Suomen ampumahiihdon käytännössä ainoa toivo Kaisa Mäkäräinen on juuri tänään varmistanut Norjan Holmenkollenilla uransa toisen ampumahiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun voiton! Ensimmäinen voitto tuli talvella 2010-2011 ja nyt siis uran toinen tänä talvena, lisäksi tänä talvena Mäkäräinen voitti myös pikakilpailujen ja takaa-ajon sisäiset cupit! Voittomarginaaliksi osoittautuivat niukat neljä(4) pistettä pahimpaan kilpailijaan, Norjan Tora Bergeriin. Kolmanneksi cupissa sijoittui olympiakisoissa erittäin hyvin onnistunut Valko-Venäjän Darya Domratcheva.
Kaisalta aivan upea suoritus ja osoitus siitä, että hän oli tämän talven paras naisampumahiihtäjä pitkässä juoksussa. Sen viimeistään osoittavat kokonaiscupin, pikakilpailun ja takaa-ajon cupien voitot! Monelle penkkiurheilijalle oli varmasti suuri pettymys, kun Kaisa ei niitä "varmoja mitaleita" olympiakisoista tuonutkaan ja pettymys oli varmasti suurin Kaisalle itselleen, mutta kyllä nämä kokonaiscupien suoritukset ja voitot tuovat kristallisen reunuksen ampumahiihtokaudelle 2013-2014! Kaisan menestyksen sivussa myös Mari Laukkanen onnistui uransa tähänastisesti parhaalla tavalla saavuttaen uransa ensimmäisen palkintopallisijan, josta myöskin hänen suuntaansa tässä vaiheessa myöhäiset onnittelut!
Henkilökohtaisesti arvotan Mäkäräisen cup voitot aivan samalle viivalle olympiavoittajakaksikon Iivo Niskanen - Sami Jauhojärvi kanssa, ehkä jopa ylikin ja pidän toki Kaisan suorituksia sellaisina, että mikäli kesällä ei suurissa lajeissa tule suurta menestystä, kilpailee Kaisa tasapäisesti Vuoden Urheilijan tittelistä olympiakultakaksikon kanssa! Tässä vaiheessa nämä cup voitot ovat ehdottomasti tämän vuoden kovimpien saavutusten joukossa! Urheilualojen Guru onnittelee Kaisa Mäkäräistä voitoista, kiittää upeasta ampumahiihtotalvesta, toivottaa hyvää "lomaa" raskaan kauden päälle ja tsemppiä sekä motivaatiota tulevia vuosia ja harjoittelua varten! Nyt vain ammunta kuntoon, niin tulevina vuosina Kaisa on pysäyttämätön!
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Puolivälierät painavat päälle
Mestareiden liigaa on taas muutamana viimeisimpänä viikkona pelattu ja saatu selville tämän kauden kahdeksan parasta joukkuetta, joista puolivälieräparit saatiin arvonnassa juuri muodostettua perinteiseen tapaan. Ennakkoon itse odotin arvontaa innolla, kun mukana on niin monta erittäin kovaa joukkuetta, mutta arvontatuloksen nähtyäni olen ensisilmäyksellä pettynyt. Odottamiani tai ennakkoon pohtimiani ottelupareja ei toteutunut, mutta siitä huolimatta jalkapallofaneille tarjotaan varmasti erittäin hienoja hetkiä ja huippupelejä.
Tänä vuonna puolivälierävaiheessa on mukana paljon samoja joukkueita kuin viimekin vuonna. Erona viime vuoteen on se, että tällä kertaa Englannistakin saatiin pari joukkuetta mukaan tähän vaiheeseen, mutta arvontatulosten perusteella paljon pitää tapahtua, että välierissä nähdään yhtään valioliigajoukkuetta tänäkään keväänä. Ennakkoon odottelin, että olisimme tässä vaiheessa jo nähneet isorikkaiden joukkueiden keskinäisiä kohtaamisia enemmänkin, mutta niistä toteutui nyt vain yksi, mutta eiköhän siitäkin otteluparista(PSG - Chelsea) ihan mielenkiintoinen saada. Real Madrid onnistui ties kuinka monentena vuonna peräkkäin nykäisemään tässä kohtaa jälleen sen voittoarvan saaden vastaansa sen ennakkoon helpohkon. Tällä kertaa se ennakkoon helppo on loukkaantumissumassa oleva Dortmund, viime vuonna samassa kohtaa se oli Galatasaray, siitä vuosi taaksepäin APOEL ja edelleen siitä vuosi Tottenham. Mikä sattuma tosiaan, että aina Real Madridia onnistaa arvonnoissa! Siirrytään alkupohdinnoista eteenpäin ja otetaan tuttuun tapaan käsittelyyn arvontatulokset ottelupari kerrallaan.
FC Barcelona - Club Atletico de Madrid
Puolivälierät pärähtävät käyntiin espanjalaisella välienselvittelyllä, kun La Ligan kärkikahinoissa olevat ottavat mittaa toisistaan. Joukkueet ovat tällä kaudella kohdanneet jo kolme kertaa kotimaassa ja jokainen kohtaaminen on päättynyt erittäin tasaisesti, joten odotettavissa on todella tiukkaa peliä. Ottelupari sinällään ei varmasti tarjoa mitään suurempia pelillisiä yllätyksiä, koska Barcelona pelaa tuttuun tyyliinsä pallonhallinnan kautta ja Atleticon taktiikka on valmentaja Diego Simeonen aikana ollut aina tiukkaan puollustuspeliin ja vastahyökkäyksiin nojautuva organisoitu paketti. Tästä ennakkoasetelmasta tuskin nytkään juuri livetään mihinkään suuntaan.
