Vähemmän esillä olleita joukkueita mukana alkulohkovaiheessa

Niin se vaan on urheiluntäyteinen kesä kääntymässä kohti syksyä, kun UCL-alkulohkotkin on jo arvottu! Kansalliset sarjat ovat pyörähtäneet käyntiin ja pienehkö maajoukkuetauko on vielä edessä ennen kuin seurajoukkuejalkapallo suurin ja kaunein, UEFA Champions League, pyörähtää käyntiin syyskuun puolivälissä. Tänä vuonna mukana on hieman harvinaisempia joukkueita, kun varsinkin Englannissa ja Venäjällä kansallisessa sarjassa nähtiin viime kaudella yllätyksiä. Leicester, Tottenham ja Rostov eivät ole kovin tavallisia vierailijoita tällä tasolla ja ennakkoon voisikin arvailla, että osalle tästä vierailusta muodostuu ainutkertainen seikkailu!

Erikoisemmat ja erilaiset joukkueet tuovat syyskaudelle varmasti mielenkiintoa, kun kaikki joukkueet eivät ole menneiltä vuosilta tuttuja. Toki osa lohkoista on varmasti kiinnostavampia kuin jotkut muut, mutta ainahan sitä on mukavaa nähdä uusia joukkueita ja pelaajia mukana. Pääsemme tekemään taas kaikenlaisia tasovertailuja ja ihmettelemään uusien joukkueiden tasoja ja pärjäämistä jalkapallon kovimmassa seurajoukkuekilpailussa! Yritetään totuttuun tapaan tarkastella lohko kerrallaan, mitä tänä syksynä voisi olla luvassa ja saada jokaisesta joukkueesta edes jotain sanottua!

A-Lohko

Ensimmäisessä lohkossa voisi sanoa olevan melkoinen kahden kerroksen väen kokoontuminen, kun suurseurat Paris Saint-Germain ja Arsenal kisaavat keskenään lohkovoitosta ja suotuisammasta arpaonnesta keväälle. Kiusaa näille suurseuroille koittavat tehdä Basel Sveitsistä ja Ludogorets Bulgariasta. Jatkopaikoista ei pitäisi olla sen suurempaa epäselvyyttä, koska tasoero on erittäin suuri kaksikkojen välillä. Pariisilaisporukka on pysynyt suunnilleen samana kuin aikaisempinakin vuosina, ainoastaan Zlatan Ibrahimovicin lähtö on suurempi menetys. Hyökkäysosasto on sitä vasten aavistuksen kapea, koska paikkaamaan tullut Jese ei ole saman tason kaveri. Edinson Cavanilta täytyy tulla tason nostoa edellisiin vuosiin nähden. Keskikenttäosasto on uusiutunut kahdella mielenkiintoisella nimellä, kun Hatem Ben Arfa tuli Nizzasta ja Grzegorz Krychowiak Sevillasta. Laadukas porukka, jos vain hyökkäys saa tehoja aikaiseksi. Arsenalista voidaan sanoa hieman samat sanat, kun kovin paljon ei ole taaskaan joukkue muuttunut! Tietojen mukaan kirjoitushetkellä uutta topparia, vihdoin, ollaan hankkimassa ja huhuissa pyörii Shkodran Mustafi ja hyökkäykseen on tullut espanjalaisvahvistus Lucas Perez. Keskinäiset pelit ratkaissevat lohkovoiton. Tässä kohtaa pitäisin PSG:tä hienoisena suosikkina joukkueen ollessa ajoissa koottu.

Sveitsiläinen Basel on ollut kantona kaskessa aikaisempina vuosina englantilaisille, mutta olisihan se aikamoinen paukku, jos se Arsenalin nyt pudottaisi. Joukkue tuntuu vuosi toisensa jälkeen menettävän parhaat tai ainakin nimekkäimmät pelaajansa, mutta silti se onnistuu olemaan järjestäen europeleissä vaikea vastus, joka roikkuu jatkopaikkojen kannassa päätöskierroksille asti. Nyt sama vaatisi kyllä venymistä. Joukkueen nimilista ei pullistele aivan nimekkäimpiä kavereita, mutta sieltä löytyy kuitenkin esim. kesän EM-kisoissa pelanneita sankareita hyvä määrä. Hyökkäyksestä löytyy mielenkiintoisen erilaisia nimiä nopean ja taitavan Seydou Doumbian muodossa, jota täydentää fyysisempi itävaltalainen Marc Janko. Ludogorets taas on nimiltään enemmänkin kasaus erimaalaisia Balkanin niemimaalla pelaavia kavereita, lähinnä bulgarialaisia ja romanialaisia, joita on höystetty brassivahvistuksilla. Sieltäkin löytyy EM-kisapelaajia, joten lohkokolmosen paikasta käydään varmasti kovaakin kamppailua. Bulgarian vierailu ei välttämättä ole mukavin lohkon suurillekaan.

