Koko jalkapallosyksyn suurin yksittäinen ottelu pelattiin eilen illalla, kun käytännössä koko jalkapalloa seuraava maailma pysähtyi seuraamaan Madridissa Santiago Bernabeulla pelattua El Clasicoa, eli Real Madridin ja FC Barcelonan kohtaamista. Jokainen on varmasti jostain tietolähteestä ainakin kuullut, että peli oli melko täydellistä Blaugranan näytöstä ja päättyi katalaanien huimaan 0-4 voittoon. Maaleista ja tehoista vastasivat pääosin Luis Suarez kahdella kylmänviileällä maalilla ja 1+1 tehot tehneet Neymar Jr ja Andres Iniesta. Voitollaan Barcelona karkasi sarjataulukossa jo 6 pisteen karkumatkalle Madridista, mutta toki vielä tänään sunnuntaina Atletico Madrid voi kutistaa Barcelonan sarjajohdon 4 pisteeseen voittamalla ottelunsa. Tästä huolimatta Barcelonan ja joukkueen fanin silmin nyt menee hyvin.
Myös Lionel Messi teki eilen vaihtopenkiltä paluun tositoimiin kaksikuukautisen polvivammansa jäljiltä, kun Kirppu tuli kentälle Barcelonan johtaessa 0-3 ja pelasi viimeisen puolituntisen. Se on toki todella lohdullista, koska kyseessä on joukkueen ehkä tärkein yksittäinen pelaaja, jota tarvitaan parhaassa kunnossaan, kun aikanaan keväällä pokaaleja jälleen ratkotaan. Itselleni Messin loukkaantuminen pari kuukautta sitten oli melko kova isku, olin jo valmis toteamaan, että siinä meni liigamestaruusmahdollisuudet ja ajattelin, että tästä tulisi ns. välikausi joukkueelle. Ajattelin, että kunhan liigassa kolmen kärkeen selvitään ja UCL-jatkolohkosta jatkoon, jotta kuntoutuneen Messin avulla voitaisiin taistella keväällä tosissaan edes sen kilpailun voitosta. Toki mielessäni jyskytti myös se ajatus, että onhan joukkueella hyökkäyksessä Messin lisäksi myös Neymar ja Suarez, mutta siitä huolimatta olin sitä mieltä, että Messin puuttuminen konkretisoituisi suurempana määränä pistemenetyksiä kuin se lopulta konkretisoitui.
Jos puhutaan lyhyesti eilisestä ottelusta, niin se oli toki Barcelonan kannattajalle todellista herkkua. Pääasiana oli tietenkin voitto ja karkaaminen 6 pisteen päähän Real Madridista, mutta myös se tapa, jolla se voitto tuli, oli todellinen kuorrute kakun päälle. Ennen ottelua ajattelin, että Messittömälle Barcelonalle tasapelikin tästä olisi todella hyvä suoritus koko kautta ajatellen, mutta lopulta ilman Messiä pelannut Barcelona takoi taululle 0-3 lukemat, ja olisi voinut takoa enemmänkin, ennen kuin kaksi kuukautta sivussa ollut Kirppu tuotiin kentälle "ottamaan tuntumaa loukkaantumisen jälkeen". Barcelonan "hyökkäysnelikon" yhteispeli repi Realin puolustuksen riekaleiksi nöyryyttävän helposti ja vaikka Sergi Roberto ei viimeistelyssä onnistunutkaan, osoitti hän nyt viimeistään eilisillä otteillaan, että hän on valmis isoihinkin peleihin tuoden kevään tiukkoihin otteluihin todellisen lisämahdollisuuden. Voidaan käytännössä faktana todeta, että Sergi Roberto on viimeisen kahden kuukauden aikana eniten tasoaan nostanut pelaaja. Tämä on todella hienoa todeta pitkän linjan omasta kasvatista, jonka nimen voimme viimeistään nyt lisätä sille pitkälle listalle huippupelaajia, joista on viimeisen vuosikymmenen aikana noussut vastuun kantajia ja voittajia Barcelonan riveissä ja maajoukkuetehtävissä.
