MM-alkulohkot saatiin eilen illalla Suomen aikaa päätökseen ja ensimmäisen pudotuspelikierrokset otteluparit ovat nyt sitä kautta selvillä. Lienee aika vetää yhteen alkulohkot ja niiden yllätykset, sekä keskustella ja arvioida vähän nyt jo selvillä olevia pudotuspelipareja. Otetaan kevyt ja keskustelua synnyttävä asenne ja heitetään ilmoille vähän ajatuksia siitä, millaiset tekijät lienevät ratkaisurooleissa tulevissa pudotuspeleissä ja millaisia erikoisuuksia missäkin parissa on tarjolla, mihin kannattaa ehkä kiinnittää huomiota. Jaottelen kirjoituksen kunkin kappaleen koskemaan kahta alkulohkoa, joiden yllätykset ja mieleenpainuvimmat tapahtumat käydään ensin lävitse ja sitten ennakoidaan kyseisistä lohkoista muodostuneita ottelupareja.
A- ja B-lohkoista saatiin aikaiseksi muutama pieni ja vähän suurempikin yllätys. Meksikon jatkopaikkaa ohi Kroatian pidän pienenä yllätyksenä, mutta myös osoituksena siitä, että Atlantin takana pelaavatkin pelaajat voivat varsinkin tällaisessa lyhyessä cup-kisassa olla erittäin kovia, vaikka suurelle osalle eurooppalaisia ovatkin hieman tuntemattomia ja muuten vaikeampia seurata. Kroatian ryhmä oli tavalliselle katsojalle tunnetumpi nimien puolesta, mutta Meksikon hyvin organisoitu pelityyli ja 5-3-2 ryhmitys oli koko lohkon ajan hyvä. Erityisesti jäi mieleen kokenut Rafael Marquez ja maalivahti Guillermo Ochoan unelmapeli Brasiliaa vastaan. B-lohkon puolella kokemattoman puolustuksen Hollanti pelasi yllättävän pirteästi ja varmasti, lisäksi heidän hyökkäysessään Robin Van Persie ja Arjen Robben ovat olleet huipputehokkaita. Nämä joukkueet pelaavat molemmat periaatteessa tiukkaan puolustukseen nojaavaa 5-3-2-peliä ja muodostavat yhden jatkopeliparin, joka varmasti on taktisesti jännittävä: Meksikon kokeneempi ja ehkä hieman paremmin organisoitu puolustus vastaan kuumat kärjet Van Persie ja Robben. Kuinka tässä kuoleman ottelussa Hollannin nuorehko puolustus kestää suhteellisen vikkelien meksikolaisten kyydissä? Hollanti nousi ennakkosuosikkien joukkoon alkulohkon otteillaan ja nyt sitten aletaan nähdä, vaikuttavatko nämä odotukset ja paineet nuoreen puolustukseen.
Toinen pari näistä lohkoista on Etelä-Amerikkalaisten välinen, kun Brasilia kohtaa Chilen. Kisaisäntien otteet ovat koko ajan parantuneet alkulohkon aikana ja Neymar on huipputikissä, peli tuntuu olevan hauskaa ja tehoja syntyy, koko maa tuntuu olevan yhtä Neymar-huumaa. Paineet ovat silti edelleen valtavat ja jatkopeleissä muiltakin tarvitaan apuja, Fredin, Oscarin ja Hulkin täytyy olla myös tehoissa mukana. Chile oli hyvin organisoidulla ja energisellä prässillään pudottamassa Espanjaa jatkosta, jonka putoaminen oli varmasti suurelle osalle yksi suurimmista yllätyksistä. Sama pelityyli voi aiheuttaa Brasiliallekin ongelmia, jolta odotetaan pallon hallitsemista ja iloista hyökkäyspeliä. Tähän Chile varmasti pyrkii iskemään ja muutenkin joukkueet tuntevat toisensa hyvin, koska pelaavat jatkuvasti samoja karsintapelejä. Brasilian pitäisi toki voittaa, jos pelkkiä nimiä katsotaan, mutta epäilenpä, että tästä tulee vielä todella kova kapina, joka ratkeaa johonkin yksilösuoritukseen.
C- ja D-lohkot tarjosivat vaikeasti ennakoitavia pelejä ja myös lisää yllätyksiä. Ensin mainitussa pelasi vastakkain neljä lähes samantasoista joukkuetta, joten Kolmbian puhdas lohkovoitto lienee jonkinlainen yllätys, vaikka itsekin odotin sen voittavan. Yllättävää oli, että se tuli noinkin vakuuttavasti. Vastaansa joukkue saa maaosakollega Uruguayn, joka joutuu tietyistä episodeista johtuen otteluun ilman Luis Suarezia, joka heikentää sen ratkaisuvoimaa merkittävästi. Kolumbialta taas on löytynyt lähes kaksi kentällistä laatupelaajia ja tehokkaita maalintekijöitäkin useita, joten sen asema suosikkina lienee selvä. Toisaalta Uruguay on omimmillaan, kun se saa puolustaa ja rikkoa. Näinollen pelin käsikirjoitus lienee selvä, nyt vaan seurataan sitä, kumpi omassa suunnitelmassaan suoriutuu paremmin.
Toinen pari muodostuu lohkoparin ja ehkä kisojenkin suurimmista yllättäjistä: Costa Rica - Kreikka! Costa Rica varmisti jatkopaikkansa voitoilla Uruguaysta ja Italiasta niinikään 5-3-2 pelillä, mutta pelaten varsin iloisesti ja tehokkaastikin ylöspäin ja aiheuttaen ylitsepääsemättömiä ongelmia vastustajilleen. Ennakossa esille nostamani kolmikko Campbell - Ruiz - Bolanos on ollut aivan erinomainen. Kreikka taas pudotti dramaattisella rankkarilla lisäajalla Norsunluurannikon jatkosta viimeisessä alkulohkopelissä, eikä suonut jatkopelien iloa kisojen aikana suru-uutisesta kärsineelle afrikkalaisjoukkueelle ja Touren veljeksille. Tästä jatkopelistä tulee jännitysnäytelmä siinä mielessä, että molemmat maat pelaavat täysin vastahyökkäyspeliä, joten on mielenkiintoista nähdä, kumpi joukkue JOUTUU ottamaan aloitteen ja kontrollin. Vai pelataanko pitkää päätyyn 90+30 minuuttia ja ratkotaan pilkuilla jatkaja? Kreikalla on hieman enemmän kokemusta tällaisista peleistä, mutta toisaalta Costa Rican hyökkäyskolmikko on ollut Kreikan vastaavaa parempi näissä kisoissa...Kreikka voittaessaan voi päätyä taas kisojen mustaksi hevoseksi, koska jos se tästä jatkaa, tulisi sille lähes varmasti vastaan joukkue, joka pelaa taas hyökkäävämmin ja päästäisi Kreikan siihen mukavuusalueelleen puolustamaan. Itse ottelu voi olla tapahtumien puolesta "unettava", mutta taktisesti varmaan ihan mielenkiintoinen.
E- ja F-lohkot lienevät ne, joissa nähtiin ehkä ennakkoihin nähden vähiten yllätyksiä. Ranska vei lohkonsa, mutta ainakaan itseäni se ei vielä vakuuttanut. Sen hurjat maalitehot kahdessa ensimmäisessä pelissä johtuivat lähinnä vastuksen heikosta tasosta ja Sveitsin puolustuksen sekoilusta. Nyt se kohtaa Nigerian, jonka puolustuksella on potentiaalia sekoilla paineen alla ja välttämättä Nigerian hyökkäys, varsinkaan pelin rakentelu, ei ole sillä tasolla, että se ilman yllätyksiä voisi vaarallisesti Ranskaa haastaa. Toisaalta alkaako ranskalaisten turhautuminen ja kiukuttelu, jos peli eteneekin pitkään tasoissa? Ranskan toki pitäisi voittaa ja mennä jatkoon, mutta Ranska on Ranska ja mitä vain voi tapahtua. Se ei pystynyt murtamaan Equadorinkaan puolustusta, vaikka ottelussa lopulta hyvin pienet paineet Ranskan puolella olivatkin, kun lohkovoitto oli jo käytännössä varma.
