Eurooppalaisen jalkapallon siirtoikkuna on tammikuiseen tapaan jälleen auki ja olemmekin jo saaneet lukea muutamasta siirrosta alkukuukauden aikana, kun mm. Demba Ba päätti lähteä Newcastlesta Chelseaan ja Newcastleen liittyi vastaavasti Mathieu Debuchy Ranskan Lillestä. Lisäksi Daniel Sturridgen siirto Liverpooliin, Alexandre Paton paluu kotikonnuilleen Corinthiansiin ja Giuseppe Rossin siirto Firenzeen Fiorentinaan(kiitokset "qwertylle" muistuttamisesta!) ja niin edelleen. Muitakin pienempiä siirtouutisia on ollut, mutta vasta tänään 21. tammikuuta tuli ensimmäinen suuremman luokan siirtoilmoitus, kun Hollannin tähtipelaaja, UCL-voittaja, MM-hopeamitalisti Wesley Sneijder jättää Milanon Internazionalen taakseen ja suuntaa Turkin Istanbuliin Galatasarayn riveihin vuoteen 2016 ulottuvalla sopimuksella. Siirtosummaksi on ilmoitettu 7,5 miljoonaa euroa, joten Galatasaray sai miehen suhteellisen halvalla. Sneijder on ollut toki pelaamatta alkusyksystä asti, kun ei suostunut Internazionalen kanssa jatkosopimukseen ja sitä kautta palkan alennukseen. Tämä varmasti osaltaan vaikutti kauppasummaan.
Sneijderilla on ehdottomasti potentiaalia tallella ja tulee vahvistamaan Galatasarayn keskikenttää ja hyökkäystä, kunhan pääsee taas pelirytmiin. Siirto tapahtuikin otolliseen aikaan, koska turkkilaiset kohtaavat helmikuussa Schalken Champions Leaguen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, joten Sneijderilla on vielä hyvin aikaa päästä sisään joukkueeseen ja saada pelikunto kohdilleen. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen siirto ottaen huomioon, että Turkin liiga ei ehkä ole se kovatasoisin, vaikka toki kärkipäässä tiukkoja pelejä pelataankin juuri Galatasarayn, Besiktasin, Trabzonsporin, Fenerbachen ja mm. Bursasporin kesken. Siirtoon vaikutti varmaan myös Sneijderin saama palkka. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka dominoivan roolin Sneijder tulee kentällä ottamaan, koska lähimenneisyys kyllä osoittaa sen, että rahkeita siihen on.
Valmentajamarkkinoilla saatiin myös vastaus pitkään monia mietityttäneeseen kysymykseen, kun Barcelonan viime vuosien menestysvalmentaja Josep "Pep" Guardiola ilmoitti sopimuksestaan Bayern Münchenin kanssa, joka tällä haavaa ulottuisi myös vuoteen 2016 saakka. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka Pep saksanmaalla onnistuu. Puitteet ovat ainakin kunnossa, koska joukkueesta löytyy jo valmiiksi osaavia pelaajia, joilla riittävät rahkeet toteuttaa Guardiolan ihannoimaa pallonhallintapelityyliä. Tulee myös olemaan mielenkiintoista nähdä, tuoko Pep mukanaan joukkueeseen uusia pelaajia Espanjasta. Jotain hankintoja tulemme varmasti kesän aikana näkemään ja tulee olemaan mielenkiintoista, kun pääsemme vertailemaan tulevan Bayernin peliä jo nähtyyn Barcelonan peliin.
Siirtoikkuna on edelleen auki ja tulemme varmasti näkemään vielä lisääkin pelaajakauppoja. Pidetään siis silmät ja korvat avoinna ja katsotaan, kuka hankkii ja kenet sekä mihin hintaan.
Päivitys 24.1.: Athletic Club Bilbaon tähtihyökkääjä ja Espanjan maajoukkueessakin esiintynyt Fernando Llorente siirtyy Torinon Juventukseen kesällä 2013 kesään 2017 ulottuvalla sopimuksella. Llorente on ollut lähes koko syksyn enimmäkseen pelaamatta sopimusriitojensa takia, mutta koska siirto tapahtuu vasta kesällä ehtii hän varmasti päästä parhaaseen kuntoonsa auttaakseen Juventuksen hyökkäystä, joka onkin jo huutanut kliinistä viimeistelijää. Ensi syksynä nähdään, kuinka Llorente sopeutuu Antonio Conten luotsaamaan nippuun.
