FC Barcelonan entinen apu- ja päävalmentaja Tito Vilanova on tänään 25.4.2014 menehtynyt syöpään. Vilanova joutui jättämään paikkansa FC Barcelonan päävalmentajana ennen meneillään olevan 2013-14 kauden alkua hänen sylkirauhassyöpänsä uusiuduttua. Alunperin sairautta hoidettiin leikkauksella vuonna 2011.
Levätköön hän ja hänen sielunsa rauhassa ja pääsköön lepoon ja parempaan paikkaan, jossa ruumiilliset murheet ja kivut eivät enää paina eivätkä vaivaa. Koko FC Barcelonan kannattajakaarti ympäri maailman osoittaa varmasti osanottonsa tämän suuren menetyksen johdosta, kuten varmasti monet muutkin jalkapallon ja urheilun fanit yli seura- ja lajirajojen. Tito tullaan muistamaan menestysvalmentaja Josep Guardiolan apuvalmentajana ja aisaparina, kuten myös kauden 2012-13 mestarivalmentajana sairaudestaan huolimatta.
Halukkaat voivat toki kommenteissa jättää osanottonsa ja terveisensä, jos niin haluavat ja jakaa ajatuksiaan. Lienee toki sanomattakin selvää, että kaikenlaisia vahingoniloisia ja muita vihaviestejä tullaan käsittelemään erittäin vihaisesti ja paheksuvasti!
perjantai 25. huhtikuuta 2014
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Kaksi ottelua yhden hinnalla
Blogin kommenteissa on aina aika ajoin huudeltu peliraporttien ja vastaavien perään, joten tässä nyt sitten tulee sellainen. Sunnuntai tarjosi kuitenkin valioliigan kärkikamppailun Liverpool - Manchester City, josta kehkeytyikin melkoisen viihdyttävä ottelu, joten vedetäänpä sitä nyt yhteen hieman ja laitellaan omia pohdintoja ja näkemyksiä vähän näkyville. Valioliigasta kuitenkin yleensä on syntynyt keskustelua ja myöskin yksi blogini "vakiolukijoista" ja "-kommentoijista" tuntuu olevan melko suurikin Liverpool-fani, joten miksipä ei...Odotan saavani kommentteihin kyseiseltä henkilöltä(Lasturi) myöskin vähän omaa näkemystä ottelusta!
Ottelu aloitettiin hiljaisella hetkellä 25 vuotta sitten tapahtuneen Hillsborough'n katsomo-onnettomuuden muisteloiden johdota ja lisäksi ottelu aloitettiin samasta syystä 7 minuuttia "myöhässä". Ennen ottelua stadionilla raikasi Liverpoolin jo tunnusomainen ja vanha kannatuslaulu You Never Walk Alone, mutta kuin salaman iskusta koko stadioni hiljeni täysin. Pelaajat pelasivat myös ottelun mustat surunauhat käsissään.
Itse ottelu tarjosi otsikon mukaan oikeastaan kaksi ottelua samalla hinnalla yhden ottelun sisällä. Alun hiljainen hetki ei tuntunut haittaavan kotijoukkue Liverpoolia laisinkaan, sillä niin kovalla höyryllä kotijoukkue tuli otteluun ja jo noin 5 minuutin pelin jälkeen joukkueen nuori laituri Raheem Sterling sai loistavan pystysyötön maalipörssin kärkinimeltä Luis Suarezilta, teki pari nopeaa "peippausta" vieden Vincent Kompanyn ja Joe Hartin täysin "kahville" ja viimeisteli käytännössä tyhjään maaliin. Tämän jälkeen Liverpoolin painostus vain jatkui ja seuraava namupaikka siunaantui kulmasta joukkueikoni Steven Gerrardille, joka pääsi puskemaan aivan vapaasti. Tilanteessa Cityn puollustuksella sattui todellinen munaus merkkauksessa, mutta Joe Hart teki loistavan refleksitorjunnan. Seurannutta kulmapotkua asettui ampumaan Gerrard itse ja sen puski hienosti verkkoon etutolpalta takakulmaan toppari Martin Skrtel. City kärsi myös loukkaantumistakaiskun ensimmäisellä puolikkaalla, kun joukkueen keskikentän tähtipelaaja, entinen FC Barcelona-peluri, Yaya Toure loukkasi ilmeisesti nivustaan laukaustilanteessa ja joutui jättämään kentän. Tilalle tuli Espanjaa edustava Javi Garcia.
