Pohjois-Lontoossa Englannissa on ollut käynnissä todellinen isoveli-pikkuveli-asetelma useamman vuosikymmenen, kun naapuriseurat Arsenal ja Tottenham ovat kisailleet kaupunginosan herruudesta. 22 vuotta Arsenal oli se sarjataulukon mukaan parempi ja sitä kautta oli asetelman isoveli. Kaikki putket ja aikakaudet kuitenkin päättyvät joskus ja juuri tänään Vapun aattona 2017 tuo putki päättyi. Päättyminen tapahtui kohtuullisen ironisesti juurikin Pohjois-Lontoon derbyssä, jonka kotijoukkue Tottenham voitti 2-0 nykyjoukkueen ikonien Harry Kanen ja Dele Allin maaleilla. Kyseessä oli myös sopivan ironisesti Tottenhamin nykyisen kotistadionin White Hart Lanen viiminen derby. Tämänpäiväinen voitto siis varmisti Tottenhamin sijoittumisen "isoveljensä" edelle ensimmäisen kerran sitten kevään 1995. Samalla alkaa näyttää siltä, että Arsenal jää todellakin UCL-paikkojen ulkopuolelle, jota sitäkään ei ole tapahtunut käsittääkseni tällä vuosituhannella!
Itse en ole virallisesti kummankaan joukkueen fani, mutta olen mielestäni täällä kuitenkin jo joskus blogin alkuaikoina maininnut, että "symppaan" Tottenhamia. Kyseessä on kuitenkin sellainen hienot ja pitkät perinteet omaava seura, jonka riveissä on pelannut 1990-luvulta tähän päivään hienoja pelaajia. Aloitin tosissani seuraamaan jalkapalloa MM-kisojen 1994 aikaan ja jostain syystä silloinen Tottenham oli valioliigaseuroista sellainen, jota tykkäsin jostain syystä katsoa. Niiltä ajoilta päällimmäisinä ovat jääneet mieleen sellaiset seuralegendat kuin Jürgen Klinsmann, Teddy Sheringham, Darren Anderton, David Ginola ja Sol Campbell. Huomasin symppaavani Spursia taas uudelleen viime vuosikymmenen vaihteessa, kun Rafael Van Der Vaart ja Gareth Bale johdattivat joukkueen hienoihin sijoituksiin valioliigassa ja ensimmäisellä UCL-visiitilläkin kahdeksan parhaan joukkoon.
Spursin suunta on ollut viime vuosina ylöspäin nuorten pelaajiensa ansioista. Myös nykyinen valmentaja Mauricio Pocchetino on ollut erinoimainen ja joukkueeseen sopiva käskyttäjä. Nousu ylöspäin toki alkoi jo edellisen valmentajan Harry Redknappin aikana, jonka nimi on syytä tässä mainita. Spurs on siinä mielessä todella piristävä ja esimerkillinen tapaus tämän hetken valioliigassa, että se on noussut kärkikahinoihin ja peräkkäisille UCL-sijoituksille erittäin hyvällä ja systemaattisella työllä suurten rahamäärien ja kulutuksen sijaan. Tällä kaudella näyttäisi tulevan liigassa kakkossija ja taakse näyttäisi jäävän sellaisia isolla rahalla operoivia seuroja kuin Manchester United, Manchester City ja Arsenal. Resurssit on Tottenhamissa siis onnistuttu viime vuosina käyttämään hyvin. Tai ehkä ne on muualla käytetty huomattavasti huonommin. Seuraavaksi Spursia tulee koettelemaan uuden stadionin rakennusurakka ja sen maksaminen. Saa nähdä, pystyykö "tarkan punnan joukkue" siitä huolimatta vakiinnuttamaan paikkansa jokavuotiseksi UCL-seuraksi valioliigan neljän kärkeen.
