Kuten aikaisemmin luvattua tuli, vedetään nyt yhteen neljännesvälierät ja kuinka hyvin niistä kirjoitetut ennakot toteutuivat sekä ennakoidaan puolivälieriä. Kaikenkaikkiaan neljännesvälierät menivät hyvin ennakoiden mukaisesti, sillä kirjoittamistani ennakkoveikkauksista 6/8 osui jatkoonmenijöiden osalta kohdilleen, vaikka yhteismaalierot eivät jokaisen kohdalla ihan natsanneetkaan kohdilleen. Galatasaray pudotti ennakkoni vastaisesti Schalken, mutta Galatasaray myös vahvistui ennakon kirjoittamisen jälkeen siirtoikkunan aikana Wesley Sneijderilla ja Didier Drogballa. Tämän lisäksi Real Madrid pudotti ennakkoni vastaisesti Manchester Unitedin. Tosin kyseisen otteluparin jälkimmäisessä osassa tapahtui Nanin ja Arbeloan välillä tilanne, josta jälkipuintia riitti. Ennakoiden osumatarkkuus oli kuitenkin siis 75 %, joka on mielestäni aika hyvä.
Puolivälieräparit arvottiin siis tänään 15.3. Sveitsin Nyonissa aivan hetki sitten. Ennakkoon voisi sanoa, että neljästä parista kaksi on todennäköisesti suhteellisen selviä pelejä, mutta toki urheilussa aina tapahtuu ja on sija yllätyksille. Mielenkiintoisia pelejä tulossa varmasti, jotka pyörähtävät käyntiin heti pääsiäisen jälkeen 2. huhtikuuta. Alla tuttuun tapaan ennakot jokaisesta otteluparista erikseen ja lopputulosveikkaukset. Hypätkää mukaan keskusteluun, kommentoikaa, laittakaa omia ennakoitanne ja veikkauksianne ja muistakaa asiallinen keskustelu muiden kanssa!
Malaga - Borussia Dortmund
Mielenkiintoinen pari, joka toisaalta viimeaikaisten peliesitysten valossa vaikuttaisi suhteellisen selvältä peliltä Dortmundin eduksi. Joukkue kuitenkin voitti kotonaan vakuuttavasti Shakhtarin ja sen moderni pelityyli pystyy mukautumaan moneen tilanteeseen tiukasta puolustuksesta ja vastahyökkäyksistä pallonhallintaan asti. Dortmundin peli on parhaimmillaan hyvin organisoitua ja modernia. Lisäksi se on käytännössä menettänyt mahdollisuutensa omassa liigassaan mestaruuteen, mutta on suhteellisen turvallisella piste-erolla selviytymässä mukaan ensi vuoden UCL-peleihin, joka mahdollistaa sille täyden panostuksen tähän ottelupariin.
Malaga on, kuten jo aiemmin todettua, mukana UCLssa ensimmäistä kertaa ja on osoittanut loistavia otteita niin alkulohkossaan kuin myös nousemalla jatkoon Portoa vastaan. Se joutuu kuitenkin pelaamaan jatkuvasti erittäin tiukkoja otteluita kotoisessa liigassaan suhteellisen kapealla materiaalilla taistellessaan ensi kauden UCL-paikoista, joka saattaa tällaisissa pienten marginaalien ottelupareissa olla ratkaiseva tekijä. Malagalla on hyvät mahdollisuudet, mutta Dortmundin aavistuksen leveämpi ja laadukkaampi materiaali tekee siitä suosikin. Ennakoin Dortmundin jatkavan välieriin 1 maalin yhteistulosvoitolla.
Real Madrid - Galatasaray
Ennakkoon puolivälieräpareista se selvin. Real Madrid on suursuosikki jatkoon niin pelivireensä kuin myös materiaalinsa puolesta. Sen pelaajat ja taktinen osaaminen on turkkilaisia parempaa, sen pelaajat pystyvät yksilösuorituksilla tekemään ne tarvittavat maalit jatkopaikkaa varten.