Argentiina voitti oman lohkonsa kolmella maalin voitolla, joita kaikkia oli ratkaisemassa yhteensä 4 maalillaan Lionel Messi. Nigeria tosiaan otti hieman yllättäen jatkopaikan Bosnian edestä, mutta kisojen lopulliseen lopputulemaan tuolla tuskin lienee sen suurempaa merkitystä, kumpikaan kun tuskin pystyy Ranskaa pudottamaan. Argentiina kohtaa nyt kolme täysin erilaista ottelua pelanneen Sveitsin, joka pelasi nyhjäävän organisoidusti, sekoilevasti ja tehokkaasti jatkopaikan hankkiessaan. Nyt olisi Argentiinan muidenkin hyökkääjien aika herätä ja alkaa suoltamaan tehoja, koska määrättömiin asti ei Messi voi "yksin" näitä pelejä ja jatkopaikkoja ratkoa. Gonzalo Higuainilta ja Sergio Aguerolta vaaditaan paljon parempaa, tai Argentiina jää taas ulos mitalikarkeloista. Sveitsi todennäköisesti lähtee Argentiinaa vastaan puolustuksen ja vastahyökkäysten kautta toivoen, ettei Ranska-pelin virheet toistu. Vastahyökkäyksillä se voi haastaa sitä Argentiinan haavoittuvinta kohtaa eli puolustusta, joka tähän mennessä ei ole vielä joutunut juuri testiin. Ottelun ympärille leijuu Argentiinan nimistä huolimatta vielä aika paljon kysymyksiä, jos Messin hyökkääjäkollegat heräävät ja alkavat saada tehoja aikaiseksi, menee Argentiina mitä suurimmalla todennäköisyydellä jatkoon, mutta jos tehot ja hyökkäys ovat edelleen Messin harteilla, muuttuu ottelu siinä silmänräpäyksessä 50-50-peliksi, joka voi päättyä ihan kummin päin vain.
G- ja H-lohkot muodostavat kaavion viimeisen nurkan ja ne tarjosivatkin ennakoista poiketen muutaman yllätyksen jatkopaikkojen kannalta. Saksa toki otti melkoisen rutiininomaisesti omassa lohkossaan voiton, mutta lopulta sen ensimmäisessä ottelussa järjestämät 4-0-murskajaiset Portugalia vastaan sinetöivät latinojen putoamisen maalierolla. Fanien onneksi Cristiano Ronaldo ei sentään loukkaantunut ja saipa hän vielä nimensä maalintekijätilastoon jasitä kautta historian kirjoihin viimeisessä pelissä. Saksa ei kuitenkaan ennakoiden mukaan kohtaakaan jatkopelien avauksessaan Venäjää, vaan Algerian, jotkä viimeisessä pelissä eilen pelasivat tasan. Algeria on ollut alkulohkojen mielenkiintoisimpia joukkueita, se on ollut ennakkoluuloton ja marssittanut kentälle käytännössä kolme erilaista kentällistä otteluihin, joka osoittaa, että valmistautuminen oli tehty hyvin ja taktiikat mietitty etukäteen. Varsinkin alkulohkon ottelu Etelä-Korea-Algeria oli todella viihdyttävä ja Algerian ensimmäisen pelin jälkeen todella yllättävä. Pelkät taktiikat ja nappiin menneet valmistautumiset eivät kuitenkaan taida Algerialle Saksaa vastaan riittää, vaan siitä jatkoon meneminen vaatisi rutosti onneakin. Niin selvä on ennakkoon tasoero.
Belgia rohmusi omasta lohkostaan voiton, vaikkei sen peli vielä vakuuttanutkaan. Varsinin hyökkäyksessä sillä tuntui olevan liki ylitsepääsemättömiä vaikeuksia luoda paikkoja ja varsinkin target-kärki Romelu Lukaku näytti olevan suuren ajan täysin hukassa. Häntä usein vaihdosta paikannut nuori Divock Origi tuntui hieman avaavan joukkueen hyökkäyksellistä takalukkoa, mutta pystyykö hän tekemään samaa jatkopeleissä onkin sitten toinen juttu, kestääkö kumpikaan hyökkääjistä niitä paineita? Belgia kaivoi väkisin ne kolme maalin voittoa, mutta nyt tulee jatkopeleissä vastaan USA, joka selvitti paikkansa jatkoon kovempitasoisesti lohkosta, jossa sen jokainen peli oli käytännössä "kuoleman ottelu". Joukkueen materiaali on muutenkin kokeneempi ja karaistuneempi ja jostain syystä viime vuosina USA on ennakkovähättelyistä huolimatta onnistunut aina pelaamaan ennakoita paremmin. Belgialla on toki edelleen taitoetu puolellaan USAa vastaan, mutta jää nähtäväksi, pystyykö joukkue realisoimaan sen maalien muodossa, vai onnistuuko USA jostain erikoistilanteesta tai vastahyökkäyksestä tekemään jatkopaikan arvoisen maalin. Maalijuhlaa tässä pelissä tuskin nähdään, vaan yksittäinen henkilökohtainen onnistuminen tai epäonnistuminen todennäköisesti ratkaisee. Ehkä Belgian pelastaa jälleen afrotukkainen Marouane Fellaini päällään?
perjantai 27. kesäkuuta 2014
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Odotus on kohta ohi
Enää alle viikko ja sitten se alkaa, jalkapallon MM-kisat, nuo kuukauden kestävät palloilufanin unelmakarnevaalit. Tällä kertaa pelataan MM-historian menestyksekkäimmän joukkueen kotitantereella Brasiliassa ja kisat pyörähtävät käyntiin torstaina 12.6., kun kotijoukkue Brasilia kohtaa avausottelussa Kroatian. Kisat päättyvät sitten aikanaan 13.7. finaaliin, mutta ennen sitä on tarjolla kymmenittäin otteluita ja paljon draamaan. Pitäkää penkeistänne kiinni, sillä kohta mennään!
Koska kisoissa on mukana 32 joukkuetta, en valitettavasti ehdi millään käydä lävitse kaikkia syvällisesti ja taktisine hienouksineen, kuten tein aikanaan EM 2012 kisojen kohdalla, kun aloittelin blogaamista. Sen sijaan käyn lävitse jokaisen lohkon ja pyrin pohtimaan, miksi juuri ne joukkueet etenisivät jatkoon, joita jatkoon ennakoin. Lisäksi pyrin myös ottamaan jokaisesta joukkueesta jotain esille, olkoon se joku taktinen asia tai yksittäinen pelaaja, jota seurata, jotta kaikki joukkueet tulevat edes jollain tasolla esiteltyä ja esille. Aikanaan pudotuspeleissä pyrin sitten ottamaan esille kiinnostavia ottelupareja ja pureutumaan tarkemmin taktiikoihin, kun kisojen aikana on jo joukkueiden otteitakin päässyt paremmin näkemään ja seuraamaan. Toivottavasti kirjoitus on mukavaa luettavaa ja herättää myös sitten lopuksi jokaisen lukijan päässä jotain ajatuksia jaettavaksi kommenteissa, jotta jo ennen kisoja ja alkulohkojen aikana saadaan aikaan vilkasta ja asiallista keskustelua!
A-lohkossa kisat käynnistää siis ottelupari Brasilia - Kroatia, jossa aletaan jo heti kättelyssä ratkomaan sitä lohkon voittoa ja jatkopaikkoja. Ennakkoon nämä kaksi joukkuetta ovat ehkä ne tässä vahvimmat. Brasilian miehitys on varmasti nimistä kaikille tuttu: kova puolustuslinja nousevilla laitapakeilla ja hyökkäyksessä kolmikko Neymar - Oscar - Hulk kärjen alla. Joukkue on varmasti erittäin tiukkaan organisoitu, mutta hieman ihmetyttää, että luovista pelaajista molemmat, Kaka ja Ronaldinho jätettiin pois ja nyt pelinteko on keskustassa kokonaan nuoren Oscarin harteilla, eikä penkiltä välttämättä löydy tasokasta vaihtoehtoa. Vastaavasti pääkilpailija Kroatia on eräänlainen vastakohta tässä, koska sen vahvimmat pelaajat ovat juuri syöttö- ja pelintekopuolella akselillä Luka Modric - Ivan Rakitic - Mateo Kovacic. Kärjessä targettina sitten Mario Mandzukic. Brasilian laadukas materiaali vienee sen jatkoon ja Kroatiankin taso riittänee muita kilpailijoita vastaan.
