Jalkapallon suurimpien kansallisten sarjojen ottelut ja cup-finaalit ollaan saatu tänä viikonloppuna pelattua ja sarjatkin päätökseen, joten seurajalkapallokauden 2014-15 osalta on jäljellä enää yksi ottelu, kun ensi lauantaina 6.6. Berliinin illassa pohjois-Saksassa kohtaavat FC Barcelona ja Juventus, jotka ratkaisevat sen tarunhohtoisimman seurajalkapallotittelin voiton, eli UEFA Champions Leaguen voiton. Jo nyt ennen peliä on varmaa, että voittajajoukkue nappaa samalla ns. "triplan" tältä kaudelta palkintokaappiinsa, eli voittaa sekä kotoisen liigansa, kotoisen cupinsa ja arvokkaimman eurocupin. Juventukselle tripla olisi laatuaan ensimmäinen. Vastaavasti Barcelonan voittaessa siitä tulisi nykymuotoisen jalkapallon historian ensimmäinen joukkue, joka olisi pystynyt voittamaan tuon triplan kahdesti! Barca sementoisi voitolla asemansa viimeisen kymmenen vuoden(2005 - 2015) menestyksekkäimpänä ja kovimpana joukkueena, koska voitolla se nappaisi jo neljännen UCL-mestaruuden tuona aikana ja tavallaan kolmannella "eri joukkueella": 2006 tuli mestaruus Frank Rijkaardin ohjastamana ja Ronaldinhon tähdittämänä, 2009 ja 2011 mestaruudet olivat Josep Guardiolan systeemin ja omien kasvattien tuotosta ja nyt mahdollinen 2015 mestaruus olisi Luis Enriquen uudistuneen Barcan ja systeemin mestaruus.
Jos puhutaan myös sananen Juventuksesta ja italialaisesta jalkapallosta myös. Seuratasolla italialaiset ovat kulkeneet viimeiset vuodet melkoisessa pimeydessä, vaikka Internazionale voittikin 2010. Sen jälkeen pudotusta on ollut sen verran paljon, että Serie A menetti neljännen UCL-paikkansakin. Juventus on tehnyt hidasta, mutta taisaisen tehokasta nousua lahjusskandaalin jälkeisestä Serie B-vierailustaan tähän päivään asti ja on nyt ollut viimeiset vuodet selkeä "Italian jalkapallon diktaattori" peräkkäisine mestaruuksineen. Juventuksen taso on noussut myös europeleissä, kun se on vuosi vuodelta selvinnyt pikkupoikkeusta lukuun ottamatta aina pidemmälle ja pidemmälle kilpailussa. Italian jalkapallon ongelmista, rahavaikeuksista, vanhentuneista stadioneista ja muista saisi aikaan vaikka oman kirjoituksensa, mutta ei mennä nyt siihen, vaan tyydytään toteamaan, että on hienoa nähdä moninkertaisen maailmanmestarimaan seurajoukkuekärjenkin nousevan takaisin ylöspäin hiljalleen. Tällä kaudellahan Italia käsittääkseni saalisti eniten UEFA:n seurajoukkuepisteitä, kun Juventus selvisi tosiaan finaaliin ja UEL:n puolella Napoli ja Fiorentina selvisivät välieriin. Pisteitä tuli ainakin niin paljon, että Serie A ottaa nyt loikkauksen verran kiinni taulukossa edellä olevia Saksan Bundesliigaa ja Englannin Valioliigaa ja alkaa hamuta takaisin sitä neljättä UCL-paikkaa.
UCL-finaalin voittajalle on tosiaan tripla tarjolla ja molemmista joukkueista löytyy jonkin verran voittajakulttuuria. Barcelonan ensimmäinen tripla on siis keväältä 2009 ja niistä ajoista on jäljellä vielä tukku pelaajia. Siihen aikaan Sergio Busquets ja Pedro olivat vielä pienemmissä rooleissa, mutta tuolloin avainrooleissa olivat jo Lionel Messi, Andres Iniesta, Xavi ja osin myös Pique ja toki myös Daniel Alves. Barcan voittaessa heistä tulisi historiallisia kahden triplan saavuttaneita pelaajia. Juventuksen puolella UCL-mestaruuspokaalia ovat aikaisemmin päässeet nostelemaan Andrea Pirlo, Alvaro Morata, Carlos Tevez, Martin Caceres ja Patrice Evra.