Barcelona on viime aikoina onnistunut nousemaan heikohkon helmikuun jälkeen kohti sitä parasta tasoaan ja otteet edellisellä kierroksella Manchester Cityä vastaan olivat varsin organisoituja hyökkäyspelin toimiessa myös. Atleticolla taas ei vielä tällä kaudella ole sitä heikkoa jaksoa ollut ja jääkin nyt nähtäväksi, kuinka joukkueen aavistuksen kapea joskin erittäin laadukas miehistö selviää otteluruuhkasta. Joukkue pelasi erittäin vahvasti edellisellä kierroksella Milania vastaan ja selvitti parin suhteellisen kivuttomasti, joten siitä on hyvä hakea kannustinta. Sikäli Atletico joutuu antamaan hieman tasoitusta, että mikäli muistini ei pahasti petä, on joukkueen kannalta tärkeä hyökkäyksen ja keskikentän välillä operoiva Raul Garcia pelikiellossa ensimmäisessä osassa. Tämä tosin saattaa avata mahdollisuuden David Villalle päästä rokottamaan edellistä seuraansa. Tasaisista tämän kauden otteluista huolimatta pidän Barcelonaa ennakkosuosikkina jatkoon ja arvioin sen jatkavan välieriin niukalla 1-2 yhteismaalin voitolla. Atleticon mahdollisuudet ovat ensimmäisen osan yllätyksessä ja mahdollisissa vierasmaaleissa.
Real Madrid CF - Borussia Dortmund
Niin vain Los Blacos onnistui tälläkin kertaa tässä vaiheessa arvontaa välttämään ne pahimmat karikot, eli Bayernin, Barcan, PSGn ja Chelsean ja sai vastaansa kapealla materiaalilla ja parhaan pelaajansa pelikiellosta kärsivän Dortmundin. Pelitavallisesti tämä ottelupari ei varmasti tule suurempia yllätyksiä tarjoamaan, kun Realin nykyinen valmentaja Carlo Ancelotti peluuttaa miehistöään aktiivisesti ja palloa hallitsevasti ja Jürgen Klopp omaansa taas vastahyökkäyksiin nojaten. Sinällään ottelut ovat varmasti erilaisia ja vaihtelua viime vuoteen verrattuna, koska vuosi sitten Jose Mourinhon Real pelasi passiivisempaa ja puollustavampaa peliä, josta monet joukkueen fanit eivät pitäneet. Tänä vuonna kentällä nähdään ennakkoon siis aktiivisempi ja pelaavampi Real Madrid.
Borussia aloittaa pelit vieraissa ja siltä on pelikiellossa joukkueen tärkein pelaaja ja suurin maaliuhka Robert Lewandowski, jonka vierasmaaleja joukkue olisi ehdottomasti tarvinnut. Läheskään yhtä pätevää paikkaajaa ei joukkueen miehistöstä löydy, joten ennakkomahdollisuudet ovat aika heikot. Kädet ristiin vain, että puollustus pelaa unelmapelin ja joku hyökkäyskalustosta onnistuu vierasmaalin väsäämään. Ennakkoon Realin materiaali on niin paljon laajempi ja kovempi, ettei viime kevään toistoon jaksa oikein uskoa millään. Dortmundin on pelattava vieraissa täydellinen unelmapeli ja Realille satuttava huono päivä, jotta toiseen osaan jää vielä panosta ja jännitettävää. Klopp on osoittanut olevansa melkoinen velho ja nyt niitä taikoja tosiaan tarvitaan, jos Dormund tästä jatkaa. Ennakkoarvio on, ettei Real nyt ihan Schalkelle tarjoamiaan murskajaisia toista, mutta realistista on, että joukkue jatkaa 3-4 maalin yhteistulosvoitolla.
Paris Saint-Germain - Chelsea
No saatiin kuitenkin jo puolivälieriin yksi "namusetien" välinen kahakka kuitenkin aikaan, kun sheikkiomisteinen PSG kohtaa ruplamiljonäärin Chelsean. Mielenkiintoista nähdä, kumpi joukkue tämän selvittää! Ennakkoasetelma on selvä: PSGllä aavistuksen parempi ja leveämpi materiaali ja Chelsealla aavistuksen parempi valmennus ja taktinen osaaminen. PSGn miehistö on varsinkin hyökkäyssuuntaan aavistuksen vaarallisempi ja monipuolisempi, mutta Chelsean valmentaja Jose Mourinho taas on osoittanut olevansa mestari jäädyttämään peliä ja tappamaan siitä kaiken ilon ja luovuuden. Jalkapallo on tulosurheilua ja siihen on nyt Mourinhonkin nojattava ja taktisella osaamisellaan iskettävä, koska puhtaassa armeija vs armeija - taistelussa Chelsea tulee häviämään.
PSG tulee otteluparissa olemaan palloa hallitseva osapuoli ja sen laaja ja yllättävä hyökkäys Zlatan Ibrahimovicin, Edinson Cavanin ja Ezequiel Lavezzin johdolla pyrkii repimään Mourinhon organisoitua puollustussumppua auki, kun Chelsea taas pyrkii kääntämään otteluparin kulkua itselleen vatahyökkäyksien kautta, joista suurimmassa vastuussa ovat kolme pelajaa seuraavasta nelikosta: Eden Hazard, Andre Schürrle, Oscar, Willian. Mourinho peluuttaa 4-2-3-1-järjestelmää, jolloin keskikentän hyökkäävämpi kolmikko muodostuu noista pelaajista, joiden hyökkäysonnistumisiin ottelupari ratkeaa. Sinällään pari on erittäin mielenkiintoinen taktinen näytelmä, jota on ennakkoon vaikea arvioida tuloksen kannalta. Chelsea saa aloittaa vieraissa ja hakemalla sieltä maalillisen tasapelin tai jopa voiton, sen mahdollisuudet kohoavat luonnollisesti. Toisaalta kestääkö joukkue PSGn hyökkäysarsenaalin edessä vieraskentällä, kun vastassa on Zlatan, joka voi vaikka kolmestakympistä pommittaa ylämummoja? PSGn materiaali on sen verran tasokkaampi ja laajempi, että normaalioloissa uskon joukkueen kampeavan itsensä jatkoon 1-2 yhteismaalin turvin.
Manchester United FC - FC Bayern München
Vastakohtien ottelupari ja ManUn kannalta erittäin pelottava kohtaaminen. Joukkueen nykyinen valmentaja David Moyes peluuttaa joukkueella erittäin perinteistä, joidenkin mielestä vanhanaikaistakin, brittipalloa, joka nojaa vahvasti laitapeliin ja keskityksiin keskustan ollessa enemmän tukossa. Joukkue teki mm. alkukeväästä keskitysyritysennätyksen yhdessä valioliigan ottelussa, joka tukee erittäin vahvasti tuota edellä mainittua taktista painopistettä. Vastaavasti Bayern on täysin päinvastainen ääripää, kun Josep Guardiola peluuttaa sitä jopa ylisuurella pallokontrollilla keskustan kautta pyrkien tarkoilla syötöillä murtamaan vastustajan linjoja ja luomaan selustaan maalipaikkoja. Vastakkain on siis pelityyli menneisyydestä ja nykyisyyttä kuvaava pallo- ja yksilötaitava suuntaus.