A-lohkon muuta joukkueet ovat Meksiko ja Kamerun, jotka molemmat varmasti haastavat tosissaan, mutta taso ei taida riittää. Toisaalta ehkä se Meksikon ja Kroatian välinen ottelu on se jatkopaikkojen kannalta ratkaisevin. Meksikolla on paljon kotimaisia pelaajia, mutta muutama Euroopassa pelaava tähtikin löytyy, joista tärkeimpänä varmasti Javier "Chicharito" Hernandez, jonka on nyt oltava tehokas kärjessä. Lisäksi keskuspuolustus Hector Moreno - Rafael Marquez - Diego Reyes on tärkeässä osassa ja kaikilla on Euroopasta kokemusta. Neljäntenä joukkueena Kamerun on hieman tekemättömässä paikassa, sillä on hyvä keskikentän keskusta suojaamaan puolustusta nimissä Stephane Mbia - Jean Makoun - Alexandre Song - Joel Matip - Eyong Enoh, joista kaikki eivät mahdu ainakaan ihannepaikalleen kentälle kerralla, eikä heistä kukaan oikein pysty luovasti ruokkimaan kärjessä pelaavaa Samuel Eto'o'ta. Ilman luovaa hyökkäyspeliä on tästä lohkosta aika vaikeaa, käytännössä mahdotonta, edetä jatkoon.
B-lohko tarjoaa heti kättelyyn edellisten kisojen finaaliuusinnan Espanjan ja Hollannin välillä, josta tulee varmasti kuuma ottelu. Kolmantena joukkueena jatkopaikan tavoitteluun ilmoittuu Chile. Espanjan joukkue on arvokisoissa kokenut ja tietää, mitä voittaminen vaatii, joten se tuo ehkä pienen edun tässä kohtaa aavistuksen kokematonta Hollannin puolustuspäätä vastaan. Espanjan pallonhallintapelityyli ja miehistö Xaveineen, Iniestoineen ja Busquetseineen ei varmasti vaadi enempää esittelyä. Hollanti taas lähtee kisoihin nuorentuneella puolustuspäällä, joka voi olla sille kohtalokas jopa alkulohkossa. Mediassa on myös väläytelty, että valmentaja Louis Van Gaal voisi käyttää uudenlaista 5-3-2 miehitystä perinteisen hollantilaisille tyypillisen 4-3-3:n sijaan, ehkä juuri turvatakseen puolustusta. Hollannin hyökkäys on kuitenkin leveä ja tasokas, kun on Robbenia, Sneijderia, Van Persietä ja Huntelaaria. Se voi riittää jatkopaikkaan.
Chile taistelee Hollannin kanssa tasapäisesti myös jatkopaikasta ja sen miehitys on ehkä kokemuksen puolesta aavistuksen tasatasoisempi. Joukkueen ennakoitu peliryhmitelmä 3-4-3 on myös aavistuksen erikoisempi ja mielenkiintoinen. Keskikentällä tärkeimpänä miehenä on box-to-box-pelaaja Arturo Vidal, joka on yksi maailman parhaista pelipaikallaan. Puolustuksen keskustassa fyysisyyttä ja pelotetta tuo valioliigajyrä Gary Medel ja hyökkäyksen nimekkäin ja ehkä tärkein pelaaja on FC Barcelonan Alexis Sanchez laidallaan. Chile on vahva haastaja molemmille eurooppalaisille ja varmasti keskinäinen ottelu Hollantia vastaan on se jatkopaikan kannalta tärkein. Australia ei ole enää se sama vaarallinen haastaja kuin muutamat kisat takaperin, jolloin joukkue oli lähes täynnä Englannin Valioliigassa pelanneita pelaajia. Nyt joukkue on käymässä lävitse nuorennusleikkausta, joka näkyy varsinkin puolustuksessa. Toki mukana on muutama nimekkäämpikin pelaaja, kuten Crystal Palacen Mile Jedinak, pitkän uran Euroopassa tehnyt Mark Bresciano, sekä tietenkin Tim Cahill, joka tosin nykyään jo "jäähdyttelee" USAn puolella. Australia voi sekoittaa jatkopaikkataistelua "yllättävällä" tasapelillä tai jopa voitolla, mutta sillä itsellään ei käytännön jatkomahdollisuuksia taida olla.
C-lohko on ehkä se kisojen kimurantein ennakoitava, koska lohkossa pelaa vastakkain käytännössä 4 lähes tasavahvaa joukkuetta: Kolumbia, Kreikka, Norsunluurannikko ja Japani. Jokaisella joukkueella on toki omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yhtäkään niistä ei ennakkoon voi nostaa isoksi suosikiksi. Kolumbia joutuu kisoihin ilman suurinta hyökkääjätähteään Radamel Falcaota, joka ei ole jalkavammastaan kuntoutunut. Tästä huolimatta joukkueella on laittaa kärkeen Euroopassakin hyviä maalimääriä tehnyt kaksikko Jackson Martinez - Carlos Bacca ja laidoille James Rodriguez ja Juan Cuadrado. Puolustuslinja Armero - Zapata - Yepes - Zuniga on pelannut korkeamman profiilin joukkueissa Euroopassa pitkään. Norsunluurannikolla taas on vastaavasti hyökkäyspuolella tunnettuja nimiä, kun kärjessä ja laidoilla pelaavat Gervinho, Didier Drogba, Salomon Kalou ja lisäksi myös Wilfried Bony. Keskikentällä operoivat Yaya Toure ja Cheik Tiote, joilla molemmilla on vahva kausi takanaan valioliigassa. Jos puolustus joukkueella pitää, pitäisi hyökkäyksen pystyä luomaan ja tekemään tarpeeksi maaleja.
Yhtä varteenotettavia jatkajia ovat myös Kreikka ja Japani, joista ensimmäinen luottaa edelleen tiukkaan puolustukseen ja hyökkäyksessä erikoistilanteisiin ja vastaiskuihin. Kreikalla on puolustuksessa lupaava Konstantinos Manolas, keskikentän pohjalla apuna hyviä otteita esittänyt Giannis Maniatis ja ylempänä hyökkäyksessä kolmikko Giorgos Karagounis - Giorgios Samaras - Kostas Mitroglou, joilta kaikilta vaaditaan kolme huippupeliä, jotta jatkopaikka olisi mahdollinen. Japani vastaavasti on haastajista hyökkäävämpi joukkue, vaikka valmentaja Alberto Zaccheroni peri-italialaisena onkin yrittänyt puolustusta tilkitä. Hyökkäys lienee kuitenkin se Japanin ainoa suurempi ase, kun kärjen alapuolella on kaksikko Shinji Kagawa - Keisuke Honda. Heidän alapuolellaan suojaustehtävissä lienevät Makoto Hasebe ja kokenut Yasuhito Endo, joille lankeaa myös paljon puolustusvelvoitteita. Hyökkäys saanee myös laidoilta tukea nousevilta pakeilta, Yuto Nagatomo ja Atsuto Uchida ovat hyökkäyssuuntaan hyviä.
