Syksyn merkit

Suomen kesä oli tänä vuonna epätavallisen helteinen. Lopulta nekin kuitenkin loppuivat, lämpötila laski liki 20 astetta, sateet alkoivat ja nyt puissakin näkyy jo siellä täällä värikkäitä lehtiä. Syksyn merkit ovat selvästi ilmassa. Vieläkin paremmin syksyn saapumisen huomaa kuitenkin siitä, että jalkapallon kansalliset liigat ovat alkaneet keski-euroopassa ja meneillään olevalla viikolla myös eurocupien lohkovaiheisiin selvinneet joukkueet saatiin selville. Suomalaisittain tämä viikko on ollut historiallinen, koska juuri eilen torstaina 28.8. oma kotimainen HJK varmisti ensimmäisenä suomalaisjoukkueena paikan Eurooppaliigan, eli entisen UEFA Cupin, lohkovaiheeseen ja saa tätä vasten loppuvuoden aikana tililleen vielä 6 erittäin kovatasoista euro-ottelua. Tätä kannattaa hieman jo juhlia, koska edellisestä vastaavanlaisesta visiitistä tulee tänä syksynä täyteen 15 vuotta, kun HJK oli mukana UCL-lohkovaiheessa.

UCL:stä puheen ollen alkulohkoihin selvinneet 32 joukkuetta saatiin tosiaan tiistaina ja keskiviikkona selville ja jo eilen illalla arvottiin kahdeksan alkulohkoa. Säännöt ovat varmasti kaikille vanhat tutut: lohkojen kaksi parasta pudotuspeleihin ja lohkokolmoset Eurooppaliigan pudotuspeleihin kevääksi, lohkojumbojen eurokausi päättyy syksyyn 6 alkulohkopelin jälkeen. Tavoilleni uskollisena pieni lohkoennakko on jälleen paikallaan. Käydään lävitse vähän joukkueita, niissä viime kevään jälkeen tapahtuneita muutoksia ja ennakoidaan jatkoon menijöitä. Kommenttiosio on auki ja sinne voi jokainen niin halutessaan omia mietteitään ja ennakoitaan jakaa, kunhan turhat vihapuheet ja perusteettomat huutelut jätetään pois. Seurajoukkuekausi 2014-15 lähtee todenteolla käyntiin tästä!

A-Lohko

A-lohkon nelikko muodostuu joukkueista Atletico Madrid, Juventus, Olympiakos ja Malmö FF. Mukana kolme tässä vaiheessa jatkuvasti mukana olevaa joukkuetta ja ruotsalainen Malmö, joka on ensimmäinen ruotsalainen seurajoukkue UCL-alkulohkossa sitten vuosituhannen vaihteen. Jatkopaikkojen suhteen on suhteellisen helppoa ennakoida, että Atletico ja Juventus ratkovat keskenään lohkovoiton ja kakkosen paikan. Atletico ei kovin paljoa ole viime vuodesta muuttunut, vaikka menettikin huippumaalivahti Thibaut Courtois'n ja huippukärki Diego Costan. Kärkeen tuli tilalle fyysinen ja hyvä targetkärki Mario Mandzukic, jolta voidaan odottaa tehoja. Puolustus ja keskikenttä pysyivät muutoin melkein samoina, joka mahdollistaa saman hyvin organisoidun pelityylin kuin viime kaudellakin. Tuskin näemme samanlaista "päätyyn menemistä" kuin viime kaudella, mutta jatkopaikan kanssa ei pitäisi olla suuria ongelmia. Juventus vastaavasti nojaa totuttuun tapaan tiukkaan puolustamiseen ja hyvään keskikenttäpeliin. Joukkue onnistui pitämään koossa keskikenttänsä kovan kolmikon Andrea Pirlo - Paul Pogba - Arturo Vidal, joista varsinkin kahta viimeistä ollaan huhuttu suurempiin ympyröihin. Juventuksen kohdalla kysymysmerkki löytyy tällä kaudella valmennuksen puolelta, kun monivuotinen luottovalmentaja Antonio Conte, lähti ja tilalle tuli viime kaudella katastrofikauden alun AC Milanissa valmentanut Massimiliano Allegri. Viimeiset vuodet kun eivät ole olleet hänelle kovin ruusuiset ja menestyksekkäät.