B-lohko

Toisessa lohkossa näyttäisi ennakolta tulevan eteen kohtuullisen tasaisia joukkueita, vaikka ihan se tasokkain mantereen kärki sieltä puuttuukin. Benfica, Napoli, Kiovan Dynamo ja Besiktas kisaavat kohtuullisen tasaisesti jatkopaikoista. Ennakkoon voisi sanoa, että kaksi ensin mainittua voisivat olla ne kovimmat, mutta varsinkin Benfican tapauksessa täytyy varoa, koska taso on viime vuosina heitellyt. Joukkue menetti Nicolas Gaitanin ja sitä kautta keskikentän luovuus hieman väheni, mutta joukkueessa on silti hyvät maalivahdit ja parhaimmillaan hyvin organisoitu puolustus erilaisilla hyökkäysvariaatioilla, kun on taitavampi Jonas tai fyysisempi Kostas Mitroglou. Napoli taas luottaa pelinrakennusvaiheessa tyylikästä hiusmuotia aina esittelevään Marek Hamsikiin, mutta hyökkäyksestä on viime vuosien maalipyssy Gonzalo Higuain nyt pois ja tilalle on tullut kokemattomampi ja näissä kekkereissä katsomaton kortti Arkadiusz Milik. Hyökkäyksen laidoille on kuitenkin vaihtoehtoja Mertensin, Insingnen ja Gabbiadinin muodossa ja puolustuksessa ainakin vielä on mukana isompiin osoitteisiin haluttu Kalidou Koulibaly.

Kiovan Dynamon rosteri on muodostunut jo vuosia Ukrainan maajoukkueen runkopelaajista ja joukkueen etuna on siis yhteishenki. Vierasreissut Ukrainaan eivät myöskään ole usein isommille niitä mukavimpia ja rennoimpia, joten yllätyspotentiaalia on. Viime kaudella joukkue selvittikin alkulohkovaiheen hienosti! Ehkä sillä kokemuksella tänäkin vuonna taistellaan ainakin lohkokolmoseksi? Besiktas taas on tänä vuonna Turkin edustajana ja miehistöstä löytyykin maajoukkuetason pelimiehiä jokaiselta pelipaikalta. Puolustuksesta Gökhan Gönül, keskikentältä Oguzhan Özyakup ja niin edelleen. Monelle on varmasti tuttu puolustuksen laidalla operoiva Adriano, jolla on pitkä historia Espanjasta ja Barcelonasta. Hyökkäyksessä Ricardo Quaresma lisää yllättävyyttä soppaan! Lohkossa on yllätyspotentiaalia ja käytännössä mikä tahansa joukkue nelikosta voi mennä jatkoon. Napolia pitäisin tässä vaiheessa laadukkaimpana ja laajimman materiaalin omaavana.

C-Lohko

Kolmatta lohkoa voitaisiin kai pitää tämän syksyn "kovatasoisimpana" tai "kuolemanlohkona", kun mukana on joukkueita kolmesta suurimmasta sarjasta. Ennakkosuosikkina FC Barcelona, jonka haastaa joukkueen entisen valmentajan, Josep Guardiolan, uusi joukkue Manchester City, jotka ovat myös tehneet aivan viime päivinä pelaajakauppoja. Pakettiin lisätään vielä Saksasta Borussia Mönchengladbach ja skottilaista lädipalloa Celticin muodossa. Kuolemanlohko-nimestä huolimatta ensin mainittu kaksikko lienee se, joka jatkopaikan ratkaisee, mutta jälkimmäiset ovat myös yllätysvalmiita yksittäisissä peleissä ja voivat sekoittaa kärkitaistelua.

Barcelona on hieman laajentanut miehistöään kesän aikana, joka tuo mukaan erilaisia vaihtoehtoja. Harjoituskaudella Arda Turan on löytänyt itselleen ominaisemman roolin ja on kuin "uusi pelaaja joukkueessa" tuoden MSN-hyökkäyskolmikolle vaihtoehtoja. Sergi Roberto on kotiutunut oikean laitapakin paikalle korvaamaan poistunutta Daniel Alvesia ja lisäksi Denis Suarez näyttäisi sopivan hyvin keskikentälle. Hallittua ja hyvää uudistumista siis on havaittavissa!

Manchester City on ehkä hieman yllättäen uudistunut vähemmän kuin olisi voinut olettaa, kun uusi valmentaja vahvistettiin. Tästä huolimatta joukkueessa on tapahtunut mielenkiintoisia asioita! Viimeisimpänä uusi maalivahtihankinta juurikin Barcelonasta, kun Englannin pitkäaikainen maajoukkuevahti Joe Hart näyttäisi menettävän paikkansa Claudio Bravolle! Tähän lisätään vielä 60 miljoonan topparihankinta John Stones, Ilkay Gündogan, Nolito ja Leroy Sane. Lopulta niitä uusia pelaajia onkin tullut aika monta, nyt kun laskee! Mielenkiintoisia otteluita Barcelonaa vastaan on varmasti tulossa!