D-lohko marssittaa vastakkain kolme maailmanmestaria, kun jatkopaikoista kisaavat Uruguay, Italia ja Englanti. Nelikon täydentää heikkoa arvontaonneaan varmasti sadatteleva Costa Rica. Kärkikolmikon ottelut voivat mennä niin pahasti ristiin ja Costa Rican taso voi osoittautua kolmeksi tappioksi, jolloin "pahimmillaan" voidaan olla tilanteessa, että kärkikolmikolla on 6 pistettä kaikilla ja lasketaan maalieroja jatkopaikkoja varten. Uruguay lienee joukkueista se hyökkäävin, kiitos kärkikolmikon Suarez - Cavani - Forlan, joista yksi pelaa varmaan alempana ja rakentavammassa roolissa. Keskustaan joukkue löytää varmasti pätevän kolmikon tasapainottamaan ja puolustusta johtaa huippukauden pelannut Diego Godin. Italia lienee ryhmässä se mukautumiskykyisin, pystyy puolustamaan ja hyökkäämään myös riippuen tilanteesta. Vaikka joukkue menettikin harjoituspeleissä Riccardo Montolivon, on keskikentän nelikko Pirlo - De Rossi - Motta - Marchisio myös erittäin vahva ja tarvittaessa luova. Kärjessä Mario Balotelli pelaa ehdottomasti, mutta tällä kaudella läpi lyönyt nuori Ciro Immobile on myös mielenkiintoista nähdä. Puolustus Italialla on lähes aina kunnossa, nimistä riippumatta ja Gigi Buffon on edelleen yksi maailman parhaista maalivahdeista.
Englanti haastaa varmasti tasapäisesti edellisen kaksikon jatkopaikoista tiukalla puolustuksella, jonka nimeen valmentaja Roy Hodgson on aina pelinsä perustanut. Joukkueen hyökkäyksen runko perustunee suuresti huippukauden pelanneiden Liverpoolin pelaajien ympärille. Kentällä nähdään melko varmasti koko nelikko Raheem Sterling - Steven Gerrard - Jordan Henderson - Daniel Sturridge. Wayne Rooneyltä odotetaan tietysti tehoja ja joukkueen kantamista jatkopeleihin. Laidalla pelaavan uuden tulokkaan Adam Lallanan otteita on myös mielenkiintoista päästä seuraamaan, koska hänen siirrostaan isompiin ympyröihin on ollut puhetta. Englannin maalivahtipeliä kannattaa myös seurata, koska historia tuntee monia englantilaisveskareiden sulamisia. Kestääkö Joe Hartilla pää? Costa Rican taso ei taida edellä mainittua kolmikkoa vastaan riittää, mutta hyökkäyksessä on kuitenkin pari vikkelää kaveria: Bryan Ruiz ja Joel Campbell. Lisäksi Christian Bolanos on pelannut jo pidempään Euroopassa, joten toivotaan, että he saisivat tarjottua jotain yllättävää vastahyökkäyksistä.
E-lohko on aika kaksijakoinen ja sitä kautta helpohko ennakoitava. Näin siitäkin huolimatta, että lohkossa pelaa Ranska, joka on viimeisen vuosikymmenen aikana esitellyt sellaisia nousuja ja mahalaskuja, että mikään ei käytännössä enää yllättäisi. Jo kisoihin selviäminenkin oli melkoinen nousu Ukrainaa vastaan ja jo kisamiehistön julkistus kohahdutti, kun yksi maan taitavimmista pelaajista, Samir Nasri, jätettiin ulos. Perusteluina olivat joukkuehenkeen liittyvät syyt. Nyt Ranskan hyökkäyksen pelinteko on käytännössä keskustassa kaksikon Paul Pogba - Yohann Cabaye varassa, kun viimeisimpien tietojen mukaan myös Franck Ribery on sivussa. Myös Mathieu Valbuena istuu pelintekijän rooliin, mutta kyllähän ainakin nimien perusteella Nasria kaipaa. Pogba on erittäin monipuolinen, mutta ei ehkä ihan mikään pelintekijä. Laitapelin puolella nuori Espanjassa pelaava Antoine Griezmann on mielenkiintoinen nimi. Sveitsi on se toinen todennäköinen jatkaja tästä lohkosta ja se onkin vastakohta Ranskalle, sieltä ei ole skandaaleja kuulunut ja joukkuehenki on tuntunut olevan hyvä jo monet kisat. Varsinkin keskikenttä on pelannut pitkään yhdessä ja maajoukkueessa pelaa kolmikko Napolista: Valon Behrami - Gökhan Inler - Blerim Dzemaili, jonka pitäisi auttaa yhteispelissä. Nuoret Granit Xhaka ja Xherdan Shaqiri täydentävät hyvin ja tuovat yllättävyyttä. Hyökkäysosasto on kovin kokematon, mutta nuori Josip Drmic on ollut Saksassa läpimurron kynnyksellä. Häneltä vaaditaan tehoja.
Lohkon kaksi muuta joukkuetta ovat Equador ja Honduras, joista molemmat luottavat suurelta osin kotimaassa tai muuten Atlantin valtameren takana pelaaviin pelaajiin. Näinollen taso ei välttämättä ole aivan riittävän leveä, mutta yksittäisissä otteluissa haastaminen varmasti onnistuu ja motivaatio on varmasti kunnossa. Suurelle yleisölle Equadorista tunnetuimpia ovat varmasti keskikentän laidalla pelaava Antonio Valencia Manchester Unitedista ja keskustan Christian Noboa Moskovan Dynamosta. Honduras on nyt mukana toista kertaa peräkkäin Väliamerikasta ja senkin listalta löytyy muutama Euroopassa tutumpi nimi: Englannissa Wiganissa pelaava kolmikko Maynor Figueroa - Juan Carlos Garcia - Roger Espinoza ja lisäksi Englannin kenttiä pidempäänkin kierrellyt Wilson Palacios.
F-lohko tarjoilee kattauksen mielenkiintoisia joukkueita. Lohkon ehdoton ennakkosuosikki on toki Argentiina, jolta odotetaan selviytymistä mitalipeleihin asti. Joukkueen valmentajalla Alejandro Sabellalla on positiivinen ongelma hyökkäyspäässä, kun on varaa valita Lionel Messistä, Sergio Aguerosta, Gonzalo Higuainista, Ezequiel Lavezzista ja kumppaneista. Angel Di Maria ja Javier Mascherano ovat keskikentän keskustan pääarkkitehdit. Kysymysmerkkinä on vain puolustus ja sen kestävyys. Topparit ovat ehkä se heikoin kohta. Suurelle maailmalle tuntematon Bosnia-Herzegovina on nyt kisoissa mukana kultaisen sukupolven joukkueellaan ja on varmasti ehdolla jatkoon. Varsinkin joukkueen hyökkäys on kova: Edin Dzeko ei varmasti tarvitse esittelyjä, mutta myös kärkipari Vedad Ibisevic on ollut Saksan maalla tehokas. Heidän alapuolellaan pelin tekemisestä huolehtinee Zvjezdan Misimovic, joka oli tärkeässä roolissa Dzekon kanssa muutamia vuosia takaperin, kun Wolfsburg voitti Saksan Bundesliigan! Hieman alempana on vielä tukemassa erinomaista erikoistilanneosaamista omaava Sejad Salihovic ja hienon kauden AS Romassa peliä tekevässä roolissa pelannut Miralem Pjanic! Puolustusta johtaa kokenut Leverkusenin Emir Spahic ja maalipuiden välissä Asmir Begovic on valioliigassa osoittanut olevansa hyvä torjuja. Haiskahtaa siis jatkopaikalta bosnialaisille.
Bosnian kanssa jatkopaikasta pääasiassa kisailee Nigeria, joka on mukana melkoisen nuorella ja kokemattomalla joukkueella. Heijastuuko se sitten kurittomuutena ratkaisupaikoissa ja kuinka riittää joukkueella leveys ja taso? Nimet John Obi Mikel, Ahmed Musa, Victor Moses, Emmanuel Emenike ja Peter Odemwingie, sekä puollustuksessa Efe Ambrose ovat varmasti monelle tuttuja, mutta tuo ei taida välttämättä riittää. Keskinäinen ottelu Bosniaa vastaan on se erittäin tärkeä peli, koska Argentiina tuskin Nigerialle pisteitä pudottaa. Lisäksi Iran on myös voitettava. Nigerialla on mahdollisuutensa, mutta taitaa Bosnia olla kuitenkin aavistuksen kovempi. Lohkon neljäs joukkue ja kirjoittamaton kortti on Iran, jonka miehistö on käytännössä täynnä Aasiassa pelaavia pelaajia. Median ennakointi on ollut, että tasapelikin olisi joukkueelle saavutus, joten uskotaan median näkemykseen Iranin kohdalla.
