Tänään olemme saaneet nauttia kahdestakin Real Madridia koskevasta uutisesta, kun media on uutisoinut, että seuran tähtipelaaja Cristiano Ronaldo selviää viikonlopun sikailuistaan ja hölmöilyistään vain kahden(2) ottelun rangaistuksella ja lisäksi seuran perinteikkään Santiago Bernabeu-stadionin nimeksi ollaan muuttamassa "tyylikäs" Abu Dhabi Bernabeu.
Viime viikonlopun Cordoba-ottelun tapahtumat ovat olleet tapetilla koko viikon ja halukkaat ovat varmasti vaikka youtuben kautta pystyneet katsomaan ottelun maalit ja jälkipuintiin johtaneet tapahtumat. Cristano Ronaldo turhautui 80 minuutin peliajan jälkeen omiin otteisiinsa ja maalittomuuteensa ja vetäisi vastustajapelaajaa tyylipuhtaasti turpaan ja potki vielä lisäksi päälle. Tuomari palkitsi tämän käytöksen aivan oikein punaisella kortilla ja ulosajolla, johon Ronaldo reagoi silittäen ja puhdistaen pelipaitansa logoa, joka symboloi joukkueen joulukuussa voittamaa FIFAn seurajoukkueiden maailmanmestaruutta. Kyseinen käytös on tulkittavissa lajia ja vastustajaa halventavaksi. Todellista "esimerkillistä" käyttäytymistä siis "maailman parhaalta ja tunnetuimmalta jalkapalloilijalta", joka on varmasti monen juniorifutaajan idoli ja roolimalli.
Syy sille, miksi nostan asian tapetille näin erityisen kirjoituksen pohjalta on se, kuinka ottelun tuomari raportissaan ja Espanjan jalkapalloliitto RFEF silottelevat tapahtunutta. Liiton sääntöjen mukaan tuollaisesta "väkivaltaisesta ja agressiivisesta käytöksestä" tulee langettaa minimissään 3 ottelun pelikielto ja lisäksi tuollainen yleisöä, lajia ja vastustajaa halventava käytös, jota Ronaldo esitti kentältä poistuessaan on myös sellaista, josta sääntöjen mukaan tulee langettaa sanktiota. Nyt Ronaldo selvisi vain kahdella ottelulla, koska ottelun tuomari "unohti" raportissaan mainita kaikki Ronaldon suorittamat väkivaltaiset käytökset ja tuon halventavan elehdinnän hänen poistuessaan kentältä. Toki nuo kaikki temput ovat kaikkien nähtävillä, joten rangaistuksen langettanut liitto RFEF olisi halutessaan voinut langettaa pidemmänkin sanktion. Tosin se olisi tarkoittanut sitä, että Ronaldo olisi joutunut olemaan sivussa myös noita kahta ottelua seuraavasta Atletico Madrid-paikallispelistä, jolla on varmasti mestaruustaistelun kannalta paljon merkitystä, varsinkin kun Atletico on ollut viimeisimmissä Madridilaisten keskinäisissä peleissä niskan päällä.
Tuomarin raportin ja RFEF-liiton toiminnan kautta ei lienekään enää niin yllättävää, että Real Madridille on vuosien saatossa annettu pilkalliset liikanimet "Franco Madrid" ja "RFEF Madrid", joista ensimmäinen juontaa juurensa siihen, millainen valtakoneiston propagandaosasto Real oli diktaattori Francon aikana. Jälkimmäinen pilkkanimi juontaa taas juurensa väitteisiin, että Espanjan jalkapalloliitto RFEF suosisi päätöksissään Realia, jonka nimestä olisi tuon takia tehty tietyissä piireissä tuollainen pilkallinen nimiväännös. Rehellisesti sanottuna, kun tätä Ronaldon episodia nyt katsoo, ei tuo jälkimmäinen pilkkanimi edes ole kovin kaukaa haettu. Täytyy myös väkisin ihmetellä sitä, kuinka esim. Luis Suarez sai kesän törttöilystään neljän(4) kuukauden ehdottoman pelikiellon, alunperin häntä jopa kiellettiin harjoittelemasta virallisissa harjoituskeskuksissa ja käymästä katsomassa virallisia otteluita, kun taas median lempilapsi Cristiano Ronaldo saa vaivaiset kaksi(2) ottelua pelikieltoa tuollaisesta käytöksestä! Kyseessä kun ei ollut Ronaldonkaan kohdalla ensimmäisestä kerrasta, kun hänellä ei kasetti kestä ja ylilyöntejä sattuu. Karua sanoa, mutta jos nuo temput olisi tehnyt joku tuntemattomampi Jesus Hernandez tai vastaanvan niminen esimerkkipeluri, olisi rangaistus ollut varmasti vähintään tuplasti pidempi! Ilkeimmät ihmiset ovat jo hiiskuneet ruskeista kirjekuorista rangaistuksesta päättäneiden suuntaan...
Toinen Real Madridia koskeva tämänpäiväinen uutinen koskee tosiaan mahdollista Santiago Bernabeun uudelleen nimeämistä. Asian nosti esille espanjalaislehti Marca. Mediassa on ollut huhuja siitä, että stadion vaatisi jopa noin 500 miljoonan arvosta remonttia, jota aiottaisiin nyt rahoittaa itämaisella rahalla tätä kautta myymällä "mainostilaa" stadionin nimessä. Nykyinen nimi Santiago Bernabeu on ollut käytössä vuodesta 1955 asti ja se on annettu seuran pitkäaikaisimman puheenjohtajan mukaan, joten melkoista temppua on joukkue tekemässä, jos tuollainen uudelleen nimeäminen tosissaan tapahtuu. Melkein voisi sanoa, että melkoinen pyllistys joukkueen historialle, mutta toki sieltä historiasta löytyy jo valmiiksi sellaisia asioita, joita ei haluta muistella. Real Madridin kokoinen joukkue ja instituutio pystyisi kuitenkin tuollaisen stadionprojektin toteuttamaan suhteellisen helpostikin, sen pystyi tekemään Arsenalin kokoinenkin organisaatio ihan muutama vuosi takaperin, mutta se tosiaan vaatisi vähän rauhallisempaa käyttäytymistä siirtomarkkinoilla jokusen vuoden ajan. Tällöin joukkueen nykyinen puheenjohtaja Florentino Perez ei voisi pönkittää omaa asemaansa jopa sadan miljoonan pelaajaostoilla joka kesä ja joukkue joutuisi mahdollisesti riskeeraamaan menestystään käyttämällä rotaatiossaan oman akatemiansa kasvatteja. Rahat voi toki hankkia monella eri keinolla, joista osa on seuran perinteitä kunnioittavampia ja osa sitten seuran historialle ja sen merkkihenkilöille pyllistävämpiä.
Mitä muut ovat mieltä Ronaldon saamasta verrattaen pienestä rangaistuksesta? Entä tuollainen mahdollinen stadionin uudelleen nimeäminen, joka poistaisi vähintään puolet merkkihenkilön nimestä, onko se perinteille ja historialle pyllistävää halpaa rahan hankkimista? Itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta Santiago Bernabeuun, mutta en esim. osaisi kuvitella Milanossa sijaitsevaa AC Milanin ja Internazionalen stadionia minkään muun nimiseksi kuin San Siroksi tai Giuseppe Meazzaksi, jotka ovat sen nykyiset nimet, riippuen kotijoukkueesta.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Gurun Football Ultimate Team(FUT)
Urheilun seuraamisen ja harrastamisen lisäksi tulee harrastettua myös konsolipelaamista jonkun verran. Oikeastaan sen verran, että vuosittain tulee noin kymmenkunta peliostosta tehtyä. Konsolimerkki on ollut ihan alusta asti Sony, joten Playstationilla mennään, tällä hetkellä neljännellä inkarnaatiolla, eli siis lyhyesti PS4:llä. Jalkapallointoilija ostaa toki vuosittain jomman kumman suurista jalkapallosarjoista, eli siis FIFAn tai Pro Evolution Soccerin eli tuttavallisemmin PESsin. Tänä vuonna itselle tarttui aikaisemman julkaisupäivän vaikutuksesta mukaan jo syyskuussa FIFA ja ennakkovarauksen ansiosta sain myös kymmenen kappaletta FUT-korttipakkoja. Kun itse pelin pelaaminenkin on tuntunut viime vuoden versiota mielekkäämmältä, tuli ensimmäistä kertaa kunnolla aloitettua FUT-pelimuoto.