Ensimmäinen puolikas oli paria Cityn paikkaa, lähinnä Jesus Navasin luomaa sellaista, lukuun ottamatta täysin Liverpoolin heiniä, mutta toisella jaksolla osat näyttivät vaihtuvan. City tuli peliin paljon agressiivisemmin mukaan ja Navasin korvannut "keskikenttäjyrä" James Milner pelasi hienolla seinäpelillä David Silvan maalipaikkaan, joka ei erehtynyt. Vain hetkeä myöhemmin Silva oli jälleen Liverpoolin puollustuksen kiusana ja hänen vasemmalta lähettämänsä syöttö kohti keskustaa otti Liverpool-pakki Glen Johnsonista onnekkaan pompun, joka yllätti maalilla torjuneen Simon Mignolet'n ja painui verkkoon, tilanne 2-2. Tässä vaiheessa neutraalikin katsoja alkoi pohtimaan tuota Liverpoolin tunnuslaulua, joka lyhennetään usein YNWA, ja sitä, tarkoittaako se sittenkin You Never Win Again, kun tuntui, ettei joukkue kestänytkään niitä paineita voittaa tällaista "mestaruuden ratkaisevaa" ottelua. Liverpool kuitenkin piristyi vielä ja kesti Cityn rynnäkön, johon se varmasti oli tasoituksesta saanut motivaatiota, uskoa ja voimaa. Noin kymmenen minuuttia ennen loppua Liverpool sai puolivaarattoman näköisen rajaheiton Cityn alueen kulmasta, joka singottiin kohti rangaistusaluetta. Valioliigan parhaaksi toppariksikin tituleerattu Vincent Kompany päätyi yrittämään "vitosdivaritason purkua" tilanteessa, kuten selostaja asian tiivisti ja käytännössä ohjasi pallon suoraan keskustaan, mistä ottelussa pari kertaa aikaisemmin laukomisessa epäonnistunut Philippe Coutinho pyssytti pallon vastustamattomasti oikeaan alakulmaan, tilanne 3-2. Ottelun lopussa nähtiin vielä Cityn painostusjakso, joka kulminoitui kotijoukkueen Jordan Hendersonin vaaralliseen taklaukseen ja ulosajoon. Maalia ei City kuitenkaan enää saanut aikaan ja Liverpool voitti, tukevoittaen tässä vaiheessa otettaan mestaruudesta.
Mitä ottelusta ja sen tapahtumista jäi oikeastaan sitten käteen? Kelle pelaajalle tai pelaajille ottelusta voi antaa ns. "puhtaat paperit"? Kuka jäi parhaiten mieleen? Ottelu oli puolueettomin silmin erittäin viihdyttävää katsottavaa, molemmissa päissä oli paikkoja, kun vastakkain olivat kaksi eniten maaleja liigassa tehnyttä joukkuetta. Tästä huolimatta on jollain tavalla yllättävää, ettei käytännössä kellekään pelaajalle, joka ottelussa pelasi yli 45 minuuttia voi oikein antaa "puhtaita papereita"! Molemmissa puollustuspäissä sattui hasardeja, tosin toisille enemmän epäonnekkaasti kuin toisille ja molemmissa päissä hyökkääjät onnistuivat isosta maalimääristä huolimatta tuhrimaan paikkoja. Tähän tuhlailuun syyllistyivät kaikki ottelun aloittaneet hyökkääjät: Daniel Sturridge, Luis Suarez ja Edin Dzeko. Voittomaalin tehneellä Coutinholla oli ensimmäisellä puolikkaalla kaksi loistavaa laukauspaikkaa, joista molemmista vedot epäoniistuivat ja lähtivät ties minne. Molempien joukkueiden laitapuollustajia "vietiin" ajoittain hyökkääjien toimesta oikein huolella, tätä sattui niin Glen Johnsonille ja Flanaganille, kuin myös Pablo Zabaletalle ja Gaël Clichylle.
Blogin kommenteissa on moneen otteeseen puhuttu ja otettu kantaa filmaamiseen, rikkeiden kalasteluun, "rikkeiden korostamiseen" ja muihin vastaaviin asioihin. Monesti on tuntunut olevan esillä mielestäni rankasti yleistetty ajatus, että "vain etelä-euroopassa ja varsinkin Espanjassa filmataan". Siksi olikin tavallaan hilpeää ja hullunkurista nähdä, kuinka pelin ollessa tasatilanteessa 2-2 varsinkin Liverpoolin kärkikaksikko Sturridge - Suarez keskittyi erittäin hyvissäkin tilanteissa lähinnä kalastelemaan ja toivomaan pilkkua sen sijaan, että olisivat pelanneet tilanteet loppuun asti ja yrittäneet maalia. Tästä samasta asiasta avautui mm .Jussi Jääskeläinenkin tämän kauden aikana mainiten, että nykyään hyökkääjät hakevat enemmän pilkkuja kuin pelaisivat tilanteet loppuun asti. Toki kyseessä on vain yksi mielipide, mutta Jääskeläisellä on kuitenkin pitkä historia Englannin kentiltä, joten hänen lausunnolleen voitaneen tässä kohtaa antaa painoarvoa. Filmaaminen ja "rikkeiden korostaminen" on kuitenkin ollut jo pitkään osa jalkapalloa ja ainakaan itselleni ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä, että "rehti lädipalloilija Daniel Sturridge" yritti pari kertaa hakea rankkaria, vaikka olisinkin toivonut tuollaisessa tilanteessa häntä yrittämään ihan loppuun asti. Sen sijaan olin enemmän yllättynyt siitä, kuinka katoavaista maine, kunnia ja mammona onkaan, kuten sanonnassa sanotaan. Viittaan tässä tietenkin Vincent Kompanyn esitykseen hänen ollessa käytännössä aitiopaikalla jokaisessa Liverpoolin maalissa. Hänellä oli selostuksen mukaan jotain pientä vammaa sattunut harjoituksissa ja pelaaminen siksi "epävarmaa" ja toki kaikille urheilijoille sattuu huonoja päiviä, mutta silti tittelin "valioliigan paras toppari" saaneelta pelaajalta kyllä melkoisen heikko esitys. Varsinkin ratkaisevaan 3-2 maaliin johtaneessa tilanteessa alokasmainen ja "divaritason" moka.