Kreikassa Olympiakos on ollut viime vuosina melkoinen itsevaltias ja on jälleen mukana lohkovaiheessa. Viime kaudella joukkue selvitti paikkansa pudotuspeleihin asti ja piti Manchester Unitedia melkoisen tiukoilla sielläkin. Täksi kaudeksi joukkue on hieman menettänyt lupaavimpia pelaajiaan, kuten esimerkiksi nuoren maajoukkuetopparin Kostas Manolasin, eikä korvaavien pelaajien tasosta ole oikein tietoa. Toki Kreikka on aina paha paikka vastustajalle vierailla ja Olympiakos varmasti iskee lusikkansa soppaan jatkopaikkoja silmällä pitäen raapien pisteitä itselleen. Tuskin se ihan omaan jatkopaikkaan asti kuitenkaan riittää. Malmö on lohkon mahdollinen yllättäjä ja taistelee varmasti Olympiakoksen kanssa tosissaan siitä kolmospaikasta. Mikään heikko joukkue ei varmasti ole kyseessä ja europelikokemusta löytyy jo ennestään. Suomalaisittain mielenkiintoinen joukkue myös kyseessä, koska keskikentän pohjalla tai puolustuksessa häärii maajoukkuemiehemme Markus Halsti. Lisäksi keski-euroopassa suhteellisen pitkän uran tehnyt hyökkääjä Markus Rosenberg pitäisi olla tuttu nimi monelle.

B-Lohko

B-lohkossa on tarjolla melkoista kahden kerroksen väkeä. Lohkovoitto tuskin tuottanee ylivoimaisella materiaalilla operoivalle Real Madridille suuria ongelmia ja kakkostilan pitäisi mennä suhteellisen vaivattomasti näihin kekkereihin palaavalle Liverpoolille. FC Basel lienee lohkokolmonen ja Suomen Tero Mäntylän edustama Ludogorets lienee nelonen. Real Madrid teki totuttuun tapaan muutamia kauppoja kesällä, päällimäisenä tietenkin MM-kisoissa loistanut Kolumbian James Rodriguez ja lisäksi keskikentälle Toni Kroos. Keskikentän keskusta lienee varsin hyvässä balanssissa kolmikon Kroos - Khedira - Modric pelatessa. Mielenkiintoisinta onkin nähdä, kuinka kaikki suuret hyökkääjätähdet saadaan sopimaan muottiin ja pidettyä tyytyväisinä, Ronaldo, Rodriguez ja Bale tykkäävät kaikki pallosta, joten voi olla hyvin mahdollista, että heidän samanaikainen kentällä olonsa syö toistensa tehoja. Liverpool menetti kesällä Luis Suarezin, olisi itseasiassa menettänyt suurelta osin UCLstä muutenkin pelikiellon takia, mutta osti tilalle leveyttä miehistöönsä, jota paluu UCL-peleihin vaatii. Viimeisin saapuja on värikkään historian omaava Mario Balotelli ja lisäksi hyökkäys leveni myös Rickie Lambertilla ja nuorella ja lupaavalla Lazar Markovicilla, joka saapui Benficasta. Joukkueen valmentaja Brendan Rodgers on yksi Englannin nykyaikaisimmista valmentajista ja hänen ihannoimansa pelityyli on varmasti riittävän hyvä siihen, että normaalioloissa jatkopaikan pitäisi olla saavutettavissa. Riskinä on tietenkin se, että nyt joukkueessa on paljon sellaisia nuoria pelaajia, jotka ovat näissä ympyröissä ensimmäistä kertaa mukana. Toivottavasti mahtipontiset hymnit ja kirkkaat valot eivät häikäise liikaa ja laske pelitasoa.

Basel on jälkimmäisestä kaksikosta se ehkä hieman rutinoituneempi, joka todennäköisesti riittää siivittämään sen vähintään kolmossijalle. Toisaalta joukkueella on viime vuosilta historiaa olla melkoinen isompiensa kiusaaja, varsinkin mitä tulee englantilaisiin joukkueisiin! Muutama vuosi takaperin silloin vielä suuri ja mahtava Mancherster United jäi lohkokolmokseksi Baselin taakse ja viime kaudella Basel voitti Chelsean alkulohkossa kahdesti. Jos historia toistaa itseään ja sanonta "Ei kahta ilman kolmatta." pitää paikkansa, tulee Basel olemaan jälleen ilkea kanto kaskessa Liverpoolin tavoitellessa jatkopaikkaa. Ludogorets vastaavasti on itselle melkoisen uusi tuttavuus Tero Mäntylän ollessa se tutuin nimi joukkueesta. Muistelisin, että joukkue meni viime keväänä Eurooppaliigan puolella pudotuspeleissäkin aika pitkälle, joten mikään heittopussi tuskin on kysessä. Taso ei vaan taida ainakaan jatkopaikoille riittää, vaan se maksimisuoritus lienee se kolmostilan ryövääminen Baselilta.