Urheilussa on kuitenkin aina yllätysmahdollisuudet olemassa ja Galatasaray on jo kuluneen kauden aikana osoittanut loistavaa venymiskykyä. Se nousi alkulohkossa lohkon hänniltä jatkoon ja Schalkea vastaan vieraissa jatkoon. Sillä on miehistössään pystyviä pelaajia, kuten maalipörssin johtopaikkaa jakava Burak Yilmaz osoittaa ja lisäksi Wesley Sneijder, Didier Drogba, Hamit Altintop ja niin edelleen. Joukkue pystyy haastamaan Real Madridin, jos sen puolustus onnistuu ja hyökkäys pystyy käyttämään saamansa todennäköisesti suhteellisen harvat tilanteet hyödykseen. Jos se saa hyvän tuloksen aikaan vieraissa vierasmaalin muodossa, on Istanbul silloin jälkimmäisessä osassa Realille paha paikka vierailla. Ennakoin kuitenkin Real Madridin jatkavan välieriin 1-2 maalin yhteistulosvoitolla.
Paris Saint-Germain - FC Barcelona
Isorikas PSG saa tässä vaiheessa vieraakseen ja vastaansa ensimmäisen suuren kaliiberin joukkueen ja heti kättelyssä ehkä sen kaikkein vaikeimman mahdollisen. PSG on rakennettu isonimisten pallotaitureiden ympärille ja nyt he joutuvat ottamaan vastaan Barcelonan 70 % pallonhallinnan, jossa yksikin nukahdus puolustuspäässä saattaa maksaa joukkueelle kalliisti. Valenciaa vastaan 2. osassa oli myös nähtävissä, että vaikka joukkueella on listoillaan isoja nimiä, on se silti hyvin riippuvainen Zlatan Ibrahimovicista ja hänen päivän vireestään, joka tosin on pelikiellossa 1. osaottelussa. Ehdottomasti toinen puolivälierien herkkupaloista, jossa PSGllä täydellisellä onnistumisella on mahdollisuutensa.
Ärsytetty Barcelona näytti meille muutaman heikomman viikon jälkeen Milania vastaan, mihin se parhaimmillaan pystyy. Ennen arvontaa Bayernin Thomas Müller totesi, että "vain masokisti haluaisi Barcan vastaansa". Barcelona lähtee tähänkin pariin toki ennakkosuosikkina, mutta parhaimmilleen sen on jälleen venyttävä selvitäkseen jatkoon. PSGllä on joukkueessaan pelaajia, jotka vastahyökkäyksistä paikan tullen kyllä maaleja tekevät: Zlatan, Lavezzi, Pastore...Lisäksi kentälle päästessään David Beckham tuo erikoistilannepelotetta. Jos Barca pystyy jo vieraissa samanlaiseen kollektiiviseen esitykseen kuin Milania vastaan, voi se tekaista pari vierasmaalia ja "ratkaista" parin, mutta koville se tulee ottamaan. Ennakoin Barcelonan jatkavan välieriin 1-2 maalin yhteistulosvoitolla.
Bayern München - Juventus
Tässä toinen tämän kierroksen herkkupaloista, kun kaksi Euroopan suurta kohtaavat. Bayern on ollut kotoisessa liigassaan erittäin vakuuttava ja sitä se oli myös Arsenalia vastaan 1. osaottelussa. Toisaalta 2. osaottelu näytti sen, että se on yllättävänkin riippuvainen kahdesta avainpelaajastaan: Bastian Schweinsteigerista ja Franck Riberystä. Bayern tarvitsee molemmat heistä kentälle parhaassa kunnossaan, jotta se Juventuksen selvittää.