Eilisestä huikeasta 0-4 voitosta huolimatta täytyy hetkeksi pysähtyä miettimään sitä, oliko nykyvierinen Real Madrid edes kovinkaan kummoinen testi. Niin karulta kun se voikin joistain kuulostaa olen itse sitä mieltä näin jälkikäteen ajateltuna, että Real ei ollut kovinkaan vaarallinen vastustaja. Syitä tähän on monia, mutta yhdeksi isoimmaksi syyksi on monessa lähteessä mainittu uusi valmentaja Rafael Benitez. Henkilökohtaisesti ihmettelin todella suuresti aikanaan sitä, että mestarismies Carlo Ancelotti kesällä korvattiin kuten korvattiin. Minusta Benitez ei ole sen tyylinen valmentaja, joka sopisi Realin peräsimeen. Hän ei ole valmentaja, joka sopisi sellaisen joukkueen peräsimeen, jonka täytyisi voittaa jokainen peli ja vielä mahdollisimman tyylikkäästi. Hän on enemmänkin tulosvalmentaja kuin tyylivalmentaja. Hänen alaisuudessaan Realin hyökkäyspelistä on tullut kaavamaisempaa, ennakoitavampaa ja paljon enemmän keskityksiin perustuvampaa kuin aikaisemmin. Lisäksi pelaajalinjojen väliset etäisyydet ovat kasvaneet ja luoneet tätä kautta kasvavaa epätasapainoa kentälle, liikaa tiloja linjojen väleihin, minne Barcelona eilen iski kuolettavasti. Mielenkiintoista eilisessä ottelussa oli myös Realin taktiikka ja pelaajavalinnat, kun keskikentältä puuttui käytännössä kokonaan se likaista työtä tekevä puolustava pelaaja. Keskikentän pohjalla pelasi kaksikko Luka Modric - Toni Kroos, jolla vauhti ja fysiikka ei yksinkertaisesti riitä, eikä riittänyt, Barcelonan pelaajia vastaan. Jälkipuinneissa onkin jo väläytelty ja kyselty, oliko eilisen ottelun miehityksen valinnut itse asiassa joukkueen puheenjohtaja Florentino Perez ja Benitezille olisi jäänyt vain mahdollisuus yrittää saada isot nimet jotenkin kentälle samaan aikaan johonkin kohtuullisen järkevään järjestykseen. Oli syy mikä tahansa, lopputulos on se, että Real ei eilen pystynyt juuri Barcelonaa haastamaan.
Jos lopuksi palataan otsikon kysymykseen hetkeksi. Otsikolla on syynsä johtuen Messin sairaslomasta ja sen aikana tapahtuneista "muutoksista" joukkueessa. Tuona aikana Neymar on ottanut joukkueen hyökkäysten viimeistelyn harteilleen, toki yhdessä Luis Suarezin kanssa, ja nostanut tasoaan selvästi. Määrällisesti ei ehkä yhtä paljon kuin jo edellä mainittu Sergi Roberto, mutta kuitenkin niin, että hän on ollut joukkueen hyökkäyksen näkyvin ja tärkein pelaaja. Henkilökohtaisesti olen asiasta erittäin, erittäin iloinen, koska brassitaituri on tällä hetkellä oma henkilökohtainen suosikkipelaajani koko jalkapallomaailmassa. Hän on ollut itse asiassa sitä jo lähes koko sen ajan, kun hän on Barcelonassa pelannut. Neymar aiheuttaa minussa tällä hetkellä samanlaisia "viboja" kuin Ronaldinho aikanaan vuosikymmen sitten. Onko Neymar siis jo parempi pelaaja kuin Lionel Messi? Vastaus on kaksiulotteinen: tällä hetkellä Neymar on parempi, mutta todellisen vertailun voimme tehdä vasta sitten, kun Lionel Messi on palannut takaisin täyteen kuntoonsa. Tämä muutaman tulevan viikon aikana ja siihen lisäksi vaaditaan toki jokunen hetki parhaan pelirytmin löytämiseksi. Näin ollen tätä vertausta voidaan tosissaan alkaa harrastamaan joskus joulun jälkeen alkukeväästä. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kuntouduttuaan Messi tulee olemaan vielä hieman Neymaria edellä ja palaamaan takaisin joukkueensa kiistattomaksi hyökkäyksen ykkösvaihtoehdoksi ja hyökkäyksen sieluksi, mutta tämä jää tulevaisuuden näytettäväksi.
