamendi. Joukkueessa on muuten leveyttä melkein vaikka muille jakaa, mutta kärjessä Sergio Aguero on käytännössä korvaamaton. Juventus taas totuttelee tällä haavaa aikaan Andrea Pirlon jälkeen ja kun samalla Carlos Tevez lähti takaisin isiensä maille, voi italialaisporukka kokea yllättävänkin kovia kasvukipuja. Toki joukkue on edelleen täynnä laatua, mutta nyt vaaditaan Paul Pogbalta nousua entistä enemmän esille ja todisteita siitä, onko hän oikeasti sen liki sadan miljoonan arvoinen. Mario Mandzukic ja Paulo Dybala hankittiin hyökkäykseen ja on mielenkiintoista nähdä, pysyykö Sami Khedira yhtään ehjänä...

Sevilla on osoittanut la ligassa olevansa erittäin vaikea vastustaja ihan Barcelonan ja Real Madridin kaliiberin joukkueille, joten sitä ei sovi tässäkään yhteydessä aliarvioida. Se on vaarallinen joukkue kotonaan ja sillä on miehistössään kovia pelaajia ja yllättäviä uusia hankintoja, kuten ukrainalainen Yevhen Konopljanka, josta on jo vuosia hiiskuttu. Nyt hän pääsee isoihin ympyröihin näyttämään parempien pelaajien keskelle, kun viime kaudella hän oli johdattamassa Dniproa UEL-finaaliin. Tähän kun lisätään vielä Grzegorz Krychowiak, Ever Banega, Ciro Immobile, Fernando Llorente ja niin edelleen, niin mahdollisesti yskivä Juventus on ainakin haastettavissa. Borussia muistuu varmaan monelle mieleen Alexander Ringin aikaisempana seurana, jolloin joukkue karsi myös UCL-lohkoon, mutta jäi silloin ulos. Joukkueessa on tällä hetkellä aika paljon sveitsiläisosaamista ja osa varmaan tunnistaakin nimirivistön Yann Sommer, Granit Xhaka, Josip Drmic. Tähän vielä lisäksi brassikärki Raffael ja vikkelä sekä taitava laitamenijä Patrick Herrmann, niin tästäkin osoitteesta löytyy syömähampaita. Cityä ja Juvea olisi helppoa veikata menneiden vuosien näytöillä jatkoon, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ainakin Sevillalla on oma lusikkansa työnnettävänä siihen jatkopaikkasoppaan myös...

E-lohkossa päästään sitten näkemään uudenlaisissa paidoissa pelaavaa hallitsevaa mestaria, kun Barcelona ottaa mittaa Leverkusenista, Romasta ja BATE Borisovista. Mestarit eivät ole olleet ihan terävimmillään kauden alla ja ehkä pientä väsyä tai mestaruuskrapulaa on ollut nähtävissä joissain kohdin, mutta ehkä yllättävätkin vaikeudet ovat toimineet hyvänä herätyksenä. Barcelona joutuu pelaamaan syksyn aavistuksen kapealla miehistöllä pelaajien rekisteröintikieltonsa takia, joka voi aiheuttaa yllättäviäkin vaikeuksia, mutta tuskin mitään jatkopaikkaa vaarantavia. Taso on kuitenkin joukkueella sen verran kova, että tarvittavat voitot Leverkusenista, Romasta ja BATEsta varmasti pystytään ottamaan ja ehkä jopa lohkovoitto. Keväällä sitten jatkopeleissä toivottavasti päästään näkemään uusia hankintoja, eli Arda Turania ja Aleix Vidalia.

Sekä Leverkusen että Roma ovat onnistuneet pitämään joukkueensa hyvin kasassa ja sitä taustaa vasten niillä ei pitäisi olla sen suurempia kasvukipuja alkulohkoon lähdettäessä. Niillä on omat mahdollisuutensa haastaa Barcelona ja ottaa joitain yllätyspisteitä sitäkin vastaan, mutta todennäköisesti se jatkopaikka ratkeaa joukkueiden keskinäisissä peleissä. Leverkusenilla on erittäin vaarallinen erikoistilannepelota Hakan Calhanoglun muodossa ja vauhtia peliin tuovat Karim Bellarabi ja nuori Julian Brandt. Keskikentälle laatua on Lars Benderin ja Cristoph Kramerin muodossa ja Stefan Kiessling on aina targettina vaarallinen. Roma jatkaa myös tutulla miehistöllä ja seuraikonit Francesco Totti ja Daniele De Rossi jatkavat edelleen. Radja Nainggolan ja Miralem Pjanic ovat muita keskiosaston tukipilareita ja hyökkäyksessä Edin Dzekolla on varmasti nälkää näyttää. BATE:n osaksi jää se isompien kiusaaminen ja ehkä jollain yksittäisellä kotitempulla jatkopaikkataistelun sotkeminen. Ennakoisin, että Barcelona ottaa lohkovoiton ja Roma ehkä aavistuksen leveämmän miehistönsä avulla kakkospaikan.