Saksalaispoppoo jatkaa pelaajalistan mukaan hyvin paljon samalla miehistöllä kuin vuosikin sitten. Saksalaiseen tyyliin luvassa on varmasti hyvin organisoitua ja riskejä välttevää peliä. Maalivahti- ja puolustuspelaamisen olettaisin olevan hyvin organisoitua, mutta hyökkäysosasto näyttäisi hieman tasapaksulta. Raffael on tekijämies, mutta voi jäädä varsinkin suurempia vastustajia vastaan hieman liian yksin. Skottiseura Celtic taas tuo soppaan mielenkiintoisen mausteen, koska sitä valmentaa hieman epäortodoksisempi englantilaisvalmentaja Brendan Rodgers, joka on aikaisemmissa joukkueissaan luottanut enemmän pallonhallintapeliin kuin perusbrittiläiseen tyyliin. Nyt käsissä oleva miehistö ei vain oikein taida olla ihan omimmillaan sellaiseen peliin ja vastustajatkin tuntuvat sellaisilta, ettei niitä vastaan oikein sellaista peliä pääse pelaamaan. Miehistössä tuntuisi olevan enemmän sitä perusbrittiläistä fysiikkaa kuin pallotaitoa, joten on ihan mielenkiintoista nähdä, kuinka Celtic pelaa. Osaako Rodgers organisoida joukkuettaan pelaamaan sen vahvuuksilla, vai mennäänkö väkisin sitä pallonhallintaa yrittämällä?

D-Lohko

Neljäs nelikko kerää kasaan kaksikon viime kevään välieristä, kun Bayern München lähtee uuden valmentajan, Carlo Ancelottin, opein hakemaan revanssia Diego Simeonen Atletico Madridista. Taustalla vaanii PSV Eindhoven, joka viime syksynä meni jatkoon Manchester Unitedin kustannuksella ja Rostov Venäjältä, jolle seikkailusta taitaa muodostua ainutkertainen elämys. Bayernin ja Atleticon toista kohtaamista on mukava päästä seuraamaan ihan taktisessakin mielessä! On mielenkiintoista nähdä, saako Bayern murrettua uuden valmentajan opein ehkä tiukimman ja parhaiten organisoidun puolustuksen koko Euroopassa. Bayern tuskin tulee pallonhallintafilosofiastaan luopumaan, mutta mahdollisesti pääsemme näkemään jotain uusia vivahteita, ehkä suoraviivaisempaa peliä. Atletico taas tuskin muuttaa mitään viime vuodesta, vaan lähtee pitämään jokaiseen peliin omaa maaliaan puhtaana ja luottaa siihen, että jo isoksi staraksi osoittautunut Antoine Griezmann pystyy hyökkäyksessä taikomaan jotain pisteisiin riittävää. Koke ja Nicolas Gaitan ovat sellaisia pelaajia, jotka voivat tuoda taustalta sitten tukea.

PSV Eindhovenilla on pelaajanimistön perusteella ollut hieman poikkeuksellinen kesä, kun nyt niitä parhaita ei ole tarvinnut myydä eteenpäin. Joukkue on hyvin samankaltainen kuin viime vuonna, joka yhteispelin kautta tuo sille etua. Toisilleen tutut pelaajat ja perihollantilainen 4-3-3 ovat sellainen ase, joka voi yksittäisessä ottelussa riittää jopa Atleticoa vastaan! Mahdollisuudet ovat olemassa, vaikka joukkue ei olekaan suosikki jatkoon, vaan ottamaan UEL-paikan lohkon kolmossijalla. Rostovin taustalla taas tietääkseni häärii Rotenbergin perhe, jolta seura on saanut rahoitusta. Tunnetuin pelaaja rosterissa lienee Christian Noboa keskikentällä.

E-lohko

Viidennen lohkon nelikko on jälleen ennakolta tasainen porukka, joka tuonee lohkoon paljon ristiin pelaamista ja potentiaalisia yllätyksiä. CSKA Moskova, Leverkusen, Tottenham ja Monaco ovat kaikki ennakolta hyvin tasaväkisiä joukkueita ja tässä kohtaa täytyy myöntää, että jatkajien ennakointi on hyvin vaikeaa. Moskovalla on viime vuosilta nelikosta eniten kokemusta, Leverkusenilla saksalaista organisointia ja järjestelmällisyyttä, Tottenhamilla ehkä nimekkäin joukkue, mutta samalla mahdollisuus väsyä tietyilta paikoilta aavistuksen kapean miehistön takia ja Monaco taas, no siinä on joukkue, joka on ehkä ennakolta kaikkein värittömin nelikosta, jolta kukaan ei juuri mitään ihmeellistä tai näyttävää odota.