Ottelupari sinällään tuskin tulee tarjoamaan mitään pelillisesti yllättävää: Moyesin ManU puollustaa sen minkä ehtii ja yrittää yksittäisillä vastahyökkäyksillä saada kaksikolle Wayne Rooney - Robin Van Persie aikaiseksi joitakin kontrolloituja tai edes puolikontrolloituja maalipaikkoja ja hyökkäyksiä. Vastaavasti Guardiolan Bayern pitää palloa ja hieroo niin pitkään lyhytsyöttöpeliään, että ManUn puollustuksesta se aukko ja murtopaikka löytyy ja pyrkii sitä kautta ratkaisuihin. Käytännössä ottelupari on jo ennen avauspotkua taputeltu, eikä ManUlla nykyisellä taktisella osaamisellaan ole juuri mahdollisuuksia kuin ihmeiden kautta. Esimerkiksi viimeisin valioliigan kärkipään ottelu Liverpoolia vastaan näytti karusti, mikä on ManUn tilanne silloin, kun vastustajalla on pallokontrolliin pystyviä ja yksilötaitavia pelaajia. Sinällään arvonta saattoi olla David Moyesin työpaikan kannalta onnekas, koska ei häneltä tai ManUlta kukaan tässä otteluparissa jatkopaikkaa edes odota, joten vaikka tappio mitä todennäköisimmin tuleekin, voi Moeys mennä yksinkertaisen "No kun vastus oli Bayern"-selityksen taakse piiloon. Ennakkoon parissa ei ole lopputuloksen kannalta muuta jännitettävää kuin, millä maalierolla Bayern tästä jatkaa: vetääkö joukkue "säästellen" ja hoitaa parin "vain" 3 maalin voitolla, vai "naatiskeleeko" se jonkun 5-6 maalin voiton.
Tänä vuonna puolivälierävaiheessa on mukana paljon samoja joukkueita kuin viimekin vuonna. Erona viime vuoteen on se, että tällä kertaa Englannistakin saatiin pari joukkuetta mukaan tähän vaiheeseen, mutta arvontatulosten perusteella paljon pitää tapahtua, että välierissä nähdään yhtään valioliigajoukkuetta tänäkään keväänä. Ennakkoon odottelin, että olisimme tässä vaiheessa jo nähneet isorikkaiden joukkueiden keskinäisiä kohtaamisia enemmänkin, mutta niistä toteutui nyt vain yksi, mutta eiköhän siitäkin otteluparista(PSG - Chelsea) ihan mielenkiintoinen saada. Real Madrid onnistui ties kuinka monentena vuonna peräkkäin nykäisemään tässä kohtaa jälleen sen voittoarvan saaden vastaansa sen ennakkoon helpohkon. Tällä kertaa se ennakkoon helppo on loukkaantumissumassa oleva Dortmund, viime vuonna samassa kohtaa se oli Galatasaray, siitä vuosi taaksepäin APOEL ja edelleen siitä vuosi Tottenham. Mikä sattuma tosiaan, että aina Real Madridia onnistaa arvonnoissa! Siirrytään alkupohdinnoista eteenpäin ja otetaan tuttuun tapaan käsittelyyn arvontatulokset ottelupari kerrallaan.
FC Barcelona - Club Atletico de Madrid
Puolivälierät pärähtävät käyntiin espanjalaisella välienselvittelyllä, kun La Ligan kärkikahinoissa olevat ottavat mittaa toisistaan. Joukkueet ovat tällä kaudella kohdanneet jo kolme kertaa kotimaassa ja jokainen kohtaaminen on päättynyt erittäin tasaisesti, joten odotettavissa on todella tiukkaa peliä. Ottelupari sinällään ei varmasti tarjoa mitään suurempia pelillisiä yllätyksiä, koska Barcelona pelaa tuttuun tyyliinsä pallonhallinnan kautta ja Atleticon taktiikka on valmentaja Diego Simeonen aikana ollut aina tiukkaan puollustuspeliin ja vastahyökkäyksiin nojautuva organisoitu paketti. Tästä ennakkoasetelmasta tuskin nytkään juuri livetään mihinkään suuntaan.
Barcelona on viime aikoina onnistunut nousemaan heikohkon helmikuun jälkeen kohti sitä parasta tasoaan ja otteet edellisellä kierroksella Manchester Cityä vastaan olivat varsin organisoituja hyökkäyspelin toimiessa myös. Atleticolla taas ei vielä tällä kaudella ole sitä heikkoa jaksoa ollut ja jääkin nyt nähtäväksi, kuinka joukkueen aavistuksen kapea joskin erittäin laadukas miehistö selviää otteluruuhkasta. Joukkue pelasi erittäin vahvasti edellisellä kierroksella Milania vastaan ja selvitti parin suhteellisen kivuttomasti, joten siitä on hyvä hakea kannustinta. Sikäli Atletico joutuu antamaan hieman tasoitusta, että mikäli muistini ei pahasti petä, on joukkueen kannalta tärkeä hyökkäyksen ja keskikentän välillä operoiva Raul Garcia pelikiellossa ensimmäisessä osassa. Tämä tosin saattaa avata mahdollisuuden David Villalle päästä rokottamaan edellistä seuraansa. Tasaisista tämän kauden otteluista huolimatta pidän Barcelonaa ennakkosuosikkina jatkoon ja arvioin sen jatkavan välieriin niukalla 1-2 yhteismaalin voitolla. Atleticon mahdollisuudet ovat ensimmäisen osan yllätyksessä ja mahdollisissa vierasmaaleissa.