C-Lohko

Tänä vuonna alkulohkovaiheessa nähdään viime vuosista poiketen aikalailla erityyppinen kuolemanlohko. Viime vuosina vastaavissa lohkoissa on pelannut 3-4 ihan Euroopan kärkeen kuuluvaa joukkuetta, mutta tänä vuonna kuolemanlohkossa on vastakkain 4 hyvin samantasoista joukkuetta siitä kärjen takaa. Tässä lohkossa on mukana Benfica, Pietarin Zenit, Bayer Leverkusen ja AS Monaco. Heti kärkeen on sanottava, että ennakkoon on todella vaikea sanoa, ketkä tästä jatkavat. Benfica on vaikea arvioitava, koska sen UCL-menestys vaihtelee vuosittain, välillä pudotuspeleissä ja välillä heti ulkona. Toisaalta taas tämän lohkon joukkueet ovat Benfican kannalta suunnilleen sitä tasoa, jollaisia vastaan se viime vuonna pelasi onnistuneesti matkallaan Eurooppaliigan finaaliin asti. Tuloksena voi olla Benfican kannalta kaikkea mahdollista lohkovoitosta jumbopaikkaan. Vastaavasti Zenitin kausi kotimaisessa liigassaan on ollut tähän asti varsin hyvä ja peli tuntuu olevan joukkueen uuden valmentajan, Englannissa epäonnistuneen, Andre Villas-Boasin alaisuudessa hyvin organisoitua ja tehokasta. Varsinkin brassijättiläinen Hulk on ollut tehokkaana ja onnistunut karsintapeleissä hyvin. Zenitillä on hyvät mahdollisuudet jatkoon edellisten positiivisten seikkojen pohjalta, mutta Venäjä on aina Venäjä ja toinen ääripää on sitten se, että pelaajat kiukuttelevat keskenään ja se näkyy kentällä.

Bayer Leverkusenin positiivinen puoli on siinä, että joukkue ei ole taaskaan kovin paljon muuttunut edellisestä kaudesta. Keskikentältä se menetti Emre Canin Liverpooliin, mutta muuten sen miehistö pysyi likimain samana. Saksassa joukkue menestyi enemmänkin joukkueena, eikä sillä ole ollut viime vuosina sellaisia nousevia tähtiä, jotka olisivat kiinnostaneet esim. Bayern Müncheniä. Tässä kiharaisessa lohkossa joukkueen jatkomahdollisuudet ovat täysin samat kuin kaikilla muillakin ja lopulta se "saksalainen organisointi" voi olla hyvinkin tärkeässä asemassa, kun vastassa on joukkueita, joissa ollaan viime vuosina nähty enemmän ja vähemmän turbulenssia. Yksi tällainen "turbulenttinen" joukkue on lohkon neljäs jatkoon pyrkijä AS Monaco, joka on nyt trendin mukaisesti "namusetäomistuksessa" ja kasannut joukkueeseensa nimekkäitä pelaajia. Tosin tänä kesänä rahahanat ovat olleet aikalailla kiinni ja jotkut puhuvat myös "pajatson tyhjennyksestä". Edellä mainittu James Rodriguez lähti ja myös toista suurta tähteä Radamel Falcao'ta ollaan huhuissa viety Real Madridin suuntaan ja hieman muuallekin. Kovin vankalla pohjalla Monacon toiminta ei ole tällä hetkellä, mutta mikäli Falcao jää ja esim. keskikentän Joao Moutinho pääsee hyvään vireeseen, ei Monacoa voi laskea ulos spekulaatioista. Monacon etuna on myös se, että se voi ehkä muita kilpailijoitaan enemmän lepuuttaa kotimaisessa liigassaan pelaajia, joka voi lopulta olla melko suurikin etu tällaisessa pienten marginaalien lohkossa.