Triplan voittaminen on aina kova juttu, koska se vaatii totaalista dominanssia koko pitkän kauden ajan ja sitä kautta voidaankin sanoa, että tulevan finaalin voittaja on ehdottomasti ansainnut mainintansa kauden 2014-15 kovimpana joukkueena ja kakkoseksikin jäänyt joukkue on tuplallaan ehdottomasti kauden toiseksi kovin joukkue. Joukkueiden tiet kevään aikana tähän huippufinaaliin ovat olleet molemmilla melkoisen vaativat: Barcelona on kohdannut matkallaan kaikkien kilpailevien suurliigojen edellisen kauden hallitsevat mestarit, eli Manchester Cityn, Paris Saint Germainin ja Bayern Münchenin. Nyt finaalissa tulee vastaan Juventus, eli Italian hallitseva ja mestaruutensa uusinut seura. Näin ollen Barcelonan voittaessa se kruunattaisiin historiallisen toisen triplan lisäksi myös "mestareiden mestariksi", koska se on voittanut matkallaan muiden maiden mestarit. Atletico Madrid oli kauden 2013-14 Espanjan mestari ja senkin Barcelona on kohdannut tällä kaudella 4 kertaa kotimaassaan ja voittaen, joten sekin mestari on kaadettu. Juventus vastaavasti selvitti eurokevään ilman tappioita, kun se pudotti matkallaan Borussia Dortmundin, AS Monacon ja Real Madridin. Erittäin hieno saavutus pelkästään jo sinänsä, mutta vielä tappioitta! Kaksi Euroopan kovinta on siis ansaitusti finaalissa.
Jos finaalin pelillisiä tapahtumia aletaan ennakoimaan, niin helposti joukkueiden viime aikaista virettä ja miestistöjen nimiä tarkastellessa voisi nimetä Barcelonan ylivoimaiseksi ennakkosuosikiksi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa sitä faktaa, että vastus Barcalle tulee juurikin Italiasta, jota pidetään jalkapallohistorian taitavimpana kansakuntana, kun puhutaan tuloksesta pelaamisesta. Italialaisten peli ei aina ole sitä taitavinta tai viihdyttävintä, mutta usein voittojen kannalta hyvin tuloksekasta. Italialaiset ovat historian saatossa monesti onnistuneet "heikommalla materiaalilla" hakemaan hyviä tuloksia. Italialaisten puolustustaito on aina ollut heidän paras aseensa ja Juventukselta ollaan tästä nähty pitkin kevättä ja hyvää näyttöä. Pelin kuva lienee varmaankin se, että Barcelona hallitsee palloa ja pyrkii taitavan hyökkäyskolmikkonsa kautta hakemaan ja luomaan tilanteita, joita vuorollaan tukevat niin keskikenttä kuin myös laitapuolustajatkin. Barcelonan miehistö on terve ja se pääsee finaaliin pelaamaan ihanneryhmityksellään 4-3-3, jossa ainoa kysymys merkki etukäteen lienee toisen topparin paikka: pelaako aavistuksen pallovarmempi Javier Mascherano, vai otetaanko fyysisempi ja erikoistilanteissa parempi Jeremy Mathieu avaukseen. Muuten Barcelona lähtenee tutulla miehistöllään peliin, eli maalissa aloittanee Marc-Andre Ter Stegen, Pique on toinen toppari ja laitapakkeina pelaavat Jordi Alba ja Daniel Alves. Keskikentän kolmikon muodostavat Andres Iniesta, Sergio Busquets ja Ivan Rakitic. Hyökkäyksessä tuttu trio Neymar - Luis Suarez - Lionel Messi.