Ottelu aloitettiin hiljaisella hetkellä 25 vuotta sitten tapahtuneen Hillsborough'n katsomo-onnettomuuden muisteloiden johdota ja lisäksi ottelu aloitettiin samasta syystä 7 minuuttia "myöhässä". Ennen ottelua stadionilla raikasi Liverpoolin jo tunnusomainen ja vanha kannatuslaulu You Never Walk Alone, mutta kuin salaman iskusta koko stadioni hiljeni täysin. Pelaajat pelasivat myös ottelun mustat surunauhat käsissään.
Itse ottelu tarjosi otsikon mukaan oikeastaan kaksi ottelua samalla hinnalla yhden ottelun sisällä. Alun hiljainen hetki ei tuntunut haittaavan kotijoukkue Liverpoolia laisinkaan, sillä niin kovalla höyryllä kotijoukkue tuli otteluun ja jo noin 5 minuutin pelin jälkeen joukkueen nuori laituri Raheem Sterling sai loistavan pystysyötön maalipörssin kärkinimeltä Luis Suarezilta, teki pari nopeaa "peippausta" vieden Vincent Kompanyn ja Joe Hartin täysin "kahville" ja viimeisteli käytännössä tyhjään maaliin. Tämän jälkeen Liverpoolin painostus vain jatkui ja seuraava namupaikka siunaantui kulmasta joukkueikoni Steven Gerrardille, joka pääsi puskemaan aivan vapaasti. Tilanteessa Cityn puollustuksella sattui todellinen munaus merkkauksessa, mutta Joe Hart teki loistavan refleksitorjunnan. Seurannutta kulmapotkua asettui ampumaan Gerrard itse ja sen puski hienosti verkkoon etutolpalta takakulmaan toppari Martin Skrtel. City kärsi myös loukkaantumistakaiskun ensimmäisellä puolikkaalla, kun joukkueen keskikentän tähtipelaaja, entinen FC Barcelona-peluri, Yaya Toure loukkasi ilmeisesti nivustaan laukaustilanteessa ja joutui jättämään kentän. Tilalle tuli Espanjaa edustava Javi Garcia.
Ensimmäinen puolikas oli paria Cityn paikkaa, lähinnä Jesus Navasin luomaa sellaista, lukuun ottamatta täysin Liverpoolin heiniä, mutta toisella jaksolla osat näyttivät vaihtuvan. City tuli peliin paljon agressiivisemmin mukaan ja Navasin korvannut "keskikenttäjyrä" James Milner pelasi hienolla seinäpelillä David Silvan maalipaikkaan, joka ei erehtynyt. Vain hetkeä myöhemmin Silva oli jälleen Liverpoolin puollustuksen kiusana ja hänen vasemmalta lähettämänsä syöttö kohti keskustaa otti Liverpool-pakki Glen Johnsonista onnekkaan pompun, joka yllätti maalilla torjuneen Simon Mignolet'n ja painui verkkoon, tilanne 2-2. Tässä vaiheessa neutraalikin katsoja alkoi pohtimaan tuota Liverpoolin tunnuslaulua, joka lyhennetään usein YNWA, ja sitä, tarkoittaako se sittenkin You Never Win Again, kun tuntui, ettei joukkue kestänytkään niitä paineita voittaa tällaista "mestaruuden ratkaisevaa" ottelua. Liverpool kuitenkin piristyi vielä ja kesti Cityn rynnäkön, johon se varmasti oli tasoituksesta saanut motivaatiota, uskoa ja voimaa. Noin kymmenen minuuttia ennen loppua Liverpool sai puolivaarattoman näköisen rajaheiton Cityn alueen kulmasta, joka singottiin kohti rangaistusaluetta. Valioliigan parhaaksi toppariksikin tituleerattu Vincent Kompany päätyi yrittämään "vitosdivaritason purkua" tilanteessa, kuten selostaja asian tiivisti ja käytännössä ohjasi pallon suoraan keskustaan, mistä ottelussa pari kertaa aikaisemmin laukomisessa epäonnistunut Philippe Coutinho pyssytti pallon vastustamattomasti oikeaan alakulmaan, tilanne 3-2. Ottelun lopussa nähtiin vielä Cityn painostusjakso, joka kulminoitui kotijoukkueen Jordan Hendersonin vaaralliseen taklaukseen ja ulosajoon. Maalia ei City kuitenkaan enää saanut aikaan ja Liverpool voitti, tukevoittaen tässä vaiheessa otettaan mestaruudesta.