G-lohko tarjoaa kovan kapinan lohkovoitosta Saksan ja Portugalin välillä, joista kumpikin voi voiton ottaa. Tosin tällä hetkellä Portugalin yllä leijuu synkkiä pilviä, kun joukkueen suurin tähti Cristiano Ronaldo kärsii polvi ja lihasvammoista, joiden parantuminen on epäselvää. Välttämättä Ronaldo ei ole täydessä kunnossa, vaikka kentällä olisikin mukana. Saksalla taas on joukkueessaan kaksi aavistuksen omaista kysymysmerkkiä: sillä on joukkueessaan mukana vain yksi puhdas kärkipelaaja, Miroslav Klose, joka muuten tavoittelee kaikkien aikojen MM-maaliennätystä. Nyt on koossa 14, kun kärjessä on Brasilian Ronaldo 15 maalilla. Klosen paikalle voi toki laittaa Lukas Podolskin tai Thomas Müllerin, mutta kumpikaan heistä ei ole puhdas hyökkääjä. Se toinen kysymysmerkki on toisen laitapuolustajan paikka! Philip Lahm ottaa toisen paikan, mutta onko kaksikon Kevin Grosskreutz - Erik Durm taso riittävä? Portugalin joukkue on muuten todella vahva, puolustus on tiukka ja keskikentän keskustan kolmikko Raul Meireles - Miguel Veloso - Joao Moutinho on maailman luokkaa, mutta kysymys on hyökkäyksestä, ironisesti! Ronaldon kunto ja vire on kysymysmerkki, toisella laidalla Nani on mielialapelaaja ja näissä kekkereissä kumpikaan puhtaista kärkimiehistä Helder Postiga - Hugo Almeida ei ole sellainen, joka ratkoisi kliinisesti jatkopaikkoja tai mitaleita.
Ghana lienee päähaastaja jatkopaikoista puhuttaessa, mutta senkin miehistö on hieman kaksijakoinen. Hyökkäyksessä riittää tuttuja nimiä ja tasoa, sen on esim. Asamoah Gyan, Kevin-Prince Boateng, Kwadwo Asamoah, Andre Ayew, Michael Essien ja Sulley Muntari esittäneet, vaikka kaksi viimeisintä ovatkin enemmän keskikentän pohjan pelaajia. Kysymysmerkkinä joukkueella on puolustus ja maalivahtipeli, joista ei ennakkoon voi ihan samaa sanoa. Näinollen juuri kaksikolle Essien - Muntari jää erittäin suuri rooli niin puolustamisessa kuin myös hyökkäysten käynnistämisessä. Jatkopaikan saavuttaakseen Ghanan pitäisi voittaa sekä Yhdysvallat ja myös toinen kaksikosta Saksa - Portugali, joista jälkimmäinen tehtävä taitaa valitettavasti osoittautua ylivoimaiseksi. Mahdollista kaikki tietysti on, mutta...Yhdysvallat on lohkon neljäs joukkue ja sen tehtävä tuntuu ainakin ennakkoon olevan vielä Ghanaakin vaikeampi. Hyvä maalivahti Tim Howard ja muutama muu tunnetumpi ja tasokkaampi pelaaja ei taida näissä kekkereissä yksittäistä valon pilkahdusta pidemmälle riittää. Keskikentällä kolmikko Michael Bradley - Jermaine Jones - Clint Dempsey tuo pientä toivoa, mutta tuskin riittävästi Saksaa tai Portugalia vastaan. Kohtalona taistella kolmossijasta Ghanan kanssa.
H-lohko tarjoaa vielä ehkä sen mielenkiintoisimman "uuden joukkueen", joka on kisoissa mukana. Belgia ei ole MM-tasolla ollut mukana tällä vuosituhannella, mutta nyt se porskuttaa paikalle nuorella, taitavalla ja nälkäisellä joukkueella. Joukkueen ainoat heikkoudet lienevät sitten juuri se kokemattomuus ja paineet, joita media on sille hienojen karsintapeliesitysten takia kasannut. Jännittävää jäädä seuraamaan, vaikuttavatko nuo "heikkoudet", vai kääntääkö joukkue nuo etukäteispaineet lopulta voitoksi ja vahvuudeksi. Belgian puolustus on hyvissä käsissä, kun yksi maailman parhaista maalivahdeista jo tässä vaiheessa, Thibaut Courtois, vartio maalia ja neljän linja on todennäköisesti Vertoghen - Vermaelen - Kompany - Alderweireld. Keskikentän keskustassa Axel Witsel - Marouane Fellaini on hyvä varmistamaan ja ylempänä sitten Eden Hazard, Kevin De Bruyne, Adnan Januzaj pystyvät luomaan ja ratkomaan. Penkiltä löytyy sitten vielä Nacer Chadlin ja Steven Defourin tasoisia vaihtoehtoja. Kärjessä Romelu Lukaku toiminee targettina ja häneltä vaaditaan tehoja. Toisessa jatkopaikassa on ennakkoon tiukimmin kiinni Venäjä, joka sekin käy nyt lävitse pientä murrosvaihetta. Andrei Arshavin ei ole nyt mukana ja keskikentän pelintekijällä Roman Shirokovilla on ollut vaivoja. Maalivahti Igor Akinfeev ja keskuspuolustus Ignashevitsh - Berezutkiy takaa alkulohkossa hyväntasoisen puolustuksen ja Igor Denisov keskikentällä suojaa. Hyökkäyksessä Juri Zhirkovin ja Alan Dzagoevin on pystyttävä luomaan paikkoja, jotta jatkopaikka irtoaa.
Venäjän taso on juuri ja juuri sen verran selvästi kovempi kuin kahden muun kisailijan, Algerian ja Etelä-Korean, jotta sen voi ennakoida ja olettaa selviävän jatkoon. Algerialla on muutama tunnetumpi ja isommassa roolissa Euroopassa pelaava pelaaja, jotka luovat sille omat mahdollisuutensa: Nabil Bentaleb - Hassan Yebda keskikentän keskellä ja laidempana hyökkäämässä Valenciassa pelaava Sofiane Feghouli. Lisäksi hyökkääjät Islam Slimani - El Arabi Soudani ovat onnistuneet joka toisessa maaottelussaan maalin teossa, joten keskinäisessä ottelussa Venäjää vastaan on olemassa mahdollisuuksia, jos puolustus pitää. Käytännössä samat sanat pätevät myös Etelä-Koreaan, muutamia Euroopassa tunnetumpia nimiä on joukkueessa, kuten Arsenalin listoilla oleva Park, Sunderlandin Ki, Boltonin Lee, Cardiffin Kim ja niin edelleen. Käytännössä molempien joukkueiden, Algerian ja Korean, jatkopaikat ovat sen varassa, että toinen voittaa keskinäisen ottelun ja Venäjälle sattuu jotain, joka mahdollistaa voiton vielä siinäkin ottelussa. Venäjän tempperamentin tietäen se ei olisi mahdotonta, mutta eiköhän Venäjän valmentaja Fabio Capello sen verran saa pidettyä kuria, että alkulohkosta selviävät jatkoon.
Koska kisoissa on mukana 32 joukkuetta, en valitettavasti ehdi millään käydä lävitse kaikkia syvällisesti ja taktisine hienouksineen, kuten tein aikanaan EM 2012 kisojen kohdalla, kun aloittelin blogaamista. Sen sijaan käyn lävitse jokaisen lohkon ja pyrin pohtimaan, miksi juuri ne joukkueet etenisivät jatkoon, joita jatkoon ennakoin. Lisäksi pyrin myös ottamaan jokaisesta joukkueesta jotain esille, olkoon se joku taktinen asia tai yksittäinen pelaaja, jota seurata, jotta kaikki joukkueet tulevat edes jollain tasolla esiteltyä ja esille. Aikanaan pudotuspeleissä pyrin sitten ottamaan esille kiinnostavia ottelupareja ja pureutumaan tarkemmin taktiikoihin, kun kisojen aikana on jo joukkueiden otteitakin päässyt paremmin näkemään ja seuraamaan. Toivottavasti kirjoitus on mukavaa luettavaa ja herättää myös sitten lopuksi jokaisen lukijan päässä jotain ajatuksia jaettavaksi kommenteissa, jotta jo ennen kisoja ja alkulohkojen aikana saadaan aikaan vilkasta ja asiallista keskustelua!