F-lohkossa toisilleen viime vuosilta tutut FC Bayern München ja Arsenal ovat ne todennäköisimmät lohkovoitosta taistelijat ja jatkopaikkojen ottajat. Olympiakos yrittää varmasti kampittaa parhaansa mukaan ja ottanee varmasti pisteitä ainakin kotonaan, mutta kreikkalaisten jatkopaikka olisi kuitenkin yllätys. Dinamo Zagrebin osaksi jäänee panostaa keskinäisiin peleihin Olympiakosia vastaan ja tavoitella sitä kautta mahdollista kolmatta sijaa. Lohkon kärkikamppailuista tulee varmasti mielenkiintoisia, koska näiden kahden ottelut ovat viime vuosina olleet hyvinkin tasaisia taisteluita. Pep Guardiola on jälleen saanut tuunata Bayernista hieman enemmän itsensä näköistä joukkuetta, vaikka seuraikoni Bastian Schweinsteiger lähtikin uusien haasteiden perään. Uusista hankinnoista Arturo Vidal on mielenkiintoinen tapaus lyhytsyöttöpeliin, mutta tuo lisää fysiikkaa keskikentälle ja Shakhtarista tullut Douglas Costa on kuuleman mukaan antanut hyviä näyttöjä kesän harjoituspeleissä ja on tuomassa oivaa vaihtoehtoa tutuille Franck Riberylle ja Arjen Robbenille. Arsenal taas ei ole avainpelaajien puolesta juuri muuttunut viime kaudesta ja ainoa suurempi muutos on Petr Cechin tulo ykkösmaalivahdiksi. Joukkue on edelleen hyökkäyssuuntaan täynnä laatua, mutta puolustus on edelleen hieman kapea ja vieläkään keskikentän pohjalle ei ole sitä "isoa nimeä" hankittu, vaan edelleen mennään ranskalaiskaksikolla Coquelin - Flamini.

Olympiakoksen muutokset ovat myös olleet hyvin pieniä viime kaudesta ja sillä tosiaan on fanaattisen kotiyleisönsä edessä aina mahdollisuus yllättää ja sotkea jatkopaikkataistelua. Mielenkiintoinen uusi nimi joukkueessa on paljon nähnyt ja kokenut Esteban Cambiasso, jonka otteita on ihan mielenkiintoista seurata. Ottaako hän vielä vanhoilla päivillään keskikentän keskustan hallintaansa? Maalivahti Roberto on myös osoittanut viime vuosina olevansa laatutorjuja ja huippupäivänä voi jonkun pisteen joukkueelleen pelastaa. Dinamo Zagreb on ehkä enemmän tunnettu hyvistä kasvattajalahjoistaan kuin euromenestyksestään, viime vuosien kirkkaimpana ehkäpä Luka Modric, ja sitä taustaa vasten ei ole yllättävää nähdä, että joukkueesta löytyy pitkä litania nuoria parikymppisiä pelaajia, joista toivottavasti kuulemme lisää tulevaisuudessa. Maailmanlaajuisesti tunnetuin on ehkä Algerian maajoukkueessakin pelaava El Arbi Soudani, joka oli karsintapeleissä hyvässä maalivireessä. Nyt taitaa vaan hänellekin olla ympyrät liian suuret. Bayern voittanee lohkon, Arsenal on kakkonen ja Olympiakos kolmas.