Real Madrid CF - Borussia Dortmund
Niin vain Los Blacos onnistui tälläkin kertaa tässä vaiheessa arvontaa välttämään ne pahimmat karikot, eli Bayernin, Barcan, PSGn ja Chelsean ja sai vastaansa kapealla materiaalilla ja parhaan pelaajansa pelikiellosta kärsivän Dortmundin. Pelitavallisesti tämä ottelupari ei varmasti tule suurempia yllätyksiä tarjoamaan, kun Realin nykyinen valmentaja Carlo Ancelotti peluuttaa miehistöään aktiivisesti ja palloa hallitsevasti ja Jürgen Klopp omaansa taas vastahyökkäyksiin nojaten. Sinällään ottelut ovat varmasti erilaisia ja vaihtelua viime vuoteen verrattuna, koska vuosi sitten Jose Mourinhon Real pelasi passiivisempaa ja puollustavampaa peliä, josta monet joukkueen fanit eivät pitäneet. Tänä vuonna kentällä nähdään ennakkoon siis aktiivisempi ja pelaavampi Real Madrid.
Borussia aloittaa pelit vieraissa ja siltä on pelikiellossa joukkueen tärkein pelaaja ja suurin maaliuhka Robert Lewandowski, jonka vierasmaaleja joukkue olisi ehdottomasti tarvinnut. Läheskään yhtä pätevää paikkaajaa ei joukkueen miehistöstä löydy, joten ennakkomahdollisuudet ovat aika heikot. Kädet ristiin vain, että puollustus pelaa unelmapelin ja joku hyökkäyskalustosta onnistuu vierasmaalin väsäämään. Ennakkoon Realin materiaali on niin paljon laajempi ja kovempi, ettei viime kevään toistoon jaksa oikein uskoa millään. Dortmundin on pelattava vieraissa täydellinen unelmapeli ja Realille satuttava huono päivä, jotta toiseen osaan jää vielä panosta ja jännitettävää. Klopp on osoittanut olevansa melkoinen velho ja nyt niitä taikoja tosiaan tarvitaan, jos Dormund tästä jatkaa. Ennakkoarvio on, ettei Real nyt ihan Schalkelle tarjoamiaan murskajaisia toista, mutta realistista on, että joukkue jatkaa 3-4 maalin yhteistulosvoitolla.
Paris Saint-Germain - Chelsea
No saatiin kuitenkin jo puolivälieriin yksi "namusetien" välinen kahakka kuitenkin aikaan, kun sheikkiomisteinen PSG kohtaa ruplamiljonäärin Chelsean. Mielenkiintoista nähdä, kumpi joukkue tämän selvittää! Ennakkoasetelma on selvä: PSGllä aavistuksen parempi ja leveämpi materiaali ja Chelsealla aavistuksen parempi valmennus ja taktinen osaaminen. PSGn miehistö on varsinkin hyökkäyssuuntaan aavistuksen vaarallisempi ja monipuolisempi, mutta Chelsean valmentaja Jose Mourinho taas on osoittanut olevansa mestari jäädyttämään peliä ja tappamaan siitä kaiken ilon ja luovuuden. Jalkapallo on tulosurheilua ja siihen on nyt Mourinhonkin nojattava ja taktisella osaamisellaan iskettävä, koska puhtaassa armeija vs armeija - taistelussa Chelsea tulee häviämään.
PSG tulee otteluparissa olemaan palloa hallitseva osapuoli ja sen laaja ja yllättävä hyökkäys Zlatan Ibrahimovicin, Edinson Cavanin ja Ezequiel Lavezzin johdolla pyrkii repimään Mourinhon organisoitua puollustussumppua auki, kun Chelsea taas pyrkii kääntämään otteluparin kulkua itselleen vatahyökkäyksien kautta, joista suurimmassa vastuussa ovat kolme pelajaa seuraavasta nelikosta: Eden Hazard, Andre Schürrle, Oscar, Willian. Mourinho peluuttaa 4-2-3-1-järjestelmää, jolloin keskikentän hyökkäävämpi kolmikko muodostuu noista pelaajista, joiden hyökkäysonnistumisiin ottelupari ratkeaa. Sinällään pari on erittäin mielenkiintoinen taktinen näytelmä, jota on ennakkoon vaikea arvioida tuloksen kannalta. Chelsea saa aloittaa vieraissa ja hakemalla sieltä maalillisen tasapelin tai jopa voiton, sen mahdollisuudet kohoavat luonnollisesti. Toisaalta kestääkö joukkue PSGn hyökkäysarsenaalin edessä vieraskentällä, kun vastassa on Zlatan, joka voi vaikka kolmestakympistä pommittaa ylämummoja? PSGn materiaali on sen verran tasokkaampi ja laajempi, että normaalioloissa uskon joukkueen kampeavan itsensä jatkoon 1-2 yhteismaalin turvin.
Manchester United FC - FC Bayern München
Vastakohtien ottelupari ja ManUn kannalta erittäin pelottava kohtaaminen. Joukkueen nykyinen valmentaja David Moyes peluuttaa joukkueella erittäin perinteistä, joidenkin mielestä vanhanaikaistakin, brittipalloa, joka nojaa vahvasti laitapeliin ja keskityksiin keskustan ollessa enemmän tukossa. Joukkue teki mm. alkukeväästä keskitysyritysennätyksen yhdessä valioliigan ottelussa, joka tukee erittäin vahvasti tuota edellä mainittua taktista painopistettä. Vastaavasti Bayern on täysin päinvastainen ääripää, kun Josep Guardiola peluuttaa sitä jopa ylisuurella pallokontrollilla keskustan kautta pyrkien tarkoilla syötöillä murtamaan vastustajan linjoja ja luomaan selustaan maalipaikkoja. Vastakkain on siis pelityyli menneisyydestä ja nykyisyyttä kuvaava pallo- ja yksilötaitava suuntaus.