A-lohkossa kisat käynnistää siis ottelupari Brasilia - Kroatia, jossa aletaan jo heti kättelyssä ratkomaan sitä lohkon voittoa ja jatkopaikkoja. Ennakkoon nämä kaksi joukkuetta ovat ehkä ne tässä vahvimmat. Brasilian miehitys on varmasti nimistä kaikille tuttu: kova puolustuslinja nousevilla laitapakeilla ja hyökkäyksessä kolmikko Neymar - Oscar - Hulk kärjen alla. Joukkue on varmasti erittäin tiukkaan organisoitu, mutta hieman ihmetyttää, että luovista pelaajista molemmat, Kaka ja Ronaldinho jätettiin pois ja nyt pelinteko on keskustassa kokonaan nuoren Oscarin harteilla, eikä penkiltä välttämättä löydy tasokasta vaihtoehtoa. Vastaavasti pääkilpailija Kroatia on eräänlainen vastakohta tässä, koska sen vahvimmat pelaajat ovat juuri syöttö- ja pelintekopuolella akselillä Luka Modric - Ivan Rakitic - Mateo Kovacic. Kärjessä targettina sitten Mario Mandzukic. Brasilian laadukas materiaali vienee sen jatkoon ja Kroatiankin taso riittänee muita kilpailijoita vastaan.
A-lohkon muuta joukkueet ovat Meksiko ja Kamerun, jotka molemmat varmasti haastavat tosissaan, mutta taso ei taida riittää. Toisaalta ehkä se Meksikon ja Kroatian välinen ottelu on se jatkopaikkojen kannalta ratkaisevin. Meksikolla on paljon kotimaisia pelaajia, mutta muutama Euroopassa pelaava tähtikin löytyy, joista tärkeimpänä varmasti Javier "Chicharito" Hernandez, jonka on nyt oltava tehokas kärjessä. Lisäksi keskuspuolustus Hector Moreno - Rafael Marquez - Diego Reyes on tärkeässä osassa ja kaikilla on Euroopasta kokemusta. Neljäntenä joukkueena Kamerun on hieman tekemättömässä paikassa, sillä on hyvä keskikentän keskusta suojaamaan puolustusta nimissä Stephane Mbia - Jean Makoun - Alexandre Song - Joel Matip - Eyong Enoh, joista kaikki eivät mahdu ainakaan ihannepaikalleen kentälle kerralla, eikä heistä kukaan oikein pysty luovasti ruokkimaan kärjessä pelaavaa Samuel Eto'o'ta. Ilman luovaa hyökkäyspeliä on tästä lohkosta aika vaikeaa, käytännössä mahdotonta, edetä jatkoon.
B-lohko tarjoaa heti kättelyyn edellisten kisojen finaaliuusinnan Espanjan ja Hollannin välillä, josta tulee varmasti kuuma ottelu. Kolmantena joukkueena jatkopaikan tavoitteluun ilmoittuu Chile. Espanjan joukkue on arvokisoissa kokenut ja tietää, mitä voittaminen vaatii, joten se tuo ehkä pienen edun tässä kohtaa aavistuksen kokematonta Hollannin puolustuspäätä vastaan. Espanjan pallonhallintapelityyli ja miehistö Xaveineen, Iniestoineen ja Busquetseineen ei varmasti vaadi enempää esittelyä. Hollanti taas lähtee kisoihin nuorentuneella puolustuspäällä, joka voi olla sille kohtalokas jopa alkulohkossa. Mediassa on myös väläytelty, että valmentaja Louis Van Gaal voisi käyttää uudenlaista 5-3-2 miehitystä perinteisen hollantilaisille tyypillisen 4-3-3:n sijaan, ehkä juuri turvatakseen puolustusta. Hollannin hyökkäys on kuitenkin leveä ja tasokas, kun on Robbenia, Sneijderia, Van Persietä ja Huntelaaria. Se voi riittää jatkopaikkaan.
Chile taistelee Hollannin kanssa tasapäisesti myös jatkopaikasta ja sen miehitys on ehkä kokemuksen puolesta aavistuksen tasatasoisempi. Joukkueen ennakoitu peliryhmitelmä 3-4-3 on myös aavistuksen erikoisempi ja mielenkiintoinen. Keskikentällä tärkeimpänä miehenä on box-to-box-pelaaja Arturo Vidal, joka on yksi maailman parhaista pelipaikallaan. Puolustuksen keskustassa fyysisyyttä ja pelotetta tuo valioliigajyrä Gary Medel ja hyökkäyksen nimekkäin ja ehkä tärkein pelaaja on FC Barcelonan Alexis Sanchez laidallaan. Chile on vahva haastaja molemmille eurooppalaisille ja varmasti keskinäinen ottelu Hollantia vastaan on se jatkopaikan kannalta tärkein. Australia ei ole enää se sama vaarallinen haastaja kuin muutamat kisat takaperin, jolloin joukkue oli lähes täynnä Englannin Valioliigassa pelanneita pelaajia. Nyt joukkue on käymässä lävitse nuorennusleikkausta, joka näkyy varsinkin puolustuksessa. Toki mukana on muutama nimekkäämpikin pelaaja, kuten Crystal Palacen Mile Jedinak, pitkän uran Euroopassa tehnyt Mark Bresciano, sekä tietenkin Tim Cahill, joka tosin nykyään jo "jäähdyttelee" USAn puolella. Australia voi sekoittaa jatkopaikkataistelua "yllättävällä" tasapelillä tai jopa voitolla, mutta sillä itsellään ei käytännön jatkomahdollisuuksia taida olla.
C-lohko on ehkä se kisojen kimurantein ennakoitava, koska lohkossa pelaa vastakkain käytännössä 4 lähes tasavahvaa joukkuetta: Kolumbia, Kreikka, Norsunluurannikko ja Japani. Jokaisella joukkueella on toki omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yhtäkään niistä ei ennakkoon voi nostaa isoksi suosikiksi. Kolumbia joutuu kisoihin ilman suurinta hyökkääjätähteään Radamel Falcaota, joka ei ole jalkavammastaan kuntoutunut. Tästä huolimatta joukkueella on laittaa kärkeen Euroopassakin hyviä maalimääriä tehnyt kaksikko Jackson Martinez - Carlos Bacca ja laidoille James Rodriguez ja Juan Cuadrado. Puolustuslinja Armero - Zapata - Yepes - Zuniga on pelannut korkeamman profiilin joukkueissa Euroopassa pitkään. Norsunluurannikolla taas on vastaavasti hyökkäyspuolella tunnettuja nimiä, kun kärjessä ja laidoilla pelaavat Gervinho, Didier Drogba, Salomon Kalou ja lisäksi myös Wilfried Bony. Keskikentällä operoivat Yaya Toure ja Cheik Tiote, joilla molemmilla on vahva kausi takanaan valioliigassa. Jos puolustus joukkueella pitää, pitäisi hyökkäyksen pystyä luomaan ja tekemään tarpeeksi maaleja.
Yhtä varteenotettavia jatkajia ovat myös Kreikka ja Japani, joista ensimmäinen luottaa edelleen tiukkaan puolustukseen ja hyökkäyksessä erikoistilanteisiin ja vastaiskuihin. Kreikalla on puolustuksessa lupaava Konstantinos Manolas, keskikentän pohjalla apuna hyviä otteita esittänyt Giannis Maniatis ja ylempänä hyökkäyksessä kolmikko Giorgos Karagounis - Giorgios Samaras - Kostas Mitroglou, joilta kaikilta vaaditaan kolme huippupeliä, jotta jatkopaikka olisi mahdollinen. Japani vastaavasti on haastajista hyökkäävämpi joukkue, vaikka valmentaja Alberto Zaccheroni peri-italialaisena onkin yrittänyt puolustusta tilkitä. Hyökkäys lienee kuitenkin se Japanin ainoa suurempi ase, kun kärjen alapuolella on kaksikko Shinji Kagawa - Keisuke Honda. Heidän alapuolellaan suojaustehtävissä lienevät Makoto Hasebe ja kokenut Yasuhito Endo, joille lankeaa myös paljon puolustusvelvoitteita. Hyökkäys saanee myös laidoilta tukea nousevilta pakeilta, Yuto Nagatomo ja Atsuto Uchida ovat hyökkäyssuuntaan hyviä.