Nyt FUTia on takana noin 100 ottelua muun pelin pelaamisen ohessa ja kiitos Ballon d'Or- ja Vuoden Joukkue-äänestysten, ovat pelin sisäisessä huutokauppamarketissa myynnissä olleiden pelaajakorttien hinnat halventuneet ainakin hetkellisesti sen verran, että minäkin olen saanut jonkin verran nimekkäämpiä pelaajia osteltua pikkuhiljaa. Alusta asti toki joukkuetta olen pikkurahalla parannellut pelaaja kerrallaan pelaajilla, jotka ehkä ovat olleet suurelle maailmalle tuntemattomampia, tai eivät ainakaan ihan niin tunnettuja ja sen takia halvempia ostettavia. Viimeisen reilun kuukauden aikana on tullut sen verran enemmän pelattua FUTia, että otteluista saatavia rahoja on kertynyt sen verran, että olen päässyt ostelemaan hieman kalliimpiakin pelaajia miehistöön. Toki esim. Neymar on edelleen vain kaukainen unelma, mutta ihan kivat kaksi kentällistä olen saanut rakenneltua ja pelejäkin näillä uusilla on jo takana ihan kivasti. Laitan seuraavaksi näkösälle tämänhetkiset miehistöt.
Ykköskokoonpano(ihanneavauskokoonpano) näyttää nyt tältä:
-------------------------------Marc-Andre Ter Stegen(BAR)--------------------------------------
-Dani Carvajal(RMA)--Diego Godin(ATL)--Javier Mascherano(BAR)--Jordi Alba(BAR)-
--------------Toni Kroos(RMA)------------------------Andres Iniesta(BAR)--------------------
-------------------------------------James Rodriguez(RMA)---------------------------------------
-----------Antonio Candreva(LAZ)-----------------------------David Silva(MAC)------------
------------------------------------Carlos Tevez(JUV)--------------------------------------------
Kakkosmiehitys(vaihtomiehet) taas tältä:
---------------------------------------Claudio Bravo(BAR)----------------------------------------
-Martin Montoya(BAR)--Aymeric Laporte(BIL)-Jeremy Mathieu(BAR)--Fabio Coentrao(RMA)-
------------------Ivan Rakitic(BAR)------------------------Sergio Busquets(BAR)-------------
--------------------------------------------Isco(RMA)-----------------------------------------------
------Pedro Rodriguez(BAR)-----------------------------------Antoine Griezmann(ATL)----
-------------------------Mario Mandzukic(ATL)/Edinson Cavani(PSG)----------------------
Kuten ehkä arvata saattoi ja tuosta näkee, painottuu miehitys suuresti Espanjan La Ligaan ja sitä on höystetty muutamalla muun liigan pelaajalla, jotka sopivat pelin sisäisenkin kemiamittarin hyvin mukaan La Ligan miehitykseen. Asteikolla 0-100 on molempien ryhmitysten kemiataso siellä noin 90 kohdilla, tosin ykkösmiehityksessä täytyy pelata samaan aikaan Cesc ja Silva, koska heidän keskinäinen kemiansa nostaa koko miehistön kemiaa.
Miehistö on rakennettu siis 4-3-3-miehityksen ympärille ajatuksena, että joukkue pystyy pelaamaan muuntautumiskykyisesti joko pallon hallinnan tai nopean vastahyökkäämisen/pelin kääntämisen kautta. Puolustuslinjan ja maalivahtien kohdalla painotus on ollut ennen kaikkea luonnollisesti siinä, että oma pää pysyy puhtoisena, mutta varsinkin ykkösvaihtoehtojen kohdalla fyysisyyden lisäksi pelin avaaminen on tärkeässä roolissa. Maajoukkuetason pelaajat Juanfran ja Alba ovat myös ylöspäin kykeneviä ja heillä nopeus riittää, kun peli usein aaltoilee päästä päähän. Varsinkin Alballa vauhtia riittää ja hän ehtii lähes aina myös hyökkäyksestä alas takaisin puolustuksen avuksi. Coentrao taas on monikäyttöinen varavaihtoehto. Ihanteena olisi tietenkin ollut, että olisin saanut laidalle myös Daniel Alvesin, mutta "jostain syystä"(:D) hänen hintansa ei sovi budjettiini. Toppariparien kohdalla on pyritty siihen, että toinen on jalalla paremmin pelaava ja toinen taas kookkaampi ja fyysisempi tapaus.
Keskikentällä painotus on ollut moniosaamisessa, kyvyssä pelata molempiin suuntiin ja pallollisessa työskentelyssä. Kolmikko Iniesta-James-Kroos on pallokontrollin kanssa hyvä ja heillä riittää fysiikka myös puolustussuuntaan, vaikkei heistä kukaan mikään Sergio Busquets olekaan. Kroosin kohdalla ainoa miinus on hänen aavistuksen omainen hitautensa, mutta hän korvaa sitä varsinkin hyökkäyssuuntaan kovalla laukauksellaan, joka onkin jo pari kertaa 30+ metristä tuottanut tuhoa. Puolustuspelissäkin hän tuntuu olevan sijoittunut todella hyvin, vaikkei jalalla olekaan nopea. Iniesta on sellainen jokapaikan höylä keskikentällä, puolustuskin maittaa, mutta enimmäkseen kaveri pyörittää palloa ja välillä neppailee itsensä maalipaikoillekin. James Rodriguez taas on tuon kolmikon hyökkäävin ja yllättävin tapaus, tarjoaa hyvän vasurin kauempaakin ja erityisesti erikoistilanteisiin. Löytyy hyvin nopeutta ja taitoa ohittaa vastustajiakin. Kolmikon uusin pelaaja, mutta jo nyt tykkään kovasti. Kakkosmiehistössä taas keskikenttä tarjoaa sellaista tasaisen varmaa suorittamista, jossa hyökkäysvastuu on Iscolla ja Rakiticilla, joista molemmat ovatkin onnistuneet ihan kohtuullisen tehokkaasti. Rakitic on myös erikoistilanteissa erinomainen ja varsinkin kulmista tulee vaarallisia paikkoja. Sergio Busquets taas hoitaa puolustusvelvoitteet tuossa kolmikossa.
Hyökkäyskolmikko on yhdistelmä vähän sitä ja tätä. David Silva on yksi suosikkipelaajistani, löytyy taitoa rakentaa ja tuo laidalle sellaisen staattisemman ja palloa hallitsevamman momentin. Tuolta puolelta syntyy usein näppäriä syöttökolmioita Iniestan, Silvan ja Jamesin/Tevezin kanssa, joista syntyy hienoja tilanteita. Toisella laidalla Candreva taas tarjoaa nopeamman ja suoraviivaisemman vaihtoehdon, joka onkin monessa vastahyökkäyksessä ollut murhaavan tehokas. Ei hänen syöttötaidoissakaan mitään valittamista toki ole sen suuremmin. Tevez taas on keskellä sellainen taitava ja nopea pelaaja, joka pystyy ohittamaan pelaajia taidolla ja nopeudella ja luomaan myös erilaisia kuvioita ja kombinaatioita. Myös potkutekniikka kauempaakin on vaarallinen, mutta fyysisessä kamppailuvoimassa ja pääpelissä ei niin vaarallinen tai tehokas. Cavani ja Mandzukic ovat hyviä fyysisiä vaihtoehtoja. Laitojen kakkosvaihtoehdot Griezmann ja Pedro tuovat sitten miehistöön vauhtia ja varsinkin Griezmann myös pallotaitoa, kun syöttöpelistä ja target-rooleista huolehtivat siis alempana Benat - Rakitic ja ylempänä Mandzukic tai Cavani. Pedrolla taas on viiden tähden heikompi jalka, joten vasurillakin lähtee kunnon pommeja, jotka tuovat oikealle laidalle potentiaalia. Neymarista olen haaveillut tuohon vasemmalle laidalle ja siitä sitten Griezmann oikealle, niin saataisiin leikkaavat laiturit molemmin puolin. Hintojen perusteella haaveeksi jää.
Tällainen on siis tämänhetkinen kokoonpano, johon alan olla varsin tyytyväinen. Pelaamalla ja otteluista saaduilla rahoilla on porukka rakennettu FUT:n mittapuulla pikkurahalla ja aika kiva ja tehokas porukka on ollut. Tuskin näillä rahasummilla tuosta tulee enää kauheasti muuttumaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joku yksittäinen pelaaja johonkin väliin, jos vaikka saisi Iniestaan säästettyä rahaa tai jotain vastaavaa. Kokonaisuudessaan FUTia on takana siis noin 100 ottelua ja ykköskokoonpanolla jo hieman toista kymmentä ottelua. Varamiehistöön tein itse asiassa tänään vielä muutamia ostoksia, jotta sain siitä haluamani ja pelaajien kemiat kohdilleen. Kivaa on ollut pelaaminen, tiukkoja otteluita, joissa saanut aikaiseksi ihan hienojakin maaleja ja syöttökuvioita. Sadasta ottelusta taitaa olla saldona noin 60 voittoa ja 20 tasapeliä ja suhteellisen samanlainen jakauma tuntuu olevan nyt tuolla uudella ykköselläkin.
