Kuka on kaikkien aikojen kovin urheilija?

Lionel Messistä tuli menneellä viikolla UCL-jalkapalloturnauksen kaikkien aikojen kovin maalitykki ja kovaa kisaa tuon tittelin "lopullisesta" omistajasta tullaan varmasti käymään vielä vuosia hänen ja Cristiano Ronaldon välillä. Rikottu ennätys sai kotimaisen YLEnkin "heräämään" ja julkaisemaan raflaavan otsikon ja keskustelupalstan siitä, onko Messi nyt maailman kaikkien aikojen kovin urheilija. Päätin nyt ottaa aiheeseen kantaa ihan omalla kirjoituksella, koska viime aikoina ei ole oikein muuten ollut paljoa kirjoiteltavaa. Lisäksi tällainen kirjoitus on laaja-alainen, jonka kommenteissa voidaan keskustella laajasti yli erilaisten lajirajojen. Tietysti on hyvä pitää mielessä, että yhtä objektiivista näkemystä aiheeseen ei ole, vaan jokainen puhuu vain omasta puolestaan ja mielipiteestään. Kannattaa myös pitää mielessä se, että vaikka se keskustelukumppanin mielipide tai suosikkilaji ei olisikaan yhtään omaan mieleen, niin ei silti kannata alkaa harrastamaan minkäänlaisia "pallopelleilyiksi" tai "koripalloniiloiksi" toisten haukkumista, koska sellaista käytöstä ei tässä blogissa suvaita. Hyvät käytöstavat ennen kaikkea!

Mitä sitten itse asiaan ja kysymykseen tulee, niin omasta mielestäni ei, Lionel Messi ei ole kaikkien aikojen paras urheilija. Hän on hyvin lähellä kaikkien aikojen parasta jalkapalloilijaa, ellei jopa olekin sitä, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna hän ei ole paras urheilija. Jalkapallo on lajina sellainen, että siinä aivan huipulla pärjätäkseen vaaditaan vähintäänkin hyviä fyysisiä ominaisuuksia ja taktista ajattelukykyä ja lisäksi tietenkin roppakaupalla taitoa käsitellä pelivälinettä. On kuitenkin olemassa sellaisia palloilulajeja, joissa omasta mielestäni vaaditaan vielä tuotakin parempaa fyysistä suorittamista, taktista osaamista ja pallonkäsittelytaitoa. Niin etuoikeutettuja kuin olemmekin, että saamme Messin ja myös muiden tämän hetken megastarojen uria seurata, yksikään jalkapalloilijoista ei ole minusta kaikkien aikojen urheilija.

Yleisurheilun puolella on paljon sellaisia urheilijoita, joiden fyysiset ominaisuudet ovat huippuluokkaa. Selvin yksittäinen esimerkki lienee Usain Bolt, jonka tekemiä ME-juoksuja 100m ja 200m matkoilla pidetään monissa piireissä rikkomattomina tässä vaiheessa. Niin uskomattomat fyysiset ominaisuudet kuin hänelläkin oli noiden ennätysten syntymisaikoina ja on edelleen, hänen lajistaan puuttuu sitten se taktinen puoli käytännössä kokonaan. Yleisurheilun puolella on myös kokonaisvaltaista ja moniosaista hallintaa vaativia lajeja, joista selkeimpänä esimerkkinä toimii kymmenottelu. Sitä lajia viime vuosina hallinnut Ashton Eaton voisi olla yksi kandidaatti, mutta laji ei kuitenkaan ole niin näkyvä, että sen hallitsijalle tuota titteliä voisi suoda. Siitäkin huolimatta, että jopa noin 9000 pisteen suorittaminen kymmenessä hyvin erityyppisessä lajissa on todella kova suoritus. Pidän kuitenkin henkilökohtaisesti Eatonin suoritusta monipuolisuusmielessä vaativampana ja "kovempana" kuin esim. Boltin suorituksia.

YLE otti esimerkeissään esille myös Muhammad Alin, monen mielestä kaikkien aikojen kovimman nyrkkeilijän. Hän oli epäilemättä aikanaan niin fyysisesti kuin taktisestikin erittäin kova urheilija. Oikeastaan hänen sanomisensa vain "erittäin kovaksi" on vähättelyä. Hänen vaikutuksensa yhteiskunnallisiin kysymyksiin esim. Vietnamin sodan aikana ovat myös sellaisia, jotka pitää ottaa huomioon. Hänelle voisin jopa tittelin kaikkien aikojen kovimmasta urheilijasta suoda, mutta valitettavasti olen niin nuori, etten ole ollut Alin otteluita näkemässä ja jälkinauhoituksistakin olen nähnyt vain otteluiden osia. En kuitenkaan lähde väittelemään kenenkään kanssa, joka ilmoittaa Alin omaksi suosikikseen ja kandidaatikseen tittelin saajaksi, koska arvostan Alia suuresti niin urheilijana kuin ihmisenäkin.

