Henkilökohtaisia virheitä

Suomen jalkapallomaajoukkueen unelma EM-lopputurnauspaikasta Ranskaan kesäksi 2016 koki tänään jälleen kovan kolauksen Belfastissa Pohjois-Irlannissa pelatussa karsintaottelussa, kun isännät kukistivat maatamme edustaneen joukkueen 2-1. Ohitan nyt tässä kohtaa sen suuremmat ottelukuvaukset ja siirryn suoraan jälkipuinteihin. Ottelun jälkeen Suomen karsintaurakka on puolessa välissä, eli otteluita on nyt pelattu 5 kappaletta. Näistä otteluista saldona on 4 pistettä ja edellisistä 3 ottelusta yhtä monta tappiota. Tässä kohtaa lohkon kolmospaikka, joka oikeuttaisi vielä jatkokarsintaan, alkaa karata liian kauas, mutta vielä siihen on pieni mahdollisuus olemassa. Kolmospaikkaa pitää hallussaan Unkari, jonka Suomi kohtaa vielä pari viikkoa ennen juhannusta, tarkalleen 13.6.2015. Se ottelu on ehdottomasti voitettava.

Noista edellisistä kolmesta tappiosta on jäänyt päällimmäisinä mieleen suuri määrä henkilökohtaisia virheitä puolustuspäässä ja puolustustyöskentelyssä, jotka ovat karulla tavalla konkretisoituneet vastustajien tekeminä maaleina. Hälyyttävintä tässä on se, että ottelusta toiseen näitä virheitä, vääriä ratkaisuja ja arviointeja tekee joukkueen kapteeni ja pitkän uran Hollannin liigassa ja ensi kaudeksi Italian Serie A-sarjaan siirtyvä Niklas Moisander. Kapteenin pitäisi nimenomaan olla se joukkueen selkäranka, eikä heikoin lenkki. Tokikaan Moisanderia ei voida yksistään syyttää siitä, että ottelu toisensa jälkeen vastustaja rankaisee maalien muodossa erikoistilanteista ja pääpalloista. Tämän iltaisen ottelun jälkeen maajoukkueen valmentaja Mika-Matti "Mixu" Paatelainen teki selväksi, että tiedossa oli, että Pohjois-Irlannin vaarallisin hyökkäysase on isokokoinen ja vahva hyökkääjä Kyle Lafferty ja tätä varten erikoistilanteita ja vastaavia on harjoiteltu ja niihin on keskitytty koko tämä viikko, kun joukkue on yhdessä harjoitellut. Tästä huolimatta molemmat Laffertyn tekemät maalit tulivat erikoistilanteista tai pääpalloista. Herää kysymys, onko harjoitteita tehty "väärin", vai eivätkö pelaajat vain osaa tai ymmärrä, mitä on harjoiteltu. Unkaria vastaan pelatussa ottelussa vastustajan Zoltan Gera rankaisi päällään toppareidemme välistä ja sama toistui myös tänään, kun kahden puolustajan välistä Lafferty teki päällään maalin.

On uskomatonta, että omien pelaajien haasteet, kehityskohdat ja heikkoudet on tiedostettu samalla, kun vastustajien vahvuuksia ollaan tutkittu ja siitä huolimatta toistuvasti tehdään samanlaisia virheitä! Kuten studiossa Aki Riihilahti ja Antti Pohja asiasta ottelun jälkeen mainitsivat, on erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta määrittää, kuinka suuri osa näistä ongelmista on kiinni pelisysteemistä, kuinka paljon pelaajista itsestään ja kuinka paljon valmennuksesta. Tästä huolimatta tilanne on se, että pelaajia ei oikein voi vaihtaa, kun parempiakaan ei ole tarjolla, joten pitää keskittyä systeemiin ja valmennukseen. On toki totta, ettei maajoukkuevalmentajiltamme voida olettaa, että heidän pitäisi pystyä viikon aikana kehittämään puolustajistamme maailman luokan pääpelaajia ja virheettömiä. Tästä huolimatta voidaan odottaa, että valmennus pystyisi laatimaan taktiikan, jossa pelaajiemme heikkouksia pyrittäisiin minimoimaan. Toistuvista henkilökohtaisista virheistä voidaan todeta, ettei valmennus ole tähän pystynyt. Nämä voidaan laskea valmennusväen henkilökohtaisiksi virheiksi.