D-Lohko

D-lohkon voiton ratkaisee suurella todennäköisyydellä toisilleen viime vuosilta tuttu taistelupari Arsenal ja Borussia Dortmund. Viime kaudella kaksikko pelasi kuolemanlohkossa ja molemmat selvisivät siitä kuivin jaloin ja jatkoon. Arsenalin päällä tosin leijuu tummia pilviä, koska se menetti juuri ykköshyökkääjänsä Olivier Giroud'n sairastuvalle useammaksi kuukaudeksi ja sen myötä joukkue hakeekin vielä vahvistusta hyökkäykseensä. Myös nopea Theo Walcott on edelleen poissa ja kesän suurhankinta Alexis Sanchez totuttelee vielä joukkueen pelityyliin. Joukkueen topparitilanne ei myöskään ole tällä hetkellä kovin leveä ja keskikentän pohja huutaa vahvistusta Artetan ja Mathieu Flaminin tueksi. Kovin vahvasti ei myöskään sujunut karsintakierros Besiktasia vastaan, vaikka tarvittava voitto tulikin. Dortmundin kesä taas ei ollut mitenkään edellisistä poikkeava, totuttuun tapaan joukkueen suurin tähti, tällä kertaa Robert Lewandowski, vaihtoi Bayern Müncheniin ja tilalle jouduttiin hankkimaan astetta tuntemattomampi korvaaja. Kärkeen tulivat uusina pelaajina jo bundeliigakokemusta omaava Adrian Ramos ja Italiassa viime kaudella tehokkaasti pelannut Ciro Immobile. Muuten joukkue pysyi edelleen hyvin samanlaisena ja valmentaja Jürgen Klopp jatkaa edelleen, joten mitään isompaa syytä sille, miksei jatkopaikka ja vaikka lohkovoittokin, voisi tulla, ei ole.

Omien liigojensa melko suvereenit hallitsijat Turkista ja Belgiasta Galatasarayn ja Anderlechtin muodossa pyrkivät haastamaan suurempia kilpailijoitaan ja fanaattisen kotiyleisönsä tuella Galatasaraylla lienee siihen varsin kohtalaiset mahdollisuudet. Keskikentällä Wesley Sneijder, Felipe Melo ja Selcuk Inan ovat kuitenkin sen tason pelaajia, että maalipaikkoja pitäisi pystyä luomaan. Viime vuosina Galtasaray on kuitenkin näyttänyt, että sillä on potentiaalia. Anderlecht on vastaavasti eräällä tavalla hauska joukkue, se on mukana melkein joka vuosi ja joka vuosi se pystyy muutamissa yksittäisissä otteluissa laittamaan kapuloita isompiensa rattaisiin ja näin ollen hämmentämään jatkopaikkataistelua, vaikkei yleensä itse olekaan siinä kisassa kovin realistisesti mukana. Sama kohtalo lienee edessä tänäkin vuonna.

E-Lohko

Toisilleen tutut vastustajat kohtaavat niinikään E-lohkossa, kun ennakkoon vahvimmat lohkovoitosta kisailevat joukkueet ovat Bayern München ja Manchesterin kunniaa kisassa tänä vuonna yksin kannatteleva City. Bayern eräällä tavalla vahvistui ja heikkeni viime kesän aikana, hyökkäys päivittyi Robert Lewandowskilla, jota voisi pitää monipuolisempana pelaajana lähteneeseen Mario Mandzukiciin verrattuna, mutta vastaavasti keskikentällä on nyt huolia. Toni Kroos lähti ja tilalle on nyt tulossa jo parhaat vuotensa nähnyt Xabi Alonso, lisäksi Javi Martinez ja keskikentän ehkä tärkein pelaaja Bastian Schweinsteiger kärsivät vammoista. Alkulohko on vielä sellainen, ettei Bayerninkaan tasoinen joukkue vain tyylittele siitä jatkoon. Manchester City vastaavasti vietti viime vuosiin peilaten varsin rauhallisen kesän. Joukkue ei kovin paljoa siirtomarkkinoilla rahaa käyttänyt ja keskittyi vain tekemään joitakin rinkiä leventäviä hankintoja. Joukkueen runkomiehistö on niin laadukas varsinkin hyökkäyspäässä, ettei tarvetta välttämättä ollutkaan, toisaalta puolustus olisi ehkä kaivannut pientä vahvistusta. Kapteeni ja luottotoppari Vincent Kompany ei ollut parhaimmillaan viime vuonna ja edelleen näkisin, että Martin Demichelis on liian riskialtis ratkaisu silloin, kun UCL-voitosta unelmoidaan. Maalivahtiosasto toki vahvistui valmentaja Manuel Pellegrinin entisellä luottovahdilla Willy Caballerolla, jonka voi huoletta laittaa kentälle, jos Joe Hartilla homma ei toimi.