Moskovalaisten miehistö muodostuu suurelta osin Venäjän maajoukkueen pelaajista, puolustus on pelannut pitkään yhdessä. Hyökkäyksessä ja luomisessa Alan Dzagoevilla on ennakkoon suurin vastuu ja joskus se vastuu on osoittautunut liian raskaaksi. Roman Eremenko on toki se toinen hyökkäyksen aivoista vastaava pelaaja ja toki suomalaisittain toivotaan, että Moskovalaiset onnistuisivat nappaamaan jatkopaikan. Kotonaan joukkue on yleensä ollut perinteisesti vahva. Leverkusenilla on pääsääntöisesti kohtuu nuoria pelaajia isoissa rooleissa ja tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka he paikkansa täyttävät. Puolustuksessa Jonathan Tah ja Tin Jedvaj saavat todennäköisesti roolia ja keskikentällä Julian Brandt on seurattava nimi nuorista. Erikoistilanteet ovat toki joukkueen vahvuus kiitos Hakan Calhanoglun ja hyökkäyksessä Javier Hernandez oli viime kaudella hyvinkin tehokas.

Tottenham palaa muutaman vuoden tauon jälkeen näihin karkeloihin ja tuo joukkueellisen erittäin mielenkiintoista seurattavaa tälle tasolle! Harry Kane on kahdella edellisellä kaudella takonut kovat maalimäärät valioliigassa, joten on mielenkiintoista nähdä, pöllyääkö verkko UCL:n puolella! Dele Alli löi itsensä läpi viime kaudella, mutta kuinka on tason kanssa europeleissä? Puolustus lienee kunnossa belgialaisten topparien kautta ja pelikunnossa ollessaan Hugo Lloris on yksi mantereen parhaita veskareita. Mielenkiinnolla odotan, minkätasoista peliä Spurs pystyy UCL:ssä esittämään!

AS Monaco juoksuttaa kentälle nimiä, jotka ovat ainakin joskus olleet kovia pelaajia. Vai mitä olette mieltä Ricardo Carvalhosta tai Radamel Falcaosta? Vieläkö näillä kavereilla jalka nousee siihen malliin, että jatkopaikasta väännetään ihan tosissaan tässä tasaisessa lohkossa? Toki Joao Moutinho on parhaimmillaan erittäin luova kaveri ja laitapakki Fabinhoa ollaan oltu viemässä hyvinkin suuriin ympyröihin, joten omat vahvuutensa joukkueella on. Viime vuosina puolustus on ollut hyvin organisoitu, joten tällaisessa todennäköisesti paljon ristiinpelaamista sisältävässä lohkossa se voi riittää yllättävänkin pitkälle. 

F-Lohko

Sitten se Real Madridin lohko, josta voi taas ties kuinka monennen kerran peräkkäin sanoa, että sattuipas arpa hyvin kohdalle. Valkopaidat kohtaavat Borussia Dortmundin, Sporting Lissabonin ja Legia Varsovan, jonka paidassa Suomen Kasper Hämäläinen mahdollisesti pääsee haistelemaan Santiago Bernabeu-stadionin tunnelmaa. Kaksi ensin mainittua todennäköisesti kisaavat aikalailla keskenään lohkovoitosta ilman sen suurempia ongelmia. Real oli kesän siirtomarkkinoilla jopa epäkummallisen passiivinen ja rauhallinen, joka väkisin tuo mieleen sen, että onko seurassa toimintatavat muuttumassa, kun mitään isoa megahankintaa ei tänä kesänä tullut? Muutenkin tuleva kausi on joukkueen kohdalla ihan mielenkiintoinen, kun päästään seuraamaan lisää Zinedine Zidanen managerointeja. Viime kevät meni europelien kohdalla aikalailla kuin satukirjasta olisi lukenut, mutta entäs nyt, kun tulee se toinen kausi? Millainen on show seurassa, jos tulee ongelmia ja mahdollisia pettymyksiä...

Dortmund on nimien perusteella vain vahvistunut viime kaudesta! Sen pohjalta onkin mielenkiintoista seurata joukkuetta varsinkin kotoisessa Bundesliigassa, josko mestaruustaistelu olisi tänä vuonna sielläkin hieman tiukempi. Normaalioloissa jatkopaikka tästä lohkosta pitäisi olla läpihuutojuttu ja jopa Realin kiusaaminenkin lohkovoitosta mahdollista. Puolustus on hyvässä kuosissa, johon Raphael Guerreiro tuo vasemmalle nuoruutta ja yllättävyyttä. Keskikentällä Mario Götze palaa takaisin ja on taas yhdessä Shinji Kagawan kanssa. Tähän vielä lisäksi Andre Schürrle, Marco Reus ja Pierre-Emerick Aubameyang, niin hyökkäyskalusto on luova, nopea ja taitava. Jos kaverit pysyvät terveenä, voi Dortmund olla tämän kauden musta hevonen koko kisaa ajatellen.