Pääsyy Suomen tappiolle on nyt käyty läpi, joten siirrytään niihin ottelun positiivisiin puoliin, koska niitäkin onneksi oli. Vaikka Suomen hyökkäyspelaaminen oli kohtuullisen hidasta, niin siitä huolimatta jonkilaisia tilanteita pystyttiin luomaan, varsinkin toisella puoliajalla, kun Joel Pohjanpalo ja Berat Sadik pääsivät kentälle. Toki tässä on otettava huomioon se, että Pohjois-Irlanti passivoitui jonkin verran ja keskittyi turvaamaan johtoaan, mutta tästä huolimatta ainakin omaan silmään Berat Sadik osoitti nyt sen, että hänen paikkansa on joukkueessa ja hän ansaitsee vastuuta. Hän onnistui voittamaan kokeneita valioliigatason toppareita vastaan pääpalloja ja pudottamaan niitä omille pelaajille ja lisäksi hän oli aktiivinen, jonka seurauksena hän sai tehtyä Suomen ainoan maalinkin. Karua sanoa, mutta esimerkiksi Teemu Pukki ei mitä todennäköisimmin olisi edes ollut tosissaan menossa maalivahti Roy Carrollin sylkemään palloon. Myös Joel Pohjanpalo pääsi ottelun aikana puolittaiseen paikkaan. Tätä taustaa vasten olen sitä mieltä, että tulevissa otteluissa Sadik pitäisi olla se pelaaja, joka sijoitetaan "joulukuusen kärkeen" ja alemmalle oksalle kaksi pelaajaa kolmikosta Pukki, Pohjanpalo, Hämäläinen. Näin kärjessä olisi todellinen uhka vastustajan toppareille niin fyysisesti kuin taidollisestikin, jonka alapuolelta suoraviivaisemmat ja juoksuvoimaisemmat pelaajat voisivat tehdä juoksuja Sadikin pudottamiin tai taaksepäin syöttämiin palloihin. Roman Eremenkon paikka on keskikentällä rakentamassa peliä ja luomassa syöttöpaikkoja ja hän voisi mielestäni pelata vapaassa roolissa keskikentän ja "välihyökkääjien" välissä aina pelitilanteesta riippuen. Sakari Mattila pelasi tänään mielestäni ihan hyvän pelin ja se oikeuttaisi hänet tulevaisuudessa yhdeksi vaihtoehdoksi keskikentälle, jotka valitsisin kolmikosta Hetemaj, Sparv, Mattila. Vastaavasti Alexander Ring pelasi jälleenhyökkäyssuuntaan kohtuullisen heikon pelin, hän ei pystynyt tekemään juuri lainkaan hyökkäyksiä edistäviä ratkaisuja. Näin ollen pudottaisin hänet pois keskikentältä, mutta pitäisin hänet vaihtoehtona ongelmalliselle oikean puolustajan paikalle. Hänen vauhtinsa ja fysiikkansa voisi olla hyvä vaihtoehto siellä, varsikin silloin, jos Kari Arkivuo ei pysty pelaamaan. Ring olisi joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin Sebastian Sorsa tai Jarkko Hurme. Lisäksi Ringiä voisi käyttää mahdollisessa johtoasemassa puolustavana vaihtoehtona keskikentällä.

Kolme peräkkäistä tappiota herättää väkisin kysymyksen päävalmentajan asemasta. Väkisin tulee myös mieleen nuo puheet siitä, että koko viikko on harjoiteltu erikoistilanteita ja niin edelleen. Herää ajatuksia, haluavatko pelaajat edes pelata Paatelaiselle ja sattuuko siksi noita samantyylisiä virheitä niin usein. En nyt puhu mistään tahallisuudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että jos luottoa ja uskoa yhteiseen asiaan ei ole, niin keskittyminen voi herpaantua ja siitä usein seuraa heikkoja suorituksia. Paatelainen itse sanoi jatkavansa karsintojen loppuun "kuten palloliitossa on sovittu", mutta ei valmentaja silti voi vältellä vastuuta tappioista sanomalla YLE:n suorassa lähetyksessä "tuli aivan liikaa virheitä, hävittiin liikaa kaksinkamppailuja" ja sälyttää kaikkea vastuuta suoraan pelaajien niskaan. Pelaajat kuitenkin pääsääntöisesti toteuttavat sovittua pelisysteemiä ja -strategiaa kentällä, jonka valmentaja on luonut. Itsellä alkaa olla kuppi täynnä Paatelaisen jatkuvaa yltiöpositiivisuutta ja jatkuvia selityksiä ja eräänlaista vastuun pakoilemista. Hänen vaihtamisensa ei vaan sinällään ole niin yksinkertainen asia: hänet olisi kyllä tulosten perusteella helppoa erottaa, mutta kuten studiossakin todettiin, ei häntä pidä vaihtaa pelkän vaihtamisen takia. Jos Paatelainen erotetaan, pitää olla joku suunnitelma jatkosta, joka ulottuu pidemmälle kuin pelkästään näiden karsintojen loppuun. Lopulta tilanne alkaa olla tässä kohtaa se, että jopa se jatkokarsintapaikan saavuttaminen alkaa olla todella vaikeaa ja muissa karsintalohkoissa on puolessa välissä sellaisia tilanteita, että todella suuriakin maita saattaa joutua jatkokarsintaan lähtien liikkeelle vaikka Hollannista. Tätä taustaa vasten näitä jäljellä olevia otteluita voisi käyttää "harjoitusotteluina" seuraavia karsintoja varten, jos niin pitkäjänteinen valmentaja saataisiin hankittua.