Mitä ottelusta ja sen tapahtumista jäi oikeastaan sitten käteen? Kelle pelaajalle tai pelaajille ottelusta voi antaa ns. "puhtaat paperit"? Kuka jäi parhaiten mieleen? Ottelu oli puolueettomin silmin erittäin viihdyttävää katsottavaa, molemmissa päissä oli paikkoja, kun vastakkain olivat kaksi eniten maaleja liigassa tehnyttä joukkuetta. Tästä huolimatta on jollain tavalla yllättävää, ettei käytännössä kellekään pelaajalle, joka ottelussa pelasi yli 45 minuuttia voi oikein antaa "puhtaita papereita"! Molemmissa puollustuspäissä sattui hasardeja, tosin toisille enemmän epäonnekkaasti kuin toisille ja molemmissa päissä hyökkääjät onnistuivat isosta maalimääristä huolimatta tuhrimaan paikkoja. Tähän tuhlailuun syyllistyivät kaikki ottelun aloittaneet hyökkääjät: Daniel Sturridge, Luis Suarez ja Edin Dzeko. Voittomaalin tehneellä Coutinholla oli ensimmäisellä puolikkaalla kaksi loistavaa laukauspaikkaa, joista molemmista vedot epäoniistuivat ja lähtivät ties minne. Molempien joukkueiden laitapuollustajia "vietiin" ajoittain hyökkääjien toimesta oikein huolella, tätä sattui niin Glen Johnsonille ja Flanaganille, kuin myös Pablo Zabaletalle ja Gaël Clichylle.
Blogin kommenteissa on moneen otteeseen puhuttu ja otettu kantaa filmaamiseen, rikkeiden kalasteluun, "rikkeiden korostamiseen" ja muihin vastaaviin asioihin. Monesti on tuntunut olevan esillä mielestäni rankasti yleistetty ajatus, että "vain etelä-euroopassa ja varsinkin Espanjassa filmataan". Siksi olikin tavallaan hilpeää ja hullunkurista nähdä, kuinka pelin ollessa tasatilanteessa 2-2 varsinkin Liverpoolin kärkikaksikko Sturridge - Suarez keskittyi erittäin hyvissäkin tilanteissa lähinnä kalastelemaan ja toivomaan pilkkua sen sijaan, että olisivat pelanneet tilanteet loppuun asti ja yrittäneet maalia. Tästä samasta asiasta avautui mm .Jussi Jääskeläinenkin tämän kauden aikana mainiten, että nykyään hyökkääjät hakevat enemmän pilkkuja kuin pelaisivat tilanteet loppuun asti. Toki kyseessä on vain yksi mielipide, mutta Jääskeläisellä on kuitenkin pitkä historia Englannin kentiltä, joten hänen lausunnolleen voitaneen tässä kohtaa antaa painoarvoa. Filmaaminen ja "rikkeiden korostaminen" on kuitenkin ollut jo pitkään osa jalkapalloa ja ainakaan itselleni ei tullut minkäänlaisena yllätyksenä, että "rehti lädipalloilija Daniel Sturridge" yritti pari kertaa hakea rankkaria, vaikka olisinkin toivonut tuollaisessa tilanteessa häntä yrittämään ihan loppuun asti. Sen sijaan olin enemmän yllättynyt siitä, kuinka katoavaista maine, kunnia ja mammona onkaan, kuten sanonnassa sanotaan. Viittaan tässä tietenkin Vincent Kompanyn esitykseen hänen ollessa käytännössä aitiopaikalla jokaisessa Liverpoolin maalissa. Hänellä oli selostuksen mukaan jotain pientä vammaa sattunut harjoituksissa ja pelaaminen siksi "epävarmaa" ja toki kaikille urheilijoille sattuu huonoja päiviä, mutta silti tittelin "valioliigan paras toppari" saaneelta pelaajalta kyllä melkoisen heikko esitys. Varsinkin ratkaisevaan 3-2 maaliin johtaneessa tilanteessa alokasmainen ja "divaritason" moka.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Välierävaihe
Sveitsin Nyonissa on aivan hetki sitten arvottu jalkapallon eurocupien välieräparit ja tuttuun tapaan niitä käsitellään täällä, koska aiheesta kertyy aina keskustelua runsaasti. Tänä keväänä kahdessa cupissa on espanjalainen jalkapallo välierävaiheessa erittäin hyvin ja suuresti edustettuna, kun kahdeksasta välieräjoukkueesta peräti NELJÄ tulee Espanjasta. UCLn puolella tässä vaiheessa ovat mukana Madridista sekä Atletico että Real. Eurooppaliigan puolella välierissä ovat mukana Sevilla ja Valencia, jotka kohtaavatkin toisensa nyt ja varmistavat, että Eurooppaliigan finaalissa on mukana yksi espanjalaisjoukkue. Tälle espanjalaisjoukkueelle vastus tulee parista Benfica - Juventus, jotka molemmat siirtyivät Eurooppaliigan pudotuspelivaiheeseen UCL-alkulohkojen kautta sijoituttuaan kolmansiksi lohkoissaan. Benfica on näissä kekkereissä jo tuttu vieras viime vuosien kautta, vaikka itse mestaruutta joukkue ei olekaan voittanut. Myöskin Juventuksen edellisestä europystistä on reilusti aikaa, joten Eurooppaliigan puolella saadaan "uusi" mestari joka tapauksessa.