Portugalista on tänä vuonna alkulohkoissa jopa kolme joukkuetta, joista ehkä Sporting on se vähiten tunnettu. Tuttuja nimiä on toki senkin rosterissa, mutta taso tuskin riittää kuuden ottelun sarjassa Realia ja Dortmundia vastaan. Miehistössä on maajoukkuetason pelaajia, mutta taso ei ole niin laaja, että kovin suurta mahdollisuutta jatkopaikkaan olisi annettavana. Toki miehistö on sen verran laadukas, että lissabonilaiset ovat ennakkosuosikkeja kolmossijaa silmällä pitäen. Puolan sarjaa on tullut sen verran vähän seurattua, ettei Legian joukkueesta kovin paljoa sanottavaa löydy. Toki Kasper Hämäläinen on tuttu nimi ja hänelle toivotaan peliaikaa ja onnistumisia. Varsovalaisten miehistössä näytti olevan myös muutama puolituttu Puolan maajoukkuepelaajan nimi. Toivotaan tasaisia pelejä Sportingia vastaan ja Hämäläiselle jotain vahinkomaalia Madridissa!

G-Lohko

G-lohkon mielenkiintoisin joukkue on ennakolta ehdottomasti viime kaudella sensaatiomaisen valioliigamestaruuden voittanut Leicester City! Nyt viimein pääsemme näkemään, kuinka tämä yllättäjä pärjää europeleissä ja katsomaan sitä joukkueen "todellista tasoa", josta on ollut puhetta käytännössä koko viime kauden, kesän ja alkaneen kauden. Joukkue ei ole viime kaudesta kovin paljoa muuttunut ja se sai pidettyä lähes kaikki avainpelaajansa, joka on hyvä asia. Näin joukkue on riittävän paljon vertailukelpoinen viime kauden joukkueeseen verrattuna! On erittäin mielenkiintoista päästä näkemään, kuinka topparipari Robert Huth - Wes Morgan pärjää tällä tasolla ja siihen lisäksi hyökkäyspelistä vastuussa olevien Riyad Mahrezin ja Jamie Vardyn otteet tällä tasolla!

Leicester voi olla kiitollinen arpaonnestaan, kun vastaan tulevat "vain" Porto, Brügge ja FC Kööpenhamina, koska arpaonni olisi voinut olla paljonkin karumpi! Porto luo varmasti kovan haasteen, kuten jo esim. AS Romaa vastaan nähdyssä parissa joukkue osoitti. Se on organisoitu, kokenut ja miehistöstä löytyy monia maajoukkuetason pelureita, joilla on taitoa, luovuutta ja kykyä haastaa vastustajia. Porto on ehdottomasti jatkopaikkakandidaatti tästä lohkosta.

Brügge ja Kööpenhamina ovat pienemmän kaliiberin seuroja tässä porukassa, mutta organisoituja sellaisia, jotka omaan tuttuun tekemiseensä uskomalla voivat tässä kohtuu heikkotasoisessa lohkossa olla yllätysvalmiita. Belgialainen Gent osoitti viime kaudella hienosti, kuinka järjestelmällisyys, usko ja luotto omaan tekemiseen voi viedä vaikka jatkoon asti. Se lienee hyvä motivaatiotekijä molemmille lohkon pienemmistä joukkueista, koska nekin voivat yhtä hyvin olla tyytyväisiä arpaonneensa. Porto ei ole ylivoimainen voitettava ja Leicester on edelleen sellainen määrittelemätön tapaus, jonka "todellisesta tasosta" ja valmiudesta pelata näitä pelejä ei vielä ennen ensimmäistä kierrosta oikeastaan tiedetä mitään. Kyllähän Porton ja Leicesterin miehistöt ovat lohkon nimekkäimmät, mutta...Niin mutta mitäs, jos Leicester ei edes tämän tasoisesta lohkosta pysty menemään jatkoon?

H-Lohko

Päätetään alkulohkoennakko kolmen kimpalla, joka ratkaisee jatkopaikat. Tässä lohkossa Juventus, Sevilla ja Lyon ovat ne, jotka pelaavat niistä kahdesta jatkopaikasta ja Dynamo Zagreb on se, joka koittaa parhaansa mukaan tehdä kiusaa isommilleen. Juventus teki isoja pelaajakauppoja kesällä ja vaihtoi Paul Pogban Gonzalo Higuainiin ja Miralem Pjaniciin. Nyt on joukkueella ne viimeiset hetken koittaa voittaa UCL ennen kuin pitkään seuraa palvellut puolustusosasto siirtyy kohti eläkevuosia. Alkulohko on tasoltaan sellainen, ettei lohkovoiton pitäisi tuottaa ongelmia ja samalla pitäisi olla aikaa hieman hieroa uusia kuvioita uusien avainpelaajien kanssa.