Kuka sitten voisi olla se potentiaalinen valmentaja Paatelaisen tilalle? Nopealta istumalta tulee mieleen kaksi vähintään helpohkosti saatavilla olevaa: Mika "Bana" Lehkosuo ja Sami Hyypiä, mutta olisiko kumpikaan heistä kuitenkaan riittävän "erilainen" tekemään tarvittavia muutoksia? Jonkinasteisia muutoksia kuitenkin tarvitaan, koska nykytilanne on osoittanut, ettei homma toimi nykyisellään. Lehkosuo on kuitenkin jo nyt osa valmennustiimiä, joten olisiko hän riittävän "erilainen" valmentaja? Lisäksi hän on kuitenkin HJK:n päävalmentaja ja joukkueella on käynnistymässä juuri kausi, joka tuo mukanaan jälleen potentiaalisia europelejä. Hyypiään pätevät osin samat sanat: hän on peluuttanut hyvin samantyylistä peliä valmentamissaan seurajoukkueissa kuin, millaista maajoukkue pelaa. Toisaalta vaikka muutoksia tarvitaankin ihan pelikentänkin puolelle, ei tätä vuosia harjoiteltua pelisysteemiä mielestäni kannata kokonaan haudata, vaan lähteä kehittämään. Juurikin tuossa yllä esille tuomani muutokset hyökkäyskolmikkoon ja paremmin ja optimaalisemmin räätälöity rooli Roman Eremenkolle voisivat olla sellaisia tekijöitä, joilla yhdessä paremmin valmennetun ja organisoidun puolustuksen kanssa tällaiset Pohjois-Irlannit ja vastaavat voitaisiin pystyä voittamaan. Tätä taustaa vasten Sami Hyypiä voisi olla hyvä vaihtoehto: hän oli parhaimmillaan maailmanluokan toppari, joten hän ymmärtää puolustuspelin organisoinnista kokemuksensa kautta, lisäksi hänen pelisysteeminsä ja -ideansa eivät ole kovin kaukana joukkueen nykyisistä ideoista. Hyökkäyspelin organisointiin avuksi vielä Lehkosuo ja jotain "epävirallista" konsultointia Jari Litmaselta, niin ehkä tuosta saataisiin maajoukkueelle sellainen trio, jolla saataisiin kultaisen sukupolvemme tietotaito parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettyä. Ei se tuolla kokoonpanolla ainakaan huonommin voisi mennä, kuin mitä se nykyisellä valmennusjohdolla on mennyt...

Kirjoituksen julkaisun jälkeen YLE jo uutisoikin, että Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja oli ilmoittanut, että karsinnat mennään loppuun asti Paatelaisen johdolla, kuten alunperin oltiin suunniteltu. Jottei menisi liian suru- ja vakavamieliseksi, niin laitan pienen kevennysvideon tähän loppuun:

Barcan voitokas härkäviikko - nyt on pullat hyvin uunissa

Olen tietoisesti vältellyt puhtaasti FC Barcelonaan liittyviä juttuja blogissani, koska ne ja varsinkin niiden käsittelemä joukkue tuntuvat olevan tietylle lukija- ja kommentoijakunnalle kuin punaisia vaatteita, jotka kirvoittavat heidän näppäimistöltään sellaista tekstiä, jota ei ole kovinkaan kehittävää kommentoida. Tästä huolimatta teen nyt näin maajoukkuetauon alettua ja Barcan kannalta erittäin tärkeän viikon päätyttyä pienimuotoisen jutun, jonka aiheena on suosikkijoukkueeni tähän mennessä erittäin suotuisasti kulkenut kevät ja pohdin sitä, mitä se voi lopulta kauden kahden viimeisen kuukauden aikana tarkoittaa.