"Isoveli" Arsenal taas on menossa toiseen suuntaan. Nyt joukkue jää siis pitkästä aikaa "pikkuveli" Spursin taakse ja näyttää todella todennäköiseltä, että pitkä putki UCL-peleissä myös katkeaa. Joukkue on ollut muutenkin jo vuosia pienessä, mutta silti havaittavassa luisussa alaspäin. Tähän mennessä se on kuitenkin muiden isompien joukkueiden myöskin epäonnistuessa riittänyt niihin UCL-paikkoihin, mutta nyt sekin onni näyttäisi olevan loppu. Arsene Wengerin aika alkaa väistämättä olla loppu, vaikka vielä kirjoitushetkellä ei tiedetä, loppuuko se tähän kevääseen. Montaa kautta se ei kuitenkaan enää tule kestämään. Näin neutraalina katsojana Arsenalin kohdalla kiinnostavinta tulee tulevina vuosina olemaan seurata, kuinka vaikeaa tai helppoa joukkueella tulee olemaan, kun väistämättä se uusi valmentaja jossain vaiheessa joukkueen peräsimeen tulee ja useamman vuosikymmenen rupeama päättyy. Muistamme varmasti, kuinka vaikeaa Manchester Unitedilla oli ja on oikeastaan edelleen, kun Sir Alex Ferguson muutamia vuosia sitten eläköityi. ManU kuitenkin sukelsi kohtuullisen yllättävänkin syvälle ja on vasta nyt ihan tosissaan pullahtamassa takaisin, vaikka edelleenkin on pitkä matka siihen, että joukkue taistelisi tosissaan ja ihan oikeasti vuosittain mestaruudesta. Arsenalin kohdalla tulee olemaan aikanaan mielenkiintoista seurata, millaiset "kasvukivut" heillä muodostuu sitten uuden valmentajan kanssa. Tuleeko heillekin sukellus ja millainen se on suhteessa ManUn vastaavaan?
sunnuntai 30. huhtikuuta 2017
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Symppisjoukkue matkalla finaaliin?
AS Monaco on varmasti ollut koko UCL-kauden positiivisin ja suurin yllättäjä ja nyt joukkue pelaa jo välierissä ja arvontatuloksen perusteella kolkuttelee ja omaa täydet mahdollisuudet finaaliin asti! Joukkue pelasi syksyllä koko alulohkokierroksen tasaisimmassa ja laajatasoisimmassa lohkossa voittaen sen ja matkalla välieriin se on jo pudottanut nimekkäämmät Manchester Cityn ja Borussia Dortmundin. Joukkueen peli on ollut iloisen hyökkäävää ja erittäin maalirikasta usein molempiin päätyihin, joka on aina neutraalille katsojalle erittäin viihdyttävää katsottavaa. Joukkueen avainpelaajat ovat nuoria ja lisänä miehistössä on myös erittäin kokeneita sotaratsuja, joille nämä pelit voidaan olettaa olevan uran viimeisiä. Joukkue tuskin pysyy nykyisessä muodossaan enää kovin pitkään, koska ökyseurat ovat varmasti yrittämässä ostaa nuoria huippukauden pelanneita ruhtinaskuntalaisia jo tulevana kesänä, jos vain mahdollisuus on tarjolla. Siltä pohjalta voitaneen ja jouduttaneen sanoa, että tämä on Monacolle, tai ainakin sen nykyiselle joukkueelle ja miehistölle, ainutkertainen juttu.