Suomalaisväriä lohkoon tuo juuri CSKA Moskovaan siirtynyt Roman Eremenko, joka kentälle päästessää pääseekin nyt kokemaan ihan uudenlaisia haasteita, kun vastaan tulee ihan Euroopan kärjen joukkueita. Moskovalla on kova paikka edessään raivata tiensä edes lohkokolmoseksi, vaikka joukkueesta löytyykin näitä potentiaalisia pelaajia ja "ikuisia lupauksia" kuten Alan Dzagoev, Igor Akinfeev ja Ahmed Musa. Joukkue on ollut nyt useamman kerran peräkkäin mukana, mutta ainakaan vielä ei ole taso riittänyt kovin pitkälle. Moskovan urakkaa vaikeuttaa myös paluun näihin kekkereihin tekevä AS Roma, jolla tosin on kovin kokematon miehistö näissä kekkereissä. Toki seuraikoni Francesco Totti on edelleen mukana ja laatua on myös keskikentällä Daniele DeRossin muodossa, jota tukee uudelle tasolle noussut Kevin Strootman ja hyvän kauden pelannut Miralem Pjanic. Todennäköistä kuitenkin on, että Roman taso ei ole riittävän leveä haastamaan Bayernia ja Cityä jatkopaikoista, mutta astetta organisoidumpi toiminta tekee siitä ehkä suosikin Moskovaa vastaan, kun joukkueet kisaavat paikasta Eurooppaliigan peleihin.

F-Lohko

F-lohkossa on jälleen luvassa kahden kerroksen väkeä. Lohkovoitto lienee täysin Barcelonan ja PSGn välinen kisa, josta voikin tulla melkoisen tasaväkinen. Barcelona uudisti miehistöään rankalla kädellä viime kesän aikana, kun maalivahdeista lähtien tuli uutta miestä sisään. Claudio Bravo ja Marc-Andre Ter-Stegen kisaavat tasapäisesti peliajasta. Puolustukseen tuli kaksi uutta isompaa nimeä, kun Jeremy Mathieu ja Thomas Vermaelen tulivat uusina toppareina sisään seuralegenda Carles Puyolin joutuessa lopettamaan uransa. Keskikentän Ivan Racitic tuo leveyttä ja huiliaikaa toiselle seuralegenda Xaville ja hyökkäustrioon tuli päivitystä Luis Suarezin muodossa, joka tosin pääsee kentälle vasta myöhemmin pelikieltonsa takia. Hyökkäyksen osalta Barcelonaan pätevät aikalailla samat sanat kuin Real Madridiinkin, paljon on kovia nimiä, mutta kuinka homma toimii yhteen, kun ketällä on samaan aikaan Lionel Messi, Neymar ja Suarez. PSG vietti myös Cityn tavoin suhteellisen hiljaisen kesän, kun ainoa suurempi hankinta oli isolla rahalla toppariksi hankittu David Luiz, jonka topparitaidoista voidaan toki olla montaa mieltä. Muuten PSGn miehistö onkin jo laaja ja tasokas, joten se varmasti pystyy haastamaan tosissaan uudistuneen Barcelonan lohkovoitosta. 

Alemmassa kastissa kisaavat Ajax ja APOEL, joista valitettavasti ei taida resurssipulan takia olla haastamaan kahta suurta. Ajaxin ongelmana on viime vuosina ollut keskikentän luovuus. Christian Eriksenin lähdettyä pelistä on tullut melkoista puskemista ja se perinteinen hollantilainen peli on ollut aika kaukana ainakin eurocupeissa. Suomalaisväriä tuo toki Niklas Moisander ja kesän MM-kisoissa hyvin esiintyivät maalivahti Jesper Cillesen ja monikäyttöinen toisen polven vasuri Daley Blind. Tästä huolimatta materiaali on liian tasapaksua taisteluun jatkopaikasta. Ajax ottanee jonkun yllätysvoiton jommasta kummasta suuresta ja varmistelee sillä paikkaansa kolmantena APOELin edellä.