Mainitsin aikaisemmin, että kaikkien aikojen urheilijalta vaaditaan rajun fyysisen suorituskyvyn lisäksi myös taktista näkemystä. Shakissa taktikointia ja matemaattista laskukykyä ja päättelyä vaaditaan kaikista eniten. Magnus Carlsen, tämänhetkinen MM ja kaikkien aikojen kovimman vahvuusluvun omaava nuori norjalainen, on shakin ja taktisuuden saralla todellinen nero. Hänen päättelykykynsä on älytön, kun ottaa huomioon, että hän on pelannut mm. samanaikaisia sokkopelejä parinkymmenen pelaajan kanssa näin esimerkiksi. Kyseessä on todella hieno laji ja siinä pärjätäkseen täytyy myös olla fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta pystyy suorittamaan erilaisia peliasemallisia pohdintoja tuntikausia yhteen menoon. Carlsen on "vain" yksi esimerkki äärimmäisestä taktisesta kyvykkyydestä ja neroudesta, mutta ei hänkään ole oma ehdokkaani kaikkien aikojen urheilijaksi. Shakki on lopulta "pieni laji" ja moni kyseenalaistaa väitteen, että se edes olisi urheilua.

Koska osa lukijoista pitää paljon hiihdosta, niin mainitsen tässä, että sijoitan kaikki hiihtäjät käytännössä samaan kategoriaan yleisurheilijoiden kanssa. Lajissa optimaalisella huipulla pärjääminen vaatii suurta fyysistä panostusta ja kykyä, mutta en silti pidä Björn Dählietä, Mika Myllylää, Vladimir Smirnovia, Marja-Liisa Kirvesniemeä, Marjo Matikainen-Kahlströmiä tai ketään muutakaan hiihtourheilijaa kaikkien aikojen kovimpana urheilijana.

Nyt on listattu jo useampi laji ja urheilija, joita aika moni voisi ehdottaa parhaaksi ja osa varmaan jo miettii, että "Kukahan se nyt voisi Zampan mielestä olla se kovin". Ainakin ne varmaan ihmettelevät, jotka eivät ole YLEn puolelta viestiäni lukeneet. Aika siis paljastaa oma suosikkini ja ehdokkaani perusteluineen!

Oma henkilökohtainen suosikkini, idolini ja ehdokkaani maailman kaikkien aikojen kovimmaksi urheilijaksi on koripallon kaikkien aikojen paras pelaaja, eli Michael "His Airness" Jordan. Pääsyinä pidän sitä, että hänessä yhdistyy mielestäni parhaimmalla tavalla nuo kolme ensimmäisessä kappaleessa mainitsemaani kriteeriä: fyysiset ominaisuudet, lajin peliobjektin eli pallon käsittely ja sen kanssa "temppuilu" sekä taktiset kyvyt. Jordan oli uransa ensimmäisen vuosikymmenen noin sinne 35 ikävuoden tienoille äärimmäisen atleettinen pelaaja, josta hän sai myös lempinimensä His Airness, hänen ilmavuutensa. Hän oli mitaltaan "vain hieman alle kaksi metrinen", mutta hänen donkkinsa, torjuntansa ja muut vastaavat atleettisuutta vaativat suoritteensa olivat niin korkeita ja ilmavia, että useimmilta muilta "samaan" pystyviltä vaadittiin paljon enemmän kokoa. Pallon kanssa hän oli äärimmäisen taitava, sen käsittely ei koskaan tuottanut hänelle ongelmia ja hän oli hyökkäyksessä tehokas. Hän on edelleen kaikkien aikojen tehokkain pelaaja, kun tarkastellaan ottelukohtaista pistekeskiarvoa ja lisäksi hänen heittotarkkuutensa koko uralta oli 50 %, joka on erittäin harvinaista takamiehelle. Taktisesti Jordan oli myös äärimmäisen fiksu ja kova pelaaja. Laji-ihmiset tituleeraavat hänen "Basketball IQ"-taitoaan, "koripalloilullista viisauttaan ja kykyä tehdä joka tilanteessa oikea ratkaisu", yhdeksi kaikkien aikojen parhaista. Hänen taktista kykyään alleviivaa myös se, että hän oli äärimmäisen hyvä puolustamaan, vaikka Jordan käytännössä aina muistetaankin kymmenestä pistekuninkuudestaan, kuudesta finaalien MVP(Most Valuable Player)-palkinnostaan ja koko kauden viidestä MVP:stä. Tämän lisäksi Jordan voitti myös parhaan puolustavan pelaajan palkinnon ja valittiin myös "kauden parhaisiin puolustusviisikoihin" useampaankin kertaan.

Näkisin ja lukisin mielelläni kommenteissa muiden näkemyksiä omasta "ehdokkaastaan" kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi perusteluineen. Omiin näkemyksiini saa toki myös ottaa kantaa. Yleensä eri lajien välisissä väittelyissä ja keskusteluissa on ollut ikävänä tapana tulla turhaa jopa henkilökohtaista nokittelua kanssakeskustelijoiden suuntaan, joten nyt toivoisin, että yritettäisiin puhua asiallisesti ja perustellen ja jättää ne "palloniilottelut" ja "koripalloleillyt" pois. Perusteltu keskustelu on aina parempaa kuin toisille leukojen repiminen.