G-lohkossa nähdään mielenkiintoinen välien selvittely, kun Jose Mourinhon Chelsea kohtaa FC Porton, joka hankki kesällä maalilleen Real Madrid-ikoni Iker Casillaksen. Näillä kahdella kun on menneiltä vuosilta jonkinlaista historiaa. Lohkon muut joukkueet ovat Kiovan Dynamo Ukrainasta ja Israelilaisväriä pitkästä aikaa tälle tasolle tuova Maccabi Tel-Aviv. Kun joukkueita katsoo, niin väkisin alan muistelemaan, että olenko koskaan aikaisemmin kysynyt, miten Chelsealle sattui taas niin helppo alkulohko? Chelsean siis voisi olettaa runttaavan lohkovoittoon materiaaliylivoimansa avulla, vaikka joukkue onkin aloittanut valioliigassa yskähdellen. Ehkäpä Pedro Rodriguez kuitenkin moninkertaisen UCL- ja maajoukkuemestarin kokemuksella on auttamassa Chelsean lohkovoittoon, jos siinä samalla Diego Costa, Eden Hazard, Cesc Fabregas ja Oscar saavat itsestään tarvittavan irti. Portolla puolestaan puolustuksen ja keskikentän osalta joukkue pysynyt hyvin kasassa viime vuodesta, mutta hyökkäys on jonkunlainen kysymysmerkki, kun monivuotinen tehokärki Jackson Martinez lähti. Nyt on paljon Vincent Aboubakarin harteilla, ehkä jopa liikaakin? Materiaali pitäisi siitäkin huolimatta riittää kakkospaikkaan...

Kiovan Dynamolla on riveissään Ukrainan maajoukkueen pelaajia, joilla perustaso on hyvä ja joukkuetta valmentaa entinen seurajoukkueikoni Sergei Rebrov, jonka osa varmaan muistaa Ukrainan maajoukkueesta myös, kun hän pelasi andrei Shevchenkon kanssa. Sama parivaljakko oli Dynamon kärkiparina muuten myös vuosituhannen lopussa, kun Kiovalaiset olivat sensaatiomaisesti UCL-välierissä. Joukkueen miehistöstä löytyy myös muutama tuttu ulkomaalainen, joiden pitäisi tuoda tasoa keskikentälle, vai mitä olette mieltä Niko Kranjcarista ja Miguel Velososta? Näillä nimillä kolmossija pitäisi olla vähintään otettavissa ja Portoakin voinee haastaa keskinäisissä peleissä, ainakin kotikentällä. Israelilaisjoukkue Maccabi taas näyttäisi menevän aikalailla kotimaisin voimin eteenpäin, mutta valitettavasti yossi Benayounia en listalta löytänyt. Sen sijaan Tal Ben Haim on itselle tuttu nimi. Ei taida israelilaisilla riittää rahkeet edes Kiovalaisia vastaan...

H-lohkon miehittää ennakkoon tasaiselta kuullostava kolmikko Zenit, Valencia, Lyon, joka höystetään hallitsevalla Belgian mestarilla Gentillä. Mihin se Anderlechtin paikka oikein katosi? Zenitillä pitäisi olla jälleen hyvät mahdollisuudet jatkoon, kuten muutamana vuonna aikaisemminkin, mutta jääkö se jatkopaikka taas jostain syystä ottamatta? Joukkueessa on kuitenkin tasoa ihan riittävästi ja tässä seurassa Hulk pitäisi olla riittävän hyvä tuomaan tehoja. Joukkueen puolustus on kuitenkin miehitetty maajoukkuetason pelaajilla ja keskikentän isäntänä toimii Axel Witsel yhdessä Javi Garcian kanssa, joten jatkopaikkamahdollisuudet ovat täysin omissa käsissä. Valencia tekee myös paluun pienen tauon jälkeen näihin ympyröihin ja ihan hyvällä arpaonnella. Joukkueessa on kuitenkin riittävästi taitoa hyökkäyksessä ja laidoilla, kun miehistöstä löytyy Paco Alcacer, Alvaro Negredo, Pablo Piatti ja Sofiane Feghouli. Kapteeni Dani Parejo on keskikentällä isännän asemassa. Ainoa kysymysmerkki lienee puolustuksessa, kun viime kauden paras toppari Nicolas Otamendi myytiin isolla rahalla. Onnistutaanko hänet paikkaamaan?