Tähän nyt blogillisesti ennätysaktiivisen viikon päätökseen tällainen kevyempimielinen kirjoitus! Saa kommentoida joukkuetta, saa esitellä omia joukkueita/ideoita, saa kysyä vaikka peliarvosteluakin, jos haluaa. Siitä tulikin mieleeni, että löytyykö lukijoista futispelien pelaajia? Olkoon sitten Football Managerin pelaajia, FIFA/FUT-pelaajia, tai vaikka PES-fanejakin.
Nyt FUTia on takana noin 100 ottelua muun pelin pelaamisen ohessa ja kiitos Ballon d'Or- ja Vuoden Joukkue-äänestysten, ovat pelin sisäisessä huutokauppamarketissa myynnissä olleiden pelaajakorttien hinnat halventuneet ainakin hetkellisesti sen verran, että minäkin olen saanut jonkin verran nimekkäämpiä pelaajia osteltua pikkuhiljaa. Alusta asti toki joukkuetta olen pikkurahalla parannellut pelaaja kerrallaan pelaajilla, jotka ehkä ovat olleet suurelle maailmalle tuntemattomampia, tai eivät ainakaan ihan niin tunnettuja ja sen takia halvempia ostettavia. Viimeisen reilun kuukauden aikana on tullut sen verran enemmän pelattua FUTia, että otteluista saatavia rahoja on kertynyt sen verran, että olen päässyt ostelemaan hieman kalliimpiakin pelaajia miehistöön. Toki esim. Neymar on edelleen vain kaukainen unelma, mutta ihan kivat kaksi kentällistä olen saanut rakenneltua ja pelejäkin näillä uusilla on jo takana ihan kivasti. Laitan seuraavaksi näkösälle tämänhetkiset miehistöt.
Ykköskokoonpano(ihanneavauskokoonpano) näyttää nyt tältä:
-------------------------------Marc-Andre Ter Stegen(BAR)--------------------------------------
-Dani Carvajal(RMA)--Diego Godin(ATL)--Javier Mascherano(BAR)--Jordi Alba(BAR)-
--------------Toni Kroos(RMA)------------------------Andres Iniesta(BAR)--------------------
-------------------------------------James Rodriguez(RMA)---------------------------------------
-----------Antonio Candreva(LAZ)-----------------------------David Silva(MAC)------------
------------------------------------Carlos Tevez(JUV)--------------------------------------------
Kakkosmiehitys(vaihtomiehet) taas tältä:
---------------------------------------Claudio Bravo(BAR)----------------------------------------
-Martin Montoya(BAR)--Aymeric Laporte(BIL)-Jeremy Mathieu(BAR)--Fabio Coentrao(RMA)-
------------------Ivan Rakitic(BAR)------------------------Sergio Busquets(BAR)-------------
--------------------------------------------Isco(RMA)-----------------------------------------------
------Pedro Rodriguez(BAR)-----------------------------------Antoine Griezmann(ATL)----
-------------------------Mario Mandzukic(ATL)/Edinson Cavani(PSG)----------------------
Kuten ehkä arvata saattoi ja tuosta näkee, painottuu miehitys suuresti Espanjan La Ligaan ja sitä on höystetty muutamalla muun liigan pelaajalla, jotka sopivat pelin sisäisenkin kemiamittarin hyvin mukaan La Ligan miehitykseen. Asteikolla 0-100 on molempien ryhmitysten kemiataso siellä noin 90 kohdilla, tosin ykkösmiehityksessä täytyy pelata samaan aikaan Cesc ja Silva, koska heidän keskinäinen kemiansa nostaa koko miehistön kemiaa.
Miehistö on rakennettu siis 4-3-3-miehityksen ympärille ajatuksena, että joukkue pystyy pelaamaan muuntautumiskykyisesti joko pallon hallinnan tai nopean vastahyökkäämisen/pelin kääntämisen kautta. Puolustuslinjan ja maalivahtien kohdalla painotus on ollut ennen kaikkea luonnollisesti siinä, että oma pää pysyy puhtoisena, mutta varsinkin ykkösvaihtoehtojen kohdalla fyysisyyden lisäksi pelin avaaminen on tärkeässä roolissa. Maajoukkuetason pelaajat Juanfran ja Alba ovat myös ylöspäin kykeneviä ja heillä nopeus riittää, kun peli usein aaltoilee päästä päähän. Varsinkin Alballa vauhtia riittää ja hän ehtii lähes aina myös hyökkäyksestä alas takaisin puolustuksen avuksi. Coentrao taas on monikäyttöinen varavaihtoehto. Ihanteena olisi tietenkin ollut, että olisin saanut laidalle myös Daniel Alvesin, mutta "jostain syystä"(:D) hänen hintansa ei sovi budjettiini. Toppariparien kohdalla on pyritty siihen, että toinen on jalalla paremmin pelaava ja toinen taas kookkaampi ja fyysisempi tapaus.
Keskikentällä painotus on ollut moniosaamisessa, kyvyssä pelata molempiin suuntiin ja pallollisessa työskentelyssä. Kolmikko Iniesta-James-Kroos on pallokontrollin kanssa hyvä ja heillä riittää fysiikka myös puolustussuuntaan, vaikkei heistä kukaan mikään Sergio Busquets olekaan. Kroosin kohdalla ainoa miinus on hänen aavistuksen omainen hitautensa, mutta hän korvaa sitä varsinkin hyökkäyssuuntaan kovalla laukauksellaan, joka onkin jo pari kertaa 30+ metristä tuottanut tuhoa. Puolustuspelissäkin hän tuntuu olevan sijoittunut todella hyvin, vaikkei jalalla olekaan nopea. Iniesta on sellainen jokapaikan höylä keskikentällä, puolustuskin maittaa, mutta enimmäkseen kaveri pyörittää palloa ja välillä neppailee itsensä maalipaikoillekin. James Rodriguez taas on tuon kolmikon hyökkäävin ja yllättävin tapaus, tarjoaa hyvän vasurin kauempaakin ja erityisesti erikoistilanteisiin. Löytyy hyvin nopeutta ja taitoa ohittaa vastustajiakin. Kolmikon uusin pelaaja, mutta jo nyt tykkään kovasti. Kakkosmiehistössä taas keskikenttä tarjoaa sellaista tasaisen varmaa suorittamista, jossa hyökkäysvastuu on Iscolla ja Rakiticilla, joista molemmat ovatkin onnistuneet ihan kohtuullisen tehokkaasti. Rakitic on myös erikoistilanteissa erinomainen ja varsinkin kulmista tulee vaarallisia paikkoja. Sergio Busquets taas hoitaa puolustusvelvoitteet tuossa kolmikossa.
Hyökkäyskolmikko on yhdistelmä vähän sitä ja tätä. David Silva on yksi suosikkipelaajistani, löytyy taitoa rakentaa ja tuo laidalle sellaisen staattisemman ja palloa hallitsevamman momentin. Tuolta puolelta syntyy usein näppäriä syöttökolmioita Iniestan, Silvan ja Jamesin/Tevezin kanssa, joista syntyy hienoja tilanteita. Toisella laidalla Candreva taas tarjoaa nopeamman ja suoraviivaisemman vaihtoehdon, joka onkin monessa vastahyökkäyksessä ollut murhaavan tehokas. Ei hänen syöttötaidoissakaan mitään valittamista toki ole sen suuremmin. Tevez taas on keskellä sellainen taitava ja nopea pelaaja, joka pystyy ohittamaan pelaajia taidolla ja nopeudella ja luomaan myös erilaisia kuvioita ja kombinaatioita. Myös potkutekniikka kauempaakin on vaarallinen, mutta fyysisessä kamppailuvoimassa ja pääpelissä ei niin vaarallinen tai tehokas. Cavani ja Mandzukic ovat hyviä fyysisiä vaihtoehtoja. Laitojen kakkosvaihtoehdot Griezmann ja Pedro tuovat sitten miehistöön vauhtia ja varsinkin Griezmann myös pallotaitoa, kun syöttöpelistä ja target-rooleista huolehtivat siis alempana Benat - Rakitic ja ylempänä Mandzukic tai Cavani. Pedrolla taas on viiden tähden heikompi jalka, joten vasurillakin lähtee kunnon pommeja, jotka tuovat oikealle laidalle potentiaalia. Neymarista olen haaveillut tuohon vasemmalle laidalle ja siitä sitten Griezmann oikealle, niin saataisiin leikkaavat laiturit molemmin puolin. Hintojen perusteella haaveeksi jää.