Juventuksen puolella on ennakkoon kaksi mahdollista ryhmitystä, joita valmentaja Massimiliano Allegri on tällä kaudella käyttänyt. Neljän puolustajan 4-3-1-2 on ehkä aavistuksen hyökkäävämpi vaihtoehto, joten ehkä ennakolta se Real Madridiakin vastaan onnistuneesti toiminut mukautuva kolmen topparin 5-3-2-systeemi, joka muotoutuu hyökätessä 3-5-2-muotoon, on se, jonka Juventus tähän finaaliin valitsee. Jälkimmäinen vaihtoehto sumputtaa maalin edustaa aavistuksen ahtaammaksi ja todennäköisesti vaikeammin murrettavaksi ja samalla laitapelaajat Patrice Evra ja Stephan Lichtsteiner ovat kuitenkin sen verran juoksuvoimaisia, että tuovat hyökkäykseen ainakin jonkinlaisen vaihtoehdon laidoille. Kolmen topparin systeemissä keskikentän kolmikko on mitä todennäköisimmin Arturo Vidal - Andrea Pirlo - Paul Pogba, johon Claudio Marchisio voi tarvittaessa tuoda sitten lisävaihtoehdon. Kärkikaksikkona pelannee kevään totuttuun tapaan Carlos Tevez - Alvaro Morata.
Juventuksen suurimmat aseet ottelussa lienevät kestävässä puolustuksessa, vastahyökkäyksissä ja erikoistilanteissa. Andrea Pirlo on maailman parhaita erikoistilanteiden antajia ja Juventukselta löytyy isoja fyysisiä pelaajia viimeistelemään niitä. Vastahyökkäyksissä Carlos Tevez on erittäin juonikas ja nopea pelaaja, jonka kanssa Barcelonan täytyy olla tarkkana. Ehkäpä Javier Mascherano valitaan avaukseen ja määrätään maanmiehensä "päällystakiksi". Kliseisesti voidaan jälleen todeta, että avausmaali näyttelee ottelussa erittäin suurta roolia: jos sen tekee Barcelona, pakottaa se samalla Juventuksen ottamaan ainakin jossain vaiheessa enemmän riskejä, jotka tulevat avaamaan enemmän tilaa Barcelonan huipputehokkaalle hyökkäyskolmikolle. Mikäli Juventus onnistuu ensin, tulee se varmasti esittelemään sitä italialaisten kuuluisaa puolustuspelin pitävyyttä ja tuloksesta pelaamista mitä suurimmassa määrin, tai ainakin yrittämään sitä. Ennakoin, että Barcelonan terve ja vireä miehistö onnistuu ottelussa taiteilemaan 2-3 maalia ja Juventus vastaavasti jää maksimissaan yhteen maaliin, jolloin Barcelona ottaisi historiallisen toisen triplansa. Sitä ainakin täällä suunnassa toivotaan ja siihen on erittäin hyvät mahdollisuudet. Toivotaan hyvätasoista ja viihdyttävää finaalia, jotta kausi 2014-15 saa arvoisensa päätöksen.
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
lauantai 30. toukokuuta 2015
Koripallokauden huipennus
NBA:n puolella ollaan jo saavutettu finaalivaihe ja siellä ollaan ehkä pienessä yllättävässäkin pisteessä. Läntisestä konferenssista finaaleihin selvisi ei kovinkaan yllättäen LeBron Jamesin tähdittämä Cleveland Cavaliers, mutta kivikovasta itäisestä konferenssista finaaleihin selvinnyt Golden State Warriors on ehkä pienoinen yllättäjä. Näin siitäkin huolimatta, että joukkue pelasi runkosarjan koko liigan parhaalla rekordilla. Joukkueessa on paljon nuoria pelaajia ja joukkueen kokeneetkin pelaajat ovat ensimmäistä kertaa näin pitkällä pudotuspeleissä. Lisäksi joukkueella on erittäin kokematon valmentaja, joka tosin ei ole ihan kuka vain, vaan moninkertainen mestari pelaajana, Steve Kerr.