Otsikon alla voidaan myös jo hieman pohjustaa tammikuussa jaettavia henkilökohtaisia tunnustuksia ja palkintoja. Suomeksi sanottuna nyt jo voidaan hieman jossitella ja pohjustella tulevaa Ballon d'Or-valintaa! Messi oli poissa kaksi kuukautta ja varmasti menee vielä jokunen viikko ennen kuin hän palaa täyteen fyysiseen kuntoon ja pelivire palaa sille normaalille liki maagiselle huipputasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että Neymarilla tulee olemaan liki kolmen(3) kuukauden etu huippuotteissa, kun palkinnon saajaa äänestävät "vertailevat" kalenterivuoden 2015 pelaajia. Neymar oli Messin kanssa ratkaisemassa triplaa keväällä, he voittivat yhdessä seurajoukkuetasolla täysin yhtä paljon ja jakoivat UCL-maalipörssin voiton. Kevään osalta voisi siis sanoa, että näiden kahden välillä tulisi likimain "tasapeli". Messin Argentiina selvisi kesällä Copa America-turnauksessa finaaliin, kun taas Neymarin Brasilia epäonnistui ja brassitähti hankki itselleen vielä siihen päälle pelikieltoa, siitä etu epäilemättä Messille. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Neymarin otteet viimeisten kuukausien aikana ja samaan aikaan Messin sairasloma tulevat olemaan sellainen tekijä, joka kallistaa Ballon d'Or-valinnan brasilialaisen puolelle. Tämä Ballon d'Or-voittaja on toki täysin spekulatiivista vielä tässä vaiheessa, mutta mahdollisesta, joskin varsin todennäköisestä, voitosta huolimatta sen absoluuttisen parhaan pelaajan "titteliä" ei vielä tuonkaan jälkeen voida siirtää Neymarin harteille. Kyseessä olisi kuitenkin "vain" kalenterivuoden 2015 parhaan pelaajan palkinto. Tästä huolimatta toivoisin Neymarille voittoa, koska hän olisi sen mielestäni todellakin ansainnut. Lisäksi voitto olisi varmasti hänelle henkilökohtaisesti todella suuri asia, voittaa se Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon nenien edestä ennen kuin herrat alkavat lasketella kohti omien uriensa joutsenlaulua. Näin ensisijaisesti Barcelonaa fanittavana tuollaisen henkilökohtaisen palkinnon voittajalla ei itselleni ole sen suurempaa merkitystä, mutta kyllähän ajatus siitä, että oman suosikkijoukkueen kaksi hyökkääjää kilpailevat siitä käytännössä keskenään, saa suupielet kääntymään leveään hymyyn. Lisäksi voihan jopa olla etäisesti mahdollista, että se kärkikolmikon kolmas kisaaja onkin itse asiassa Luis Suarez, eikä Cristiano Ronaldo, jonka taso, tai ainakin tehokkuus, on laskenut Real Madridin pelaajista eniten uudessa valmennuksessa ja systeemissä...Jäädään siis mielenkiinnolla seuraamaan, mitä vuodenvaihteen äänestykset tuovat mukanaan, mutta nyt kuitenkin nautitaan täysin rinnoin Barcelonan tarjoamasta näytöksestä!