Tällainen on siis tämänhetkinen kokoonpano, johon alan olla varsin tyytyväinen. Pelaamalla ja otteluista saaduilla rahoilla on porukka rakennettu FUT:n mittapuulla pikkurahalla ja aika kiva ja tehokas porukka on ollut. Tuskin näillä rahasummilla tuosta tulee enää kauheasti muuttumaan, mutta ehkä jossain vaiheessa joku yksittäinen pelaaja johonkin väliin, jos vaikka saisi Iniestaan säästettyä rahaa tai jotain vastaavaa. Kokonaisuudessaan FUTia on takana siis noin 100 ottelua ja ykköskokoonpanolla jo hieman toista kymmentä ottelua. Varamiehistöön tein itse asiassa tänään vielä muutamia ostoksia, jotta sain siitä haluamani ja pelaajien kemiat kohdilleen. Kivaa on ollut pelaaminen, tiukkoja otteluita, joissa saanut aikaiseksi ihan hienojakin maaleja ja syöttökuvioita. Sadasta ottelusta taitaa olla saldona noin 60 voittoa ja 20 tasapeliä ja suhteellisen samanlainen jakauma tuntuu olevan nyt tuolla uudella ykköselläkin.
Tähän nyt blogillisesti ennätysaktiivisen viikon päätökseen tällainen kevyempimielinen kirjoitus! Saa kommentoida joukkuetta, saa esitellä omia joukkueita/ideoita, saa kysyä vaikka peliarvosteluakin, jos haluaa. Siitä tulikin mieleeni, että löytyykö lukijoista futispelien pelaajia? Olkoon sitten Football Managerin pelaajia, FIFA/FUT-pelaajia, tai vaikka PES-fanejakin.
tiistai 13. tammikuuta 2015
Vuoden urheilija onkin itse asiassa kaksi urheilijaa
Vuoden 2014 urheilija ja muut urheilun muistopalkinnot jaettiin jo totuttuun tapaan YLEn televisioimassa Urheilugaalassa tänään tiistaina 13.1. Itse tilaisuudessa palkittiin monia henkilöitä erilaisista saavutuksista ja urista urheilun saralla, mutta monelle ne kiinnostavimmat palkinnot olivat varmasti vuoden 2014 sykähdyttävin urheiluhetki, jonka sai äänestää koko Suomen kansa ja toki lisäksi Vuoden Urheilijan nimeäminen. Näin toki omallakin kohdalla ja näiden lisäksi itseä kiinnosti kovasti myös vuoden parhaan joukkueen nimeäminen, jonka kautta tällä kertaa valittiin myös vuoden paras valmentaja. Käydään seuraavassa vähän lävitse näitä neljää eri titteliä.
Lähdetään liikkeelle vuoden joukkueesta ja vuoden valmentajasta, jotka osuivat tällä kertaa eräällä tavalla samaan osoitteeseen. Vuoden joukkueeksi valittiin Suomen lentopallomaajoukkue, joka saavutti vuonna 2014 historiallisen 9. sijan MM-kilpailuissa ja tätä kautta joukkueen valmentaja Tuomas Sammelvuo pokkasi vuoden valmentajan palkinnon. Itse en ole käytännössä lainkaan lentopalloihmisiä, joten olisin vuoden joukkueen palkinnon suonut niin ikään historiaa tehneelle HJK:n joukkueelle, joka tarjosi yli 15 vuoden tauon jälkeen jalkapallon eurocupien alkulohko-otteluita koko Suomen kansalle syksyn aikana 6 kappaletta ja hienosti tarjosikin! Muistamme varmasti, kuinka käynnistymisvaikeuksista huolimatta HJK taisteli viimeisessä ottelussaan vielä alkulohkonsa voitosta, mutta jäi lopulta kolmanneksi erittäin tasaisessa lohkossa. Sinällään kyllä ymmärrän lentopallomaajoukkueenkin valinnan, koska se tarjosi korkealaatuista MM-tason palloilua lopputurnauksesta ja menestystä siellä. Lentopallo on myös yksi maailman laajimmalle levinneistä palloilulajeista, joten hyvä menestys sen lajin MM-kisoissa on toki sen arvoinen suoritus, että siitä voi vuoden joukkueen palkinnolla palkita, vaikkei itse laji niin kaikkia kiinnostaisikaan. Itsekin muutaman Suomen MM-ottelun lentopallokisoista katselin ja kyllähän se jännitystä täälläkin suunnassa jonkin verran nostatti. Mitä taas tulee vuoden valmentajan valintaan, ei Tuomas Sammelvuon valintaa juuri voi kritisoida, kun otetaan huomioon, että muut ehdolla olleet olivat jääkiekkovalmentajat Karri Kivi ja Erkka Westerlund. Kumpikin "lätkäjätkä" tykönään sai toki aikaan arvometallisia lopputuloksia, mutta on ymmärrettävää, että historiallisen hyvä menestys lentopallossa, joka maailmanlaajuisesti on jääkiekkoa suurempi laji, toi tällä kertaa vuoden valmentajan maininnan ja palkinnon.
Vuoden sykähdyttävimpiä urheiluhetkiä olivat äänestyksen mukaan Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven tuoma parisprintin olympiavoitto, yleisurheilun EM-kisoista tulleet keihäänheiton kaksi mitalia ja lisäksi jääkiekkouransa viime keväänä päättäneen legenda Teemu Selänteen maalit olympiapronssia tuoneessa ottelussa USA:ta vastaan. Näistä kolmesta eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta eniten ääniä keräsi hiihdon parisprintin olympiavoitto, mikä sinällään on täysin ymmärrettävää. Olympiavoitto on aina olympiavoitto, sen harva saavuttaa ja siihen on mahdollisuudet vain neljän vuoden välein. Tai toisella laskukaavalla joka toinen vuosi, mutta eri urheilijoiden voimin, kun kesä- ja talvikisat vuorottelevat. "Kansanäänestyksellä" valittu sykähdyttävin hetki ei oikeastaan voi edes mennä väärään osoitteeseen ja voin sanoa, että olisin itsekin tuota hetkeä äänestänyt, jos olisin ääneni antanut. Voin siis omasta puolestani sanoa, että oikeaan osoitteeseen meni ja onnittelut vielä kerran olympiavoitosta ja sykähdyttävimmästä hetkestä Iivo Niskaselle ja Sami "Musti" Jauhojärvelle.
Lopulta päästään siihen koko juhlan pääohjelmanumeroon, eli Vuoden Urheilijan valintaan. Tosin tällä kertaa niitä valittiin kaksi, kun sama sprinttikaksikko valittiin myös "asiantuntevan raadin" toimesta Vuoden Urheilijaksi. Itseä tämä hämmensi ja hämmentää kirjoitushetkellä edelleen, kun en pysty ymmärtämään, että kaksikko valitaan Vuoden Urheilijaksi. Toisaalta taas esim. pelkän Iivo Niskasen valinta olisi ollut sekin hullunkurista ja jättänyt Sami Jauhojärven vähemmän arvokkaaseen asemaan, vaikka molemmat olivatkin tasavertaisia jäseniä olympiavoitossa. Toki Niskanen on tänä talvena saavuttanut myös yhden maailmancup osakilpailun voiton ja sitä kautta on kaksikosta "menestyksekkäämpi", mutta kyllähän tuo valinta Vuoden Urheilijoiksi tehtiin puhtaasti olympiavoiton takia, eikä siinä käytännössä annettu yksittäiselle cup osakilpailun voitolle mitään painoarvoa.
Kaiken kaikkiaan olen kummastunut valinnasta ja sitä mieltä, että nyt taisi mennä "vähän väärin" tämä valinta. Kaksikkoa ei voinut erottaa toisistaan olympiavoiton takia, mutta "joukkueen" valinta Vuoden Urheilijaksi on myös eräällä tavalla ennenkuulumatonta. Tarjolla olisi kuitenkin ollut parempiakin vaihtoehtoja, yksittäisiä urheilijoita, eikä tällaista hassutteluvaihtoehtoa: Kaisa Mäkäräinen voitti viime talvena uransa toisen kerran ampumahiihdon maailmancupin ja lisäksi aloitti tämän talven kisat melkoisen ylivoimaisilla otteilla, Mikko Ilonen saavutti golfissa Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden ja sen lisäksi muitakin kärkisijoituksia ihan Major-turnauksissa asti ja lisäksi Antti Ruuskanen toi EM-kultaa keihäänheitosta. Kaikki nuo kolme sijoille 2-4 jäänyttä urheilijavaihtoehtoa olisivat olleet omissa silmissä parempia vaihtoehtoja Vuoden Urheilijaksi. Jos itse olisin ollut äänioikeutettu valinnassa, olisin raapustanut lapulle kärkisijoille kaksikon Mäkäräinen - Ilonen jomminkummin päin ja sijoille 3-4 kaksikon Rukajärvi - Ruuskanen jomminkummin päin. Tällä hetkellä en osaa tuon tarkempaa järjestystä sanoa.