Antonio Conten Juventus selvitti 1. kierroksella vaivatta Celticin, mutta nyt vastaan asettuu pari kaliiberia kovempi vastus. Conte pystyy kyllä muokkaamaan Juventuksen taktiikan sellaiseksi, että se pystyy hyydyttämään Bayernin peliä, mutta se kliinisen maalintekijän puuttuminen saattaa osoittautua jatkoonmenon kannalta Juventukselle ongelmalliseksi. Bayernilla on kuitenkin aavistuksen laajempi ratkaisijakaarti hyökkäyksessä. Puollustus ja maalivahtipeli Torinolaisilla on kunnossa ja keskikentälläkin palloa pystytään pitämään, joten tiukka tästä parista tulee varmasti. Ennustan Bayernin aavistuksen laajemman hyökkäysmateriaalin vievän sen jatkoon vierasmaaleilla tai 1 maalin yhteistulosvoitolla.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Barcelona rynnisti jatkoon
Viime vuosien menestynein ja monen mielestä paras seurajoukkue FC Barcelona, kavereiden kesken Barca, teki juuri hetki sitten historiaa nousemalla ensimmäisenä joukkueena nykymuotoisessa Mestareiden Liigassa jatkoon 2 maalin tappioasemasta ilman vierasmaalien apua, kun se löi kotonaan erinomaisessa kunnossa olleella Camp Noun nurmella AC Milanin tyylipuhtaasti 4-0.
Ottelu itsessään noudatti tuttua tapahtumaketjua Barcelonan otteluissa: joukkue piti palloa 70 prosenttisesti ja jauhoi jauhamistaan, kunnes paikat maalien tekoon aukesivat. Barcelonan maalintekijöinä kunnostautuivat Maailman Paras pelaaja Lionel Messi kahdesti sekä David Villa ja Jordi Alba kertaalleen kumpainenkin. Milan sai ottelussa luotua käytännössä vain 2 konkreettista maalipaikkaa: Niangin veto kilpistyi tolppaan ja Robinhon ohjausyrityksen Barcan puolustus siivosi esimerkillisesti. Niangin paikka oli toki vaarallinen, mutta se syntyi lopulta hätäpurun jälkiseurauksena pienen tuuripompun kautta. Milan sai jo yhden maalin ensimmäisessä osassa tuuripompun avulla, kun pallo pomppasi Zapatasta Boatengille, joten tavallaan oli oikeus ja kohtuus, että toista tuuripomppumaalia ei Milanille siunaantunut.
Kaikenkaikkiaan ottelu oli erittäin hyvätasoinen ja viihdyttävä. Barcelona näytti, mitä sen peli on parhaimmillaan, vaikka tiukille se toki meni. Allekirjoittaneenkin sormenkynnet ovat näin pelin jälkeen hyvin lyhyet. Barcelonalla oli muutaman viikon mittainen heikompi jakso, joka on nyt saatettu näin päätökseen. Varmasti se ja tämä hieno nousu herättävät nyt joukkueen uuteen hurmokseen ja omassa liigassa jo turvallisen tuntuinen 13 pisteen johto mahdollistanee sen, että tuleviin koviin UCL-otteluihin pystytään panostamaan aivan täysillä. Jäädään odottamaan perjantaista puolivälieräparien arvontaa, jonka jälkeen vedetään yhteen neljännesvälierät ja kirjoitetaan ennakot tulevista ottelupareista.
Barcafaneilla on tänä yönä aihetta juhlaan. Nyt kelpaa todellakin olla Cule! Lets Party!
Ottelu itsessään noudatti tuttua tapahtumaketjua Barcelonan otteluissa: joukkue piti palloa 70 prosenttisesti ja jauhoi jauhamistaan, kunnes paikat maalien tekoon aukesivat. Barcelonan maalintekijöinä kunnostautuivat Maailman Paras pelaaja Lionel Messi kahdesti sekä David Villa ja Jordi Alba kertaalleen kumpainenkin. Milan sai ottelussa luotua käytännössä vain 2 konkreettista maalipaikkaa: Niangin veto kilpistyi tolppaan ja Robinhon ohjausyrityksen Barcan puolustus siivosi esimerkillisesti. Niangin paikka oli toki vaarallinen, mutta se syntyi lopulta hätäpurun jälkiseurauksena pienen tuuripompun kautta. Milan sai jo yhden maalin ensimmäisessä osassa tuuripompun avulla, kun pallo pomppasi Zapatasta Boatengille, joten tavallaan oli oikeus ja kohtuus, että toista tuuripomppumaalia ei Milanille siunaantunut.
