"The Dream"

Minulta pyydettiin kirjoituksia tiukemmalla tahdilla, joten tässä tulee nyt ihan äkkinäisen ajatuksen pohjalta pieni koripalloaiheinen juttu eräästä suosikkipelaajastani. Olen täällä jo aikaisemmin jossakin kirjoituksessa maininnut, että oma kaikkien aikojen suosikkikoripalloilijani ja eräänlainen urheiluaiheinen idolini on aina ollut Michael Jordan, mutta en varmaankaan ole puhunut toisesta koripallosuosikistani täällä koskaan.

Suuri määrä virtuaalisia bonuspisteitä niille lukijoille, jotka osasivat yhdistää koripallon ja termin, lempinimen, The Dream, sellaiseen henkilöön ja nimeen kuin Hakeem Olajuwon, yhteen kaikkien aikojen senttereistä. On puhtaasti makuasia, ketä sentteriä kukin pitää kaikkien aikojen kovimpana, kun listalle Olajuwonin kanssa otetaan sellaisia nimiä kuin Wilt Chamberlain, Bill Russell, George Mikan, Shaquille O'Neal, Patrick Ewing, Moses Malone, Kareem Abdul-Jabbar, David Robinson ja niin edelleen, mutta keskusteluissa ollaan hyvin usein liki yksimielisiä siitä, että Hakeem "The Dream" Olajuwon on tähänastisen koripallohistorian taitavin sentteri. Häneen jalkaliikkeensä korin alla ja "the Dream Shake" pallonheristely, joilla hän jätti häntä vartioineet pelaajat joko paikalleen ja karkasi heidän ohitseen nostamaan pallon koriin tai lähetti nämä epäonniset puolustajat ihan väärään suuntaan, olivat sellaisia, joita ei oltu ennen hänen 1980-luvun puolivälissä alkanutta uraansa nähty. Eikä kyseisiä liikkeitä ole hänen jälkeensäkään nähty yhtä sulavina ja toimivina, vaikka niitä on yritetty jäljitellä ja Olajuwon itsekin on niitä yrittänyt opettaa eteenpäin nykyisille pelaajille heidän niin tahtoessaan.

Itse olen aina kaikessa pallopeliurheilussa arvostanut erityisen taitavia pelaajia, sellaisia pelaajia, jotka pystyvät tekemään pelivälineellä monenlaisia erilaisia asioita. Tästä syystä olenkin internetin aikana onneksi pystynyt perehtymään nigerialaissyntyisen koripalloilijan ja sittemmin amerikkalaistuneen legendan uraan. Urasta löytyy läpileikkaus linkin takaa ja lisäksi pelkällä pelaajan nimellä löytyy YouTubesta tuntitolkulla erilaista materiaalia niin haastatteluiden kuin ottelutallenteiden muodossa, mutta mainitaan nyt tässä muutama suurin saavutus. Ensinnäkin The Dream voitti kaksi peräkkäistä NBA-mestaruutta keväinä 1994 ja 1995 Houston Rocketsissa, missä hän myös lähes koko uransa pelasi. Hänet varattiin koko draftin ykkösenä kesällä 1984, samana kesänä erään jo edellä mainitun Michael Jordanin kanssa, joka varattiin silloin kolmantena. Olajuwon voitti myös henkilökohtaisia palkintoja, joista suurimpina mainittakoon mestaruusvuonna 1994 tulleet MVP, finaalien MVP ja DPOY(Defensive Player of the Year). All-Star ottelussa hän pelasi 12 kertaa ja niin edelleen.