Itse olen erittäin tyytyväinen, että Warriors on näin pitkällä, koska joukkueessa pelaa eräs suosikkipelaajistani. Olen "fanittanut" jo useamman vuoden Stephen "Steph" Curryä, jota pidetään jo tässä vaiheessa uraansa yhtenä kaikkien aikojen sulavimmista ja parhaista hyppyheittäjistä. Toisen polven takamies teki jo muutama kausi takaperin runkosarjan ennätyksen onnistuneissa kolmosheitoissa kovalla prosentilla ja on nyt ensimmäistä kertaa finaaleissa. Jo tässä vaiheessa pudotuspelejä hän on siirtänyt myös pudotuspelien kolmosennätyksen omiin nimiinsä ja jokainen finaaleissa onnistunut kolmonen lisää tuota ennätystä entisestään. Edellinen runkosarjan ennätyksen haltija oli Ray Allen ja pudotuspeleissä edellistä ennätystä piti hallussaan toinen heittäjälegenda Reggie Miller. Vaikka olen jo pitkään toivonut läntisessä konferenssissa menestystä Warriorsille, on finaalipaikka kuitenkin omasta mielestäni yllätys, koska joukkue ei ollut muistini mukaan selvinnyt edes konferenssifinaaleihin viime vuosina. Hyppäys "suoraan finaaleihin" tuli siis pienenä yllätyksenä, vaikka runkosarja menikin liki ennätystahtiin. Pudotuspelit ovat kuitenkin toinen maailma, joissa hyvä runkosarjarekordi harvemmin kauheasti vaikuttaa, vaikka se kotietuja sarjoihin tuokin.
Kun joukkueiden pelaajatilanteita tarkkailee ennen finaaleita, on lopulta suhteellisen helppoa nimetä "yllättäjä" Warriors tässä vaiheessa suosikiksi. Sen avainpelaajat, takamiehet Curry ja Klay Thompson ovat terveemmässä kunnossa kuin Cavaliersin avainpelaajat. Cavsin puolella LeBron James toki on kantanut ja kantaa jatkossakin joukkuetta atleettisilla harteillaan, mutta hänen tärkeimmät apurinsa ovat joko puolikuntoisia tai kokonaan sivussa. Takamies Kyrie Irving kärsii jalkavammoista ja iso laitahyökkääjä Kevin Love on kokonaan sivussa käsivamman takia. "King James" ei ole koskaan voittanut mestaruutta ilman tärkeitä "apupelaajia", joten tärkeimpien apulaisten vammat vievät väkisin vaakaa Warriorsin puolelle. Cavsilla on toki miehistössään noiden kolmen lisäksikin laatua, kun Iman Shumpert tarjoaa puolustuksellista laatua juurikin kovia heittäjiä Currya ja Thompsonia vastaan ja lisäksi JR Smith on parhaimmillaan tappava heittäjä Cavsin riveissä. Itäisen konferenssin sarjoissa tuo vielä riitti, mutta tasokkaamman läntisen konferenssin melkoisen vakuuttavasti selvittänyttä Warriorsia vastaan en sen usko neljään voittoon riittävän.
Warriorsin miehistö on kasattu järjellä ja hyvien nuorten ympärille, joista monet ovat vieläpä omia varauksia. Joukkueen kiistaton keulahahmo on tällä kaudella MVP-pystin voittanut heittoennätysten haltija Curry, joka on pelannut koko ikänsä ammattilaisuransa joukkueessa. Häntä tukee toinen takamies Klay Thompson, joka on myös äärimmäisen vaarallinen kaukoheittäjä. Laitahyökkääjiksi on tarjolla monipuolisuutta, atleettisuutta ja kokemusta, kun Harrison Barnes, Andre Iguodala, David Lee ja Draymond Green tuovat suuren määrän leveyttä. Nelikosta kukaan ei yleensä ylitä Curryn tai Thompsonin tehoja, mutta tuovat tärkeää tukea puolustukseen ja monipuolisuutta hyökkäykseen. Varsinkin Iguodala on loistoesimerkki monipuolisuudesta, hän voi upottaa kaukoheittoja, ajaa atleettisiin donkkeihin korille ja tarjota myös syöttökombinaatioita, joista heittäjät pääsevät ottamaan "catch and shoot"-heittoja suoraan syötöstä.