Ottelupari sinällään tuskin tulee tarjoamaan mitään pelillisesti yllättävää: Moyesin ManU puollustaa sen minkä ehtii ja yrittää yksittäisillä vastahyökkäyksillä saada kaksikolle Wayne Rooney - Robin Van Persie aikaiseksi joitakin kontrolloituja tai edes puolikontrolloituja maalipaikkoja ja hyökkäyksiä. Vastaavasti Guardiolan Bayern pitää palloa ja hieroo niin pitkään lyhytsyöttöpeliään, että ManUn puollustuksesta se aukko ja murtopaikka löytyy ja pyrkii sitä kautta ratkaisuihin. Käytännössä ottelupari on jo ennen avauspotkua taputeltu, eikä ManUlla nykyisellä taktisella osaamisellaan ole juuri mahdollisuuksia kuin ihmeiden kautta. Esimerkiksi viimeisin valioliigan kärkipään ottelu Liverpoolia vastaan näytti karusti, mikä on ManUn tilanne silloin, kun vastustajalla on pallokontrolliin pystyviä ja yksilötaitavia pelaajia. Sinällään arvonta saattoi olla David Moyesin työpaikan kannalta onnekas, koska ei häneltä tai ManUlta kukaan tässä otteluparissa jatkopaikkaa edes odota, joten vaikka tappio mitä todennäköisimmin tuleekin, voi Moeys mennä yksinkertaisen "No kun vastus oli Bayern"-selityksen taakse piiloon. Ennakkoon parissa ei ole lopputuloksen kannalta muuta jännitettävää kuin, millä maalierolla Bayern tästä jatkaa: vetääkö joukkue "säästellen" ja hoitaa parin "vain" 3 maalin voitolla, vai "naatiskeleeko" se jonkun 5-6 maalin voiton.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Basketball Dream Team
Koripallo kuuluu myös omiin suosikkilajeihin ja viime syksynä oman Susijengimme EM-otteita tuli seurattua melkoisen tarkasti. Tulevat MM-kisat ovat myös odotuksen alla. Youtube on myös ahkerassa käytössä NBAn puolelta ja sillä suunnalla olen myös törmännyt moniin videoihin ja väittelyihin, joissa kinastellaan siitä, kuka on kaikkien aikojen paras. Väittelyissä pohditaan myös, joko LeBron James olisi lähellä Michael Jordanin tasoa ja mihin sijoittuu Los Angeles Lakersin nykyikoni Kobe Bryant.
Itse en kauheasti välitä sellaisista Top 10-listoista koripallonkaan puolella, joissa eri pelipaikkojen pelaajia ja täysin eri vahvuudet omaavia pelaajia pistetään peräkkäin sijoituksille. En välittänyt tästä toimintatavasta jalkapallonkaan puolella ja siksi kirjoitinkin tänne aikanaan oman jalkapalloaiheisen Dream Teamin perusteluineen. Nyt aion tehdä saman myös koripallon, käytännössä NBAn, puolelta. Seuraava Dream Team koostuu 10 pelaajasta, eli kahdesta kentällisestä ja jokaiselle pelipaikalle on valittu aloittaja ja penkiltä tuleva tuuraaja. Joukkueen kokoaminen noudattaa samaa säännöstöä kuin aikaisempi jalkapalloaiheinen joukkueeni, eli pelaajien on täytynyt pelata ajanjaksolla 1990-2014, jolloin olen pystynyt heitä "seuraamaan" ja heidän otteitaan näkemään. Joukkueen kentälliset on kasattu niin, että pelaajien taidot täydentäisivät mahdollisimman hyvin toisiaan ja kentällinen olisi mahdollisimman tasapainoinen ja toimiva. Lopussa jaan myös muutaman kunniamaininnan pelipaikoittain sellaisille pelaajille, jotka juuri ja juuri tällä kertaa jäivät joukkueen ulkopuolelle, mutta olivat varteenotettavia vaihtoehtoja mukaan. Lähdetään liikkeelle aloitusviisikosta.
Point Guard(pelintekijä): Earvin "Magic" Johnson. Lakersin tähtipelinrakentaja pystyi tekemään kentällä kaikkea suuren kokonsa ansiosta. Erittäin taitava syöttäjä, joka pystyi fyysisyydellään operoimaan myös lähellä koria ollen myös tehokas ja hyvä heittäjä. Yksi 1980-luvun menestyksekkäimmistä pelaajista. Kaikkeen pystyvän pelintekijän prototyyppi ja monen mestaruuden mies.
Shooting Guard(heittävä takamies): Michael "His Airness" Jordan. Kaikkien aikojen paras koskaan koripalloon tarttunut pelaaja. 80-luvulla äärimmäisen atleettinen donkkikone, joka kehitti peliään ja muuntautui 90-luvulla kaikkien aikojen hyppyheittäjäksi ja kehitti peliin sellaisia heittäjien liikkeitä, joita mm. jo edellä mainitut Bryant ja James ovat pyrkineet kopioimaan. 6-kertainen mestari, 10-kertainen pistekuningas + lukuisia ja lukuisia muitakin ennätyksiä ja saavutuksia. Voittajatyyppi ja äärimmäinen kilpailija, joka vihasi yli kaiken häviämistä. Henkilökohtaisesti pidän Jordania kaikkien aikojen parhaana yksilönä kaikki joukkuelajit huomioon ottaen. Oma henkilökohtainen idolini.
Small Forward(pieni laitahyökkääjä): Larry Bird. Magic Johnsonin kilpakumppani 80-luvulta, Boston Celtics-ikoni, joka pystyi käytännössä tekemään laitahyökkääjän paikalta hyvin paljon samoja asioita kuin Johnson. Erittäin hyvä heittäjä koko kentän alueelta, mieletön kolmosuhka kaaren takaa. Moninkertainen mestari ja Johnsonin sekä Jordanin tapaan osa 1992 Barcelonan Dream Teamia.
Power Forward(iso laitahyökkääjä): Tim Duncan. San Antonio Spursin ikoni viimeisen 15 vuoden ajalta, koko uransa joukkueessa pelannut korinaluspelote molemmissa päissä. 4 NBA-finaalisarjaa, joista 3 mestaruutta. Isoksi mieheksi melkoisen hyvin liikkuva ja atleettinen, hyvä heittämään läheltä ja keskimatkalta. Kokonsa puolesta pelote myös puollustuspäässä. Erittäin "koripalloviisas" pelaaja, joka tuntuu tekevän kentällä aina sen oikean ratkaisun.