UCLn puolella pareista tuli taasen erittäinkin mielenkiintoiset, kun vastakkain välierissä ovat erittäin tiukasti ja hyvin organisoidut puollustukset ja vastaavasti toisessa parissa hyökkäysvoimaan luottavat joukkueet. Näin ollen taktisesti mielenkiintoisia ja jännittäviä pelejä on luvassa ja penkkiurheilijoille paljon katsottavaa ja analysoitavaa. Tuttuun tapaan UCL-parit käydään seuraavaksi tarkemmin yksi kerrallaan lävitse ja pohditaan, millaisilla taktiikoilla otteluihin lähdetään. Finaaliin selviytyvät joukkueet veikataan myös totuttuun tapaan.
Real Madrid - Bayern München
UCL-välierät potkaistaan käyntiin sillä ennakkoon hyökkäävämmällä parilla, kun Santiago Bernabeulla Real saa vieraakseen hallitsevan mestarin Bayernin. Taktisesti sinällään tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kauan Real Madridin pakka pysyy kurinalaisena Bayernin pallonhallintaa vastaan. Vaikka Realilla ei olekaan nyt vastassa FC Barcelonaa, niin Bayernin valmentaja Josep Guardiola ei mitä todennäköisimmin lähde muuttamaan pelifilosofiaansa, vaan Bayern tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitämään otteluissa "huomattavasti enemmän" palloa ja eliminoimaan tällä tavalla Realin suurinta asetta, eli hyökkäyspeliä. Tästä herääkin sitten kysymys, että kuinka kauan Realin puollustuksessa tulisieluisilla toppareilla, Sergio Ramoksella ja Pepellä, pysyy kontrolli ja maltti kasassa, vai tuleeko jossain vaiheessa niitä ylilyöntejä, virheitä ja höntyilyjä, kuten hyvin usein on käynyt, kun joukkue ei ole saanut itse pitää palloa, vaan energia on mennyt sen perässä juoksemiseen ja pois saamiseen. Samantyylisiä ajoittaisia ylilyöntejä on nähty myös vasemmalta puollustajalta Fabio Coentraolta vastaavissa tilanteissa ja vastaavasti toinen vasen laitapuollustaja Marcelo on vastaavasti paremmin soveltuva hyökkäyspeliin, eikä ihan niin kurinalainen puollustussuuntaan. Samat sanat pätevät myös Real Madridin hyökkäyksen sieluun, Cristiano Ronaldoon. Pysyykö pelihuumori yllä, kun palloa ei välttämättä niin paljoa saakaan, kuin muissa peleissä, vai alkaako kiukuttelu? Varsinkin, jos Bayern onnistuu jo vieraissa vääntämään sen ensimmäisen maalin...
Kumpi joukkueista tässä parissa on sitten suosikki? Mieleni tekisi heti suoralta istumalta vastata Bayern, mutta asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Ei vaikka esimerkiksi edellisellä kierroksella Realilla oli Dortmundia vastaan jälkimmäisessä pelissä suuria vaikeuksia ja samaan aikaan Bayern omaan peliinsä luottaen nousi lopulta melko selvään voittoon Manchester Unitedista. Eikä edes siksi, että Bayernia valmentaa juuri Josep Guardiola, jolla on menneiltä vuosilta erittäin paljon kokemusta siitä, kuinka joukkuetta pitää valmentaa ja kuinka luoda sille taktiikka, jotta Real Madrid voitetaan. Suosikkia haettaessa joudutaan menemään vielä tätäkin syvemmälle ja vertailemaan joukkueiden pelaajia pelipaikoittain ja niin, kuinka heillä on valmiuksia pelata vastustajan taktiikkaa vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verrataan, kuinka kurinalaisesti Realin puollustus pystyy pelaamaan Bayernin pallokontrollia vastaan versus kuinka hyvin Bayernin puollustus pystyy pelaamaan Realin vastahyökkäyksiä vastaan. Tässäkin tarkastelussa ero on hiuksenhieno, mutta ennakkoon arvioisin, että Realin puollustuksen kontrolli ja kurinalaisuus tulee pettämään otteluparissa kerran tai kaksi useammin kuin Bayernin puollustuksen kyky sulkea ja selvitä Realin vastahyökkäyksistä. Näin ollen ennakoin Bayernin lähtevän suosikkina ottelupariin ja selvittäen tiensä finaaliin lopulta hyvin pienellä erolla, ehkä yhden maalin kokonaistulosvoitolla.