Sevilla se voitti viime keväänä jälleen kerran UEL-pystin ja on sitä kautta mukana jälleen alkulohkossa. Valmentaja on vaihtunut ja muutamia pelaajia on tullut ja mennyt, mutta alkulohko on sellainen, että jatkopaikka on otettavissa ihan omalla pelillä. Ellei joukkue sitten taktikoi itseään kolmanneksi voittaakseen neljännen peräkkäisen UEL-pokaalin...Uusista pelaajista Ganso ja Franco Vasquez ovat mielenkiintoisia nimiä. Varsinkin Gansosta puhuttiin aikanaan paljonkin, mutta se rantautuminen Eurooppaan kesti ja kesti, mutta nyt kaveri on täällä. Katsotaan, mitä saa aikaan ja pystyykö täyttämään Italiaan lähteneen Ever Banegan saappaat keskikentän keskustan luovana arkkitehtinä. Lyon taas alisuoritti viime kaudella alkulohkossa, mutta on nyt mukana hyvinkin samankaltaisella miehistöllä. Ehkä kasvukivut on nyt kärsitty ja joukkue on vuoden kokeneempana valmis haastamaan paremmin jatkopaikasta? Joukkueessa on kuitenkin taitavia ranskalaisia hyökkääviin rooleihin, joten jos oma pää pysyy kohtuu hyvin tilkittynä, niin mahdollisuuksia on Sevillaakin vastaan, jonka kanssa siitä kakkospaikasta varmasti joukkue kisaa. 

Dynamo Zagreb on jälleen kisassa mukana ja viime kaudella joukkue jopa voitti ainakin yhden ottelun, kun se kaatoi kotonaan Arsenalin! Jatkopaikkaan se ei riittänyt, mutta ehkä se antoi uskoa? Joukkue on edelleen kovin nuori ja koostuu enemmänkin Kroatian maajoukkueen penkkiveikoista ja nuorista lupauksista, joten sitä kautta kovin suuria mahdollisuuksia ei jatkopaikan suhteen uskalla antaa. Ehkäpä joku yksittäinen onnistuminen jälleen kotipelissä kuitenkin joukkueelle antamaan uskoa omiin mahdollisuuksiin ja tekemiseen? Toivottavasti eivät ainakaan ihan nollakerhoon jää...                  

Kaikkien aikojen mahalasku

Rio de Janeiron kesäolympialaiset päättyvät kaikkien lajien puolesta lopullisesti tänään ja näin 2,5 viikon liki ympärivuorokautinen kisarupeama tulee päätökseensä. Suomalaisten osalta kisat päättyivät menneenä yönä, kun miesten keihäänheiton finaali oli ohjelmassa. Kilpailussa Antti Ruuskasen saavuttama 6. sija varmisti sen, että Suomen saaliiksi kisoista jäi yksi vaivainen pronssimitali. Onnittelut siitä toki nyrkkeilijä Mira Potkoselle!

Kilpailujen päättymisen johdosta on aika tehdä pieni yhteenveto, jonka aloitan toteamalla muidenkin medioiden tyyliin, että tämänkertaiset olympiakisat olivat menestyksen puolesta suomalaisittain kaikkien aikojen epäonnistuminen ja mahalasku! Kuten jo todettua, ihan ilman mitaleita ei jääty, mutta onhan "yksi hikinen pronssi" kuitenkin Suomen kaltaiselle maalle ihan hävyttömän surkea suoritus! Toki mitään mitalisadetta ei ollut odotettavissa, mutta Suomella oli kuitenkin edustusta jälleen sellaisissa lajeissa, joista mitaleita on tälläkin vuosituhannella tullut ja tätä taustaa vasten enemmän kuin yksi pronssi olisi ollut odotettavissa. Suomella oli edustusta ammunnassa, purjehduksessa, kamppailulajeissa(nyrkkeily, paini, taekwondo) ja yleisurheilussa, joista olisi nappionnistumisilla, omilla normaalitason suorituksilla ja kauden parhailla ollut otettavissa 2-3 mitalia yhteensä!

Kilpailu on toki kovaa, kovempaa jokaisissa kisoissa, kun ajassa mennään eteenpäin, mutta siltikään en pidä ylempää mainintaa 2-3 mitalista mitenkään epärealistisena! Satu Mäkelä-Nummela, Tuuli Petäjä-Siren, Tuula Tenkanen, Mira Potkonen, Petra Olli, Suvi Mikkonen, Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen on sellainen nimilista urheilijoita, jotka normaalitasollaan taistelevat lajeissaan mitaleista. Toki marginaalit ovat pienet varsinkin purjehduksessa ja ammunnassa, joissa pari hutia tai jopa yksittäinen huono lähtö voivat pilata ne mitalimahdollisuudet nopeastikin. Tästä huolimatta näissä lajeissa mitalitta jääminen on ehdoton pettymys ja alisuoritus!

Suomen piti saavuttaa liki "varma" mitali naisten painissa, kun Petra Olli oli ennakkokaavailuissa sarjansa selkästi toiseksi vahvin ottelija. EM-kultia ja MM-hopeita oli jo tullut toistuvasti, joten mitalia, finaalipaikkaa odotettiin, mutta ilman jäätiin. En sen enempää halua Ollia tässä enää murjoa enkä syylistää, koska hänen itkuinen haastattelunsa tappion jälkeen kertoi kyllä kaiken ja kaikista pettynein hän on varmasti itse. Kylmä fakta on kuitenkin se, että jääminen mitaliotteluiden ulkopuolelle oli aikaisemmat suoritukset huomioon ottaen suuri pettymys ja epäonnistuminen.