Center(keskushyökkääjä): Hakeem "The Dream" Olajuwon. Houston Rocketsin kahteen mestaruuten 90-luvun puolivälissä johdattanut sentteri. Taitavan, hyvin liikkuvan ja hyvin heittävän sentterin prototyyppi, jonka opissa edelleen kesäisin vierailee monia nykyaktiiveja NBA-senttereitä harjoittelemassa korinalusliikkeitä. Iso puollustuspään pelote myös. Yksi niistä harvoista pelaajista, joilla uratilastojen keskiarvoissa yli 3 blockia/torjuntaa suoritettuna yhtä ottelua kohden.
Penkkiviisikko näyttää vastaavasti seuraavanlaiselta.
Point Guard(pelintekijä): Chris "CP3" Paul. Los Angeles Clippersin nykyinen takamies ei ole vielä joukkuetasolla suuruuksia voittanut, mutta henkilökohtaiset tilastot puhuvat puolestaan. Viime kausilta noin 11 koriin johtanutta syöttöä pelattua ottelua kohden oikeuttaa valinnan. Lisäksi erittäin hyvä heittäjä ja hyvät liikkeet myös korin alla mahdollistavat hyvät pistekeskiarvot. Erityisaseena myös nopeus ja atleettisuus, jotka tuovat yllättävyyttä.
Shooting Guard(heittävä takamies): Kobe Bryant. Monen mielestä Jordanin toinen inkarnaatio, joka pyrkii samanlaisiin suorituksiin kentällä lähes jopa pystyen tavoitteeseensa. Atleettinen ja erinomainen heittäjä, joka tuo takakentälle pelotetta ja yllättävyyttä pystyen myös ajoihin ja erittäin tyylikkäisiin viimeistelyihin korin läheltä. 5-kertainen mestari, jonka ura on viime vuosina ollut hieman laskussa loukkaantumisten takia, mutta silti edelleen parhaimmillaan häikäisevä hyökkäyspäässä.
Small Forward(pieni laitahyökkääjä): LeBron "King James" James. Nyky NBAn valovoimaisin ja atleettisin pelaaja Miami Beachilta. Fyysinen ja taitava kaksinkertainen mestari, joka pyrkii samaan kuin Bryant, olemaan uusi Jordan. Heitoissaan tehokas ja monipuolinen, puollustuksessa myös erittäin vahva ja hankala ohitettava. Joidenkin mielestä kentän ulkopuoliset "show-touhut" ovat vaimentaneet hänen auraansa nyky NBAn Jordanina, mutta siitä huolimatta erittäin valovoimainen pelaaja.
Power Forward(iso laitahyökkääjä): Karl "The Mailman" Malone. Jordanin kilpakumppani Utah Jazzista 90-luvun jälkipuoliskolta, yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista pisteiden tekijöistä. Erittäin hyvin liikkuva, heittävä ja taitava korin läheisyydessä ja keskimatkalla. Ei koskaan voittanut mestaruutta urallaan, mutta silti laajasti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista vähintäänkin omalla pelipaikallaan.
Center(keskushyökkääjä): Shaquille "Shaq" O'Neal. Korinalustankki oli parhaimmillaan liigan dominoivin pelaaja korin läheisyydessä vieden kolme eri joukkuetta finaaleihin taisteluun mestaruudesta: Orlando Magic, LA Lakers ja Miami Heat. Muistetaan varmasti parhaiten juuri Lakersin ajoiltaan. Ei maailman taitavin pallon kanssa, mutta käytti fyysisyyttään, kokoaan ja voimaansa maksimaalisesti hyväkseen tehden kovia piste- ja levypallolukemia aivan korin läheisyydestä. Pelote myös puollustuspäässä.
Siirrytään seuraavaksi kunniamainintojen pariin. Seuraavat pelaajat olivat pohdinnassa ja ihan hilkulla myös mukaan joukkueeseen, mutta jäivät tällä kertaa ulkopuolelle. Jokainen heistä on kuitenkin sellainen legenda, että ansaitsee tulla vähintäänkin mainituksi.
Point Guardin paikalle mistin myös John Stocktonia ja Gary "The Glove" Paytonia. Ensin mainittu on edelleen kärjessä yhden kauden aikana annetuissa korisyötöissä ja oli myös erittäin tärkeä osa valituksi tulleen Karl Malonen Jazzia takakentällä. Jälkimmäinen taas oli äärettömän kova puollustaja pystyen parissa ottelussa pimentämään itsensä Jordanin 1995-96 finaaleissa, kun Seattle SuperSonics haastoi Chicagon häviten kuitenkin 4-2. Payton oli juuri Jordania puollustava pelaaja kolmessa viimeisessä finaalissa, joista Seattle voitti kaksi.
Shooting Guardin paikalle harkitsin myös kahta kaikkien aikojen kovinta kolmospommittajaa: Indiana Pacersin Reggie Milleriä ja edelleen aktiivina pelaavaa Ray Allenia. Molemmat herrat ovat siis kunnostautuneet erityisesti kolmosissa ja ovat kaikkien aikojen tilastoissa kärjessä. Heittopelotteestaan huolimatta molemmat olivat aktiiviuransa parhaina päivinä myös erittäin atleettisia ja kookkaita pelaajia pystyen myös viimeistelemään läheltä koria.
Small Forwardin paikalle kolmas varteenotettava ehdokas oli käytännössä vain Jordanin aisapari Scottie "Pip" Pippen, jota harkitsin monipuolisuutensa takia mukaan. Erittäin hyvä puollustaja ja hyökkäyksessäkin tehokas ja pallovarma, eräänlainen "point forwardin" esikuva, eli pelaaja, joka pystyi hyökkääjän paikalta pelaamaan myös silloin tällöin pelintekijän roolia.
Power Forwardin paikalle mielessäni pyöri myös kaksi aivan erilaista, mutta silti samanpituista legendaa, Charles "Sir Charles" Barkley ja Dennis "The Worm" Rodman. Barkley oli pelipaikalleen suhteellisen pienestä koostaan huolimatta melkoisen vahva jässikkä korin alla tehden paljon pisteitä ollen myös varsin hyvä heittäjä kauempaakin. Rodman taas oli ehkä kaikkien aikojen paras puollustava PF/SF, joka on peliä koskaan pelannut. Suhteellisen lyhyt mitta ei häntä häirinnyt, vaan hän kaapi mielettömän määrän levypalloja ja toi kentälle mukaan myös show-meininkiä, kuten myös aina erivärisen hiustyylinsä.