Barcelonan kausi 2013-14 oli ensimmäinen pokaaliton kausi pitkään aikaan ja sen johdosta joukkueen valmennusjohto uusiutui: Gerardo "Tata" Martinon tilalle tuli joukkueen entinen pelaaja Luis "Lucho" Enrique ja sitä kautta peliin tuli uusia suoraviivaisempia elementtejä. Osansa tässä suoraviivaistumisessa on varmasti myös ollut joukkueen uudella hyökkääjähankinnalla Luis Suarezilla, jonka otteita olemme päässeet vasta ihan viime aikoina todella arvioimaan, koska pelaaja pääsi aloittamaan Barca-uransa vasta kesällä langetetun pelikiellon jälkeen. Toki pelirytmiin pääseminen, uuteen joukkueeseen ja taktiikkaan sopeutuminen ja muut tekijät ovat sellaisia, että vasta aivan viime aikoina olemme päässeet näkemään Suarezia parhaimmillaan. Uruguaylainen onkin tehnyt nyt kevään aikana tukun tärkeitä maaleja: UCL-pudotuspelien ensimmäisessä osaottelussa Manchester Cityä vastaan kaksi tärkeää vierasmaalia ja ratkaisumaalin eilen, kun Barcelona kaatoi kotikentällään Real Madridin ja ampaisi kotoisessa La Ligassa 4 pisteen karkumatkalle.

Uuden valmentajan ideat ja tätä kautta eräänlainen "muutosprosessi" ei juuri koskaan ole helppo juttu ja siksi Barcelonalla olikin syksyllä 2014 jonkinverran sekä pelillisiä, että sisäisiä ongelmia. Toki kausi alkoi kotimaassa ennätyksellisellä nollaputkella, mutta myöhemmässä vaiheessa tuli yllättäviäkin pelillisiä ongelmia ja turhia pistemenetyksiä. Vuoden vaihteen jälkeen uutisoitiin myös, että pukukopissa olisi ollut "riitoja" tai vakavia erimielisyyksiä valmentaja Luis Enriquen ja joukkueen tärkeimpien ja kokeneimpien pelaajien välillä. Etupäässä tässä tarkoitettiin Lionel Messiä. Erinäisistä syistä jotkut pelaajat olivat ilmeisesti tyytymättömiä seuran johtokunnan rakenteeseen ja toimintatapoihin, mutta ne asiat saatiin ainakin loppukauden ajaksi ratkaistua. On myös mahdollista, että media on asioiden ollessa tapetilla hieman suurennellut näitä ongelmia ja riitoja.

Itse seurasin kyseistä episodia huolestuneena, koska yleensä tuollaiset tapaukset heijastuvat väkisinkin kenttätapahtumiin ja sitä kautta joukkueen pistesarakkeeseen. Myös muilla foorumeilla oltiin huolissaan ja alettiin jo hautaamaan toiveita pokaaleista tämän kevään osalta, mutta kuinka ollakkaan jotain joukkueen sisällä tapahtui ja joukkueen peli-ilme on ollut viime kuukaudet aivan eri näköistä. Monen avainpelaajan kasvoilta paistaa ilo ja pelaaminen tuntuu olevan jälleen kivaa. Parhaiten tämän on voinut nähdä Lionel Messin ilmeistä ja varsinkin otteista: sitten vuoden vaihteen nelinkertainen Ballon d'Or-voittaja on takonut tehoja siihen malliin, että karkumatkalla tehojen puolesta ollut Cristiano Ronaldo on jäänyt taakse ja Real Madridin neljän pisteen johto sarjataulukossa on kääntynyt päälaelleen. Muutosta ilmapiirissä ja peliotteissa on ollut todella nautinnollista seurata ja vaikka en missään kohtaa luopunutkaan uskosta, etteikö tämä kausi voisi tuoda seuralle palkintoja kaappiin, niin nyt luotto siihen, että mahdollisuuksia on vaikka useampiinkin palkintoihin vain nousee.

Normaalistihan juuri helmi-maaliskuu on viime vuosina ollut se aika kaudesta, jolloin Barcelonan peli on alkanut avainpelaajien rasituksen myötä hieman yskiä ja pistemenetyksiä ja huonoja otteluita on tullut. Tällä kaudella uuden valmentaja Luis Enriquen johdolla meno on ollut aivan päinvastaista: näinä kuukausina saatiin aikaiseksi kunnon voittoputki ja otettiin edellä mennyttä Real Madridia kiinni ja mentiin ohi. Luis Enrique on pystynyt tai osannut harrastaa paremmin ja tehokkaammin rotaatiota ja saanut avainpelaajansa ymmärtämään, ettei heidän huilauttamisensa silloin tällöin ole mikään epäluottamuslause koko uransa joukkueessa pelanneille pelaajille, vaan päinvastoin heitä säästellään niihin loppukevään ratkaisuotteluihin, joissa lopulta ne pokaalit ratkaistaan. Reilun kahden viimeisen kuukauden aikana Barcelonalla on kuitenkin toivottavasti vielä 16 ottelua pelattavanaan: 10 kierrosta La Ligaa + Espanjan cupin eli Copa Del Reyn finaali Athletic Bilbaota vastaan + mahdollisesti 5 UCL-ottelua, mikäli joukkue selviää finaaliin asti. Tämä tekijä ja viime aikaiset peliotteet ovat olleet itselleni niin rohkaisevia, että aloin jo nyt viime viikon Manchester City ja Real Madrid-voittojen jälkeen hieman uskomaan jopa useampaan pokaaliin. Espanjan cupin joukkue normaalisuorituksella voittaa ja La Ligassa paineet ovat nyt Real Madridilla, joka putosi takamatkalle ennätyspitkän voittoputken jälkeen. UCL on toki täysin eri juttu, ensin on pudotettava PSG, jonka jälkeen välierissä vastus voi olla luokkaa Bayern München/Real Madrid/Atletico Madrid. Mahdollisuudet senkin tittelin voittamiseen toki ovat olemassa.