Sprinttijoukkueen valinta antaa ainakin omiin silmiin sellaisen viestin, että jonain oikein menestysköyhänä vuonna voimme vielä nähdä Vuoden Urheilijana vaikkapa suunnistuksen viestijoukkueen tai MM-menestystä tuoneen jääkiekon maajoukkueen, joka on minusta täysin väärä suuntaus. Vuoden Joukkue-titteli ja Vuoden Sykähdyttävin Urheiluhetki-titteli on luotu juuri sitä varten, että voidaan valita nimensä mukaan vuoden paras joukkue ja hienoin hetki, kun Vuoden Urheilija on yksittäinen urheilija. Tämän vuoden valinnassa haiskahtaa jälleen se, että haluttiin valita se kirkkaimman mitalin tuoja, tai tällä kertaa tuojat, eikä sen suuremmin mietitty valinnan järkevyyttä. Tällainen logiikka ei sinällään ole viime vuosilta kovinkaan uutta tai ihmeellistä, kun edellisenä olympiavuonna 2012 Vuoden Urheilijaksi valittiin olympiahopeaa purjehtinut Tuuli Petäjä-Siren, jonka purehdusluokka oli kisojen jälkeen kaiken lisäksi vielä menettämäisillään olympialuokituksen. 2012 valittiin siis kirkkaimman mitalin tuoja, vaikka lajina oli "marginaalilajin marginaalialaluokka", jos oikein ilkeästi halutaan sanoa. Kun palataan vielä tähän vuoteen, niin ajatellaanpa mahdollisuutta, että olympiakultaa olisikin tullut naisten hiihtoviestistä ja nykyinen kultakaksikko olisi tuonut hopeaa. Silloin sama äänestysraati olisi varmaankin valinnut neljä vuoden urheilijaa, siis koko kultaa tuoneen viestinelikon...
Sinällään minulle itselleni ei ole käytännössä mitään merkitystä, kuka tai ketkä Vuoden Urheilijan tittelin saa tai saivat. Itselleni tuo titteli on vaan aina ollut henkilökohtainen palkinto ja tämän vuotinen valinta sai minut ajattelemaan, että valitsijaraati on väkisinkin "vanhanaikaista". Kun talviolympialaisista tuli hiihtomenestystä, oli heidän logiikkansa mukaan pakko valita Vuoden Urheilijaksi hiihtäjä ja koska kultaa voitti kaksikko, oli käytännössä tasapuolisuussyistä pakko valita molemmat. Näin siitäkin syystä, että tarjolla olisi ollut parempiakin yksittäisiä vaihtoehtoja, kuten Mäkäräinen ja Ilonen. Sykähdyttävin hetki-palkinto kultakaksikolle ja Vuoden Urheilija-palkinto vuoden parhaalle yksittäiselle urheilijalle. Itse uskon, että nykyiseen ratkaisuun päädyttiin siksi, että Mäkäräinen ei mitalia onnistunut olympialaisista tuomaan ja lisäksi "vanhoillinen raati" ei uskaltanut tosissaan äänestää Mikko Ilosta ohi hiihtolajien. Osa varmasti ajatteli ja pohti vielä kysymystä "Onko golf oikeaa urheilua?" omia äänestyslappuja täyttäessään.
Jännittävää jäädä seuraamaan, syntyykö tästä toteutuneesta valinnasta jälkipuinteja ja jos syntyy, niin kuinka paljon. Muistamme varmasti monet vielä juurikin tuon vuoden 2012, jolloin tosiaan purjehtija Petäjä-Siren voitti Vuoden Urheilijan palkinnon ohi ratakelaaja Leo-Pekka Tähden, joka toi suurempaa olympiamenestystä, tosin "vain" paraolympialaisista, eli vammaisurheilukisoista, joka nosti melkoisen metelin puolesta ja vastaan, kun osa kansalaisista halusi lokeroida vammaisurheilijat omaan lokeroonsa erikseen palkittaviksi. Ainakin itse seuraan mielenkiinnolla, herääkö tästä valinnasta samantyylistä keskustelua juurikin tuon kaksikolle annetun palkinnon takia ja herääkö golfin asemasta urheilulajina mahdollista keskustelua.
Lähdetään liikkeelle vuoden joukkueesta ja vuoden valmentajasta, jotka osuivat tällä kertaa eräällä tavalla samaan osoitteeseen. Vuoden joukkueeksi valittiin Suomen lentopallomaajoukkue, joka saavutti vuonna 2014 historiallisen 9. sijan MM-kilpailuissa ja tätä kautta joukkueen valmentaja Tuomas Sammelvuo pokkasi vuoden valmentajan palkinnon. Itse en ole käytännössä lainkaan lentopalloihmisiä, joten olisin vuoden joukkueen palkinnon suonut niin ikään historiaa tehneelle HJK:n joukkueelle, joka tarjosi yli 15 vuoden tauon jälkeen jalkapallon eurocupien alkulohko-otteluita koko Suomen kansalle syksyn aikana 6 kappaletta ja hienosti tarjosikin! Muistamme varmasti, kuinka käynnistymisvaikeuksista huolimatta HJK taisteli viimeisessä ottelussaan vielä alkulohkonsa voitosta, mutta jäi lopulta kolmanneksi erittäin tasaisessa lohkossa. Sinällään kyllä ymmärrän lentopallomaajoukkueenkin valinnan, koska se tarjosi korkealaatuista MM-tason palloilua lopputurnauksesta ja menestystä siellä. Lentopallo on myös yksi maailman laajimmalle levinneistä palloilulajeista, joten hyvä menestys sen lajin MM-kisoissa on toki sen arvoinen suoritus, että siitä voi vuoden joukkueen palkinnolla palkita, vaikkei itse laji niin kaikkia kiinnostaisikaan. Itsekin muutaman Suomen MM-ottelun lentopallokisoista katselin ja kyllähän se jännitystä täälläkin suunnassa jonkin verran nostatti. Mitä taas tulee vuoden valmentajan valintaan, ei Tuomas Sammelvuon valintaa juuri voi kritisoida, kun otetaan huomioon, että muut ehdolla olleet olivat jääkiekkovalmentajat Karri Kivi ja Erkka Westerlund. Kumpikin "lätkäjätkä" tykönään sai toki aikaan arvometallisia lopputuloksia, mutta on ymmärrettävää, että historiallisen hyvä menestys lentopallossa, joka maailmanlaajuisesti on jääkiekkoa suurempi laji, toi tällä kertaa vuoden valmentajan maininnan ja palkinnon.
Vuoden sykähdyttävimpiä urheiluhetkiä olivat äänestyksen mukaan Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven tuoma parisprintin olympiavoitto, yleisurheilun EM-kisoista tulleet keihäänheiton kaksi mitalia ja lisäksi jääkiekkouransa viime keväänä päättäneen legenda Teemu Selänteen maalit olympiapronssia tuoneessa ottelussa USA:ta vastaan. Näistä kolmesta eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta eniten ääniä keräsi hiihdon parisprintin olympiavoitto, mikä sinällään on täysin ymmärrettävää. Olympiavoitto on aina olympiavoitto, sen harva saavuttaa ja siihen on mahdollisuudet vain neljän vuoden välein. Tai toisella laskukaavalla joka toinen vuosi, mutta eri urheilijoiden voimin, kun kesä- ja talvikisat vuorottelevat. "Kansanäänestyksellä" valittu sykähdyttävin hetki ei oikeastaan voi edes mennä väärään osoitteeseen ja voin sanoa, että olisin itsekin tuota hetkeä äänestänyt, jos olisin ääneni antanut. Voin siis omasta puolestani sanoa, että oikeaan osoitteeseen meni ja onnittelut vielä kerran olympiavoitosta ja sykähdyttävimmästä hetkestä Iivo Niskaselle ja Sami "Musti" Jauhojärvelle.
Lopulta päästään siihen koko juhlan pääohjelmanumeroon, eli Vuoden Urheilijan valintaan. Tosin tällä kertaa niitä valittiin kaksi, kun sama sprinttikaksikko valittiin myös "asiantuntevan raadin" toimesta Vuoden Urheilijaksi. Itseä tämä hämmensi ja hämmentää kirjoitushetkellä edelleen, kun en pysty ymmärtämään, että kaksikko valitaan Vuoden Urheilijaksi. Toisaalta taas esim. pelkän Iivo Niskasen valinta olisi ollut sekin hullunkurista ja jättänyt Sami Jauhojärven vähemmän arvokkaaseen asemaan, vaikka molemmat olivatkin tasavertaisia jäseniä olympiavoitossa. Toki Niskanen on tänä talvena saavuttanut myös yhden maailmancup osakilpailun voiton ja sitä kautta on kaksikosta "menestyksekkäämpi", mutta kyllähän tuo valinta Vuoden Urheilijoiksi tehtiin puhtaasti olympiavoiton takia, eikä siinä käytännössä annettu yksittäiselle cup osakilpailun voitolle mitään painoarvoa.