D-lohko marssittaa vastakkain kolme maailmanmestaria, kun jatkopaikoista kisaavat Uruguay, Italia ja Englanti. Nelikon täydentää heikkoa arvontaonneaan varmasti sadatteleva Costa Rica. Kärkikolmikon ottelut voivat mennä niin pahasti ristiin ja Costa Rican taso voi osoittautua kolmeksi tappioksi, jolloin "pahimmillaan" voidaan olla tilanteessa, että kärkikolmikolla on 6 pistettä kaikilla ja lasketaan maalieroja jatkopaikkoja varten. Uruguay lienee joukkueista se hyökkäävin, kiitos kärkikolmikon Suarez - Cavani - Forlan, joista yksi pelaa varmaan alempana ja rakentavammassa roolissa. Keskustaan joukkue löytää varmasti pätevän kolmikon tasapainottamaan ja puolustusta johtaa huippukauden pelannut Diego Godin. Italia lienee ryhmässä se mukautumiskykyisin, pystyy puolustamaan ja hyökkäämään myös riippuen tilanteesta. Vaikka joukkue menettikin harjoituspeleissä Riccardo Montolivon, on keskikentän nelikko Pirlo - De Rossi - Motta - Marchisio myös erittäin vahva ja tarvittaessa luova. Kärjessä Mario Balotelli pelaa ehdottomasti, mutta tällä kaudella läpi lyönyt nuori Ciro Immobile on myös mielenkiintoista nähdä. Puolustus Italialla on lähes aina kunnossa, nimistä riippumatta ja Gigi Buffon on edelleen yksi maailman parhaista maalivahdeista.
Englanti haastaa varmasti tasapäisesti edellisen kaksikon jatkopaikoista tiukalla puolustuksella, jonka nimeen valmentaja Roy Hodgson on aina pelinsä perustanut. Joukkueen hyökkäyksen runko perustunee suuresti huippukauden pelanneiden Liverpoolin pelaajien ympärille. Kentällä nähdään melko varmasti koko nelikko Raheem Sterling - Steven Gerrard - Jordan Henderson - Daniel Sturridge. Wayne Rooneyltä odotetaan tietysti tehoja ja joukkueen kantamista jatkopeleihin. Laidalla pelaavan uuden tulokkaan Adam Lallanan otteita on myös mielenkiintoista päästä seuraamaan, koska hänen siirrostaan isompiin ympyröihin on ollut puhetta. Englannin maalivahtipeliä kannattaa myös seurata, koska historia tuntee monia englantilaisveskareiden sulamisia. Kestääkö Joe Hartilla pää? Costa Rican taso ei taida edellä mainittua kolmikkoa vastaan riittää, mutta hyökkäyksessä on kuitenkin pari vikkelää kaveria: Bryan Ruiz ja Joel Campbell. Lisäksi Christian Bolanos on pelannut jo pidempään Euroopassa, joten toivotaan, että he saisivat tarjottua jotain yllättävää vastahyökkäyksistä.
E-lohko on aika kaksijakoinen ja sitä kautta helpohko ennakoitava. Näin siitäkin huolimatta, että lohkossa pelaa Ranska, joka on viimeisen vuosikymmenen aikana esitellyt sellaisia nousuja ja mahalaskuja, että mikään ei käytännössä enää yllättäisi. Jo kisoihin selviäminenkin oli melkoinen nousu Ukrainaa vastaan ja jo kisamiehistön julkistus kohahdutti, kun yksi maan taitavimmista pelaajista, Samir Nasri, jätettiin ulos. Perusteluina olivat joukkuehenkeen liittyvät syyt. Nyt Ranskan hyökkäyksen pelinteko on käytännössä keskustassa kaksikon Paul Pogba - Yohann Cabaye varassa, kun viimeisimpien tietojen mukaan myös Franck Ribery on sivussa. Myös Mathieu Valbuena istuu pelintekijän rooliin, mutta kyllähän ainakin nimien perusteella Nasria kaipaa. Pogba on erittäin monipuolinen, mutta ei ehkä ihan mikään pelintekijä. Laitapelin puolella nuori Espanjassa pelaava Antoine Griezmann on mielenkiintoinen nimi. Sveitsi on se toinen todennäköinen jatkaja tästä lohkosta ja se onkin vastakohta Ranskalle, sieltä ei ole skandaaleja kuulunut ja joukkuehenki on tuntunut olevan hyvä jo monet kisat. Varsinkin keskikenttä on pelannut pitkään yhdessä ja maajoukkueessa pelaa kolmikko Napolista: Valon Behrami - Gökhan Inler - Blerim Dzemaili, jonka pitäisi auttaa yhteispelissä. Nuoret Granit Xhaka ja Xherdan Shaqiri täydentävät hyvin ja tuovat yllättävyyttä. Hyökkäysosasto on kovin kokematon, mutta nuori Josip Drmic on ollut Saksassa läpimurron kynnyksellä. Häneltä vaaditaan tehoja.
Lohkon kaksi muuta joukkuetta ovat Equador ja Honduras, joista molemmat luottavat suurelta osin kotimaassa tai muuten Atlantin valtameren takana pelaaviin pelaajiin. Näinollen taso ei välttämättä ole aivan riittävän leveä, mutta yksittäisissä otteluissa haastaminen varmasti onnistuu ja motivaatio on varmasti kunnossa. Suurelle yleisölle Equadorista tunnetuimpia ovat varmasti keskikentän laidalla pelaava Antonio Valencia Manchester Unitedista ja keskustan Christian Noboa Moskovan Dynamosta. Honduras on nyt mukana toista kertaa peräkkäin Väliamerikasta ja senkin listalta löytyy muutama Euroopassa tutumpi nimi: Englannissa Wiganissa pelaava kolmikko Maynor Figueroa - Juan Carlos Garcia - Roger Espinoza ja lisäksi Englannin kenttiä pidempäänkin kierrellyt Wilson Palacios.
F-lohko tarjoilee kattauksen mielenkiintoisia joukkueita. Lohkon ehdoton ennakkosuosikki on toki Argentiina, jolta odotetaan selviytymistä mitalipeleihin asti. Joukkueen valmentajalla Alejandro Sabellalla on positiivinen ongelma hyökkäyspäässä, kun on varaa valita Lionel Messistä, Sergio Aguerosta, Gonzalo Higuainista, Ezequiel Lavezzista ja kumppaneista. Angel Di Maria ja Javier Mascherano ovat keskikentän keskustan pääarkkitehdit. Kysymysmerkkinä on vain puolustus ja sen kestävyys. Topparit ovat ehkä se heikoin kohta. Suurelle maailmalle tuntematon Bosnia-Herzegovina on nyt kisoissa mukana kultaisen sukupolven joukkueellaan ja on varmasti ehdolla jatkoon. Varsinkin joukkueen hyökkäys on kova: Edin Dzeko ei varmasti tarvitse esittelyjä, mutta myös kärkipari Vedad Ibisevic on ollut Saksan maalla tehokas. Heidän alapuolellaan pelin tekemisestä huolehtinee Zvjezdan Misimovic, joka oli tärkeässä roolissa Dzekon kanssa muutamia vuosia takaperin, kun Wolfsburg voitti Saksan Bundesliigan! Hieman alempana on vielä tukemassa erinomaista erikoistilanneosaamista omaava Sejad Salihovic ja hienon kauden AS Romassa peliä tekevässä roolissa pelannut Miralem Pjanic! Puolustusta johtaa kokenut Leverkusenin Emir Spahic ja maalipuiden välissä Asmir Begovic on valioliigassa osoittanut olevansa hyvä torjuja. Haiskahtaa siis jatkopaikalta bosnialaisille.