Päivitys 2.2.2013.: Jalkapallon lähettiläänä USAssakin toiminut David Beckham tekee paluun Eurooppaan pelaamalla kevään ajan Paris Saint-Germainin(PSG) riveissä. Suhteellisen mielenkiintoinen siirto, Becks tuo varmasti syvyyttä ja erikoistilanneosaamista ranskalaisten miehistöön. 37 ikävuotta tulevat varmasti näkymään Becksin liikkumisessa, mutta pelisilmä lienee tallella. Toinen isompi siirtouutinen on jalkapallokenttien kauhukakara Mario Balotellin paluu Milanoon, mutta tällä kertaa AC Milanin riveihin. Siirtosummaksi ilmoitettiin noin 20 miljoonaa euroa ja City varmasti kiittää päästessään eroon hyvällä rahalla tällä kaudella heikosti maaleja tehneestä pelaajasta. Milanossa alkaa taasen jälleen tapahtumaan, niin kentällä kuin myös sen ulkopuolella. Maaleista ei niin tietoa, mutta kaikenlaisista muista episodeista saamme varmasti tasaisin väliajoin lukea.
maanantai 21. tammikuuta 2013
perjantai 11. tammikuuta 2013
Janne Ahonen, yksi kaikkien aikojen mäkihyppääjistä, tekemässä paluuta kilpailuihin
Janne Ahonen on MTV3n ja YLEn mukaan tekemässä paluuta mäkihyppysirkukseen tavoitteenaan se ainoa, joka hänen uraltaan puuttuu, henkilökohtainen olympiamitali. 35 vuotias Ahonen on aikaisemmin lopettanut uransa jo kaksi kertaa, mutta nyt puheidensa mukaan haluaa vielä kerran yrittää. Ahosen mäkihyppyuralta löytyy suuri määrä menestystä, ennätykselliset 5 keskieuroopan mäkiviikon kokonaisvoittoa, 2 MM-kultaa, 2 maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa ja lukuisia muita himmeämpiä mitaleita ja joukkuemenestystä. Mäkihypyn ulkopuolelta saatamme muistaa Ahosen mm. kiihdytysautokilpailuista.
Itseltäni leuka loksahti, kun kuulin tästä toisesta comebackista, en uskonut Ahosen enää olevan tulossa takaisin, vaikka ikänsä puolesta muutaman vuoden voisi varmasti vielä huipputasolla hypätäkin. Toisaalta ei hänen paluunsa ainakaan tule laskemaan kiinnostusta ja Suomen mäkimaajoukkueen menestystä, joka on tällä kaudella ollut aivan mielettömän surkeaa. Ehkäpä Ahosen paluu saa sponsoreihin vähän liikettä ja saadaan mäkimaajoukkueen resursseja edes vähän paremmiksi. Hienoahan se tulee olemaan seurata, mihin kuningaskotkaksikin tituleerattu Ahonen vielä hypyillään yltää! Ehkei nyt sentään ihan sinne samoille kärkisijoituksille kuin ennen ja ehkä se olympiamitali saattaa olla hieman liian kova tavoite, mutta onhan hänellä tässä melkein vuosi aikaa harjoitella ennen ensi kautta. Kyllä Ahonen varmasti tulee jatkuvasti toisella kierroksella hyppäämään ja yksittäisiä väläytyksiä tekemään, ei hän muuten varmaan tosissaan olisi takaisin tulossa. Toivotetaan Ahoselle tsemppiä ja motivaatiota harjoitteluun ja jäädään katsomaan, millaisia leiskautuksia hän meille ensi kaudella tarjoaa, sikälimikäli paluu todella tapahtuu.
Itseltäni leuka loksahti, kun kuulin tästä toisesta comebackista, en uskonut Ahosen enää olevan tulossa takaisin, vaikka ikänsä puolesta muutaman vuoden voisi varmasti vielä huipputasolla hypätäkin. Toisaalta ei hänen paluunsa ainakaan tule laskemaan kiinnostusta ja Suomen mäkimaajoukkueen menestystä, joka on tällä kaudella ollut aivan mielettömän surkeaa. Ehkäpä Ahosen paluu saa sponsoreihin vähän liikettä ja saadaan mäkimaajoukkueen resursseja edes vähän paremmiksi. Hienoahan se tulee olemaan seurata, mihin kuningaskotkaksikin tituleerattu Ahonen vielä hypyillään yltää! Ehkei nyt sentään ihan sinne samoille kärkisijoituksille kuin ennen ja ehkä se olympiamitali saattaa olla hieman liian kova tavoite, mutta onhan hänellä tässä melkein vuosi aikaa harjoitella ennen ensi kautta. Kyllä Ahonen varmasti tulee jatkuvasti toisella kierroksella hyppäämään ja yksittäisiä väläytyksiä tekemään, ei hän muuten varmaan tosissaan olisi takaisin tulossa. Toivotetaan Ahoselle tsemppiä ja motivaatiota harjoitteluun ja jäädään katsomaan, millaisia leiskautuksia hän meille ensi kaudella tarjoaa, sikälimikäli paluu todella tapahtuu.