Lyon on myös mielenkiintoinen paluumuuttaja, jonka miehistöstä löytyy muutamia ennestään tuttuja pelaajia ja mahdollisia tulevaisuuden tähtiäkin. Maxime Gonalons ja Mathieu Valbuena ovar Ranskan maajoukkuetason pelaajia ja vikkelä hyökkääjä Alexandre Lacazette on ollut huhujen mukaan jo isompien joukkueiden kiikarissa. Nyt hän on ensimmäistä kertaa näin suurilla areenoilla ja ison suurennuslasin alla, joten on mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka hän kestää paineet ja mitä hän saa aikaan. Lohkon pitäisi ainakin olla sitä tasoa, että näyttöjä pääsee hyvin antamaan. Kiinnittäisin Lyonin kohdalla huomiota myös Nabil Fekiriin ja Clement Grenieriin, jotka molemmat ovat aika luovia pelaajia ja hyviä pallon kanssa. Belgialaisen KAA Gentin joukkueen läpi katsottuani voin myöntää, etten tunnistanut täysin varmasti yhtään heidän pelaajaansa, vaikka muutama nimi näytti jokseenkin tutulta. Lohkon taso on sellainen, että ehkä belgialaiset voivat jonkun yllätyksen tehdä, mutta tuskin se nelostilaa miksikään muuttaa. Muuten lohkon lopputilannetta on vaikea ennakoida, melkein mahdoton itse asiassa. Mieleni tekisi antaa Zenitille jatkopaikka, mutta viime vuosien näytöt...Valencia on kovissa liemissä keitetty joukkue ja Lyonilla on kentällinen hyviä pelaajia...Tässä vaiheessa ennakoin toisen jatkopaikan menevän Valencialle, mutta on todella paha sanoa, meneekö toinen Zenitille vaiko Lyonille.

Tripla tulossa

Jalkapallon suurimpien kansallisten sarjojen ottelut ja cup-finaalit ollaan saatu tänä viikonloppuna pelattua ja sarjatkin päätökseen, joten seurajalkapallokauden 2014-15 osalta on jäljellä enää yksi ottelu, kun ensi lauantaina 6.6. Berliinin illassa pohjois-Saksassa kohtaavat FC Barcelona ja Juventus, jotka ratkaisevat sen tarunhohtoisimman seurajalkapallotittelin voiton, eli UEFA Champions Leaguen voiton. Jo nyt ennen peliä on varmaa, että voittajajoukkue nappaa samalla ns. "triplan" tältä kaudelta palkintokaappiinsa, eli voittaa sekä kotoisen liigansa, kotoisen cupinsa ja arvokkaimman eurocupin. Juventukselle tripla olisi laatuaan ensimmäinen. Vastaavasti Barcelonan voittaessa siitä tulisi nykymuotoisen jalkapallon historian ensimmäinen joukkue, joka olisi pystynyt voittamaan tuon triplan kahdesti! Barca sementoisi voitolla asemansa viimeisen kymmenen vuoden(2005 - 2015) menestyksekkäimpänä ja kovimpana joukkueena, koska voitolla se nappaisi jo neljännen UCL-mestaruuden tuona aikana ja tavallaan kolmannella "eri joukkueella": 2006 tuli mestaruus Frank Rijkaardin ohjastamana ja Ronaldinhon tähdittämänä, 2009 ja 2011 mestaruudet olivat Josep Guardiolan systeemin ja omien kasvattien tuotosta ja nyt mahdollinen 2015 mestaruus olisi Luis Enriquen uudistuneen Barcan ja systeemin mestaruus.

Jos puhutaan myös sananen Juventuksesta ja italialaisesta jalkapallosta myös. Seuratasolla italialaiset ovat kulkeneet viimeiset vuodet melkoisessa pimeydessä, vaikka Internazionale voittikin 2010. Sen jälkeen pudotusta on ollut sen verran paljon, että Serie A menetti neljännen UCL-paikkansakin. Juventus on tehnyt hidasta, mutta taisaisen tehokasta nousua lahjusskandaalin jälkeisestä Serie B-vierailustaan tähän päivään asti ja on nyt ollut viimeiset vuodet selkeä "Italian jalkapallon diktaattori" peräkkäisine mestaruuksineen. Juventuksen taso on noussut myös europeleissä, kun se on vuosi vuodelta selvinnyt pikkupoikkeusta lukuun ottamatta aina pidemmälle ja pidemmälle kilpailussa. Italian jalkapallon ongelmista, rahavaikeuksista, vanhentuneista stadioneista ja muista saisi aikaan vaikka oman kirjoituksensa, mutta ei mennä nyt siihen, vaan tyydytään toteamaan, että on hienoa nähdä moninkertaisen maailmanmestarimaan seurajoukkuekärjenkin nousevan takaisin ylöspäin hiljalleen. Tällä kaudellahan Italia käsittääkseni saalisti eniten UEFA:n seurajoukkuepisteitä, kun Juventus selvisi tosiaan finaaliin ja UEL:n puolella Napoli ja Fiorentina selvisivät välieriin. Pisteitä tuli ainakin niin paljon, että Serie A ottaa nyt loikkauksen verran kiinni taulukossa edellä olevia Saksan Bundesliigaa ja Englannin Valioliigaa ja alkaa hamuta takaisin sitä neljättä UCL-paikkaa.