G-Lohko

G-lohko on ehkä epätasaisin ja heikkotasoisin alkulohkoista. Chelsea vienee lohkon voiton ilman suurempia ongelmia. Joukkue vahvistui kauttaaltaan kesän aikana Espanjassa pelanneilla ja oppinsa saaneilla pelaajilla, kun Thibaut Courtois palasi pitkiltä lainapesteiltään todennäköiseksi ykkösveskariksi ja kärkeä vahvistettiin vahvan viime kauden pelanneella Diego Costalla. Keskikenttää pyörittää oppinsa Barcelonassa ja Arsenalissa saanut Cesc Fabregas. Schalke haastanee nimellisesti Chelsean lohkovoitosta viime vuoden tapaan, mutta keskinäisissä peleissä Chelsean oletettavasti varmistaa lohkovoittonsa. Schalken materiaali lienee tarpeeksi laadukas ja leveä selvittämään lohkovaiheen, Klaas-Jan Huntelaar on terveenä maailmanluokan maalintekijä ja tukea tarjoavat Kevin-Prince Boateng, Julian Draxler, Sidney Sam ja Jefferson Farfan. Ilman loukkaantumisia joukkueen jatkopaikka pitäisi olla melkoisen todennäköinen.

Portugalista on tänä syksynä melko poikkeuksellisestikin mukana kolme joukkuetta lohkovaiheessa, kun Sporting tekee pienen tauon jälkeen paluun mukaan. Joukkueen miehistö ei portugalilaiseen tapaan ole kovinkaan tunnettu nimien puolesta näin suomalaisittain, mutta toki maajoukkuevahti Rui Patricio on tuttu nimi ja Englannin kentilläkin pelannut Pedro Mendes on toinen. Todennäköinen kohtalo joukkueella on kolmossija ja toivottavasti samalla noista tuntemattomammistakin nimistä joku nousee tunnetummaksi samassa prosessissa. Slovenian Maribor on astetta harvinaisempi vierailija tällä tasolla ja karsintapeli Celticiä vastaan oli mukavan valaiseva mahdollisuus nähdä muuten hieman tuntemattomampaa miehistöä. Joukkue pelasi ainakin suunnilleen omantasoistaan vastustajaa vastaan ihailtavan yrittelijäästi ja mieleen jäi varsinkin tämän nuoren 18 vuotiaan laitapuolustaja Stojanovicin kypsät otteet. Hänestä varmaan kuullaan vielä isommissakin ympyröissä ja toivotaan toki, että "sympaattinen Maribor" saisi lohkovaiheessa jonkun onnistumisenkin aikaan vaikka kotikentällä.

H-Lohko

Viimeinen alkulohko tarjoaa ainakin ennakoiden perusteella hyvän kattauksen ja tiukan taistelun jatkopaikoista. Oikeastaan kyseessä on toinen alkulohko, jossa periaatteessa mikä joukkue tahansa nelikosta Porto, Shakhtar Donetsk, Athletic Bilbao ja BATE Borisov voivat yltää jatkoon. Porto on näissä kekkereissä tuttu kävijä ja miehistöstä löytyy tutumpaakin nimeä, MM-kisoissa hyvin pelanneita ovat esimerkiksi Hector Herrera, Jackson Martinez, Juan Quintero ja uusi hankinta Bruno Martins-Indi. Toki Ricardo Quaresma pitäisi myös monen tuntea. Athletic Club Bilbao taas nojaa täysin baskitaustaisiin pelaajiin ja on erittäin uniikki ja piristävä poikkeus nykyjalkapallossa. Periaatteessa voisi puhua joukkueesta, joka pelaa täysin omista kasvateista koostuvalla joukkueella, tai ainakin lähes. Ranskalaisbaski Laporte on ollut monen suurseurankin kiikarissa, Aritz Aduriz on täyttänyt hyvin vuosi sitten lähteneen Fernando Llorenten paikan kärjessä ja keskikentällä peliä tekee maajoukkuerinkiinkin huhuttu Benat.

Eräänlaista naapurimaiden vastakkainasettelua tähän lohkoon tuovat Ukrainan Shakhtar ja Valko-Venäjän BATE, joilla kokemusta näistä kekkereistä on molemmilla. Shakhtar on ollut pari kertaa ihan pudotuspeleissäkin asti ja BATE yllätti Bayernin muutama vuosi takaperin, joten molemmilla on kyllä potentiaalia. Tuskin telkkarista saamme tätä välien selvittelyä nähdä, mutta paikallisille lienee ihan jännittävä kokemus. Shakhtarilla lienee historiaa peilaten paremmat mahdollisuudet jatkoon, mutta BATE voi yllättää sekin.                