Centerin paikalle harkinnassa oli myös New York Knicksin legenda Patrick Ewing sekä 1992 Dream Teamin jäsen David "The Admiral" Robinson, jotka molemmat olivat suurikokoisina pelaajina erittäin taitavia ja hyviä heittäjiä myös. Molemmat olivat puollustuspäässäkin melkoisia torneja ja pelotteita.
Tässä nyt pientä muistelua omalta NBA-fanitusajalta ja pieni lista pelaajia, jotka ovat erityisesti onnistuneet itseäni säväyttämään ja jäämään mieleen. Onko lukijakunnassa muita koripallointoilijoita tai NBAta seuraavia? Olisi kiva lueskella muiltakin heidän omia Dream Teamejaan ja kuulla, millaiset pelaajat ovat mahdollisia intoilijoita säväyttäneet ja jääneet mieleen! Omaa Dream Teamiani saa myös vapaasti kritisoida ja kommentoida asiallisella otteella!
Itse en kauheasti välitä sellaisista Top 10-listoista koripallonkaan puolella, joissa eri pelipaikkojen pelaajia ja täysin eri vahvuudet omaavia pelaajia pistetään peräkkäin sijoituksille. En välittänyt tästä toimintatavasta jalkapallonkaan puolella ja siksi kirjoitinkin tänne aikanaan oman jalkapalloaiheisen Dream Teamin perusteluineen. Nyt aion tehdä saman myös koripallon, käytännössä NBAn, puolelta. Seuraava Dream Team koostuu 10 pelaajasta, eli kahdesta kentällisestä ja jokaiselle pelipaikalle on valittu aloittaja ja penkiltä tuleva tuuraaja. Joukkueen kokoaminen noudattaa samaa säännöstöä kuin aikaisempi jalkapalloaiheinen joukkueeni, eli pelaajien on täytynyt pelata ajanjaksolla 1990-2014, jolloin olen pystynyt heitä "seuraamaan" ja heidän otteitaan näkemään. Joukkueen kentälliset on kasattu niin, että pelaajien taidot täydentäisivät mahdollisimman hyvin toisiaan ja kentällinen olisi mahdollisimman tasapainoinen ja toimiva. Lopussa jaan myös muutaman kunniamaininnan pelipaikoittain sellaisille pelaajille, jotka juuri ja juuri tällä kertaa jäivät joukkueen ulkopuolelle, mutta olivat varteenotettavia vaihtoehtoja mukaan. Lähdetään liikkeelle aloitusviisikosta.
Point Guard(pelintekijä): Earvin "Magic" Johnson. Lakersin tähtipelinrakentaja pystyi tekemään kentällä kaikkea suuren kokonsa ansiosta. Erittäin taitava syöttäjä, joka pystyi fyysisyydellään operoimaan myös lähellä koria ollen myös tehokas ja hyvä heittäjä. Yksi 1980-luvun menestyksekkäimmistä pelaajista. Kaikkeen pystyvän pelintekijän prototyyppi ja monen mestaruuden mies.
Shooting Guard(heittävä takamies): Michael "His Airness" Jordan. Kaikkien aikojen paras koskaan koripalloon tarttunut pelaaja. 80-luvulla äärimmäisen atleettinen donkkikone, joka kehitti peliään ja muuntautui 90-luvulla kaikkien aikojen hyppyheittäjäksi ja kehitti peliin sellaisia heittäjien liikkeitä, joita mm. jo edellä mainitut Bryant ja James ovat pyrkineet kopioimaan. 6-kertainen mestari, 10-kertainen pistekuningas + lukuisia ja lukuisia muitakin ennätyksiä ja saavutuksia. Voittajatyyppi ja äärimmäinen kilpailija, joka vihasi yli kaiken häviämistä. Henkilökohtaisesti pidän Jordania kaikkien aikojen parhaana yksilönä kaikki joukkuelajit huomioon ottaen. Oma henkilökohtainen idolini.
Small Forward(pieni laitahyökkääjä): Larry Bird. Magic Johnsonin kilpakumppani 80-luvulta, Boston Celtics-ikoni, joka pystyi käytännössä tekemään laitahyökkääjän paikalta hyvin paljon samoja asioita kuin Johnson. Erittäin hyvä heittäjä koko kentän alueelta, mieletön kolmosuhka kaaren takaa. Moninkertainen mestari ja Johnsonin sekä Jordanin tapaan osa 1992 Barcelonan Dream Teamia.
Power Forward(iso laitahyökkääjä): Tim Duncan. San Antonio Spursin ikoni viimeisen 15 vuoden ajalta, koko uransa joukkueessa pelannut korinaluspelote molemmissa päissä. 4 NBA-finaalisarjaa, joista 3 mestaruutta. Isoksi mieheksi melkoisen hyvin liikkuva ja atleettinen, hyvä heittämään läheltä ja keskimatkalta. Kokonsa puolesta pelote myös puollustuspäässä. Erittäin "koripalloviisas" pelaaja, joka tuntuu tekevän kentällä aina sen oikean ratkaisun.
Center(keskushyökkääjä): Hakeem "The Dream" Olajuwon. Houston Rocketsin kahteen mestaruuten 90-luvun puolivälissä johdattanut sentteri. Taitavan, hyvin liikkuvan ja hyvin heittävän sentterin prototyyppi, jonka opissa edelleen kesäisin vierailee monia nykyaktiiveja NBA-senttereitä harjoittelemassa korinalusliikkeitä. Iso puollustuspään pelote myös. Yksi niistä harvoista pelaajista, joilla uratilastojen keskiarvoissa yli 3 blockia/torjuntaa suoritettuna yhtä ottelua kohden.
Penkkiviisikko näyttää vastaavasti seuraavanlaiselta.
Point Guard(pelintekijä): Chris "CP3" Paul. Los Angeles Clippersin nykyinen takamies ei ole vielä joukkuetasolla suuruuksia voittanut, mutta henkilökohtaiset tilastot puhuvat puolestaan. Viime kausilta noin 11 koriin johtanutta syöttöä pelattua ottelua kohden oikeuttaa valinnan. Lisäksi erittäin hyvä heittäjä ja hyvät liikkeet myös korin alla mahdollistavat hyvät pistekeskiarvot. Erityisaseena myös nopeus ja atleettisuus, jotka tuovat yllättävyyttä.