Suomen paraatilajeihin on kuulunut liki ikuisuuden miesten keihäänheitto. Näihinkin kisoihin suurimmat optimistit lähtivät jopa kahta keihäsmitalia odottaen, kun viivalle oli laittaa moninkertaiset arvokisamitalistit Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ja siihen lisäksi vielä "yllätysvalmis" Ari Mannio. Lopputuloksena vain Ruuskanen finaaliin ja siellä 6. sija, vaikka sellaisella "perus 86 metrisellä" olisi ollut otettavissa "ronssi Antille" pronssia. Pitkämäeltä totaalinen mahalasku jäämällä karsintaan. Tällä kertaa edes se perinteinen keihäs ei pelastanut Suomen kunniaa ja urheilupäättäjien mainetta ja naamoja. Keihäästä vielä sellainen maininta, että hopealle 88 metrisellä heittäneestä Kenian Julius Yegosta on nyt kisan jälkeen ollut esillä huhuja, että kaverilla on tällä kaudella makea elämä maistunut ja kroppaan kertynyt sen perusteella ihan puhdasta "läskiä" ja ylipainoa. Tästä huolimatta kaveri nakkasi 88 metriä kesän tärkeimmässä kisassa! Heikosti menee Suomen keihäällä, jos kenialainen makeasta elämästä nauttiva tulee olympialaisissa ja heittää 88 metriä, eikä suomalaisilla ole mitään sanottavaa. Tähän vielä loppuun maininta suomalaisten tekniikkamurheista, koska kyllähän kavereilla ruutia ranteessa olisi heittää niitä ysikymppisiä, jos vaan pysyisivät pystyssä! Pitkämäki ja Ruuskanen vaan ovat aina turvallaan heiton jälkeen ja tehot menee hukkaan...Pitäisikö heidänkin ottaa YouTube kätöseen ja katsoa, kuinka keihästä heitetään, kuten Yego aikoinaan heittämään opetteli? Yegolla on kuitenkin tuoreempia ja kirkkaampia mitaleita kuin Suomen pojilla...

Uinnista ei mitaleita realistisesti voinut odotellakaan, vaan ehkä yhtä taikka kahta finaalipaikkaa. Jenna Laukkanen uiskenteli mielestäni ihan omalla tasollaan, mutta "4 vuotta töitä vain Rion olympiakulta mielessä" tehnyt Matti Mattsson jäi siinä paraatilajissaan välierien viimeiseksi, eli sijoitus oli 16. Ihan hieno sijoitushan tuo oli kaikkinensa, mutta kun tasaisin väliajoin tässä edeltäneen olympiadin aikana tuo "kohti Rion kultaa tässä mennään ja treenataan"-tyyliset tavoitelausunnot ovat olleet mediassa esillä, niin siihen nähdenhän tuo oli pettymys. Totuuden nimissä täytyy myöntää, etten hänen otteitaan niin tarkasti ole seurannut, että voisin sanoa tarkasti, kuinka realistinen tavoite tuo oli. Vähän kuitenkin tuntuu, että osuvin kommentti tähän kohtaan olisi vanha sanonta "Se, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa!".

Jalkapalloihmisenä loppuun haluan vielä todeta, että hienosti miehissä kisaisäntä Brasilia onnistui viimein kaappaamaan sen puuttuvan olympiakullan! Nyt siis maalla löytyy voitot niin MM-kisoista, maanosansa mestaruusturnauksista Copa Americasta ja myös Olympialaisista! Finaalissa Brasilia pääsi maksamaan potut pottuina Saksaa vastaan. Finaali ratkesi rangaistuspotkuilla, kun oma suosikkini ja todennäköisesti kisojen paras pelaajakin Neymar Jr pääsi upottamaan ratkaisevan rankkarin. Siinä sivussa Brasilian jalkapallon kultapoika tekaisi monta hienoa ja tärkeää maalia turnauksen aikana. Hieno juttu, että maajoukkuejalkapallon menestynein maa palasi vihdoin jälleen arvokisavoittajaksi ja varsinkin kotikisoissa! Toivottavasti Neymarin maalivire jatkuu myös seurajoukkuepeleissä, kun hän palannee ensi viikolla FC Barcelonan vahvuuteen.

Olympialaiset ovat nyt siis maratoneja ja muutamia palloilupelejä vaille valmiit, joten voimme kääntää katseet kohti tulevia arvoturnauksia. Syyskuussa on sitten ohjelmassa jääkiekon World Cup Kanadassa, jalkapallon Mestareiden Liiga eli UCL alkaa myös piakkoin, eikä niihin seuraaviin Koreassa järjestettäviin olympialaisiinkaan ole enää aikaa kuin puolisentoista vuotta!