Kaiken kaikkiaan olen kummastunut valinnasta ja sitä mieltä, että nyt taisi mennä "vähän väärin" tämä valinta. Kaksikkoa ei voinut erottaa toisistaan olympiavoiton takia, mutta "joukkueen" valinta Vuoden Urheilijaksi on myös eräällä tavalla ennenkuulumatonta. Tarjolla olisi kuitenkin ollut parempiakin vaihtoehtoja, yksittäisiä urheilijoita, eikä tällaista hassutteluvaihtoehtoa: Kaisa Mäkäräinen voitti viime talvena uransa toisen kerran ampumahiihdon maailmancupin ja lisäksi aloitti tämän talven kisat melkoisen ylivoimaisilla otteilla, Mikko Ilonen saavutti golfissa Euroopan kiertueen reikäpelimestaruuden ja sen lisäksi muitakin kärkisijoituksia ihan Major-turnauksissa asti ja lisäksi Antti Ruuskanen toi EM-kultaa keihäänheitosta. Kaikki nuo kolme sijoille 2-4 jäänyttä urheilijavaihtoehtoa olisivat olleet omissa silmissä parempia vaihtoehtoja Vuoden Urheilijaksi. Jos itse olisin ollut äänioikeutettu valinnassa, olisin raapustanut lapulle kärkisijoille kaksikon Mäkäräinen - Ilonen jomminkummin päin ja sijoille 3-4 kaksikon Rukajärvi - Ruuskanen jomminkummin päin. Tällä hetkellä en osaa tuon tarkempaa järjestystä sanoa.
Sprinttijoukkueen valinta antaa ainakin omiin silmiin sellaisen viestin, että jonain oikein menestysköyhänä vuonna voimme vielä nähdä Vuoden Urheilijana vaikkapa suunnistuksen viestijoukkueen tai MM-menestystä tuoneen jääkiekon maajoukkueen, joka on minusta täysin väärä suuntaus. Vuoden Joukkue-titteli ja Vuoden Sykähdyttävin Urheiluhetki-titteli on luotu juuri sitä varten, että voidaan valita nimensä mukaan vuoden paras joukkue ja hienoin hetki, kun Vuoden Urheilija on yksittäinen urheilija. Tämän vuoden valinnassa haiskahtaa jälleen se, että haluttiin valita se kirkkaimman mitalin tuoja, tai tällä kertaa tuojat, eikä sen suuremmin mietitty valinnan järkevyyttä. Tällainen logiikka ei sinällään ole viime vuosilta kovinkaan uutta tai ihmeellistä, kun edellisenä olympiavuonna 2012 Vuoden Urheilijaksi valittiin olympiahopeaa purjehtinut Tuuli Petäjä-Siren, jonka purehdusluokka oli kisojen jälkeen kaiken lisäksi vielä menettämäisillään olympialuokituksen. 2012 valittiin siis kirkkaimman mitalin tuoja, vaikka lajina oli "marginaalilajin marginaalialaluokka", jos oikein ilkeästi halutaan sanoa. Kun palataan vielä tähän vuoteen, niin ajatellaanpa mahdollisuutta, että olympiakultaa olisikin tullut naisten hiihtoviestistä ja nykyinen kultakaksikko olisi tuonut hopeaa. Silloin sama äänestysraati olisi varmaankin valinnut neljä vuoden urheilijaa, siis koko kultaa tuoneen viestinelikon...
Sinällään minulle itselleni ei ole käytännössä mitään merkitystä, kuka tai ketkä Vuoden Urheilijan tittelin saa tai saivat. Itselleni tuo titteli on vaan aina ollut henkilökohtainen palkinto ja tämän vuotinen valinta sai minut ajattelemaan, että valitsijaraati on väkisinkin "vanhanaikaista". Kun talviolympialaisista tuli hiihtomenestystä, oli heidän logiikkansa mukaan pakko valita Vuoden Urheilijaksi hiihtäjä ja koska kultaa voitti kaksikko, oli käytännössä tasapuolisuussyistä pakko valita molemmat. Näin siitäkin syystä, että tarjolla olisi ollut parempiakin yksittäisiä vaihtoehtoja, kuten Mäkäräinen ja Ilonen. Sykähdyttävin hetki-palkinto kultakaksikolle ja Vuoden Urheilija-palkinto vuoden parhaalle yksittäiselle urheilijalle. Itse uskon, että nykyiseen ratkaisuun päädyttiin siksi, että Mäkäräinen ei mitalia onnistunut olympialaisista tuomaan ja lisäksi "vanhoillinen raati" ei uskaltanut tosissaan äänestää Mikko Ilosta ohi hiihtolajien. Osa varmasti ajatteli ja pohti vielä kysymystä "Onko golf oikeaa urheilua?" omia äänestyslappuja täyttäessään.
Jännittävää jäädä seuraamaan, syntyykö tästä toteutuneesta valinnasta jälkipuinteja ja jos syntyy, niin kuinka paljon. Muistamme varmasti monet vielä juurikin tuon vuoden 2012, jolloin tosiaan purjehtija Petäjä-Siren voitti Vuoden Urheilijan palkinnon ohi ratakelaaja Leo-Pekka Tähden, joka toi suurempaa olympiamenestystä, tosin "vain" paraolympialaisista, eli vammaisurheilukisoista, joka nosti melkoisen metelin puolesta ja vastaan, kun osa kansalaisista halusi lokeroida vammaisurheilijat omaan lokeroonsa erikseen palkittaviksi. Ainakin itse seuraan mielenkiinnolla, herääkö tästä valinnasta samantyylistä keskustelua juurikin tuon kaksikolle annetun palkinnon takia ja herääkö golfin asemasta urheilulajina mahdollista keskustelua.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Yksi maalitilanne ratkaisi kolme palkintoa
Jokatammikuinen edellisvuoden jalkapallopalkintogaala on jälleen järjestetty Sveitsin Zürichissä. Gaalassa palkitaan totuttuun tapaan vuoden parhaita pelaajia, hienoimpia maaleja ja valitaan vuoden ihannejoukkue. Vuoden 2014 palkinnoista teki ainakin omissa silmissä mielenkiintoisen se seikka, että viime vuonna pelattiin MM-kisat, jotka eräällä tavalla jakoivat sen tärkeimmän kilpailun mandaatin jokavuotisen UEFA Champions Leaguen(UCL) kanssa.
Monelle se tärkein ja mielenkiintoisin pysti oli toki Ballon d'Or, eli suomalaisittain kultainen pallo, joka jaetaan äänestyksessä eniten ääniä saaneelle miespelaajalle. Tällä kerralla raati valitsi voittajaksi UCL-pystiä toukokuussa nostelleen Cristiano Ronaldon. Muut kärkikolmikkoon selvinneet olivat kesän MM-kisoissa finaalissa MM-kultamitalien kohtalon ratkaisseet Argentiinan Lionel "Leo" Messi ja Saksan MM-kultavahti Manuel Neuer.
Tässä kohtaa moni lukija varmaan jo ihmettelee, millä tavalla jutun otsikko liittyy tähänastiseen kirjoitukseen. Vastaus tulee seuraavassa: se otsikon tarkoittama maalitilanne on se Lionel Messin maalipaikka/laukaus, joka tapahtui MM-finaalissa toisen puolikkaan alkuminuuteilla noin 50 peliminuutin kohdalla. Laukaus sujahti hieman takatolpan ohitse ja lopulta Saksa voitti MM-kultaa jatkoaikamaalilla, jonka tekaisi Mario Götze. Moni varmasti muistaa nuo molemmat tilanteet. Syy sille, miksi otin näinkin "vanhan asian" vielä esille, on sen suuri vaikutus tämänkin illan tulokseen. Kyseessähän oli kuitenkin koko jalkapallovuoden tärkein ottelu. Sikälimikäli Messi olisi tuosta tehnyt maalin ja sen seurauksena Argentiina olisi voittanut MM-kultaa, olisi sillä maalilla ratkaistu kolme(3!) "palkintoa" kerralla: ensinnäkin se olisi tuonut MM-kultaa Argentiinalle(ja Messille), toisekseen se olisi tehnyt Messistä vuoden 2014 aikana "suuremman voittajan" kuin Cristiano Ronaldosta ja täten todennäköisesti muuttanut kultapallon äänestystulosta. Kolmas "palkinto", jonka tuo maali ja mahdollinen MM-kulta olisi ratkaissut, olisi ollut "kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan palkinto", joka tosiasiassa ei ole oikea palkinto, mutta eräänlainen titteli kuitenkin. Jos Messi olisi ratkaissut MM-finaalin, olisi hänestä "neutraaleissa piireissä" tullut kaikkien aikojen paras pelaaja, tai vähintään hänet olisi nostettu samalle tasolle Pelen ja Diego Maradonan kanssa. Karu juttu, että yksi "moka" teki maailman kaikkien aikojen parhaasta vuoden 2014 toiseksi parhaan kenttäpelaajan.