maanantai 7. tammikuuta 2013
Messi jatkaa ennätystehtailuaan - neljäs peräkkäinen kultainen pallo!
FC Barcelonan ja Argentiinan jalkapallotaituri Lionel Messi on juuri hetki sitten valittu Sveitsin Zürichissä neljännen kerran peräkkäin jalkapallon maailman parhaaksi pelaajaksi ja palkittu kultaisella pallolla eli Ballon d'Or-pokaalilla. Kukaan ei aikaisemmin ole voittanut kyseistä pokaalia neljää kertaa peräkkäin. 25-vuotias Messi rikkoi aikaisemmin vuoden 2012 aikana 40 vuotta vanhan Gerd Müllerin ennätyksen virallisten otteluiden maalimäärässä yhden kalenterivuoden aikana ja ennätys on nyt hurjat 91 maalia. Palkinnon loppuäänestyksessä olivat mukana myös Barcelonan toinen pallotaituri, jo viime kesän EM-kisojen parhaan pelaajan palkinnon saanut, Andrés Iniesta sekä Portugalin ja Real Madridin tähtipelaaja, sekä teinityttöjen fanituksen kohde, Cristiano Ronaldo. Palkinnon äänestyksen suorittivat arvovaltaiset jalkapallotoimittajat, valmentajat sekä maajoukkueiden kapteenit.
Samassa palkintogaalassa palkittiin myös viimeisen kalenterivuoden paras valmentaja ja nimettiin vuoden 2012 All Stars-tähtijoukkue. Parhaaksi valmentajaksi äänestettiin Espanjan miesten maajoukkueen kolmanteen peräkkäiseen arvoturnausvoittoon valmentanut Vicente Del Bosque. All Stars-joukkue oli myös hyvin La Liga painotteinen, kaikki joukkueeseen valitut pelaajat tulivat La Ligan tämän hetken kärkikolmikosta ja ainoa Barcelonan ja Real Madridin ulkopuolelta joukkueeseen valittu pelaaja oli Kolumbian ja Atletico Madridin maalitykki Radamel Falcao. Valitettavasti Englannin Valioliigasta ei tällä(kään) kertaa valittu ketään. Onnittelut kaikille voittajille ja hattu kouraan jälleen yhden Messin tekemän ennätyksen johdosta.
Samassa palkintogaalassa palkittiin myös viimeisen kalenterivuoden paras valmentaja ja nimettiin vuoden 2012 All Stars-tähtijoukkue. Parhaaksi valmentajaksi äänestettiin Espanjan miesten maajoukkueen kolmanteen peräkkäiseen arvoturnausvoittoon valmentanut Vicente Del Bosque. All Stars-joukkue oli myös hyvin La Liga painotteinen, kaikki joukkueeseen valitut pelaajat tulivat La Ligan tämän hetken kärkikolmikosta ja ainoa Barcelonan ja Real Madridin ulkopuolelta joukkueeseen valittu pelaaja oli Kolumbian ja Atletico Madridin maalitykki Radamel Falcao. Valitettavasti Englannin Valioliigasta ei tällä(kään) kertaa valittu ketään. Onnittelut kaikille voittajille ja hattu kouraan jälleen yhden Messin tekemän ennätyksen johdosta.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Jääkiekon U20 MM-kilpailut ohitse, mitä jäi käteen?