UCL-finaalin voittajalle on tosiaan tripla tarjolla ja molemmista joukkueista löytyy jonkin verran voittajakulttuuria. Barcelonan ensimmäinen tripla on siis keväältä 2009 ja niistä ajoista on jäljellä vielä tukku pelaajia. Siihen aikaan Sergio Busquets ja Pedro olivat vielä pienemmissä rooleissa, mutta tuolloin avainrooleissa olivat jo Lionel Messi, Andres Iniesta, Xavi ja osin myös Pique ja toki myös Daniel Alves. Barcan voittaessa heistä tulisi historiallisia kahden triplan saavuttaneita pelaajia. Juventuksen puolella UCL-mestaruuspokaalia ovat aikaisemmin päässeet nostelemaan Andrea Pirlo, Alvaro Morata, Carlos Tevez, Martin Caceres ja Patrice Evra.

Triplan voittaminen on aina kova juttu, koska se vaatii totaalista dominanssia koko pitkän kauden ajan ja sitä kautta voidaankin sanoa, että tulevan finaalin voittaja on ehdottomasti ansainnut mainintansa kauden 2014-15 kovimpana joukkueena ja kakkoseksikin jäänyt joukkue on tuplallaan ehdottomasti kauden toiseksi kovin joukkue. Joukkueiden tiet kevään aikana tähän huippufinaaliin ovat olleet molemmilla melkoisen vaativat: Barcelona on kohdannut matkallaan kaikkien kilpailevien suurliigojen edellisen kauden hallitsevat mestarit, eli Manchester Cityn, Paris Saint Germainin ja Bayern Münchenin. Nyt finaalissa tulee vastaan Juventus, eli Italian hallitseva ja mestaruutensa uusinut seura. Näin ollen Barcelonan voittaessa se kruunattaisiin historiallisen toisen triplan lisäksi myös "mestareiden mestariksi", koska se on voittanut matkallaan muiden maiden mestarit. Atletico Madrid oli kauden 2013-14 Espanjan mestari ja senkin Barcelona on kohdannut tällä kaudella 4 kertaa kotimaassaan ja voittaen, joten sekin mestari on kaadettu. Juventus vastaavasti selvitti eurokevään ilman tappioita, kun se pudotti matkallaan Borussia Dortmundin, AS Monacon ja Real Madridin. Erittäin hieno saavutus pelkästään jo sinänsä, mutta vielä tappioitta! Kaksi Euroopan kovinta on siis ansaitusti finaalissa.