Viime viikon kaksi voittoa kahdesta huippuottelusta olivat toki itselleni todella mukava piristysruiske. Harvoin sitä muistaa maanantaiaamuna heränneensä suupielet niin ylhäällä kuin tänään. Vilkaisu La Ligan sarjataulukkoon paransi vielä tuota fiilistä entisestään. Muutaman päivän sisään kaksi itseluottamusta nostattavaa voittoa joukkueelta toivottavasti siivittää sen pitkälle kevään aikana. Usko omaan pitkäaikaiseen suosikkiin ei ole missään vaiheessa horjunut, mutta nyt tilanne tosiaan näyttää siltä, että vastaantulevat ihmiset varmaan ihmettelevät minut kohdatessaan, että "mitähän se tuokin noin itsekseen hymyilee". Vaikka Barca ei olekaan vielä voittanut yhtään pokaalia, eikä tässä ole varaa tuudittautua mihinkään hyvään oloon, niin ainakin nyt alkaneen maaottelutauon ajan voin kulkea leveä hymy naamallani ja nauttia nykytilanteesta. Toivottavasti pieni lepo Barcan hyökkäyskolmikko Neymar - Suarez - Messille siivittää heidät vieläkin tehokkaampaan vireeseen maalipaikoissa ja kauden päätteeksi Barcelona nostelee useampaakin voittopokaalia!

Puolivälierät pelataan ilman brittijoukkueita

Takuuvarmoina kevään merkkeinä voidaan pitää jalkapallon eurocupien ratkaisuotteluita, joista ensimmäiset pelattiin jo helmikuussa ja parit saatiin päätökseen menneellä viikolla, kun jo Suomessakin kevätaurinko on päivisin hellinyt pitkän ja pimeän talven jälkeen. Jalkapallon mestareiden liigan, eli tuttavallisemmin UCL:n, ensimmäisellä kierroksella nähtiin muutamia yllätyksiä, kun aina niin kehutut Englannin valioliigan joukkueet Chelsea ja Arsenal putosivat pois kisasta Ranskalaisten Paris Saint-Germainin(PSG) ja AS Monacon kättelyssä. Vastaavasti kaikki kolme alkulohkon selvittänyttä Espanjan la ligan joukkuetta selvittivät tiensä jatkoon, osa helpommin ja osa vaikeammin. Kolmen(3) espanjalaisseuran ja kahden(2) ranskalaisseuran lisäksi kahdeksan joukossa nähdään FC Porto edustamassa Portugalia, Torinossa kotipaikkaansa pitävä Juventus Italian Serie A:n kunniaa puolustamassa ja kahdeksikon täydentää eteläisessä Saksassa kotistadionillaan pelaava Bayern München.

Otsikon pohjalta huomion arvoista on, että myös siinä pienemmässä jalkapallon eurocupissa, eli UEFA Europa Leaguessa(UEL), tai suomennettuna yksinkertaisesta "eurooppaliigassa", ei nähdä kahdeksan parhaan joukossa yhtäkään englantilaisseuraa tai edes brittiseuraa, kun valioliigan Liverpool, Everton ja Tottenham kohtasivat jo alkukierroksilla parempansa. Liverpoolin kohtaloksi koitui turkkilainen Besiktas, jota vastaan jo Arsenal oli syksyn UCL-karsinnassa ainakin tuloksellisesti vaikeuksissa. Ukrainalainen Kiovan Dynamo oli Liverpoolin kaupungin toiselle seuralle, Evertonille, myös pudotuspelivaiheessa ylitsepääsemätön este. Lontoon ylpeyttä kilpailussa puolustanut Spurs taas koki tappion italialaista Firenzessä majaansa pitävää Fiorentinaa vastaan. Media onkin jo uutisoinut, että tämänkeväinen englantilaisjoukkueiden menestys on huonointa 22 vuoteen ja edellisen kerran tällainen tilanne on tullut vastaan kauden 1992-93 aikana. UCL:n puolella tämä toki on muutaman vuoden sisään jo toinen kerta, kun kahdeksan parhaan joukossa ei nähdä englantilaisseuroja.