Suomi on jääkiekkohullu maa, kiitos Kalervo Kummolan ja hänen saunaporukkansa tekemän työn. Tietenkin myös lähes jatkuva menestys miesten puolella on saanut tämän menestyhullun kansan seuraamaan ja hengittämään jääkiekkoa. Älkää ymmärtäkö väärin, laji on hieno, se on harrastuksena hyvä ja monipuolinen ja pitää monet nuoret poissa kaupungeilta potkimasta tölkkejä ja polttamasta tupakkaa. Siitä huolimatta se on marginaalilaji jalkapalloon, tuohon urheilun kuningaslajiin, verrattuna. Venäjän Ufassa pelattiin vuotuiseen tapaan nuorten MM-kilpailut, kultaa otti USA, hopeaa Ruotsi ja pronssia Venäjä Kanadan jäädessä neljänneksi.
Suomen kisat päättyivät 7. sijaan ja olivat äärimmäisen kaksijakoiset. Suomen kisoja ennen pelatut valmistavat harjoitusottelut näyttivät hyvältä, joukkue voitti sekä USAn että Kanadan. Tämä lisäsi odotuksia varmasti niin pelaajien keskuudessa kuin myös kotikatsomoissa. Tämän lisäksi monessa mediassa oli esillä, että Suomella oli nyt käsissään yksi parhaimmista joukkueista pitkään aikaan ja todellinen mahdollisuus uusia vuoden 1998 MM-kulta. Sitä lähdettiin myös tosissaan hakemaan, kuten joukkueen ratkaisukaartiin kuuluneet Joel Armia ja Aleksander Barkov jr asian tomerasti ilmaisivat. Valitettavasti itse kisat eivät sujuneet aivan niin hyvin kuin harjoitusottelut, kohtalona oli päätyä karsintasarjaan mitalipelien sijaan. Suomen peli oli hyvin rikkonaista ja sekavaa alkulohkossa, osin jopa pelokkaan oloista, kun vastaan tuli fyysisiä vastustajia. Myös ennakkoon hypetetyt Armia ja Barkov eivät saaneet parastaan irti. Ensimmäisessä ottelussa hyvin onnistunut ja tehokas Miro Aaltonenkin joutui jättämään kisat kesken loukkaantumisen takia. Kaikenkaikkiaan kisat olivat suomalaisittain melkoinen pannukakku ja mahalasku siihen nähden, mitä ennen kisoja pelatut harjoitusottelut antoivat odottaa. Itse en toki näihin kultapuheisiin uskonut, mutta pidin kuitenkin välieräpaikkaa sellaisena realistisena tavoitteena, jos jokainen pelaaja olisi pelannut tasonsa mukaisesti.
Joukkueen johtotähdet Armia, Barkov ja Teuvo Teräväinen eivät esittäneet parastaan, vaikka lopullinen pistepörssi muuta väittääkin. Karsintasarjassa nakutellut pisteet ovat ihan eri kaartia kuin muiden kärkinimien mitalipeleissä tehdyt pisteet. Armiaa ei toki yrityksen puutteesta voi syyttää, mutta itsekkyys hyökkäyspäässä kostautui lopulta joukkueelle, hän oli myös puolustuksessa suurissa vaikeuksissa. Toisaalta eihän Armia SM-liigassakaan ole mitään ihmeitä esittänyt. Barkovilta odotettiin myös paljon, pelasihan hän syksyn SM-liigassa liki piste per peli tahtia, mutta ihan sitä samaa ei nähty. Samat sanat pätevät kyllä Teräväiseenkin.
Lopulta kisat voi Suomen osalta tiivistää lauseeseen "paljon melua, vähän tekoja". Kisat näyttivät karulla tavalla, millä tasolla Suomen nuoret menevät verrattuna ruotsalaisiin, tsekkeihin ja jopa sveitsiläisiin. Sveitsin puolustukseksi on toki sanottava, että heillä on menossa tasainen nousukausi ja miehissäkin otteet ovat olleet hyviä. Karua kertomaa tämä on myös osittain SM-liigan tasosta, 17 vuotias Barkov nakuttelee piste per peli kotoisessa liigassa, mutta parhaimpien alle 20v nuorten kanssa pelatessaan tulos jäi melkoisen heikoksi.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta Suomen peli parantuisi? Yhtä poppaskonstia tähän ei varmasti ole olemassa, mutta kannattaisi ehkä katsoa, kuinka nuoria valmennetaan naapurimaissamme Ruotisissa ja Venäjällä, jotka molemmat ottivat nytkin mitalin. Unohdetaan ne hienot termit "meidän pelistä", "viivelähdöistä", "nopeista ja puolinopeista" ynnä muusta ja käännetään katseet siihen, kuinka naapurimaamme saavat kehitettyä pelaajistaan noin taitavia ja valmiita pelaajia jo tuossa iässä. Meillä olisi paljon opittavaa mm. maailman tämän hetken parhaalta puolustajalta, Erik Karlssonilta, joka kuuri viihdytti meitä koko syksyn kotoisessa SM-liigassa.