Lopulta ei pitäisi ehkä olla yllättynyt Warriorsin menestyksestä, kun katsoo joukkueen valmentajaa ja tärkeintä pelaajaa Currya. Vanhempi lukijakunta ehkä muistaa nykyisen valmentaja Steve Kerrin 1990-luvun jälkipuoliskolta, jolloin hän oli varsinkin pudotuspeleissä osa Chicago Bullsin jälkimmäistä kolmen mestaruuden dynastiaa kausilla 1995-96 - 1997-98. Vaikka nuo mestaruudet henkilöityivätkin erittäin vahvasti Michael Jordaniin, oli Kerr esimerkiksi ratkaisemassa noista mestaruuksista ensimmäistä. Hän upotti 1995-96 mestaruuden ratkaisseen hyppyheiton kuudennessa finaalissa. Lisäksi Kerr on koko pelaajauransa tilastojen pohjalta yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista kolmospommittajista. Tätä taustaa vasten ei lopulta ole välttämättä suuri yllätys, että hän on onnistunut nyt valmentajauransa alussa luomaan erittäin tehokkaan ja voittavan pelikirjan juuri Stephen Curryn kaltaisen pelaajan ympärille, joka on vielä häntä itseäänkin parempi pelaaja jo tässä vaiheessa.
Näitä taustoja vasten ja loukkaantumistilanteiden pohjalta voinee Warriorsia pitää ainakin pienenä ennakkosuosikkina alkavissa finaaleissa. Joukkue selvitti vähintään yhtä vakuuttavasti vaativamman ja tasokkaamman läntisen konferenssin kuin mitä Cavs esitti itäisessä konferenssissa ja Warriorsin miehistö on avainpelaajiensa osalta terveempi tässä vaiheessa. Joukkue pääsee myös aloittamaan finaalit kotonaan, missä se voi jo repäistä ratkaisevan tuntuisen etumatkan. Finaaleista tuskin tulee mitään läpihuutojuttua ja Cavaliers varmasti tarjoaa Jamesin johdolla kovan vastuksen. James on palannut kotiseuduilleen ja haluaa varmasti johdattaa Cavsin sen seurahistorian ensimmäiseen titteliin ja hän pelaajana tietää kyllä, mitä voittamiseen vaaditaan. Koripallossa on kuitenkin kyse joukkuepelistä ja tällä hetkellä Cavsin joukkuetilanne ei tunnu olevan riittävän hyvä Warriorsin vastaavaan verrattuna. James varmasti pystyy tekemään ne 25 - 30 pistettä per peli ja repimään lisäksi levypalloja ja antamaan syöttöjä, mutta hänkään ei pysty tekemään kaikkea yksin. Warriorsin puolella on kaksi hurjaa heittäjää, Curry ja Thompson, joista kumpikin tai vaikka molemmat pystyvät pommittamaan sen 30+ pistettä per peli. Heidän kohdallaan on tietenkin syytä muistaa, että hyppyheittäminen jos mikä on pään kestämisestä kiinni ja nyt molemmat ovat ensimmäistä kertaa finaaleissa mukana. On mielenkiintoista seurata, pystyvätkö he sulkemaan finaalihumun sivumpaan ja pitämään keskittymisensä vain pelaamisessa ja siinä, minkä he osaavat parhaiten. Jos he pystyvät, on Warriors todennäköinen mestari. Warriors tarvitsee hyvän startin sarjallen kotivoittojen kautta ja jos he kestävät paineet kotiyleisön edessä, on mestaruus todennäköinen. Cavaliers tekee kaikkensa, mutta ennakoisin silti, että Golden State Warriors vie tämän kauden NBA-mestaruuden voitoin 4-2.