Jos finaalin pelillisiä tapahtumia aletaan ennakoimaan, niin helposti joukkueiden viime aikaista virettä ja miestistöjen nimiä tarkastellessa voisi nimetä Barcelonan ylivoimaiseksi ennakkosuosikiksi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä faktaa, että vastus Barcalle tulee juurikin Italiasta, jota pidetään jalkapallohistorian taitavimpana kansakuntana, kun puhutaan tuloksesta pelaamisesta. Italialaisten peli ei aina ole sitä taitavinta tai viihdyttävintä, mutta usein voittojen kannalta hyvin tuloksekasta. Italialaiset ovat historian saatossa monesti onnistuneet "heikommalla materiaalilla" hakemaan hyviä tuloksia. Italialaisten puolustustaito on aina ollut heidän paras aseensa ja Juventukselta ollaan tästä nähty pitkin kevättä ja hyvää näyttöä. Pelin kuva lienee varmaankin se, että Barcelona hallitsee palloa ja pyrkii taitavan hyökkäyskolmikkonsa kautta hakemaan ja luomaan tilanteita, joita vuorollaan tukevat niin keskikenttä kuin myös laitapuolustajatkin. Barcelonan miehistö on terve ja se pääsee finaaliin pelaamaan ihanneryhmityksellään 4-3-3, jossa ainoa kysymys merkki etukäteen lienee toisen topparin paikka: pelaako aavistuksen pallovarmempi Javier Mascherano, vai otetaanko fyysisempi ja erikoistilanteissa parempi Jeremy Mathieu avaukseen. Muuten Barcelona lähtenee tutulla miehistöllään peliin, eli maalissa aloittanee Marc-Andre Ter Stegen, Pique on toinen toppari ja laitapakkeina pelaavat Jordi Alba ja Daniel Alves. Keskikentän kolmikon muodostavat Andres Iniesta, Sergio Busquets ja Ivan Rakitic. Hyökkäyksessä tuttu trio Neymar - Luis Suarez - Lionel Messi.

Juventuksen puolella on ennakkoon kaksi mahdollista ryhmitystä, joita valmentaja Massimiliano Allegri on tällä kaudella käyttänyt. Neljän puolustajan 4-3-1-2 on ehkä aavistuksen hyökkäävämpi vaihtoehto, joten ehkä ennakolta se Real Madridiakin vastaan onnistuneesti toiminut mukautuva kolmen topparin 5-3-2-systeemi, joka muotoutuu hyökätessä 3-5-2-muotoon, on se, jonka Juventus tähän finaaliin valitsee. Jälkimmäinen vaihtoehto sumputtaa maalin edustaa aavistuksen ahtaammaksi ja todennäköisesti vaikeammin murrettavaksi ja samalla laitapelaajat Patrice Evra ja Stephan Lichtsteiner ovat kuitenkin sen verran juoksuvoimaisia, että tuovat hyökkäykseen ainakin jonkinlaisen vaihtoehdon laidoille. Kolmen topparin systeemissä keskikentän kolmikko on mitä todennäköisimmin Arturo Vidal - Andrea Pirlo - Paul Pogba, johon Claudio Marchisio voi tarvittaessa tuoda sitten lisävaihtoehdon. Kärkikaksikkona pelannee kevään totuttuun tapaan Carlos Tevez - Alvaro Morata.

Juventuksen suurimmat aseet ottelussa lienevät kestävässä puolustuksessa, vastahyökkäyksissä ja erikoistilanteissa. Andrea Pirlo on maailman parhaita erikoistilanteiden antajia ja Juventukselta löytyy isoja fyysisiä pelaajia viimeistelemään niitä. Vastahyökkäyksissä Carlos Tevez on erittäin juonikas ja nopea pelaaja, jonka kanssa Barcelonan täytyy olla tarkkana. Ehkäpä Javier Mascherano valitaan avaukseen ja määrätään maanmiehensä "päällystakiksi". Kliseisesti voidaan jälleen todeta, että avausmaali näyttelee ottelussa erittäin suurta roolia: jos sen tekee Barcelona, pakottaa se samalla Juventuksen ottamaan ainakin jossain vaiheessa enemmän riskejä, jotka tulevat avaamaan enemmän tilaa Barcelonan huipputehokkaalle hyökkäyskolmikolle. Mikäli Juventus onnistuu ensin, tulee se varmasti esittelemään sitä italialaisten kuuluisaa puolustuspelin pitävyyttä ja tuloksesta pelaamista mitä suurimmassa määrin, tai ainakin yrittämään sitä. Ennakoin, että Barcelonan terve ja vireä miehistö onnistuu ottelussa taiteilemaan 2-3 maalia ja Juventus vastaavasti jää maksimissaan yhteen maaliin, jolloin Barcelona ottaisi historiallisen toisen triplansa. Sitä ainakin täällä suunnassa toivotaan ja siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet. Toivotaan hyvätasoista ja viihdyttävää finaalia, jotta kausi 2014-15 saa arvoisensa päätöksen.