Urheilussa ihmeitä voi tapahtua

Kyllähän sitä hyvillä mielin voi ihmeeksi kutsua, kun suomalainen jalkapallojoukkue voittaa italialaisen jalkapallojoukkueen miesten tasolla! Niin kävi tänään, kun kotimaisen jalkapallon lippulaivamme HJK voitti kotistadionillaan upeasti ja hienon taistelun jälkeen Torinon 2-1. Ei varmaan tarvitse esitellä tai vertailla suomalaisia ja italialaisia jalkapallosaavutuksia ja sitä kautta todeta tai muistuttaa, kuinka isosta jutusta on kyse.

Itse en valitettavasti muiden harrastusten takia ehtinyt nähdä ottelusta kuin jälkimmäisen puoliajan, mutta onneksi tällä kertaa se oli se tärkeämpi puoliaika! Saamieni tietojen mukaan ensimmäinen puolikas eteni varsin tasaisissa merkeissä niin pelitapahtumallisesti kuin myös maalipaikkojen muodossa, joten lienee melko turvallista todeta, että HJK oli ottelussa jopa parempi niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin. Ainakin toisella puolikkaalla joukkue onnistui luomaan muutaman mallikkaan syöttökombinaation ja sitä kautta potentiaalisen maalipaikankin. Maalit syntyivätkin sitten hienosti pelatuista erikoistilanteista, kun topparikaksikko Gideon Baah - Valtteri Moren onnistui viimeistelemään kahdesti. Mainittava on myös erinomaiset keskitykset lähettänyt Robin Lod. Kaikenkaikkiaan erittäin piristävä suoritus ja huomionarvoista oli HJK:n rohkeampi pelityyli: tällä kertaa ei lähdetty vain varjelemaan omaa maalia, vaan uskallettiin rohkeasti pyrkiä hyökkäämään ja kontrolloimaan palloa. Tämä on ehdottomasti oikea suunta. Palloa kontrolloidessa on toki aina vaarana se, että sattuu jokin henkilökohtainen virhe, mutta ei pelkän oman maalin varjeleminenkaan kehitä pelaajia. Pitää uskaltaa yrittää!

Itse olin alunperin melkoinen realisti, kun HJK:n alkulohko selvisi. En uskonut mihinkään kovin suuriin suorituksiin vaan ennakkoarvio oli, että HJK todennäköisesti pystyisi kotonaan jonkun yllätysvoiton ottamaan ja mahdollisesti taistelemaan jonkun tasapelin jostain muustakin pelistä. Vaikka voitto Torinosta olikin erittäin hieno ja pelillisestikin lupaava, on hyvä pitää realismi mielessä. Mahdollisuudet on toki vielä vaikka mihin, mutta todennäköistä on, että HJK:n positiiviset yllätykset ovat tässä. Kahdessa jäljellä olevassa ottelussa kohdattavat Brügge ja Kööpenhamiina saivat varmasti sellaisen varoituksen, että HJK:hon suhtaudutaan vakavammin. Toisaalta onhan se positiivista, että suomalainen jalkapallojoukkue otetaan vakavasti! Yksittäisetkin onnistumiset ovat aina hienoja ja niistä pitää nauttia ja esimerkiksi juuri Morenin ja Lodin hyvät otteet ja onnistumiset toivottavasti siivittävät heidät Euroopan suuremmille kentille. Toivotaan toki, että tämä voitto nyt saa aikaan pysyvämpääkin kehitystä, uskoa ja luottoa HJK:n sisällä ja tulevissakin otteluissa nähdään samanlainen uskaliaampi ja aktiivisempi HJK. Jos tuloksena olisin tappioita, kehittää se pelaajia ja joukkuetta huomattavasti enemmän, kuin pelkkä sumputtamalla oman maalin varjeleminen. Rohkeutta vaan HJK, sillä se peli kehittyy!

Toivottavasti HJK:n upea voitto nostaa myös maajoukkueemme suoritustasoa ja antaa ison annoksen uskoa, kun seuraavaksi edessä on vaikea vierasmatka Unkariin. Toivottavasti HJK:n otteet ja voitto saavat myös maajoukkueessamme päälle oikein kunnon tsempin ja uskon omaan tekemiseen! Paikka EM-kisoihin on vielä täysin omissa käsissä ja mahdollinen, kunhan aikaisemmissa peleissä kentällä näkynyt pallon hallinta konkretisoituisi myös maalien muodossa. Rohkeampaa peliä vain ja mallia HJK:n tämänpäiväisistä otteista, niin Unkarista on mahdollisuus ryöstää 3 pistettä ja keikauttaa karsintalohkon tilanne suomalaisittain paljon suotuisammaksi ja positiivisemmaksi. HJK näytti tänään, että kaikki on yksittäisessä ottelussa mahdollista, toivottavasti "Huuhkajat" jatkaa ensi viikolla samalla linjalla!