Itse olen erittäin tyytyväinen, että Warriors on näin pitkällä, koska joukkueessa pelaa eräs suosikkipelaajistani. Olen "fanittanut" jo useamman vuoden Stephen "Steph" Curryä, jota pidetään jo tässä vaiheessa uraansa yhtenä kaikkien aikojen sulavimmista ja parhaista hyppyheittäjistä. Toisen polven takamies teki jo muutama kausi takaperin runkosarjan ennätyksen onnistuneissa kolmosheitoissa kovalla prosentilla ja on nyt ensimmäistä kertaa finaaleissa. Jo tässä vaiheessa pudotuspelejä hän on siirtänyt myös pudotuspelien kolmosennätyksen omiin nimiinsä ja jokainen finaaleissa onnistunut kolmonen lisää tuota ennätystä entisestään. Edellinen runkosarjan ennätyksen haltija oli Ray Allen ja pudotuspeleissä edellistä ennätystä piti hallussaan toinen heittäjälegenda Reggie Miller. Vaikka olen jo pitkään toivonut läntisessä konferenssissa menestystä Warriorsille, on finaalipaikka kuitenkin omasta mielestäni yllätys, koska joukkue ei ollut muistini mukaan selvinnyt edes konferenssifinaaleihin viime vuosina. Hyppäys "suoraan finaaleihin" tuli siis pienenä yllätyksenä, vaikka runkosarja menikin liki ennätystahtiin. Pudotuspelit ovat kuitenkin toinen maailma, joissa hyvä runkosarjarekordi harvemmin kauheasti vaikuttaa, vaikka se kotietuja sarjoihin tuokin.
Kun joukkueiden pelaajatilanteita tarkkailee ennen finaaleita, on lopulta suhteellisen helppoa nimetä "yllättäjä" Warriors tässä vaiheessa suosikiksi. Sen avainpelaajat, takamiehet Curry ja Klay Thompson ovat terveemmässä kunnossa kuin Cavaliersin avainpelaajat. Cavsin puolella LeBron James toki on kantanut ja kantaa jatkossakin joukkuetta atleettisilla harteillaan, mutta hänen tärkeimmät apurinsa ovat joko puolikuntoisia tai kokonaan sivussa. Takamies Kyrie Irving kärsii jalkavammoista ja iso laitahyökkääjä Kevin Love on kokonaan sivussa käsivamman takia. "King James" ei ole koskaan voittanut mestaruutta ilman tärkeitä "apupelaajia", joten tärkeimpien apulaisten vammat vievät väkisin vaakaa Warriorsin puolelle. Cavsilla on toki miehistössään noiden kolmen lisäksikin laatua, kun Iman Shumpert tarjoaa puolustuksellista laatua juurikin kovia heittäjiä Currya ja Thompsonia vastaan ja lisäksi JR Smith on parhaimmillaan tappava heittäjä Cavsin riveissä. Itäisen konferenssin sarjoissa tuo vielä riitti, mutta tasokkaamman läntisen konferenssin melkoisen vakuuttavasti selvittänyttä Warriorsia vastaan en sen usko neljään voittoon riittävän.
Warriorsin miehistö on kasattu järjellä ja hyvien nuorten ympärille, joista monet ovat vieläpä omia varauksia. Joukkueen kiistaton keulahahmo on tällä kaudella MVP-pystin voittanut heittoennätysten haltija Curry, joka on pelannut koko ikänsä ammattilaisuransa joukkueessa. Häntä tukee toinen takamies Klay Thompson, joka on myös äärimmäisen vaarallinen kaukoheittäjä. Laitahyökkääjiksi on tarjolla monipuolisuutta, atleettisuutta ja kokemusta, kun Harrison Barnes, Andre Iguodala, David Lee ja Draymond Green tuovat suuren määrän leveyttä. Nelikosta kukaan ei yleensä ylitä Curryn tai Thompsonin tehoja, mutta tuovat tärkeää tukea puolustukseen ja monipuolisuutta hyökkäykseen. Varsinkin Iguodala on loistoesimerkki monipuolisuudesta, hän voi upottaa kaukoheittoja, ajaa atleettisiin donkkeihin korille ja tarjota myös syöttökombinaatioita, joista heittäjät pääsevät ottamaan "catch and shoot"-heittoja suoraan syötöstä.