Kaikenkaikkiaan ottelu oli erittäin hyvätasoinen ja viihdyttävä. Barcelona näytti, mitä sen peli on parhaimmillaan, vaikka tiukille se toki meni. Allekirjoittaneenkin sormenkynnet ovat näin pelin jälkeen hyvin lyhyet. Barcelonalla oli muutaman viikon mittainen heikompi jakso, joka on nyt saatettu näin päätökseen. Varmasti se ja tämä hieno nousu herättävät nyt joukkueen uuteen hurmokseen ja omassa liigassa jo turvallisen tuntuinen 13 pisteen johto mahdollistanee sen, että tuleviin koviin UCL-otteluihin pystytään panostamaan aivan täysillä. Jäädään odottamaan perjantaista puolivälieräparien arvontaa, jonka jälkeen vedetään yhteen neljännesvälierät ja kirjoitetaan ennakot tulevista ottelupareista.
Barcafaneilla on tänä yönä aihetta juhlaan. Nyt kelpaa todellakin olla Cule! Lets Party!
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Val Di Fiasco
Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailut päättyvät tänään 3.3. Italian Val Di Fiemmessä miesten 50 kilometrin yhteislähtökilpailuun. Jo nyt ennen tuota viimeistä matkaa voidaan vetää yhteen näiden kisojen ja hieman jo aikaisemmin järjestettyjen ampumahiihdon MM-kisojen antia. Lopputulos suomalaisten kannaltahan on se, että mitalitaulukollisesti ollaan jakamassa kaikkien aikojen surkeinta suoritusta, elleivät miehet jollain ihmeen konstilla tuo päätösmatkalta mitalia. Edellisen kerran näin huonoon saldoon jäätiin maailmansotien välisenä aikana joskus 1920-luvulla.
Suomalaisittain kisat ovat olleet kaikkine joukkuekohuineen täydellinen pannukakku. "Päävalmentaja" Dalen on käytännössä hatusta vetämällä ja naamakertoimien perusteella arponut, kuka hiihtää minkäkin matkan. Sama "päävalmentaja" oli muuten lomailemassa keskieuroopassa silloin, kun Suomessa pidettiin SM-kisoja ja annettiin viimeisiä näyttöjä MM-joukkuetta varten. Karuimmin Dalenin valinnat realisoituivat Suomen ehkä tämän hetken lahjakkaimman naishiihtäjän, Krista Lähteenmäen kohdalla, joka hiihdätettiin puhki ja loppuun "vaadittujen lisänäyttöjen" takia, jolloin hän jäi väsymyksensä takia ulos viestijoukkueesta, siis siitä kilpailusta, jossa Suomen naisten piti parhaimmillaan pystyä haastamaan jopa Norja kultakamppailussa. No mehän tiedämme jo, kuinka siinä viestissä sitten lopulta kävi...Lähteenmäki pakotettiin Dalenin pätöksellä hiihtämään yhdistelmäkilpailu(7,5 km perinteistä + 7,5 km vapaata), vaikka Lähteenmäki itse ei olisi tätä halunnut hiihtää, vaan keskittyä 10 km vapaata varten ja viestiin. Vastaavasti Aino-Kaisa Saarinen ei päässyt hiihtämään yhtäkään matkaa ennen naisten kisoja päättävää 30 km perinteisen kisaa, jotta olisi voinut antaa näyttöjä kunnostaan viestiä varten.
Muutenkin tuo "lisänäyttöjen antaminen" kesken kisojen on jotenkin hullunkurinen ajatus. Mitä järkeä tiivistahtisessa kisaohjelmassa on pakottaa joku hiihtämään "lisänäyttöjen" takia joku matka, johon hän ei itse halua osaa ottaa? Muissa suurmaissa, mm. Norjassa ja Venäjällä, oli joukkueet ja hiihdettävät matkat lyöty lukkoon jo ennen kisoja. Sprintterit oli valittu ja käytännössä viestijoukkueetkin olivat jo selviä, mutta Suomen norjalaispäävalmentaja arpoi ja vaati lisänäyttöjä kisojen aikana. Näillä "lisänäytöillä" menetettiin se käytännössä varma naisten viestimitali. Viestin jälkeen moni kirjoittikin netissä kommentteja Dalenin kehonkielestä epäonnistumisen jälkeen ja heitti ilmoille jopa ajatuksia siitä, että norjalaiset olisivat jopa tahallaan "lähettäneet" Dalenin sabotoimaan suomalaista hiihtoa. Lopulta tuollaiset väitteet eivät niin kaukaa temmatuilta vaikutakaan, kun asiaa ja Dalenin ratkaisuja ja käytöstä näissä kisoissa katsoo.