Atletico Madrid - Chelsea
Toisessa otteluparissa kohtaavat sitten tiukasti ja hyvin organisoidut puollustukset ja erittäin hyvät maalivahdit, kun Diego Simeonen organisoima Atletico kohtaa Jose Mourinhon käskyttämän Chelsean. Vastakkain ovat myös mielenkiintoisesti Chelsean pitkäaikainen maalivahti Petr Cech ja todennäköisesti tuleva puollustuksen tukipylväs Thibaut Courtois, josta on kolmen Espanjan vuoden aikana kasvanut yksi maailman parhaista maalivahdeista. Ennen arvontaa aiheesta käytiin keskustelua, koska Courtois on Chelsean omistama pelaaja, vaikkei joukkueella hänen maailman eliittiin nousunsa kanssa olekaan mitään tekemistä. Lainasopimuksessa oli pykälä, että Atleticon olisi pitänyt maksaa Chelsealle suuri summa rahaa, eräiden lähteiden mukaan jopa noin 3 miljoonaa/peli, jotta belgialainen saisi edustaa Atleticoa Chelseaa vastaan. Tänään kuitenkin UEFA ilmoitti, että tuo pykälä ei ole voimassa ja Courtois saa pelata Chelseaa vastaan ilman erillistä maksua, jollaista Chelsea epäilemättä olisi yrittänyt Atleticolta "kiristää" ilman UEFAn puuttumista asiaan.
Näinollen molemmat joukkueet tulevat todennäköisesti pääsemään otteluihin liki parhaalla kokoonpanollaan, joka on tietysti katsojan kannalta hieno juttu. Atleticon kohdalla ainoa suurempi kysymysmerkki on maalitykki Diego Costan kuntoutumistilanne, josta ei virallista tietoa ole antaa. Costan peluu olisi suuri plussa Atleticolle, koska hän on tällä kaudella ollut moninverroin tehokkaampi ja monipuolisempi maalintekijä kuin kukaan Chelsean kärkikolmikosta Torres, Eto'o tai Ba. Toki varavaihtoehto David Villa kestää myös vertailun hyvin Chelsean kolmikkoa vastaan. Keskikentällä eroja joukkueiden välillä tulee enemmän, kun ryhmityskin on ihannetilanteissa erilainen. Atleticolla pelaa laidoilla Arda Turan ja Koke, kun taas Chelsealla kaksi pelaajaa kolmikosta Hazard, Willian ja Schürrle. Nimiä vertailemalla joku voisi väittää Chelsean nippua kovemmaksi, mutta Atleticon vastaava on silti pelannut aivan erinomaisesti ja tehokkaastikin koko kauden. Atleticon keskikenttä muodostuu kahdesta pelaajasta kolmikosta Gabi, Tiago, Raul Garcia joka pyrkii pelaamaan pois Chelsean hyökkäävän keskustan Oscarin ja vaikeuttamaan keskikentän pohjan avauspeliä, josta vastaavat kaksi pelaajaa kolmikosta Lampard, Obi Mikel, Luiz.
Atleticon ideaaliryhmitelmä on 4-4-2 tai aavistuksen puollustavampi 4-4-1-1, joissa kaksi alimpaa linjaa liikkuvat tiukassa synergiassa keskenään ja pitävät etäisyydet pieninä pyrkien estämään linjojen väliin ja taakse pelaamisen. Vastaavasti hyöketessä kärkikaksikko, tai 1-1-muodostelma lähtee nopeasti kohti vastustajan rangaistusaluetta ja heitä tukevat keskikentän neljän linjan laidoilta nopeat ja taitavat laiturit Arda Turan ja Koke. Chelsean vastaava systeemi on 4-2-3-1, jossa ylempi kolmen linja pyrkii aiheuttamaan murtautumispaikkoja panostaen laitoihin keskikentän kaksikon keskittyessä enemmän kontrolloimaan. Yksinäinen kärkipelaaja toimii tässä ideassa enemmänkin target-tyyppisenä, tai pyrkimällä tekemään juoksuja selustaan.
Kyseessä on ennakkoon erittäin vaikeasti ennakoitava pari lopputuloksen kannalta, koska marginaalit ovat erittäin pienet tällaisessa enimmäkseen puollustamiseen ja vastahyökkäyksiin perustuvassa otteluparissa. Puhtaasti taktiikkaa ja edellisiä pelejä ajatellen näkisin kuitenkin Atleticon pienoisena suosikkina, koska joukkue selvisi erittäin hyvin Barcelonan syöttömyllyä vastaan, joka mitä todennäköisimmin oli puollustuksellisesti vaikeampi tehtävä kuin, mitä Chelsea pystyy hyökkäyksessään tarjoamaan. Mikäli Atletico pystyy pelaamaan sitä omaa kurinalaista peliään, Diego Costa tervehtyy täyteen pelikuntoon ja joukkue pystyy "pakottamaan" Chelsean pelaamaan enemmänkin pallokontrollin kautta ja pois mukavuusalueiltaan vastahyökkäyspelaamisesta, on joukkueella erittäin hyvät mahdollisuudet edetä finaaliin. En näe mitään suurempaa syytä sille, etteikö edellinen voisi toteutua, joten arvioin Atleticon selvittävän tiensä finaaliin yhden maalin yhteistulosvoitolla.