MM-kisavuodesta johtuen suoritettu äänestys oli omasta mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska sen lopullinen tulos peilaa myös äänestäjien preferenssejä koskien pelkkiä maalitilastoja ja urheilumaailman suurinta yhteen lajiin keskittyvää urheilutapahtumaa. Näin siksi, että Ballon d'Orin voittanut Cristiano Ronaldo oli MM-kisoihin selvinneistä suurista jalkapallon megatähdistä ehkä se suurin pettymys kisoissa ja hän voitti kultapallon siitä huolimatta. Muistamme varmasti hyvin, että Ronaldon Portugalilla oli alkulohkossaan vastassa Saksa, USA ja Ghana ja ennakkoon oli odotettavissa, että maailman parhaisiin pelaajiin lukeutuva Ronaldo pystyisi johdattamaan maansa jatkoon USAn ja Ghanan kaltaisten maiden edestä. Portugali on kuitenkin maailman mittakaavassa suuri ja tasokas maa, siltä löytyy tasokas miehistö pelaajia, vaikkei Portugalin ulkopuolella juuri kukaan varmaan uskonutkaan maan mitalimahdollisuuksiin. Ronaldo teki pelaamissaan kolmessa ottelussa tehot 1+1 ja Portugali jäi alkulohkoon Saksan ja USAn taakse. Vuoden 2014 parhaan pelaajan palkinnon voittanut pelaaja ei pystynyt johdattamaan kovassa paikassa Portugalin tasoista maajoukkuetta voittoon USA:ta ja Ghanaa vastaan...
Ronaldo floppasi MM-kisoissa, se lienee kiistämätön fakta. Sen sijaan hän kuitenkin oli rikkomassa UCL:n yhden kauden maaliennätystä, joka lienee yhdessä voitetun UCL-pokaalin sekä hyvin ja tehokkaasti sujuneen syksyn kanssa se päätekijä nyt saavutetulle palkinnolle. Toisaalta kun muistellaan sitä UCL-ennätystä ja UCL-kevättä, niin muistamme, että suuri osa tuon maaliennätyksen saavuttamiseksi tehdyistä maaleista ja pelatuista otteluista pelattiin ja tehtiin itse asiassa vuoden 2013 puolella kauden 2013-14 alkulohkossa, joka on itse asiassa Ballon d'Or 2014 tarkasteluajan ulkopuolella, kun oikein saivarrellaan! Lisäksi ne UCL-voiton kannalta tärkeimmät ottelut, eli välierät Bayern Müncheniä vastaan ja finaali Atletico Madridia vastaan ratkaistiin ihan muiden pelaajien toimesta: finaalipaikan ratkaisseet maalit teki Sergio Ramos välierissä ja sama mies auttoi Real Madridin finaalissa jatkoajalle, jonka aikana ne ratkaisevat maalit tekivät Gareth Bale ja Marcelo. Näin ollen ilkeästi sanottuna Ronaldo oli kyllä voittamassa UCL-mestaruutta, mutta ei ratkaisemassa sitä.
Ronaldon kovimmat kilpailijat Lionel Messi ja Manuel Neuer loistivat taas siinä toisessa kilpailussa, MM-kisoissa, joita ainakin itse pidän suuremmassa arvossa, koska ne järjestetään vain kerran neljässä vuodessa. Niihin kisoihin karsitaan ensin lähes kaksi vuotta pelaten karsintaotteluita parhaimmillaan toista kymmentä kappaletta "veitsi kurkulla", koska jokainen odottamaton pistemenetys karsinnoissa voi aiheuttaa sen, että itse lopputurnaus jää vain haaveeksi. Lionel Messi oli MM-hopeaa voittaneen Argentiinan hyökkäyksen sielu ja ruumiillistuma koko kisojen ajan tehden tehot 4+1 ja ollen kisojen virallisten tilastojen mukaan eniten maalipaikkoja luonut pelaaja kisoissa. Hänen yksilösuorituksensa toivat Argentiinalle alkulohkon voiton, mutta jatkopeleissä tehoja syntyi enää vähemmän. Paljolti siitä syystä, etteivät joukkuekaverit hyökkäyksessä olleet täysin tilanteidensa tasalla ja pystyneet viimeistelemään normaalilla tasollaan, jolloin Messi jäi varsin yksin vastustajien puolustuksia vastaan. Tästä huolimatta Argentiina selvisi Messin johdolla(toki joukkueen puolustus oli myös erittäin tärkeässä osassa ja Javier Mascherano oli puolustuspäähän erinomainen pelaaja) MM-finaaliin, joka ratkesi vasta jatkoajalla sekin. Vastaavasti Saksan maalivahti Manuel Neuer esitti samoissa kisoissa huikeaa peliä ollen joissain otteluissa samanaikaisesti maalivahti ja vastustajien pystysyöttöjä katkova libero. Hän on tällä hetkellä yleisesti tunnustettu olevan maailman paras maalivahti ja tittelille sopivat otteet ovat jatkuneet myös syksyn aikana kokonaisvaltaisen pelin ja huipputorjuntojen muodossa. Vaikka Saksa voittikin MM-kultaa nimenomaan joukkueena, jossa yksikään pelaaja ei välttämättä noussut hirveän paljon ketään muuta ylemmäksi, oli Neuer silti joukkueen tuki, turva ja selkäranka, joka piti puolustuksen organisoituna. Neuer valittiin ansaitusti MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi samalla, kun Messi pokkasi kisojen parhaan pelaajan palkinnon.
Koska Ballon d'Orissa on kyse nimenomaan äänestyksestä, jossa äänioikeutettuja on suuri määrä, ei käytännössä voida sanoa valinnan olleen väärä. Sen sijaan voidaan sanoa ja keskustella siitä, mitä äänioikeutetut pitivät tarkastelujaksolla "merkittävimpänä suorituksena". Ronaldon valinta palkinnon saajaksi osoittaa melkoisen aukottomasti sen, että suurin osa äänestäneistä näki Ronaldon maaliennätyksen, jäsenyyden UCL-voittojoukkueessa ja tehokkaan syksyn merkittävämpänä tai tärkeämpänä kuin Messin ja Neuerin hyvät otteet läpi vuoden ja huippumenestyksen kesän MM-kisoissa. Näin siitä syystä, kun muistamme jo tuossa edelläkin mainitut Ronaldon esitykset MM-kisoissa.
Korostan nyt siis vielä, että omasta mielestäni Ronaldon valinta ei ole sinällään väärä, vaan se noudattaa eri tärkeysjärjestystä kuin omani. Itse olen aina arvottanut MM-kisat kaikkien muiden turnausten edelle, itse odotan kisoja aina jo hyvissä ajoin. Oikeastaan odotus alkaa jo silloin, kun lähes kaikki kisajoukkueet alkavat olla selvillä, jolloin alan jo miettimään tiettyjen maiden taktiikoita itsekseni ja virittäytymään kisahuumaan, vaikka itse kisoihin on tuolloin vielä yleensä vuosi aikaa. Tältä pohjalta, arvottaen MM-kisoissa esitettyjä otteita yli kaiken muun, olisi itse sijoittanut palkinnon saajaksi MM-kultamitalisti Manuel Neuerin ja antanut toiseksi korkeimmat pisteet Argentiinan MM-hopealle johdattaneelle Lionel Messille ja kolmossijan Cristiano Ronaldolle. Nämä ovat omat näkemykseni ja suuri osa äänestäneistä selvästi arvotti vuoden 2014 jalkapallotapahtumat hieman eri tavalla. Siihen on toki jokaisella äänioikeutetulla ollut täysi oikeus ja sen pohjalta on palkintoäänestyksen lopputulos muodostunut. Sen pohjalta siis onnittelut palkinnon voittajalle.
Monelle se tärkein ja mielenkiintoisin pysti oli toki Ballon d'Or, eli suomalaisittain kultainen pallo, joka jaetaan äänestyksessä eniten ääniä saaneelle miespelaajalle. Tällä kerralla raati valitsi voittajaksi UCL-pystiä toukokuussa nostelleen Cristiano Ronaldon. Muut kärkikolmikkoon selvinneet olivat kesän MM-kisoissa finaalissa MM-kultamitalien kohtalon ratkaisseet Argentiinan Lionel "Leo" Messi ja Saksan MM-kultavahti Manuel Neuer.