Monaco kohtaa pohjois-italian ja Torinon ylpeyden Juventuksen, jolla on hieman samanlainen ainutkertainen tilanne. Joukkueen selkärankana toimiva puolustus ja etenkin maalivahti Gianluigi "Gigi" Buffon on jo sen ikäinen, ettei näitä mahdollisuuksia enää taida montaa tulla. Varsinkin Buffon on pelaaja, joka on jo kaiken muun voittanut niin seura- kuin myös maajoukkuetasolla, joten UCL on se ainoa ja viimeinen, joka puuttuu ja joka hienon uran kruunaisi. Ottelupari tullee olemaan mielenkiintoinen, kun nuoruuden innolla ja tähän asti erittäin tehokkaasti pelannut Monaco pyrkii avaamaan Juventuksen tunnetusti tiukasti organisoitua puolustusta. Samalla Monacon pitäisi kuitenkin pystyä pysymään organisoituna ja varovaisena Juventuksen vastahyökkäysten ja erikoistilanteiden varalta. Luvassa lienee melkoisen klassinen hyökkäys vastaan puolustus asetelma, jossa avausottelu ruhtinaskunnassa todennäköisesti näyttelee suurta roolia. Jos kotiyleisönsä edessä pelaava Monaco onnistuu ottamaan johdon, joutunee Juventuskin väkisin pelaamaan pallollisesti aktiivisemmin. Otteluparin kannalta olisi ehkä ikävintä, jos Juventus tekee aikaisessa vaiheessa vierasmaalin ja sen jälkeen vain keskittyy johtonsa tai maalillisen tasapelin suojelemiseen.
Toisessa parissa pelataan sitten viime vuosilta hyvin tutuksi muodostunut Madridin paikallispeli, joka näin UCL:n puolella on poikkeuksetta päättynyt Realin hyväksi, vaikka kotoisen liigan puolella Atletico onkin ollut erittäin ikävä ja välillä voitokaskin vastustaja. Real oli sekä Napolia, että varsinkin Bayernia vastaan vaikeuksissa, mutta onnistui kuitenkin selvittämään tiensä jatkoon, osin onnella, osin tuomareiden ratkaisuilla, mutta selvittipä kuitenkin. Tuomarilinja tullee tässäkin parissa näyttelemään aika suurta roolia, koska vastustaja Atletico tunnetusti tykkää pelata fyysisesti ja vastustajansa kannalta ikävästi. Vaarana toki on, että linja on tässä parissa ns. "yltiötiukka", jolloin lähes jokainen Realin pelaajan kaatuminen vihelletään vapariksi. On mielenkiintoista nähdä, millaiset tuomarivalinnat UEFA tähän pariin tekee ja millaiset "ohjeet" tuomarit saavat. "Riskinä" kuitenkin on, että finaaliin voisivat päätyä kaksi "tylsää ja puolustavaa" jalkapalloa pelaavaa joukkuetta Atleticon ja Juventuksen muodossa. Otteluparin ottelujärjestyshän on sinänsä mielenkiintoinen, kun ensimmäinen osa pelataan Santiago Bernaneulla. Atleticon onnistuessa hakemaan edes maalillisen tasapelin saataisiin pariin todellista jännitettä myös toiseen osaan. Toisaalta vaarana on tietenkin se, että tuomaristo "paskoo housuunsa" yhtä pahasti kuin mennellä viikolla unkarilaistuomaristo teki Realin ja Bayernin kohtaamisessa ja joudumme näkemään jonkun todella halvan Realille vihelletyn pilkun, paitsiomaalin tai Atleticon pelaajan ulosajon.
Välierissä nähdään kolme ihan sympaattista ja kivaa joukkuetta, jotka eivät ole tätä kisaa voittaneet joko koskaan tai useampaan vuosikymmeneen. Toivoa sopii, että joku näistä kolmesta myös kisan voittaa. Atletico toivottavasti selvittää tiensä finaaliin. Mestaruuden suo mieluusti mille tahansa muulle joukkueelle paitsi tuomarien suosimalle Realille, jonka ei välttämättä edes pitäisi olla mukana enää näissä välierissä.