Suomen miehiltä ei näistä kisoista kauheasti odotettukaan ja siihen nähden mm. viestin 5. sija oli ihan hyvä suoritus. Matti Heikkiseltä toivottiin sitä "pöljää päivää", jonka turvin mitali olisi voinut olla otettavissa, mutta ainakaan vielä ennen päätösmatkaa sellaista ei olla nähty, ellei sitten sitä viestin ankkuriosuutta lasketa sellaiseksi. Tosin kärkipään himmailu kyllä edesauttoi sitä, ettei Suomi lopulta hävinnyt kuin reilut 10 sekuntia voittajalle. Miesten joukkue oli muutoin täysin tämän kauden tasollaan, sprintterit ottivat niitä sijoja 10-20 seudulta ja normaalimatkoillakin oltiin parhaimmillaan samoilla sijoilla. Parempaan eivät rahkeet realistisesti riittäneet.
Norjalaisille täytyy myös omistaa ihan oma kappale, koska he nyt vaan ovat niin ylivoimaisia! He käytännössä putsasivat pöydän jo ampumahiihdon MM-kisoissa, mutta vielä suuremmat mitalikarkelot heille tuli näistä Val Di Fiemmen kisoista, koska siellä ei ollut ammunnan tuomaa yllätysmomenttia mukana. Val Di Fiemmessä norjalaiset pääsivät ladulla näyttämään sen, kuinka ylivoimaisia he ovat hiihtoteknisesti, välinehuollollisesti sekä fyysisesti ja kaiken tämän he saavuttivat vain harjoittelemalla kovempaa ja paremmin kuin muut *köh köh*. Norjalaisten vippaskonsteista ei toki ole näyttöä, kiitos FISn ja WADAn johtokuntien, jotka yllätys yllätys ovat suurelta osin norjalaista väkeä. Kaikille on toki täysin selvää, ettei Norja puhtain keinoin ole tuota menestystä saavuttanut, vaikka vielä emme olekaan positiivisia dopingnäytteitä heiltä saaneet. Erikoisluvilla ollaan saatu erityislupia astmalääkkeiden käyttöön jne. Muutenkin oli mielenkiintoista seurata sitä ruotsalaista doping-dokumenttia, joka esitettiin kuluneella viikolla, jossa hiihtäjät eivät muka olleet tietoisia arvoista, eivät suostuneet haastatteluihin ja uhkailivat(Dählie esimerkiksi). Hiihtopomot olivat sopivasti unohtaneet sitä ja tätä, nykyiset Norjan ja Ruotsin pomot hokivat loppuhaastatteluissaan "meillä ei ole mitään salattavaa" ja samalla kyseenalaistivat dokumentissa esitettyjä testituloksia jne. Kyseisestä dokumentista, sen kommenteista ja näistä kisoista jäi päällimmaisenä kyllä mieleen se, että varsinkin Norjassa on jo erittäin pitkään käytetty systemaattisesti kiellettyjä keinoja ja vähintääkin arveluttavia keinoja käytetään edelleenkin, koska mitään muuta selitystä näistä kaksista hiihtokisoista saavutetulle ylivoimaiselle menestykselle ei yksinkertaisesti ole. Yhdestä ja samasta maasta ei tule neloisvoittoja ja vastaavia 3 hiihtäjää 4 parhaan joukossa olevia tuloksia ilman vippaskonsteja.