Suomen kisat päättyivät 7. sijaan ja olivat äärimmäisen kaksijakoiset. Suomen kisoja ennen pelatut valmistavat harjoitusottelut näyttivät hyvältä, joukkue voitti sekä USAn että Kanadan. Tämä lisäsi odotuksia varmasti niin pelaajien keskuudessa kuin myös kotikatsomoissa. Tämän lisäksi monessa mediassa oli esillä, että Suomella oli nyt käsissään yksi parhaimmista joukkueista pitkään aikaan ja todellinen mahdollisuus uusia vuoden 1998 MM-kulta. Sitä lähdettiin myös tosissaan hakemaan, kuten joukkueen ratkaisukaartiin kuuluneet Joel Armia ja Aleksander Barkov jr asian tomerasti ilmaisivat. Valitettavasti itse kisat eivät sujuneet aivan niin hyvin kuin harjoitusottelut, kohtalona oli päätyä karsintasarjaan mitalipelien sijaan. Suomen peli oli hyvin rikkonaista ja sekavaa alkulohkossa, osin jopa pelokkaan oloista, kun vastaan tuli fyysisiä vastustajia. Myös ennakkoon hypetetyt Armia ja Barkov eivät saaneet parastaan irti. Ensimmäisessä ottelussa hyvin onnistunut ja tehokas Miro Aaltonenkin joutui jättämään kisat kesken loukkaantumisen takia. Kaikenkaikkiaan kisat olivat suomalaisittain melkoinen pannukakku ja mahalasku siihen nähden, mitä ennen kisoja pelatut harjoitusottelut antoivat odottaa. Itse en toki näihin kultapuheisiin uskonut, mutta pidin kuitenkin välieräpaikkaa sellaisena realistisena tavoitteena, jos jokainen pelaaja olisi pelannut tasonsa mukaisesti.
Joukkueen johtotähdet Armia, Barkov ja Teuvo Teräväinen eivät esittäneet parastaan, vaikka lopullinen pistepörssi muuta väittääkin. Karsintasarjassa nakutellut pisteet ovat ihan eri kaartia kuin muiden kärkinimien mitalipeleissä tehdyt pisteet. Armiaa ei toki yrityksen puutteesta voi syyttää, mutta itsekkyys hyökkäyspäässä kostautui lopulta joukkueelle, hän oli myös puolustuksessa suurissa vaikeuksissa. Toisaalta eihän Armia SM-liigassakaan ole mitään ihmeitä esittänyt. Barkovilta odotettiin myös paljon, pelasihan hän syksyn SM-liigassa liki piste per peli tahtia, mutta ihan sitä samaa ei nähty. Samat sanat pätevät kyllä Teräväiseenkin.
Lopulta kisat voi Suomen osalta tiivistää lauseeseen "paljon melua, vähän tekoja". Kisat näyttivät karulla tavalla, millä tasolla Suomen nuoret menevät verrattuna ruotsalaisiin, tsekkeihin ja jopa sveitsiläisiin. Sveitsin puolustukseksi on toki sanottava, että heillä on menossa tasainen nousukausi ja miehissäkin otteet ovat olleet hyviä. Karua kertomaa tämä on myös osittain SM-liigan tasosta, 17 vuotias Barkov nakuttelee piste per peli kotoisessa liigassa, mutta parhaimpien alle 20v nuorten kanssa pelatessaan tulos jäi melkoisen heikoksi.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta Suomen peli parantuisi? Yhtä poppaskonstia tähän ei varmasti ole olemassa, mutta kannattaisi ehkä katsoa, kuinka nuoria valmennetaan naapurimaissamme Ruotisissa ja Venäjällä, jotka molemmat ottivat nytkin mitalin. Unohdetaan ne hienot termit "meidän pelistä", "viivelähdöistä", "nopeista ja puolinopeista" ynnä muusta ja käännetään katseet siihen, kuinka naapurimaamme saavat kehitettyä pelaajistaan noin taitavia ja valmiita pelaajia jo tuossa iässä. Meillä olisi paljon opittavaa mm. maailman tämän hetken parhaalta puolustajalta, Erik Karlssonilta, joka kuuri viihdytti meitä koko syksyn kotoisessa SM-liigassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)