Kirjoituksen tarkoitus ei toki ole mikään valioliigajoukkueiden mollaaminen, vaan ensimmäiset kappaleet ovat puhtaasti infona ja esittelevät englantilaisittain ikävän historiallisen tilanteen. Kirjoituksen tarkoitus on nimenomaan keskittyä jäljellä oleviin kahdeksaan joukkueeseen ja neljään ottelupariin, jotka arvottiin hetki ennen tämän kirjoituksen julkaisemista. Tehtäköön jo tässä vaiheessa kaikille selväksi, että edellisen kierroksen jälkipuitia, "kiinnostuksen puutteita" tai tuomariratkaisuja ei tulla tämän kirjoituksen kommenttiosioissa käsittelemään, vaan niitä voi jatkaa aikaisemman pudotuspelivaiheen kirjoituksen kommenteissa, joka löytyy kohdasta joukukuu 2014 otsikolla "Joulun merkit". 

Jalkapallofaneille tarjotaan tässä vaiheessa UCL-pelien ulkopuolellakin herkkupaloja, kun yksi jalkapallomaailman suurimmista seurajoukkueotteluista pelataan sunnuntaina, kun Barcelonan Camp Nou-stadionilla kohtaavat FC Barcelona ja Real Madrid. Pian on myös luvassa maaottelutauko, jonka aikana pelataan EM 2016 karsintoja ja kotoinen Suomen maajoukkueemmekin kohtaa vieraissa Pohjois-Irlannin. Omalla kohdalla UCL on toki eri liigojen välisenä kilpailuna se kevään kohokohta ja sen puolesta otetaankin nyt pieni ennakointi tuleviin ottelupareihin.

PSG - FC Barcelona

Syksyllä jo lohkovaiheessa kohdannut kaksikko ottaa uudelleen yhteen ensimmäisessä mahdollisessa pudotuspelissä, kun ensimmäisellä kierroksellahan eivät saman lohkon joukkueet voi kohdata toisiaan uudelleen. Tällainen käytäntö on viime vuosilta Barcelonalle suhteellisen tuttua, kun se varsinkin AC Milanin kohdalla kävi näitä taisteluita. Syksyltä kohtaamiset menivät tasan 1-1, kun molemmat osapuolet voittivat kotiottelunsa, joten sitä taustaa vasten voisi olettaa tulevan tasaisen otteluparin. Toki joidenkin mielestä ainakin ensimmäisessä kohtaamisessa Pariisissa kotijoukkueella saattoi käydä muutamassa maalitilanteessa pienoinen onni, mutta ei siitä sen enempää. Tuosta kohtaamisesta Barcelona on kuitenkin tuntunut menneen joukkueena eteenpäin ja varsinkin hyökkäyksessä on nyt mukana pelikieltonsa kärsinyt Luis Suarez, joka toki oli mukana jo toisessa alkulohkon pelissä, jonka Barcelona voitti. Muutenkin Barcelona tuntuu tällä hetkellä olevan paremmassa vireessä kuin syksyllä, jolloin tosiaan hyökkäyksen kapeus ja uuden valmentajan pelityyli olivat sellaisia, joilla varmasti oli vaikutusta.

Mutta eipä PSG:tä toki sovi aliarvioida, kun ottaa huomioon, kuinka upealla taistelulla se nousi vajaamiehisenä jatkoon Chelseaa vastaan. Toki tuon parin rasitteena on ainakin Zlatan Ibrahimovicin ja syksyn alkulohkopelissäkin maalin tehneen keskikenttämies Marco Verrattin pelikiellot ensimmäisessä osaottelussa. Vastaavasti PSG:n erikoistilannepelaaminen on joukkueen vahvuus, kuten Chelseaakin vastaan nähtiin: Thiago Silva ja David Luiz ovat pääpelitilanteissa vaarallisia. Sinällään PSG:n kohdalla kriittiseksi tekijäksi nousee monen muun Barcelonan vastustajan tapaan pelikuri: kuinka kurinalaisesti joukkue jaksaa puolustaa, kun vastustaja pitää palloa pitkän aikaa? Tähän kun lisätään varsinkin David Luizin kohdalla ne ajoittain tapahtuvat virhearviot ja "hasardit" puolustuspelissä, niin täysi työ PSG:llä on. Niin upea kuin PSG:n nousu Chelseaa vastaan olikin, niin tässä parissa kenttätapahtumat tulevat eroamaan mitä todennäköisimmin tuosta parista aika paljon. Tätä taustaa vasten Barcelona lienee ennakkosuosikki, mutta todennäköisesti mitään isonumeroista voittoa kumpaakaan suuntaan nähdään. Barcelona jatkanee välieriin normaalisuorituksella 1-2 maalin yhteistulosvoitolla.