Mäkihypystä ei paljon sanottavaa jäänyt. Kaikkien aikojen surkeimmat kisat suomalaisittain, vaikka naisissa Julia Kyykkänen hienosti suoriutuikin. Miesten puolella ei saatu aikaiseksi edes kauden parhaita suorituksia, vaikka se valmennusjohdon puheiden mukaan tähtäimenä olikin. Itävalta hallitsi tapojensa mukaan mäkihyppyä.
Mikä on siis yhteenveto kisoista? Hiihtovalmennus ja osin myös välinehuolto epäonnistui pahasti. Päävalmentaja Dalen ei selvästikään tule toimeen joidenkin hiihtäjien kanssa ja käsittämättömät "lisänäyttöjen" vaatimiset ja riskipeli naisten viestijoukkueen kanssa sotkivat kuviot pahasti. Viestijoukkueen ankkuriksi valittiin sprintteri, joka oli aikaisemminkin pettänyt kovassa paikassa, vain siksi, että hän oli peesaamalla muutaman sekunnin esim. Kaisa Mäkäräistä nopeampi. Lähteenmäki hiihdätettiin loppuun ennen tärkeintä kisaa ja Saarinen sivuutettiin kokonaan. Dalenin päätöksistä ja kehonkielestä tosiaan huokui se, että hän joko tarkoituksellisesti sabotoi koko homman, tai vaihtoehtoisesti ei vaan osaa "työtänsä". Hänhän toisaalta onkin Norjan joukkueen entinen huoltaja...Jos ensi kevään Sotsin olympialaisista halutaan parempaa menestystä, on Dalen tämän kevään jälkeen erotettava ja tilalle palkattava kotimainen ja ammattitaitoinen valmentaja, jolla on organisointikykyä ja ihmissuhdetaitoja kommukoida muiden valmentajien ja erityisesti hiihtäjien itsensä kanssa.
Mäkihypyn puolella päävalmentaja Pekka Niemelän show on myös nähdäkseni tullut päätökseensä. Jatkuvat selittelyt resurssipulalla ovat toki osittain totta, mutta koko ajan ei voi sen taakse mennä. Mäkihyppypiireissä on myös koko paketti levällään, yhtenäistä toimintamallia ei ole ja kukin harjoittelee ja hyppii, kuten itse parhaaksi näkee. Koko porukka on jakautunut omiin kuppikuntiinsa ja homma menee aivan sekaisin, kun kisoissa joitakin asioita pitäisikin sitten tehdä eri tavalla kuin harjoitellessa. Monen hyppääjän motivaatio näyttää myös olevan aivan pohjamudissa, eikä uskoa omaan tekemiseen, tekniikan korjaamiseen ja kehittymiseen näytä olevan. Suomessa on mäkihyppyosaamista mm. Mika Kojonkosken muodossa, joten siltä suunnalta vaan konsultoimaan suosituksia uuden valmentajan hankkimiseksi, koska Kojonkoski itse tuskin haluaa projektiin lähteä, koska on jo "huippu-urheilun muutosryhmässä" mukana.
Suomalaisittain kisat ovat olleet kaikkine joukkuekohuineen täydellinen pannukakku. "Päävalmentaja" Dalen on käytännössä hatusta vetämällä ja naamakertoimien perusteella arponut, kuka hiihtää minkäkin matkan. Sama "päävalmentaja" oli muuten lomailemassa keskieuroopassa silloin, kun Suomessa pidettiin SM-kisoja ja annettiin viimeisiä näyttöjä MM-joukkuetta varten. Karuimmin Dalenin valinnat realisoituivat Suomen ehkä tämän hetken lahjakkaimman naishiihtäjän, Krista Lähteenmäen kohdalla, joka hiihdätettiin puhki ja loppuun "vaadittujen lisänäyttöjen" takia, jolloin hän jäi väsymyksensä takia ulos viestijoukkueesta, siis siitä kilpailusta, jossa Suomen naisten piti parhaimmillaan pystyä haastamaan jopa Norja kultakamppailussa. No mehän tiedämme jo, kuinka siinä viestissä sitten lopulta kävi...Lähteenmäki pakotettiin Dalenin pätöksellä hiihtämään yhdistelmäkilpailu(7,5 km perinteistä + 7,5 km vapaata), vaikka Lähteenmäki itse ei olisi tätä halunnut hiihtää, vaan keskittyä 10 km vapaata varten ja viestiin. Vastaavasti Aino-Kaisa Saarinen ei päässyt hiihtämään yhtäkään matkaa ennen naisten kisoja päättävää 30 km perinteisen kisaa, jotta olisi voinut antaa näyttöjä kunnostaan viestiä varten.