Shooting Guard(heittävä takamies): Kobe Bryant. Monen mielestä Jordanin toinen inkarnaatio, joka pyrkii samanlaisiin suorituksiin kentällä lähes jopa pystyen tavoitteeseensa. Atleettinen ja erinomainen heittäjä, joka tuo takakentälle pelotetta ja yllättävyyttä pystyen myös ajoihin ja erittäin tyylikkäisiin viimeistelyihin korin läheltä. 5-kertainen mestari, jonka ura on viime vuosina ollut hieman laskussa loukkaantumisten takia, mutta silti edelleen parhaimmillaan häikäisevä hyökkäyspäässä.
Small Forward(pieni laitahyökkääjä): LeBron "King James" James. Nyky NBAn valovoimaisin ja atleettisin pelaaja Miami Beachilta. Fyysinen ja taitava kaksinkertainen mestari, joka pyrkii samaan kuin Bryant, olemaan uusi Jordan. Heitoissaan tehokas ja monipuolinen, puollustuksessa myös erittäin vahva ja hankala ohitettava. Joidenkin mielestä kentän ulkopuoliset "show-touhut" ovat vaimentaneet hänen auraansa nyky NBAn Jordanina, mutta siitä huolimatta erittäin valovoimainen pelaaja.
Power Forward(iso laitahyökkääjä): Karl "The Mailman" Malone. Jordanin kilpakumppani Utah Jazzista 90-luvun jälkipuoliskolta, yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista pisteiden tekijöistä. Erittäin hyvin liikkuva, heittävä ja taitava korin läheisyydessä ja keskimatkalla. Ei koskaan voittanut mestaruutta urallaan, mutta silti laajasti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista vähintäänkin omalla pelipaikallaan.
Center(keskushyökkääjä): Shaquille "Shaq" O'Neal. Korinalustankki oli parhaimmillaan liigan dominoivin pelaaja korin läheisyydessä vieden kolme eri joukkuetta finaaleihin taisteluun mestaruudesta: Orlando Magic, LA Lakers ja Miami Heat. Muistetaan varmasti parhaiten juuri Lakersin ajoiltaan. Ei maailman taitavin pallon kanssa, mutta käytti fyysisyyttään, kokoaan ja voimaansa maksimaalisesti hyväkseen tehden kovia piste- ja levypallolukemia aivan korin läheisyydestä. Pelote myös puollustuspäässä.
Siirrytään seuraavaksi kunniamainintojen pariin. Seuraavat pelaajat olivat pohdinnassa ja ihan hilkulla myös mukaan joukkueeseen, mutta jäivät tällä kertaa ulkopuolelle. Jokainen heistä on kuitenkin sellainen legenda, että ansaitsee tulla vähintäänkin mainituksi.
Point Guardin paikalle mistin myös John Stocktonia ja Gary "The Glove" Paytonia. Ensin mainittu on edelleen kärjessä yhden kauden aikana annetuissa korisyötöissä ja oli myös erittäin tärkeä osa valituksi tulleen Karl Malonen Jazzia takakentällä. Jälkimmäinen taas oli äärettömän kova puollustaja pystyen parissa ottelussa pimentämään itsensä Jordanin 1995-96 finaaleissa, kun Seattle SuperSonics haastoi Chicagon häviten kuitenkin 4-2. Payton oli juuri Jordania puollustava pelaaja kolmessa viimeisessä finaalissa, joista Seattle voitti kaksi.
Shooting Guardin paikalle harkitsin myös kahta kaikkien aikojen kovinta kolmospommittajaa: Indiana Pacersin Reggie Milleriä ja edelleen aktiivina pelaavaa Ray Allenia. Molemmat herrat ovat siis kunnostautuneet erityisesti kolmosissa ja ovat kaikkien aikojen tilastoissa kärjessä. Heittopelotteestaan huolimatta molemmat olivat aktiiviuransa parhaina päivinä myös erittäin atleettisia ja kookkaita pelaajia pystyen myös viimeistelemään läheltä koria.
Small Forwardin paikalle kolmas varteenotettava ehdokas oli käytännössä vain Jordanin aisapari Scottie "Pip" Pippen, jota harkitsin monipuolisuutensa takia mukaan. Erittäin hyvä puollustaja ja hyökkäyksessäkin tehokas ja pallovarma, eräänlainen "point forwardin" esikuva, eli pelaaja, joka pystyi hyökkääjän paikalta pelaamaan myös silloin tällöin pelintekijän roolia.
Power Forwardin paikalle mielessäni pyöri myös kaksi aivan erilaista, mutta silti samanpituista legendaa, Charles "Sir Charles" Barkley ja Dennis "The Worm" Rodman. Barkley oli pelipaikalleen suhteellisen pienestä koostaan huolimatta melkoisen vahva jässikkä korin alla tehden paljon pisteitä ollen myös varsin hyvä heittäjä kauempaakin. Rodman taas oli ehkä kaikkien aikojen paras puollustava PF/SF, joka on peliä koskaan pelannut. Suhteellisen lyhyt mitta ei häntä häirinnyt, vaan hän kaapi mielettömän määrän levypalloja ja toi kentälle mukaan myös show-meininkiä, kuten myös aina erivärisen hiustyylinsä.
Centerin paikalle harkinnassa oli myös New York Knicksin legenda Patrick Ewing sekä 1992 Dream Teamin jäsen David "The Admiral" Robinson, jotka molemmat olivat suurikokoisina pelaajina erittäin taitavia ja hyviä heittäjiä myös. Molemmat olivat puollustuspäässäkin melkoisia torneja ja pelotteita.
Tässä nyt pientä muistelua omalta NBA-fanitusajalta ja pieni lista pelaajia, jotka ovat erityisesti onnistuneet itseäni säväyttämään ja jäämään mieleen. Onko lukijakunnassa muita koripallointoilijoita tai NBAta seuraavia? Olisi kiva lueskella muiltakin heidän omia Dream Teamejaan ja kuulla, millaiset pelaajat ovat mahdollisia intoilijoita säväyttäneet ja jääneet mieleen! Omaa Dream Teamiani saa myös vapaasti kritisoida ja kommentoida asiallisella otteella!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)