Bosnian kanssa jatkopaikasta pääasiassa kisailee Nigeria, joka on mukana melkoisen nuorella ja kokemattomalla joukkueella. Heijastuuko se sitten kurittomuutena ratkaisupaikoissa ja kuinka riittää joukkueella leveys ja taso? Nimet John Obi Mikel, Ahmed Musa, Victor Moses, Emmanuel Emenike ja Peter Odemwingie, sekä puollustuksessa Efe Ambrose ovat varmasti monelle tuttuja, mutta tuo ei taida välttämättä riittää. Keskinäinen ottelu Bosniaa vastaan on se erittäin tärkeä peli, koska Argentiina tuskin Nigerialle pisteitä pudottaa. Lisäksi Iran on myös voitettava. Nigerialla on mahdollisuutensa, mutta taitaa Bosnia olla kuitenkin aavistuksen kovempi. Lohkon neljäs joukkue ja kirjoittamaton kortti on Iran, jonka miehistö on käytännössä täynnä Aasiassa pelaavia pelaajia. Median ennakointi on ollut, että tasapelikin olisi joukkueelle saavutus, joten uskotaan median näkemykseen Iranin kohdalla.
G-lohko tarjoaa kovan kapinan lohkovoitosta Saksan ja Portugalin välillä, joista kumpikin voi voiton ottaa. Tosin tällä hetkellä Portugalin yllä leijuu synkkiä pilviä, kun joukkueen suurin tähti Cristiano Ronaldo kärsii polvi ja lihasvammoista, joiden parantuminen on epäselvää. Välttämättä Ronaldo ei ole täydessä kunnossa, vaikka kentällä olisikin mukana. Saksalla taas on joukkueessaan kaksi aavistuksen omaista kysymysmerkkiä: sillä on joukkueessaan mukana vain yksi puhdas kärkipelaaja, Miroslav Klose, joka muuten tavoittelee kaikkien aikojen MM-maaliennätystä. Nyt on koossa 14, kun kärjessä on Brasilian Ronaldo 15 maalilla. Klosen paikalle voi toki laittaa Lukas Podolskin tai Thomas Müllerin, mutta kumpikaan heistä ei ole puhdas hyökkääjä. Se toinen kysymysmerkki on toisen laitapuolustajan paikka! Philip Lahm ottaa toisen paikan, mutta onko kaksikon Kevin Grosskreutz - Erik Durm taso riittävä? Portugalin joukkue on muuten todella vahva, puolustus on tiukka ja keskikentän keskustan kolmikko Raul Meireles - Miguel Veloso - Joao Moutinho on maailman luokkaa, mutta kysymys on hyökkäyksestä, ironisesti! Ronaldon kunto ja vire on kysymysmerkki, toisella laidalla Nani on mielialapelaaja ja näissä kekkereissä kumpikaan puhtaista kärkimiehistä Helder Postiga - Hugo Almeida ei ole sellainen, joka ratkoisi kliinisesti jatkopaikkoja tai mitaleita.
Ghana lienee päähaastaja jatkopaikoista puhuttaessa, mutta senkin miehistö on hieman kaksijakoinen. Hyökkäyksessä riittää tuttuja nimiä ja tasoa, sen on esim. Asamoah Gyan, Kevin-Prince Boateng, Kwadwo Asamoah, Andre Ayew, Michael Essien ja Sulley Muntari esittäneet, vaikka kaksi viimeisintä ovatkin enemmän keskikentän pohjan pelaajia. Kysymysmerkkinä joukkueella on puolustus ja maalivahtipeli, joista ei ennakkoon voi ihan samaa sanoa. Näinollen juuri kaksikolle Essien - Muntari jää erittäin suuri rooli niin puolustamisessa kuin myös hyökkäysten käynnistämisessä. Jatkopaikan saavuttaakseen Ghanan pitäisi voittaa sekä Yhdysvallat ja myös toinen kaksikosta Saksa - Portugali, joista jälkimmäinen tehtävä taitaa valitettavasti osoittautua ylivoimaiseksi. Mahdollista kaikki tietysti on, mutta...Yhdysvallat on lohkon neljäs joukkue ja sen tehtävä tuntuu ainakin ennakkoon olevan vielä Ghanaakin vaikeampi. Hyvä maalivahti Tim Howard ja muutama muu tunnetumpi ja tasokkaampi pelaaja ei taida näissä kekkereissä yksittäistä valon pilkahdusta pidemmälle riittää. Keskikentällä kolmikko Michael Bradley - Jermaine Jones - Clint Dempsey tuo pientä toivoa, mutta tuskin riittävästi Saksaa tai Portugalia vastaan. Kohtalona taistella kolmossijasta Ghanan kanssa.
H-lohko tarjoaa vielä ehkä sen mielenkiintoisimman "uuden joukkueen", joka on kisoissa mukana. Belgia ei ole MM-tasolla ollut mukana tällä vuosituhannella, mutta nyt se porskuttaa paikalle nuorella, taitavalla ja nälkäisellä joukkueella. Joukkueen ainoat heikkoudet lienevät sitten juuri se kokemattomuus ja paineet, joita media on sille hienojen karsintapeliesitysten takia kasannut. Jännittävää jäädä seuraamaan, vaikuttavatko nuo "heikkoudet", vai kääntääkö joukkue nuo etukäteispaineet lopulta voitoksi ja vahvuudeksi. Belgian puolustus on hyvissä käsissä, kun yksi maailman parhaista maalivahdeista jo tässä vaiheessa, Thibaut Courtois, vartio maalia ja neljän linja on todennäköisesti Vertoghen - Vermaelen - Kompany - Alderweireld. Keskikentän keskustassa Axel Witsel - Marouane Fellaini on hyvä varmistamaan ja ylempänä sitten Eden Hazard, Kevin De Bruyne, Adnan Januzaj pystyvät luomaan ja ratkomaan. Penkiltä löytyy sitten vielä Nacer Chadlin ja Steven Defourin tasoisia vaihtoehtoja. Kärjessä Romelu Lukaku toiminee targettina ja häneltä vaaditaan tehoja. Toisessa jatkopaikassa on ennakkoon tiukimmin kiinni Venäjä, joka sekin käy nyt lävitse pientä murrosvaihetta. Andrei Arshavin ei ole nyt mukana ja keskikentän pelintekijällä Roman Shirokovilla on ollut vaivoja. Maalivahti Igor Akinfeev ja keskuspuolustus Ignashevitsh - Berezutkiy takaa alkulohkossa hyväntasoisen puolustuksen ja Igor Denisov keskikentällä suojaa. Hyökkäyksessä Juri Zhirkovin ja Alan Dzagoevin on pystyttävä luomaan paikkoja, jotta jatkopaikka irtoaa.
Venäjän taso on juuri ja juuri sen verran selvästi kovempi kuin kahden muun kisailijan, Algerian ja Etelä-Korean, jotta sen voi ennakoida ja olettaa selviävän jatkoon. Algerialla on muutama tunnetumpi ja isommassa roolissa Euroopassa pelaava pelaaja, jotka luovat sille omat mahdollisuutensa: Nabil Bentaleb - Hassan Yebda keskikentän keskellä ja laidempana hyökkäämässä Valenciassa pelaava Sofiane Feghouli. Lisäksi hyökkääjät Islam Slimani - El Arabi Soudani ovat onnistuneet joka toisessa maaottelussaan maalin teossa, joten keskinäisessä ottelussa Venäjää vastaan on olemassa mahdollisuuksia, jos puolustus pitää. Käytännössä samat sanat pätevät myös Etelä-Koreaan, muutamia Euroopassa tunnetumpia nimiä on joukkueessa, kuten Arsenalin listoilla oleva Park, Sunderlandin Ki, Boltonin Lee, Cardiffin Kim ja niin edelleen. Käytännössä molempien joukkueiden, Algerian ja Korean, jatkopaikat ovat sen varassa, että toinen voittaa keskinäisen ottelun ja Venäjälle sattuu jotain, joka mahdollistaa voiton vielä siinäkin ottelussa. Venäjän tempperamentin tietäen se ei olisi mahdotonta, mutta eiköhän Venäjän valmentaja Fabio Capello sen verran saa pidettyä kuria, että alkulohkosta selviävät jatkoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)