Muutenkin tuo "lisänäyttöjen antaminen" kesken kisojen on jotenkin hullunkurinen ajatus. Mitä järkeä tiivistahtisessa kisaohjelmassa on pakottaa joku hiihtämään "lisänäyttöjen" takia joku matka, johon hän ei itse halua osaa ottaa? Muissa suurmaissa, mm. Norjassa ja Venäjällä, oli joukkueet ja hiihdettävät matkat lyöty lukkoon jo ennen kisoja. Sprintterit oli valittu ja käytännössä viestijoukkueetkin olivat jo selviä, mutta Suomen norjalaispäävalmentaja arpoi ja vaati lisänäyttöjä kisojen aikana. Näillä "lisänäytöillä" menetettiin se käytännössä varma naisten viestimitali. Viestin jälkeen moni kirjoittikin netissä kommentteja Dalenin kehonkielestä epäonnistumisen jälkeen ja heitti ilmoille jopa ajatuksia siitä, että norjalaiset olisivat jopa tahallaan "lähettäneet" Dalenin sabotoimaan suomalaista hiihtoa. Lopulta tuollaiset väitteet eivät niin kaukaa temmatuilta vaikutakaan, kun asiaa ja Dalenin ratkaisuja ja käytöstä näissä kisoissa katsoo.
Suomen miehiltä ei näistä kisoista kauheasti odotettukaan ja siihen nähden mm. viestin 5. sija oli ihan hyvä suoritus. Matti Heikkiseltä toivottiin sitä "pöljää päivää", jonka turvin mitali olisi voinut olla otettavissa, mutta ainakaan vielä ennen päätösmatkaa sellaista ei olla nähty, ellei sitten sitä viestin ankkuriosuutta lasketa sellaiseksi. Tosin kärkipään himmailu kyllä edesauttoi sitä, ettei Suomi lopulta hävinnyt kuin reilut 10 sekuntia voittajalle. Miesten joukkue oli muutoin täysin tämän kauden tasollaan, sprintterit ottivat niitä sijoja 10-20 seudulta ja normaalimatkoillakin oltiin parhaimmillaan samoilla sijoilla. Parempaan eivät rahkeet realistisesti riittäneet.
Norjalaisille täytyy myös omistaa ihan oma kappale, koska he nyt vaan ovat niin ylivoimaisia! He käytännössä putsasivat pöydän jo ampumahiihdon MM-kisoissa, mutta vielä suuremmat mitalikarkelot heille tuli näistä Val Di Fiemmen kisoista, koska siellä ei ollut ammunnan tuomaa yllätysmomenttia mukana. Val Di Fiemmessä norjalaiset pääsivät ladulla näyttämään sen, kuinka ylivoimaisia he ovat hiihtoteknisesti, välinehuollollisesti sekä fyysisesti ja kaiken tämän he saavuttivat vain harjoittelemalla kovempaa ja paremmin kuin muut *köh köh*. Norjalaisten vippaskonsteista ei toki ole näyttöä, kiitos FISn ja WADAn johtokuntien, jotka yllätys yllätys ovat suurelta osin norjalaista väkeä. Kaikille on toki täysin selvää, ettei Norja puhtain keinoin ole tuota menestystä saavuttanut, vaikka vielä emme olekaan positiivisia dopingnäytteitä heiltä saaneet. Erikoisluvilla ollaan saatu erityislupia astmalääkkeiden käyttöön jne. Muutenkin oli mielenkiintoista seurata sitä ruotsalaista doping-dokumenttia, joka esitettiin kuluneella viikolla, jossa hiihtäjät eivät muka olleet tietoisia arvoista, eivät suostuneet haastatteluihin ja uhkailivat(Dählie esimerkiksi). Hiihtopomot olivat sopivasti unohtaneet sitä ja tätä, nykyiset Norjan ja Ruotsin pomot hokivat loppuhaastatteluissaan "meillä ei ole mitään salattavaa" ja samalla kyseenalaistivat dokumentissa esitettyjä testituloksia jne. Kyseisestä dokumentista, sen kommenteista ja näistä kisoista jäi päällimmaisenä kyllä mieleen se, että varsinkin Norjassa on jo erittäin pitkään käytetty systemaattisesti kiellettyjä keinoja ja vähintääkin arveluttavia keinoja käytetään edelleenkin, koska mitään muuta selitystä näistä kaksista hiihtokisoista saavutetulle ylivoimaiselle menestykselle ei yksinkertaisesti ole. Yhdestä ja samasta maasta ei tule neloisvoittoja ja vastaavia 3 hiihtäjää 4 parhaan joukossa olevia tuloksia ilman vippaskonsteja.