UCLn puolella pareista tuli taasen erittäinkin mielenkiintoiset, kun vastakkain välierissä ovat erittäin tiukasti ja hyvin organisoidut puollustukset ja vastaavasti toisessa parissa hyökkäysvoimaan luottavat joukkueet. Näin ollen taktisesti mielenkiintoisia ja jännittäviä pelejä on luvassa ja penkkiurheilijoille paljon katsottavaa ja analysoitavaa. Tuttuun tapaan UCL-parit käydään seuraavaksi tarkemmin yksi kerrallaan lävitse ja pohditaan, millaisilla taktiikoilla otteluihin lähdetään. Finaaliin selviytyvät joukkueet veikataan myös totuttuun tapaan.
Real Madrid - Bayern München
UCL-välierät potkaistaan käyntiin sillä ennakkoon hyökkäävämmällä parilla, kun Santiago Bernabeulla Real saa vieraakseen hallitsevan mestarin Bayernin. Taktisesti sinällään tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka kauan Real Madridin pakka pysyy kurinalaisena Bayernin pallonhallintaa vastaan. Vaikka Realilla ei olekaan nyt vastassa FC Barcelonaa, niin Bayernin valmentaja Josep Guardiola ei mitä todennäköisimmin lähde muuttamaan pelifilosofiaansa, vaan Bayern tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä pitämään otteluissa "huomattavasti enemmän" palloa ja eliminoimaan tällä tavalla Realin suurinta asetta, eli hyökkäyspeliä. Tästä herääkin sitten kysymys, että kuinka kauan Realin puollustuksessa tulisieluisilla toppareilla, Sergio Ramoksella ja Pepellä, pysyy kontrolli ja maltti kasassa, vai tuleeko jossain vaiheessa niitä ylilyöntejä, virheitä ja höntyilyjä, kuten hyvin usein on käynyt, kun joukkue ei ole saanut itse pitää palloa, vaan energia on mennyt sen perässä juoksemiseen ja pois saamiseen. Samantyylisiä ajoittaisia ylilyöntejä on nähty myös vasemmalta puollustajalta Fabio Coentraolta vastaavissa tilanteissa ja vastaavasti toinen vasen laitapuollustaja Marcelo on vastaavasti paremmin soveltuva hyökkäyspeliin, eikä ihan niin kurinalainen puollustussuuntaan. Samat sanat pätevät myös Real Madridin hyökkäyksen sieluun, Cristiano Ronaldoon. Pysyykö pelihuumori yllä, kun palloa ei välttämättä niin paljoa saakaan, kuin muissa peleissä, vai alkaako kiukuttelu? Varsinkin, jos Bayern onnistuu jo vieraissa vääntämään sen ensimmäisen maalin...
Kumpi joukkueista tässä parissa on sitten suosikki? Mieleni tekisi heti suoralta istumalta vastata Bayern, mutta asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Ei vaikka esimerkiksi edellisellä kierroksella Realilla oli Dortmundia vastaan jälkimmäisessä pelissä suuria vaikeuksia ja samaan aikaan Bayern omaan peliinsä luottaen nousi lopulta melko selvään voittoon Manchester Unitedista. Eikä edes siksi, että Bayernia valmentaa juuri Josep Guardiola, jolla on menneiltä vuosilta erittäin paljon kokemusta siitä, kuinka joukkuetta pitää valmentaa ja kuinka luoda sille taktiikka, jotta Real Madrid voitetaan. Suosikkia haettaessa joudutaan menemään vielä tätäkin syvemmälle ja vertailemaan joukkueiden pelaajia pelipaikoittain ja niin, kuinka heillä on valmiuksia pelata vastustajan taktiikkaa vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verrataan, kuinka kurinalaisesti Realin puollustus pystyy pelaamaan Bayernin pallokontrollia vastaan versus kuinka hyvin Bayernin puollustus pystyy pelaamaan Realin vastahyökkäyksiä vastaan. Tässäkin tarkastelussa ero on hiuksenhieno, mutta ennakkoon arvioisin, että Realin puollustuksen kontrolli ja kurinalaisuus tulee pettämään otteluparissa kerran tai kaksi useammin kuin Bayernin puollustuksen kyky sulkea ja selvitä Realin vastahyökkäyksistä. Näin ollen ennakoin Bayernin lähtevän suosikkina ottelupariin ja selvittäen tiensä finaaliin lopulta hyvin pienellä erolla, ehkä yhden maalin kokonaistulosvoitolla.