Tässä kohtaa moni lukija varmaan jo ihmettelee, millä tavalla jutun otsikko liittyy tähänastiseen kirjoitukseen. Vastaus tulee seuraavassa: se otsikon tarkoittama maalitilanne on se Lionel Messin maalipaikka/laukaus, joka tapahtui MM-finaalissa toisen puolikkaan alkuminuuteilla noin 50 peliminuutin kohdalla. Laukaus sujahti hieman takatolpan ohitse ja lopulta Saksa voitti MM-kultaa jatkoaikamaalilla, jonka tekaisi Mario Götze. Moni varmasti muistaa nuo molemmat tilanteet. Syy sille, miksi otin näinkin "vanhan asian" vielä esille, on sen suuri vaikutus tämänkin illan tulokseen. Kyseessähän oli kuitenkin koko jalkapallovuoden tärkein ottelu. Sikälimikäli Messi olisi tuosta tehnyt maalin ja sen seurauksena Argentiina olisi voittanut MM-kultaa, olisi sillä maalilla ratkaistu kolme(3!) "palkintoa" kerralla: ensinnäkin se olisi tuonut MM-kultaa Argentiinalle(ja Messille), toisekseen se olisi tehnyt Messistä vuoden 2014 aikana "suuremman voittajan" kuin Cristiano Ronaldosta ja täten todennäköisesti muuttanut kultapallon äänestystulosta. Kolmas "palkinto", jonka tuo maali ja mahdollinen MM-kulta olisi ratkaissut, olisi ollut "kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan palkinto", joka tosiasiassa ei ole oikea palkinto, mutta eräänlainen titteli kuitenkin. Jos Messi olisi ratkaissut MM-finaalin, olisi hänestä "neutraaleissa piireissä" tullut kaikkien aikojen paras pelaaja, tai vähintään hänet olisi nostettu samalle tasolle Pelen ja Diego Maradonan kanssa. Karu juttu, että yksi "moka" teki maailman kaikkien aikojen parhaasta vuoden 2014 toiseksi parhaan kenttäpelaajan.
MM-kisavuodesta johtuen suoritettu äänestys oli omasta mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska sen lopullinen tulos peilaa myös äänestäjien preferenssejä koskien pelkkiä maalitilastoja ja urheilumaailman suurinta yhteen lajiin keskittyvää urheilutapahtumaa. Näin siksi, että Ballon d'Orin voittanut Cristiano Ronaldo oli MM-kisoihin selvinneistä suurista jalkapallon megatähdistä ehkä se suurin pettymys kisoissa ja hän voitti kultapallon siitä huolimatta. Muistamme varmasti hyvin, että Ronaldon Portugalilla oli alkulohkossaan vastassa Saksa, USA ja Ghana ja ennakkoon oli odotettavissa, että maailman parhaisiin pelaajiin lukeutuva Ronaldo pystyisi johdattamaan maansa jatkoon USAn ja Ghanan kaltaisten maiden edestä. Portugali on kuitenkin maailman mittakaavassa suuri ja tasokas maa, siltä löytyy tasokas miehistö pelaajia, vaikkei Portugalin ulkopuolella juuri kukaan varmaan uskonutkaan maan mitalimahdollisuuksiin. Ronaldo teki pelaamissaan kolmessa ottelussa tehot 1+1 ja Portugali jäi alkulohkoon Saksan ja USAn taakse. Vuoden 2014 parhaan pelaajan palkinnon voittanut pelaaja ei pystynyt johdattamaan kovassa paikassa Portugalin tasoista maajoukkuetta voittoon USA:ta ja Ghanaa vastaan...
Ronaldo floppasi MM-kisoissa, se lienee kiistämätön fakta. Sen sijaan hän kuitenkin oli rikkomassa UCL:n yhden kauden maaliennätystä, joka lienee yhdessä voitetun UCL-pokaalin sekä hyvin ja tehokkaasti sujuneen syksyn kanssa se päätekijä nyt saavutetulle palkinnolle. Toisaalta kun muistellaan sitä UCL-ennätystä ja UCL-kevättä, niin muistamme, että suuri osa tuon maaliennätyksen saavuttamiseksi tehdyistä maaleista ja pelatuista otteluista pelattiin ja tehtiin itse asiassa vuoden 2013 puolella kauden 2013-14 alkulohkossa, joka on itse asiassa Ballon d'Or 2014 tarkasteluajan ulkopuolella, kun oikein saivarrellaan! Lisäksi ne UCL-voiton kannalta tärkeimmät ottelut, eli välierät Bayern Müncheniä vastaan ja finaali Atletico Madridia vastaan ratkaistiin ihan muiden pelaajien toimesta: finaalipaikan ratkaisseet maalit teki Sergio Ramos välierissä ja sama mies auttoi Real Madridin finaalissa jatkoajalle, jonka aikana ne ratkaisevat maalit tekivät Gareth Bale ja Marcelo. Näin ollen ilkeästi sanottuna Ronaldo oli kyllä voittamassa UCL-mestaruutta, mutta ei ratkaisemassa sitä.
Ronaldon kovimmat kilpailijat Lionel Messi ja Manuel Neuer loistivat taas siinä toisessa kilpailussa, MM-kisoissa, joita ainakin itse pidän suuremmassa arvossa, koska ne järjestetään vain kerran neljässä vuodessa. Niihin kisoihin karsitaan ensin lähes kaksi vuotta pelaten karsintaotteluita parhaimmillaan toista kymmentä kappaletta "veitsi kurkulla", koska jokainen odottamaton pistemenetys karsinnoissa voi aiheuttaa sen, että itse lopputurnaus jää vain haaveeksi. Lionel Messi oli MM-hopeaa voittaneen Argentiinan hyökkäyksen sielu ja ruumiillistuma koko kisojen ajan tehden tehot 4+1 ja ollen kisojen virallisten tilastojen mukaan eniten maalipaikkoja luonut pelaaja kisoissa. Hänen yksilösuorituksensa toivat Argentiinalle alkulohkon voiton, mutta jatkopeleissä tehoja syntyi enää vähemmän. Paljolti siitä syystä, etteivät joukkuekaverit hyökkäyksessä olleet täysin tilanteidensa tasalla ja pystyneet viimeistelemään normaalilla tasollaan, jolloin Messi jäi varsin yksin vastustajien puolustuksia vastaan. Tästä huolimatta Argentiina selvisi Messin johdolla(toki joukkueen puolustus oli myös erittäin tärkeässä osassa ja Javier Mascherano oli puolustuspäähän erinomainen pelaaja) MM-finaaliin, joka ratkesi vasta jatkoajalla sekin. Vastaavasti Saksan maalivahti Manuel Neuer esitti samoissa kisoissa huikeaa peliä ollen joissain otteluissa samanaikaisesti maalivahti ja vastustajien pystysyöttöjä katkova libero. Hän on tällä hetkellä yleisesti tunnustettu olevan maailman paras maalivahti ja tittelille sopivat otteet ovat jatkuneet myös syksyn aikana kokonaisvaltaisen pelin ja huipputorjuntojen muodossa. Vaikka Saksa voittikin MM-kultaa nimenomaan joukkueena, jossa yksikään pelaaja ei välttämättä noussut hirveän paljon ketään muuta ylemmäksi, oli Neuer silti joukkueen tuki, turva ja selkäranka, joka piti puolustuksen organisoituna. Neuer valittiin ansaitusti MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi samalla, kun Messi pokkasi kisojen parhaan pelaajan palkinnon.
Koska Ballon d'Orissa on kyse nimenomaan äänestyksestä, jossa äänioikeutettuja on suuri määrä, ei käytännössä voida sanoa valinnan olleen väärä. Sen sijaan voidaan sanoa ja keskustella siitä, mitä äänioikeutetut pitivät tarkastelujaksolla "merkittävimpänä suorituksena". Ronaldon valinta palkinnon saajaksi osoittaa melkoisen aukottomasti sen, että suurin osa äänestäneistä näki Ronaldon maaliennätyksen, jäsenyyden UCL-voittojoukkueessa ja tehokkaan syksyn merkittävämpänä tai tärkeämpänä kuin Messin ja Neuerin hyvät otteet läpi vuoden ja huippumenestyksen kesän MM-kisoissa. Näin siitä syystä, kun muistamme jo tuossa edelläkin mainitut Ronaldon esitykset MM-kisoissa.
Korostan nyt siis vielä, että omasta mielestäni Ronaldon valinta ei ole sinällään väärä, vaan se noudattaa eri tärkeysjärjestystä kuin omani. Itse olen aina arvottanut MM-kisat kaikkien muiden turnausten edelle, itse odotan kisoja aina jo hyvissä ajoin. Oikeastaan odotus alkaa jo silloin, kun lähes kaikki kisajoukkueet alkavat olla selvillä, jolloin alan jo miettimään tiettyjen maiden taktiikoita itsekseni ja virittäytymään kisahuumaan, vaikka itse kisoihin on tuolloin vielä yleensä vuosi aikaa. Tältä pohjalta, arvottaen MM-kisoissa esitettyjä otteita yli kaiken muun, olisi itse sijoittanut palkinnon saajaksi MM-kultamitalisti Manuel Neuerin ja antanut toiseksi korkeimmat pisteet Argentiinan MM-hopealle johdattaneelle Lionel Messille ja kolmossijan Cristiano Ronaldolle. Nämä ovat omat näkemykseni ja suuri osa äänestäneistä selvästi arvotti vuoden 2014 jalkapallotapahtumat hieman eri tavalla. Siihen on toki jokaisella äänioikeutetulla ollut täysi oikeus ja sen pohjalta on palkintoäänestyksen lopputulos muodostunut. Sen pohjalta siis onnittelut palkinnon voittajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)