Mäkihypystä ei paljon sanottavaa jäänyt. Kaikkien aikojen surkeimmat kisat suomalaisittain, vaikka naisissa Julia Kyykkänen hienosti suoriutuikin. Miesten puolella ei saatu aikaiseksi edes kauden parhaita suorituksia, vaikka se valmennusjohdon puheiden mukaan tähtäimenä olikin. Itävalta hallitsi tapojensa mukaan mäkihyppyä.
Mikä on siis yhteenveto kisoista? Hiihtovalmennus ja osin myös välinehuolto epäonnistui pahasti. Päävalmentaja Dalen ei selvästikään tule toimeen joidenkin hiihtäjien kanssa ja käsittämättömät "lisänäyttöjen" vaatimiset ja riskipeli naisten viestijoukkueen kanssa sotkivat kuviot pahasti. Viestijoukkueen ankkuriksi valittiin sprintteri, joka oli aikaisemminkin pettänyt kovassa paikassa, vain siksi, että hän oli peesaamalla muutaman sekunnin esim. Kaisa Mäkäräistä nopeampi. Lähteenmäki hiihdätettiin loppuun ennen tärkeintä kisaa ja Saarinen sivuutettiin kokonaan. Dalenin päätöksistä ja kehonkielestä tosiaan huokui se, että hän joko tarkoituksellisesti sabotoi koko homman, tai vaihtoehtoisesti ei vaan osaa "työtänsä". Hänhän toisaalta onkin Norjan joukkueen entinen huoltaja...Jos ensi kevään Sotsin olympialaisista halutaan parempaa menestystä, on Dalen tämän kevään jälkeen erotettava ja tilalle palkattava kotimainen ja ammattitaitoinen valmentaja, jolla on organisointikykyä ja ihmissuhdetaitoja kommukoida muiden valmentajien ja erityisesti hiihtäjien itsensä kanssa.
Mäkihypyn puolella päävalmentaja Pekka Niemelän show on myös nähdäkseni tullut päätökseensä. Jatkuvat selittelyt resurssipulalla ovat toki osittain totta, mutta koko ajan ei voi sen taakse mennä. Mäkihyppypiireissä on myös koko paketti levällään, yhtenäistä toimintamallia ei ole ja kukin harjoittelee ja hyppii, kuten itse parhaaksi näkee. Koko porukka on jakautunut omiin kuppikuntiinsa ja homma menee aivan sekaisin, kun kisoissa joitakin asioita pitäisikin sitten tehdä eri tavalla kuin harjoitellessa. Monen hyppääjän motivaatio näyttää myös olevan aivan pohjamudissa, eikä uskoa omaan tekemiseen, tekniikan korjaamiseen ja kehittymiseen näytä olevan. Suomessa on mäkihyppyosaamista mm. Mika Kojonkosken muodossa, joten siltä suunnalta vaan konsultoimaan suosituksia uuden valmentajan hankkimiseksi, koska Kojonkoski itse tuskin haluaa projektiin lähteä, koska on jo "huippu-urheilun muutosryhmässä" mukana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)