The Dream teki urallaan yhden saavutuksen, johon kukaan toinen ei ole vielä uransa aikana pystynyt. Maaliskuussa 1990 hän saavutti kahdessa eri ottelussa ns. "Quadruple Doublen" eli tilastoinnin tehden yhdessä ottelussa neljässä eri kategoriassa kaksinumeroiset luvut. Suomeksi sanottuna hän merkkautti yhdessä ottelussa kaksinumeroisen määrän pisteitä, levypalloja, syöttöjä ja torjuntoja. Hän on koko NBA-historian ainoa pelaaja, joka on tehnyt tuon kahdesti ja ylipäätään vain neljä pelaajaa on pystynyt koko saavutukseen edes yhden kerran. Muut henkilöt ovat olleet Nate Thurmond, Alvin Robertson ja David Robinson. Jos vielä listataan tähän kappaleen loppuun Olajuwonin koko uran saldot, niin mainitaan, että hän viimeisteli 21,8 pistettä, 11,1 levypalloa ja 3,1 torjuntaa ottelua kohden, kun hänen koko uransa lasketaan. Hän on yksi niistä harvoista pelaajista, joka on merkkauttanut koko uransa keskiarvoksi yli 3 torjuntaa per ottelu. Hän kärsi uransa loppuvaiheessa pari viimeistä kautta selkävaivoista, jotka rajoittivat hänen peliään ja peliminuuttejaan, joten ilman noita vaivoja keskiarvot olisivat varmasti olleet hieman korkeammatkin.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin ovat useat nykyajankin supertähdet käyneet kesäisin harjoittelemassa The Dreamin opeissa, kuinka toimia tehokkaasti korin läheisyydessä niin, että hyökkäys alkaa "postaten", eli selkä kohti koria, kun hyökkääjä ottaa pallon vastaan. Eräitä suurimpia nimiä vain mainitakseni näitä oppilaita ovat olleet esimerkiksi LeBron James ja Kobe Bryant. Monet muutkin tähdet muistavat aina tasaisin väliajoin kehua ja nostaa Olajuwonia jalustalle. Esimerkiksi nykyään TV-kommentaattorina ja koripallo-ohjelman vakiokasvona työskentelevä Shaquille O'Neal on monesti maininnut, että Olajuwon oli aikanaan yksi niistä harvoista pelaajista, joita hän ei pystynyt "uhkailemaan", "pelottelemaan" tai "dominoimaan" koollaan "eikä päässyt hänen ihonsa alle". Shaq pitää häntä edelleen suuressa arvossa. Kaksikkohan kohtasi toisensa kerran finaaleissa 90-luvun puolivälissä ja Olajuwonin Houston voitti tuon sarjan puhtaasti 4-0. Shaq pelasi tuolloin itse Orlando Magicissa.

Yksi syy, miksi vanhat muistelot hänestä ovat erityisesti heränneet tänä talvena mieleen erityisen kirkkaasti, on eräs videopeli. Koripallofanina tulee käytännössä vuosittain ostettua uusin versio NBA 2K-pelisarjaa ja tänä syksynä on tullut pelattua aika paljonkin. Itse asiassa niin paljon, että pystyin ensimmäistä kertaa pelisarjan historian aikana ostamaan omaan historiajoukkueeseeni juurikin Hakeem Olajuwonin ja olen nyt jonkin verran käynyt joukkueellani netissä kurmottamassa muiden joukkueita. On hyvin hauskaa saada rakennettua joukkue omista kaikkien aikojen suosikeista ja päästä sitten testaamaan, kuinka pärjää muiden joukkueita vastaan. Sitä tuntee saavuttaneensa jotain, kun saa hankittua kalliin legendan omaan joukkueeseensa.

Niille lukijoille, jotka eivät jaksa itse hakea videokuvan muodossa lisätietoa lajin elävästä legendasta, voin tähän laittaa pari esimerkkiä. Ensimmäinen on tallenne toisesta Quadruple Doublesta ja jälkimmäinen tuosta Houstonin mestaruuteen päättyneestä finaalisarjasta Orlandoa vastaan.

                              

Arvontatuloksia

Ennen joulua on ollut tapana pureutua tuoreeltaan heti arvonnan jälkeen seurajoukkuejalkapallon kauneimman ja suurimman turnauksen pudotuspelipareihin, kun alkulohkojen jälkeen jatkoon selvinneet arvotaan muutamien ehtojen mukaisesti vastakkain helmikuun ensimmäisiä pudotuspelejä varten. Tähän mennessä on ollut tapana, että kirjoittelen ihan kohtuu tarkastikin jokaisesta otteluparista ja joukkueesta. Tänä vuonna teen kuitenkin poikkeuksen siksi, ettei keskustelua blogissa ole viime aikoina syntynyt ja sekin vähä, mikä on syntynyt, on pyörinyt kohtuullisen turhanpäiväisen liigavertailun ja yleisen nokittelun ympärillä.

Tästä huolimatta julkaisen kuitenkin totuttuun tapaan otsikon. Meneillään oleva kausi 2016-17 on kuitenkin blogissa totuttuun tapaan aloitettu, joten käsiteltäköön se myös edes jollain tasolla loppuun asti. Katsotaan, jos kevään aikana keskusteluinnokkuus ja kirjoitusinto palaavat takaisin ja pohditaan sitten sen jälkeen, mikä on aikanaan tulevan kesän jälkeen blogin ja ensi kauden tilanne. Jos keskustelua, järkevää ja kehittävää sellaista, syntyy, niin hyvin todennäköisesti blogi saa vielä jatkoa. Pallo on siis tässä kohtaa ihan yhtä lailla teillä lukijoilla ja kommentoijillakin koskien blogin tulevaisuutta!