Atletico Madrid - Real Madrid

Espanjan pääkaupungissa pelataan jälleen kaupungin sisäinen välienselvittely, joita onkin viimeisen reilun vuoden aikana pelattu useammankin kerran. Viime keväänä finaalissa, liigan sisäiset mittelöt ja tällä kaudella myös Espanjan Cupissa, Copa Del Reyssä, jotka ovat tällä kaudella päättyneet Atleticon kannalta suotuisasti. Atletico on ollut melkoinen kanto kaskessa Realille tällä kaudella, mutta kuinka käy nyt, kun paineet ovat kuitenkin kovat myös Atleticolla. Uskoisin, että esim. Copa Del Reyssä Atletico pystyi lähtemään eräällä tavalla vähemmin painein tuohon pariin, kun kyse oli kuitenkin "vain" Espanjan cupista. Nyt on kuitenkin kyseessä se Euroopan suurin kilpailu, joten painetilanne on todennäköisesti erilainen. Tosin on Atleticolla siitäkin kokemusta, kun se onnistui viime keväänä tässä samassa vaiheessa pudottamaan Barcelonan, joten mikään mahdottomuus ei "altavastaaja Atleticon" jatkopaikka olisi.

Samalla tavalla Real Madridille Atletico on viimeisten kohtaamisten puolesta melkoinen peikko. Real saa nyt kentälle loukkaantumisista toipuneita pelaajia, kuten Luka Modricin ja Sergio Ramosin, mutta tällaisessa kuumassa paikallisväännössä se voi ainakin Ramosin kohdalla olla jopa huono juttu. Real todennäköisesti pääsee pitämään enemmän palloa ja vastaavasti Atletico pääsee omimmalle alueelleen pelaamaan fyysisesti, ilkeästi, rikkovasti. Myös ottelujärjestys on tässä parissa mielenkiintoinen: Atletico saa aloittaa kotonaan Stadio Vicente Calderonilla, missä se on tällä kaudella ottanut huomattavasti enemmän pisteitä kuin vieraissa kiitos fanaattisen kotiyleisönsä. Siellä se nousi myös väkisin jatkoon Leverkuseniakin vastaan. Jos Atletico saa kotonaan hyvän höyryn päälle, avausmaalin tehtyä ja psyykattua Realin pelaajilta pelihuumorin pois, voi joukkue "ratkaista" paria jo kotonaan. Toisaalta kauhuskenaario Atleticon kohdalla voi olla se, että Real menee nopeasti maalin tai kahden johtoon, jolloin voidaan nähdä torikokouksia ja rumaakin peliä. Kyseessä on edellisten otteluiden lopputuloksista huolimatta painetilanteen takia täysin ympäripyöreä pari, joka voi päättyä oikeastaan miten vain. Atletico voi voittaa kotiyleisönsä edessä vaikka 4-0, kuten ollaan nähty, tai Real voi viedä vierasvoiton ja ratkaista parin jo ensimmäisessä osassa. Henkilökohtainen toive on toki, että Atletico ammentaa edellisestä 4-0 voitostaan tähän hyvät vibat ja nähdään tasainen ottelupari, jonka Atletico voittaa.

FC Porto - Bayern München

Kaksi hyvin organisoitua joukkuetta kohtaa toisensa, mutta valitettavasti joukkueiden tasoero taitaa olla lopulta liian suuri sille, että kovin tasaista taistelua välieräpaikasta nähtäisiin. Tässä kohtaa olen toki itse mielelläni väärässä. Porto osoitti Baselia vastaan, että sillä on hyvä ja organisoitu pelisysteemi, jossa jokainen tietää roolinsa ja paikkansa: keskuspuolustus on fyysinen ja kamppailuvoimainen, jota ilmentää hollantilainen Bruno Martins-Indi, keskikentällä tasapainottavana ankkurina pelaa Casemiro, jolle on helppoa povata tulevaisuudessa roolia suuremmassakin seurassa. Hyökkäyksessä taas on juonikkuutta Cristian Tellon, Brahimin ja Ricardo Quaresman muodossa. Toki Basel ei välttämättä toimi kovin hyvänä mittarina Bayernia vastaan, koska Porto joutunee tässä parissa aikalailla puolustuskannalle. Basel-pari oli kuitenkin hyvä osoitus siitä, että normaalitilanteessa Portolla on hyvä joukkue, joka on hyvin valmennettu ja roolitettu. Kuinka pitkälle se sitten riittää absoluuttista pallonhallintaa pelaavaa Bayernia vastaan jää nähtäväksi.