Koripallokauden huipennus

NBA:n puolella ollaan jo saavutettu finaalivaihe ja siellä ollaan ehkä pienessä yllättävässäkin pisteessä. Läntisestä konferenssista finaaleihin selvisi ei kovinkaan yllättäen LeBron Jamesin tähdittämä Cleveland Cavaliers, mutta kivikovasta itäisestä konferenssista finaaleihin selvinnyt Golden State Warriors on ehkä pienoinen yllättäjä. Näin siitäkin huolimatta, että joukkue pelasi runkosarjan koko liigan parhaalla rekordilla. Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia ja joukkueen kokeneetkin pelaajat ovat ensimmäistä kertaa näin pitkällä pudotuspeleissä. Lisäksi joukkueella on erittäin kokematon valmentaja, joka tosin ei ole ihan kuka vain, vaan moninkertainen mestari pelaajana, Steve Kerr.

Itse olen erittäin tyytyväinen, että Warriors on näin pitkällä, koska joukkueessa pelaa eräs suosikkipelaajistani. Olen "fanittanut" jo useamman vuoden Stephen "Steph" Curryä, jota pidetään jo tässä vaiheessa uraansa yhtenä kaikkien aikojen sulavimmista ja parhaista hyppyheittäjistä. Toisen polven takamies teki jo muutama kausi takaperin runkosarjan ennätyksen onnistuneissa kolmosheitoissa kovalla prosentilla ja on nyt ensimmäistä kertaa finaaleissa. Jo tässä vaiheessa pudotuspelejä hän on siirtänyt myös pudotuspelien kolmosennätyksen omiin nimiinsä ja jokainen finaaleissa onnistunut kolmonen lisää tuota ennätystä entisestään. Edellinen runkosarjan ennätyksen haltija oli Ray Allen ja pudotuspeleissä edellistä ennätystä piti hallussaan toinen heittäjälegenda Reggie Miller. Vaikka olen jo pitkään toivonut läntisessä konferenssissa menestystä Warriorsille, on finaalipaikka kuitenkin omasta mielestäni yllätys, koska joukkue ei ollut muistini mukaan selvinnyt edes konferenssifinaaleihin viime vuosina. Hyppäys "suoraan finaaleihin" tuli siis pienenä yllätyksenä, vaikka runkosarja menikin liki ennätystahtiin. Pudotuspelit ovat kuitenkin toinen maailma, joissa hyvä runkosarjarekordi harvemmin kauheasti vaikuttaa, vaikka se kotietuja sarjoihin tuokin.

Kun joukkueiden pelaajatilanteita tarkkailee ennen finaaleita, on lopulta suhteellisen helppoa nimetä "yllättäjä" Warriors tässä vaiheessa suosikiksi. Sen avainpelaajat, takamiehet Curry ja Klay Thompson ovat terveemmässä kunnossa kuin Cavaliersin avainpelaajat. Cavsin puolella LeBron James toki on kantanut ja kantaa jatkossakin joukkuetta atleettisilla harteillaan, mutta hänen tärkeimmät apurinsa ovat joko puolikuntoisia tai kokonaan sivussa. Takamies Kyrie Irving kärsii jalkavammoista ja iso laitahyökkääjä Kevin Love on kokonaan sivussa käsivamman takia. "King James" ei ole koskaan voittanut mestaruutta ilman tärkeitä "apupelaajia", joten tärkeimpien apulaisten vammat vievät väkisin vaakaa Warriorsin puolelle. Cavsilla on toki miehistössään noiden kolmen lisäksikin laatua, kun Iman Shumpert tarjoaa puolustuksellista laatua juurikin kovia heittäjiä Currya ja Thompsonia vastaan ja lisäksi JR Smith on parhaimmillaan tappava heittäjä Cavsin riveissä. Itäisen konferenssin sarjoissa tuo vielä riitti, mutta tasokkaamman läntisen konferenssin melkoisen vakuuttavasti selvittänyttä Warriorsia vastaan en sen usko neljään voittoon riittävän.