Aaaaaauuuuuuuuuuuu

Oli pakko laittaa tuo otsikko! Eli siis sitä Suomen koripallomaajoukkuetta olisi tarkoitus käsitellä, jota Susijengiksikin kutsutaan. Jostain syystä noita eläinviittauksia näissä yhteyksissä on näkynyt viime aikoina, kun jalkapallomaajoukkuettakin kutsutaan Huuhkajiksi ja jääkiekon puolella on tietysti Leijonat. Mutta siis blogi palaa nyt pieneltä kesälomalta ja lähdetään ennakoimaan hieman noita reilun viikon kuluttua alkavia koripallon MM-kisoja! Sanomattakin lienee selvää, että mikäli aihe tai laji ei kiinnosta, niin kommenttiosioon on turha tulla puhumaan mukahauskoja juttuja "koripelleilyistä" tai "puudelijengeistä".

Suomi aloittaa ottelunsa ei enempää eikä vähempää kuin USAta vastaan 30. elokuuta. Muut C-alkulohkossa pelaavat joukkueet ovat tämän kaksikon lisäksi Ukraina, Turkki, Dominikaaninen Tasavalta ja Uusi-Seelanti. Alkulohkosta selviää neljä parasta joukkuetta seuraavalle kierrokselle. Turkista Suomella onkin jo kokemusta viime vuoden EM-kisoista, missä joukkueemme ansiokkaasti ottikin vastustajastaan voiton ja eteni alkulohkostaan jatkoon. Tälläkin kertaa samaan on hyvät mahdollisuudet ja käytännössä lohkon kakkospaikkakin on ihan omissa käsissä. USA varmasti tyylittelee lohkovoittoon ylivoimaisen materiaalinsa takia, mutta noin muuten on varmasti Suomellakin hyvät mahdollisuudet.

Suomen 12 pelaajan MM-joukkue julkaistiin tänään ja seuraavaksi voisimme katsoa hieman läpi, ketä joukkueesta löytyy. Pelin tekemisestä takamiehen paikalla vastaavat totutusti monelle tutut Petteri Koponen ja Teemu Rannikko. Koponen tarjoaa hieman suurikokoisemman vaihtoehdon ja enemmän mahdollisuuksia omiin ratkaisuihin ja vastaavasti Rannikkoa on usein tituleerattu "koripallotietokoneeksi". Hänellä on hieman iän karttuessa jalka hidastunut, mutta syötöt ovat edelleen mallikkaita ja heittäminenkin onnistuu. Koponen varmasti pelaa enemmän, mutta Rannikko on tärkeä "tuuraaja", eikä hänenkään kentällä ollessa taso juuri laske. Samalle paikalle on toki tarjolla myös kotimaisen korisliigan viime kauden parhaimpiin pelaajiin kuulunut ja maajoukkueessa tuore kasvo Antero Lehto.

Kaukoheittovoimaa heittävän takamiehen ja pienen laitahyökkääjän paikoille tuovat vastaavasti sitten Sasu Salin, Shawn Huff ja Mikko Koivisto. Salin on kolmikosta paras puolustuspäässä ja tullut tunnetuksi varsinaisena takiaisena vastustajan takamiesten kiusaamisessa. Koivisto taas on varsinainen kolmospommittaja ja Huff vastaavasti ehkä kolmikon monipuolisin pelaaja ainakin hyökkäyksessä. Salin ja Huff todennäköisesti pelaavat kolmikosta avauksessa ja eniten minuutteja. Myös Kimmo Muurinen pystyy tuuraamaan ainakin laitahyökkääjän tontilla ja lisäksi myös Matti Nuutinen löytyy miehistöstä.

Korinaluspeli on ollut aina se, joka tuottaa Suomelle suurimpia vaikeuksia johtuen siitä, että meillä ei ole vastustajiin verrattuna niin fyysisiä, isoja ja atleettisia pelaajia. Tätä heikkoutta on valmentaja Henrik Dettmann pyrkinyt liikkuvalla ja aktiivisella pelityylillä paikkaamaan ja se onkin nyt tuottanut menestystä ja arvokisapaikkoja. Tästä huolimatta Suomelta löytyy ihan taitavia pelaajia ison laitahyökkääjänkin paikalle, mutta heistä joku joutuu myös pelaamaan sentterinä korin alla hieman alikokoisena. Tämä pelaaja on viime aikoina ollut Gerald Lee jr, joka on kuitenkin pystynyt olemaan tehokas hyökkäyksessä. Häneltä löytyy hyviä ja vikkeliä liikkeitä korin alta, joilla voi saada vastustajien aavistuksen kankeampia korinaluspelaajia virhevaikeuksiin. Isoa laitahyökkääjää pelaavat enimmäkseen iän karttuessa hieman kauemmas heittämään yleensä siirtyvä Hanno Möttölä ja suomalaisia sukujuuria omaava ja viime kauden Chicago Bullsin NBA-miehistön mukana ollut Erik Murphy. Jälkimmäinen on kuin nuorempi painos Möttölästä ja pystyy heittämään ja operoimaan myös korin lähistöllä. Erittäin tärkeä vahvistus joukkueeseen. Myös jo aikaisemmin mainittu Kimmo Muurinen pystyy pelaamaan tällä pelipaikalla.