Mennään tämän enempää synkistelemättä niihin pudotuspeleihin ja luetellaan arvontatulokset. Ensimmisen kierroksen pudotuspeliparit ovat siis seuraavat: Manchester City - AS Monaco, Real Madrid - Napoli, Benfica - Borussia Dortmund, Bayern München - Arsenal, FC Porto - Juventus, Bayer Leverkusen - Atletico Madrid, PSG - FC Barcelona ja Sevilla - Leicester.

Normaalisti tästä kohdasta alkaisi se pitkä litania, jossa käytäisiin läpi jokainen ottelupari niin, että jokaiselle joukkueelle on omistettu vähintään yksi kappale tekstiä. Tällä kertaa tyydyn vain toteamaan, että valtaosassa ottelupareja on selvä tasoero kahden joukkueen kesken ja ennalta kohtuullisen selvät suosikit jatkoon. Lienee sanomattakin selvää, että ennakkoon voi olettaa, että City, Real Madrid, Dortmund, Bayern, Juventus ja Barcelona ovat kohtuullisen selviä ennakkosuosikkeja ja jatkoon menijöitä. PSG - Barca on menneiltä vuosilta toisilleen tuttu pari ja pariisilaiset ovat ainakin paperilla nimilistaltaan vaarallinen joukkio. Barcelona on myös heidän valmentajalleen Unai Emerylle tuttu ennestään, joten ehkä tuo pari sisältää edellä mainituista ennakkoon sen suurimman yllätysmomentin, kuinkas muutenkaan. Barcalle on viime vuosina sattunut ennakkoon niitä vaikeammasta päästä olleita arpoja, joiden jälkeen esim. toissakeväänä triplaan päättyneet voitonjuhlat toki ovat tuntuneet ja maistuneet erittäin makeilta...

Kaksi muuta paria ovatkin sitten sellaisia, joissa on olemassa mielenkiintoista tasaisuutta. Leverkusen ja Atletico tahkosivat edellisellä kerralla pudotuspeleissä kohdatessaan 210 minuuttia maaleitta, kaksi kokonaista ottelua ja jatkoajan, jonka jälkeen Atletico meni jatkoon rankkareilla. Tasaista vääntöä voidaan odottaa siltä pohjalta nytkin. Tosin Atleticon aloitus vieraissa on mielenkiintoinen juttu. Esimerkiksi jokin 0-1 voitto vierasreissulta voisi olla Atleticon puolustuksen tuntien jo aika ratkaiseva juttu.

Viime vuosina europeleissä voittamisen kulttuuria rakennellut Sevilla kohtaa ainakin osittain vielä tuhkimotarinaansa jatkavan Leicesterin, joka varmasti on ainakin neutraaleille katsojille mahdollisesti tämän kierroksen mielenkiintoisin pala. Saadaanpa tästä sitten mahdollisesti lisämateriaalia niihin turhiin liigojen tasovertailuihinkin. Sevilla tietää, kuinka näissä europeleissä voitetaan, sen näyttää kolmen viime kevään historia. Leicester on mukana ensimmäistä ja todennäköisesti ainoata kertaansa ja sen kotimainen liigatilanne näyttää jo nyt siltä, että tähän pariin pistetään kaikki pelimerkit. Arvontatulos oli sille hyvä, koska paljon pahempiakin arpoja oli mahdollista osua kohdalle, kuten vaikkapa Bayern tai Real Madrid. Onneksi esim. Realille ei taas arvottu "vapaalippua" eteenpäin, vaan saatiin ainakin ennakolta mielenkiintoinen pari. Puhtaasti nimiä katsomalla ihannekokoonpanot ovat kohtuu tasaisia ja molemmat todennäköisesti pääsevät pelaamaan kohtuu paljon sillä omalla pelisapluunalla: Sevilla tykkää hyökätä laajalla rintamalla hieman riskilläkin ja Leicester tykkää koittaa onneaan vastahyökkäyksistä ja toivoo samalla, että sen puolustus kestää. Nyt saadaan ihan mukavasti nähtäväksi sitten sellainen pari, jossa "Espanjan keskikastin seura kohtaa Englannin keskikastin seuran". Parempi voittakoon ja tarjotkoon meille materiaalia väittelyihin ja vertailuihin.