Atletico Madrid - Chelsea
Toisessa otteluparissa kohtaavat sitten tiukasti ja hyvin organisoidut puollustukset ja erittäin hyvät maalivahdit, kun Diego Simeonen organisoima Atletico kohtaa Jose Mourinhon käskyttämän Chelsean. Vastakkain ovat myös mielenkiintoisesti Chelsean pitkäaikainen maalivahti Petr Cech ja todennäköisesti tuleva puollustuksen tukipylväs Thibaut Courtois, josta on kolmen Espanjan vuoden aikana kasvanut yksi maailman parhaista maalivahdeista. Ennen arvontaa aiheesta käytiin keskustelua, koska Courtois on Chelsean omistama pelaaja, vaikkei joukkueella hänen maailman eliittiin nousunsa kanssa olekaan mitään tekemistä. Lainasopimuksessa oli pykälä, että Atleticon olisi pitänyt maksaa Chelsealle suuri summa rahaa, eräiden lähteiden mukaan jopa noin 3 miljoonaa/peli, jotta belgialainen saisi edustaa Atleticoa Chelseaa vastaan. Tänään kuitenkin UEFA ilmoitti, että tuo pykälä ei ole voimassa ja Courtois saa pelata Chelseaa vastaan ilman erillistä maksua, jollaista Chelsea epäilemättä olisi yrittänyt Atleticolta "kiristää" ilman UEFAn puuttumista asiaan.
Näinollen molemmat joukkueet tulevat todennäköisesti pääsemään otteluihin liki parhaalla kokoonpanollaan, joka on tietysti katsojan kannalta hieno juttu. Atleticon kohdalla ainoa suurempi kysymysmerkki on maalitykki Diego Costan kuntoutumistilanne, josta ei virallista tietoa ole antaa. Costan peluu olisi suuri plussa Atleticolle, koska hän on tällä kaudella ollut moninverroin tehokkaampi ja monipuolisempi maalintekijä kuin kukaan Chelsean kärkikolmikosta Torres, Eto'o tai Ba. Toki varavaihtoehto David Villa kestää myös vertailun hyvin Chelsean kolmikkoa vastaan. Keskikentällä eroja joukkueiden välillä tulee enemmän, kun ryhmityskin on ihannetilanteissa erilainen. Atleticolla pelaa laidoilla Arda Turan ja Koke, kun taas Chelsealla kaksi pelaajaa kolmikosta Hazard, Willian ja Schürrle. Nimiä vertailemalla joku voisi väittää Chelsean nippua kovemmaksi, mutta Atleticon vastaava on silti pelannut aivan erinomaisesti ja tehokkaastikin koko kauden. Atleticon keskikenttä muodostuu kahdesta pelaajasta kolmikosta Gabi, Tiago, Raul Garcia joka pyrkii pelaamaan pois Chelsean hyökkäävän keskustan Oscarin ja vaikeuttamaan keskikentän pohjan avauspeliä, josta vastaavat kaksi pelaajaa kolmikosta Lampard, Obi Mikel, Luiz.
Atleticon ideaaliryhmitelmä on 4-4-2 tai aavistuksen puollustavampi 4-4-1-1, joissa kaksi alimpaa linjaa liikkuvat tiukassa synergiassa keskenään ja pitävät etäisyydet pieninä pyrkien estämään linjojen väliin ja taakse pelaamisen. Vastaavasti hyöketessä kärkikaksikko, tai 1-1-muodostelma lähtee nopeasti kohti vastustajan rangaistusaluetta ja heitä tukevat keskikentän neljän linjan laidoilta nopeat ja taitavat laiturit Arda Turan ja Koke. Chelsean vastaava systeemi on 4-2-3-1, jossa ylempi kolmen linja pyrkii aiheuttamaan murtautumispaikkoja panostaen laitoihin keskikentän kaksikon keskittyessä enemmän kontrolloimaan. Yksinäinen kärkipelaaja toimii tässä ideassa enemmänkin target-tyyppisenä, tai pyrkimällä tekemään juoksuja selustaan.
Kyseessä on ennakkoon erittäin vaikeasti ennakoitava pari lopputuloksen kannalta, koska marginaalit ovat erittäin pienet tällaisessa enimmäkseen puollustamiseen ja vastahyökkäyksiin perustuvassa otteluparissa. Puhtaasti taktiikkaa ja edellisiä pelejä ajatellen näkisin kuitenkin Atleticon pienoisena suosikkina, koska joukkue selvisi erittäin hyvin Barcelonan syöttömyllyä vastaan, joka mitä todennäköisimmin oli puollustuksellisesti vaikeampi tehtävä kuin, mitä Chelsea pystyy hyökkäyksessään tarjoamaan. Mikäli Atletico pystyy pelaamaan sitä omaa kurinalaista peliään, Diego Costa tervehtyy täyteen pelikuntoon ja joukkue pystyy "pakottamaan" Chelsean pelaamaan enemmänkin pallokontrollin kautta ja pois mukavuusalueiltaan vastahyökkäyspelaamisesta, on joukkueella erittäin hyvät mahdollisuudet edetä finaaliin. En näe mitään suurempaa syytä sille, etteikö edellinen voisi toteutua, joten arvioin Atleticon selvittävän tiensä finaaliin yhden maalin yhteistulosvoitolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)