Warriorsin miehistö on kasattu järjellä ja hyvien nuorten ympärille, joista monet ovat vieläpä omia varauksia. Joukkueen kiistaton keulahahmo on tällä kaudella MVP-pystin voittanut heittoennätysten haltija Curry, joka on pelannut koko ikänsä ammattilaisuransa joukkueessa. Häntä tukee toinen takamies Klay Thompson, joka on myös äärimmäisen vaarallinen kaukoheittäjä. Laitahyökkääjiksi on tarjolla monipuolisuutta, atleettisuutta ja kokemusta, kun Harrison Barnes, Andre Iguodala, David Lee ja Draymond Green tuovat suuren määrän leveyttä. Nelikosta kukaan ei yleensä ylitä Curryn tai Thompsonin tehoja, mutta tuovat tärkeää tukea puolustukseen ja monipuolisuutta hyökkäykseen. Varsinkin Iguodala on loistoesimerkki monipuolisuudesta, hän voi upottaa kaukoheittoja, ajaa atleettisiin donkkeihin korille ja tarjota myös syöttökombinaatioita, joista heittäjät pääsevät ottamaan "catch and shoot"-heittoja suoraan syötöstä.

Lopulta ei pitäisi ehkä olla yllättynyt Warriorsin menestyksestä, kun katsoo joukkueen valmentajaa ja tärkeintä pelaajaa Currya. Vanhempi lukijakunta ehkä muistaa nykyisen valmentaja Steve Kerrin 1990-luvun jälkipuoliskolta, jolloin hän oli varsinkin pudotuspeleissä osa Chicago Bullsin jälkimmäistä kolmen mestaruuden dynastiaa kausilla 1995-96 - 1997-98. Vaikka nuo mestaruudet henkilöityivätkin erittäin vahvasti Michael Jordaniin, oli Kerr esimerkiksi ratkaisemassa noista mestaruuksista ensimmäistä. Hän upotti 1995-96 mestaruuden ratkaisseen hyppyheiton kuudennessa finaalissa. Lisäksi Kerr on koko pelaajauransa tilastojen pohjalta yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista kolmospommittajista. Tätä taustaa vasten ei lopulta ole välttämättä suuri yllätys, että hän on onnistunut nyt valmentajauransa alussa luomaan erittäin tehokkaan ja voittavan pelikirjan juuri Stephen Curryn kaltaisen pelaajan ympärille, joka on vielä häntä itseäänkin parempi pelaaja jo tässä vaiheessa.

Näitä taustoja vasten ja loukkaantumistilanteiden pohjalta voinee Warriorsia pitää ainakin pienenä ennakkosuosikkina alkavissa finaaleissa. Joukkue selvitti vähintään yhtä vakuuttavasti vaativamman ja tasokkaamman läntisen konferenssin kuin mitä Cavs esitti itäisessä konferenssissa ja Warriorsin miehistö on avainpelaajiensa osalta terveempi tässä vaiheessa. Joukkue pääsee myös aloittamaan finaalit kotonaan, missä se voi jo repäistä ratkaisevan tuntuisen etumatkan. Finaaleista tuskin tulee mitään läpihuutojuttua ja Cavaliers varmasti tarjoaa Jamesin johdolla kovan vastuksen. James on palannut kotiseuduilleen ja haluaa varmasti johdattaa Cavsin sen seurahistorian ensimmäiseen titteliin ja hän pelaajana tietää kyllä, mitä voittamiseen vaaditaan. Koripallossa on kuitenkin kyse joukkuepelistä ja tällä hetkellä Cavsin joukkuetilanne ei tunnu olevan riittävän hyvä Warriorsin vastaavaan verrattuna. James varmasti pystyy tekemään ne 25 - 30 pistettä per peli ja repimään lisäksi levypalloja ja antamaan syöttöjä, mutta hänkään ei pysty tekemään kaikkea yksin. Warriorsin puolella on kaksi hurjaa heittäjää, Curry ja Thompson, joista kumpikin tai vaikka molemmat pystyvät pommittamaan sen 30+ pistettä per peli. Heidän kohdallaan on tietenkin syytä muistaa, että hyppyheittäminen jos mikä on pään kestämisestä kiinni ja nyt molemmat ovat ensimmäistä kertaa finaaleissa mukana. On mielenkiintoista seurata, pystyvätkö he sulkemaan finaalihumun sivumpaan ja pitämään keskittymisensä vain pelaamisessa ja siinä, minkä he osaavat parhaiten. Jos he pystyvät, on Warriors todennäköinen mestari. Warriors tarvitsee hyvän startin sarjallen kotivoittojen kautta ja jos he kestävät paineet kotiyleisön edessä, on mestaruus todennäköinen. Cavaliers tekee kaikkensa, mutta ennakoisin silti, että Golden State Warriors vie tämän kauden NBA-mestaruuden voitoin 4-2.