Lopulta ei pitäisi ehkä olla yllättynyt Warriorsin menestyksestä, kun katsoo joukkueen valmentajaa ja tärkeintä pelaajaa Currya. Vanhempi lukijakunta ehkä muistaa nykyisen valmentaja Steve Kerrin 1990-luvun jälkipuoliskolta, jolloin hän oli varsinkin pudotuspeleissä osa Chicago Bullsin jälkimmäistä kolmen mestaruuden dynastiaa kausilla 1995-96 - 1997-98. Vaikka nuo mestaruudet henkilöityivätkin erittäin vahvasti Michael Jordaniin, oli Kerr esimerkiksi ratkaisemassa noista mestaruuksista ensimmäistä. Hän upotti 1995-96 mestaruuden ratkaisseen hyppyheiton kuudennessa finaalissa. Lisäksi Kerr on koko pelaajauransa tilastojen pohjalta yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista kolmospommittajista. Tätä taustaa vasten ei lopulta ole välttämättä suuri yllätys, että hän on onnistunut nyt valmentajauransa alussa luomaan erittäin tehokkaan ja voittavan pelikirjan juuri Stephen Curryn kaltaisen pelaajan ympärille, joka on vielä häntä itseäänkin parempi pelaaja jo tässä vaiheessa.
Näitä taustoja vasten ja loukkaantumistilanteiden pohjalta voinee Warriorsia pitää ainakin pienenä ennakkosuosikkina alkavissa finaaleissa. Joukkue selvitti vähintään yhtä vakuuttavasti vaativamman ja tasokkaamman läntisen konferenssin kuin mitä Cavs esitti itäisessä konferenssissa ja Warriorsin miehistö on avainpelaajiensa osalta terveempi tässä vaiheessa. Joukkue pääsee myös aloittamaan finaalit kotonaan, missä se voi jo repäistä ratkaisevan tuntuisen etumatkan. Finaaleista tuskin tulee mitään läpihuutojuttua ja Cavaliers varmasti tarjoaa Jamesin johdolla kovan vastuksen. James on palannut kotiseuduilleen ja haluaa varmasti johdattaa Cavsin sen seurahistorian ensimmäiseen titteliin ja hän pelaajana tietää kyllä, mitä voittamiseen vaaditaan. Koripallossa on kuitenkin kyse joukkuepelistä ja tällä hetkellä Cavsin joukkuetilanne ei tunnu olevan riittävän hyvä Warriorsin vastaavaan verrattuna. James varmasti pystyy tekemään ne 25 - 30 pistettä per peli ja repimään lisäksi levypalloja ja antamaan syöttöjä, mutta hänkään ei pysty tekemään kaikkea yksin. Warriorsin puolella on kaksi hurjaa heittäjää, Curry ja Thompson, joista kumpikin tai vaikka molemmat pystyvät pommittamaan sen 30+ pistettä per peli. Heidän kohdallaan on tietenkin syytä muistaa, että hyppyheittäminen jos mikä on pään kestämisestä kiinni ja nyt molemmat ovat ensimmäistä kertaa finaaleissa mukana. On mielenkiintoista seurata, pystyvätkö he sulkemaan finaalihumun sivumpaan ja pitämään keskittymisensä vain pelaamisessa ja siinä, minkä he osaavat parhaiten. Jos he pystyvät, on Warriors todennäköinen mestari. Warriors tarvitsee hyvän startin sarjallen kotivoittojen kautta ja jos he kestävät paineet kotiyleisön edessä, on mestaruus todennäköinen. Cavaliers tekee kaikkensa, mutta ennakoisin silti, että Golden State Warriors vie tämän kauden NBA-mestaruuden voitoin 4-2.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)