Harjoituspelit sujuivat Suomelta kirjoitushetkelle asti hieman kaksijakoisesti. Suurin syy oli todennäköisesti se, että joukkueen tärkein hyökkäyspelaaja Petteri Koponen oli poissa vamman takia. Koposesta on puhuttu aika paljon, hän on ollut aina hyvä ja hänen NBA-mahdollisuuksistaan on myös ollut keskustelua, koska häneltä varaus löytyy. Tähän NBA-kysymykseen saadaan nyt hieman lisää materiaalia, koska Suomi tosiaan kohtaa avauspelissään USAn, jonka miehistö on luonnollisesti täynnä NBA-miehiä. Itse ottelussa Suomen voittomahdollisuudet ovat erittäin pienet johtuen todella suuresta materiaaliedusta USAn puolella, mutta itse kiinnittäisin huomiota Petteri Koposen pelaamiseen häntä puolustavia takamiehiä vastaan ja kuinka hyvin hän pystyy vastaavasti puolustamaan heitä. Tässä kohtaa USA ei ole vielä julkaissut omaa lopullista miehistöään, joten otetaan esille kaikki heidän tässä vaiheessa mukana olevat pelintekijät ja esitellään heitä vähän. Tällä hetkellä mukana on vielä kolme pelintekijää: Kyrie Irving, Stephen Curry ja Damian Lillard. Irving on kolmikon nimekkäin, muutaman vuoden takainen ykkösvaraus ja Cleveland Cavaliersin ykköstähti menneillä vuosina. Taitava pallon kanssa ja pystyy viimeistelemään mistä vain. Varsin atleettinen pelaaja, mutta ei juurikaan esim. Koposta suurempikokoinen. Curry on toisen polven NBA-palloilija, isänsä Dell Curry oli 90-luvulla yksi kovimmista ja tehokkaimmista kolmospommittajista. Nuorempi Curry tekikin tuossa kolmoskategoriassa ennätyksen kaudella 2012-13 upottaessaan ennätykselliset noin 270 kolmosta runkosarjan aikana kovilla prosenteilla. Curryn "uskomatonta" heittoa on myös analysoitu ja todettu, että se lähtee käytännössä optimaalisimmasta kulmasta onnistumisen kannalta, video linkin takana aiheesta. Lillard taas on ehkä tuntemattomin kolmikosta, mutta hänkin on kauden 2012-13 NBAn paras tulokas. Häneen pätevät aikalailla samat sanat kuin Irvingiinkin, mutta hänen ominaisuutensa eivät ehkä vielä ole aivan yhtä järisyttävän kovat. Ehta ammattilainen toki kyseessä ilman muuta.

USAlla on toki muillakin pelipaikoilla sellaista väkeä, joita kannattaa seurata. Moninkertainen pistekuningas Kevin Durant on tietysti ehkä nimekkäin ja vasenkätinen heittävä takamies ja Durantin entinen joukkuekaveri James Harden on toinen. Korin alla levypallorohmu Kenneth Faried ja myöskin entinen ykkösvaraus Anthony Davis ovat sellaisia, joita kannattaa katsoa. DeMar DeRozan on myös sellainen nimi, joka kannattaa painaa mieleen! Kyseessä on erittäin, erittäin atleettinen heittävä takamies/pieni laituri, jolta voidaan odottaa tilanteen tullessa tyylikkäitä donkkeja.

Huippukoripalloa ei kauhean paljon yleensä ole telkkarissa tarjolla, joten nyt kannattaa lajia vähemmänkin seuraavien nautiskella! Kannattaa jättää ne lajivertailut sikseen ja olla Susijengimme tukena, kun arvokisoissa kerran ollaan mukana. Tätä herkkua ei välttämättä taas lähitulevaisuudessa ole enää niin paljon luvassa, joten nyt kaikki kannustamaan ja katsomaan kisoja! Kommenttiosio on totutusti auki asialliselle keskustelulle ja mietteille. Yritetään pysyä koripallossa ja välttää niitä "mikä laji on kovin"-juttuja.