Bayernilla oli ensimmäisellä kierroksella kaksijakoiset otteet: vieraissa Shakhtaria vastaan se nyhjäsi 0-0, mutta taiteili kotonaan puhtaat 7-0 lukemat taululle. Joukkue aloittaa jälleen vieraissa, eikä joukkueen valmentajalla Pep Guardiolalla ole päävalmentajahistoriansa ajalta kovinkaan dominoivat vierastilastot eurocupeista. Tätä taustaa vasten voisi ennakoida, ettei ensimmäisestä osasta välttämättä tule helppoa peliä Bayernille. Joukkueella tuskin on pelitapansa ja laajan materiaalinsa kautta suurta hätää otteluparissa, mutta jo Shakhtar-pelin ensimmäinen osa näytti, etteivät ne vieraspelit tällaisellekaan mahtijoukkueelle aina helppoja ole. Toki nyt kun sanon näin, niin Bayern varmaan taiteilee ensimmäisen osan ensimmäisellä jaksolla jo 0-2 taululle ja ratkaisee sillä parin. Lopulta en kuitenkaan usko, että Bayernilta nähtäisiin toista kertaa peräkkäin vieraissa avausottelussa "työtapaturmaa", vaan todennäköisesti se pystyy ainakin yhden maalin tekemään vieraissa. Lähdetäänko toiseen osaan sitten tilanteesta 0-1 vaiko 1-1 lienee sitten melkolailla yhdentekevää, mikäli Bayern pääsee etulyöntiasemassa omalle kotiareenalleen. Todennäköinen skenaario on se, ettei Bayern oikeasti tässä parissa tule vaikeuksissa olemaan, vaan menee lopulta jatkoon melko helposti. Onko lopputulos sitten 3 yhteismaalin voitto, vaiko 5 maalin, se lienee sivuseikka.

Juventus - AS Monaco

Lyhyehköt vierasmatkat lienevät tämän parin sana, kun Välimeren rannan Monaco matkustaa pohjois-Italiaan Torinoon. Juventus sai arvonnan alla huonoja loukkaantumisuutisia, kun sen keskikentän avainpelaaja Paul Pogba joutuu olemaan toista kuukautta sivussa. Tämä toki heikentää Juventuksen keskikenttää, mutta tässä parissa Pogban puuttuminen ei ehkä ole niin kriittinen asia kuin jossain sellaisessa, missä italialaisjoukkue joutuisi ennakolta puolustamaan enemmän. Keskikentällä on kuitenkin edelleen kolmikko Pirlo - Marchisio - Vidal, joka takaa laadun ja kyvyn pitää palloa ja tehdä peliä. Tähän kun lisätään vielä nopea ja taitava kärkipelaaja Carlos Tevez, niin lopulta se Pogban puuttuminen ei ehkä niin kovasti tässä kohtaa kirpaisekaan. Juventuksen puolustus ja maalivahtipeli on toki itsestään selvästi maailmanluokkaa ja tuskin muodostuu akilleen kantapääksi tässä kohtaa, kun joukkue todennäköisesti pääsee hallitsemaan enemmän palloa.

Sitten se Monaco...Monacon "piti" olla se onnekas arpa Arsenalille ensimmäisellä kierroksella, mutta niin se vain tuli ja takoi palloa hallinnutta Arsenalia vastaan kolme maalia vieraissa ja meni jatkoon. Olettaa sopii, että Juventus on tästä viisastunut, mutta estääkö se lopulta Monacoa? Joukkueelle tehtiin seitsemässä ensimmäisessä UCL-ottelussa vain kaksi maalia, mikä kertoo kyllä jotain. Avainkysymys tulee olemaan, onko Juventuksen hyökkäys tarpeeksi hyvä ja luova avaamaan tuota puolustusta. Juventus pystyy ja saa kyllä pitää palloa, mutta konkretisoituuko se maaleina, vai iskeekö Monaco jälleen vieraissa aloittavana vastahyökkäyksistä tai erikoistilanteista vierasmaalin tai useampia ja keikauttaa parin ennakkoasetelmat ympäri? Olisiko se lopulta edes niin yllättävää, jos Monaco tässäkin parissa olisi se äärettömän ärsyttävä ja vaikea vastustaja ja menisi jopa vaikka jatkoon? Toki ennakkoon pitää luottaa siihen, että Juventuksen ainakin paperilla nimekkäämpi ja "laadukkaampi" materiaali pystyisi tuomaan jatkopaikan, mutta niinhän sen piti Arsenalin kohdallakin mennä...Mielenkiintoista nähdä kuinka käy, mutta kyllä silti ennakoisin Juventuksen vääntävän väkisin sen jatkopaikan 1-2 yhteismaalin voitolla.