Monaco kohtaa pohjois-italian ja Torinon ylpeyden Juventuksen, jolla on hieman samanlainen ainutkertainen tilanne. Joukkueen selkärankana toimiva puolustus ja etenkin maalivahti Gianluigi "Gigi" Buffon on jo sen ikäinen, ettei näitä mahdollisuuksia enää taida montaa tulla. Varsinkin Buffon on pelaaja, joka on jo kaiken muun voittanut niin seura- kuin myös maajoukkuetasolla, joten UCL on se ainoa ja viimeinen, joka puuttuu ja joka hienon uran kruunaisi. Ottelupari tullee olemaan mielenkiintoinen, kun nuoruuden innolla ja tähän asti erittäin tehokkaasti pelannut Monaco pyrkii avaamaan Juventuksen tunnetusti tiukasti organisoitua puolustusta. Samalla Monacon pitäisi kuitenkin pystyä pysymään organisoituna ja varovaisena Juventuksen vastahyökkäysten ja erikoistilanteiden varalta. Luvassa lienee melkoisen klassinen hyökkäys vastaan puolustus asetelma, jossa avausottelu ruhtinaskunnassa todennäköisesti näyttelee suurta roolia. Jos kotiyleisönsä edessä pelaava Monaco onnistuu ottamaan johdon, joutunee Juventuskin väkisin pelaamaan pallollisesti aktiivisemmin. Otteluparin kannalta olisi ehkä ikävintä, jos Juventus tekee aikaisessa vaiheessa vierasmaalin ja sen jälkeen vain keskittyy johtonsa tai maalillisen tasapelin suojelemiseen.
Toisessa parissa pelataan sitten viime vuosilta hyvin tutuksi muodostunut Madridin paikallispeli, joka näin UCL:n puolella on poikkeuksetta päättynyt Realin hyväksi, vaikka kotoisen liigan puolella Atletico onkin ollut erittäin ikävä ja välillä voitokaskin vastustaja. Real oli sekä Napolia, että varsinkin Bayernia vastaan vaikeuksissa, mutta onnistui kuitenkin selvittämään tiensä jatkoon, osin onnella, osin tuomareiden ratkaisuilla, mutta selvittipä kuitenkin. Tuomarilinja tullee tässäkin parissa näyttelemään aika suurta roolia, koska vastustaja Atletico tunnetusti tykkää pelata fyysisesti ja vastustajansa kannalta ikävästi. Vaarana toki on, että linja on tässä parissa ns. "yltiötiukka", jolloin lähes jokainen Realin pelaajan kaatuminen vihelletään vapariksi. On mielenkiintoista nähdä, millaiset tuomarivalinnat UEFA tähän pariin tekee ja millaiset "ohjeet" tuomarit saavat. "Riskinä" kuitenkin on, että finaaliin voisivat päätyä kaksi "tylsää ja puolustavaa" jalkapalloa pelaavaa joukkuetta Atleticon ja Juventuksen muodossa. Otteluparin ottelujärjestyshän on sinänsä mielenkiintoinen, kun ensimmäinen osa pelataan Santiago Bernaneulla. Atleticon onnistuessa hakemaan edes maalillisen tasapelin saataisiin pariin todellista jännitettä myös toiseen osaan. Toisaalta vaarana on tietenkin se, että tuomaristo "paskoo housuunsa" yhtä pahasti kuin mennellä viikolla unkarilaistuomaristo teki Realin ja Bayernin kohtaamisessa ja joudumme näkemään jonkun todella halvan Realille vihelletyn pilkun, paitsiomaalin tai Atleticon pelaajan ulosajon.
Välierissä nähdään kolme ihan sympaattista ja kivaa joukkuetta, jotka eivät ole tätä kisaa voittaneet joko koskaan tai useampaan vuosikymmeneen. Toivoa sopii, että joku näistä kolmesta myös kisan voittaa. Atletico toivottavasti selvittää tiensä finaaliin. Mestaruuden suo mieluusti mille tahansa muulle joukkueelle paitsi tuomarien suosimalle Realille, jonka ei välttämättä edes pitäisi olla mukana enää näissä välierissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)