Napoli voitti, Juventus ja ManU hävisivät

Nyt lienee aika palata takaisin pieneltä kesätauolta, kun jalkapallon eurosarjat ovat alkamassa ja uusi siirtoennätyskin saatiin rikottua. Alkuviikosta uutisoitiin, että se kauan jahkattu Paul Pogban siirto takaisin Manchester Unitediin on vihdoin taputeltu maailmanennätyshintaan, joka on siis läähteestä riippuen jotain hieman yli sadan miljoonan. Melkoinen määrä rahaa...Ja tietysti heti samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että saipa Juventus hyvät kasvattirahat neljältä vuodelta! Pogbahan tosiaan ei saanut ManUssa käytännössä mitään mahdollisuutta parikymppisenä ja lähti sitten ilmaiseksi Torinoon, mistä sitten neljän vuoden jälkeen sadalla miljoonalla takaisin. Simppeli matematiikka kertoo, paljonko ManU joutui neljän vuoden kasvatustyöstä Juventukselle maksamaan. Aika hauska tapaus!

Toki täytyy sanoa, ettei se Juventuskaan ihan onnistunut rahojensa käytössä, kun ajattelee, että he joutuvat kahden vuoden aikana maksamaan noin 90 miljoonaa Napolille Gonzalo Higuainista. Toki argo tekaisi viime kaudella Serie A:n uuden maaliennätyksen, mutta silti 90 miljoonaa liki kolmekymppisestä ja kohtuu yksipuolisesta kaverista on hävytön hinta. Varsinkin, kun viime vuodet ovat näyttäneet, ettei kaverin pää ole sitä kestävintä sorttia ratkaisupaikoissa. Maajoukkueessa ei ole hyvistäkään paikoista huolimatta finaaleissa osunut. Ratkaisijaksihan Higuain on tietysti hankittu, kun nyt Juventuksella alkaa olla ne viimeiset hetket nykyisellä avainpelaajarungolla voittaa se pitkään himoittu UCL-pokaali. Gigi Buffon ei pelaa enää montaa vuotta, eikä puolustuslinjakaan enää nuorene. Tätä taustaa vastaan Higuainin osto on todella kaksiteräinen miekka, hän oli toki paras saatavilla oleva, mutta ei välttämättä riittävän hyvä. Toki Juventus osti myös AS Romasta Miralem Pjanicin noin suunnilleen Pogbasta saaduilla rahoilla suoraan korvaamaan ranskalaista, mutta silti Higuainista maksettu summa painaa kesän siirtoikkunan Juventuksenkin kohdalla negatiiviseksi, kun pelkkää rahaa katsotaan. Toki jos Juventus ensi kaudella UCL:n vie ja Higuain tekee ratkaisevia maaleja, niin silloinhan homma muuttaa täysin. Tosin kovin suuri todennäköisyys sille voitolle ei kyllä ole...Napolin kaverit ovat tässä kohdassa ne, jotka kävelevät tästä Pogba-Higuain-casesta nauraen pankkiin.

Muutenkin pelaajasiirroista maksetut hinnat ovat jälleen muuttuneet aavistuksen päättömämmiksi tänä kesänä. Viime kesänä Raheem Sterlingistä maksettiin kuutisenkymmentä miljoonaa, mutta tänä kesänä sama summa maksetaan toppari John Stonesista! Siis John Stonesista, Evertonin läditopparista! Toki hinnassa on päällä lädilisää, kun Cityn on pakko joukkueeseensa saada riittävä määrä brittipelaajia sääntöjen takia, mutta silti hävytön hinta kaverin tasoon nähden. Hyvä pelaaja, tasonsa liigassa todistanut, mutta hinnassa silti noin puolet liikaa! Futiksessa rahan inflaatio on maailman kovinta...

Toki ManUn pelaaja- ja managerihankinnat ovat tehneet siitä kertaheitolla alkavan kauden mielenkiintoisimman valioliigaseuran. Zlatan Ibrahimovicin ja Jose Mourinhon egot, lausunnot ja persoonat tekevät joukkueesta varmasti erittäin mielenkiintoisen seurattavan. Siihen vielä lisäksi tosiaan ME-mies Paul Pogba hurjien paineidensa kanssa, niin nähtävää kyllä riittää. Miten käy, jos ja kun tulee pettymyksiä, tappioita ja vastoinkäymisiä? Kuinka kauan Moukan kasetti kestää, ennen kuin mediasta pääsemme näkemään niitä kummallisia lausuntoja, jos peli ei tuloksellisesti toimi? Zlatan on tietysti mielenkiintoinen myös, 34 vuotias "jäähdyttelijä"! Mitä jos kaveri tekaisee parikymmentä liigamaalia "jäähdytellessään vanhoilla päivillään" ja saattaa lausunnot "kivikovasta valioliigasta" kyseenalaisiksi?

Tässäpä tällainen ex tempore-kirjoitus siirtomarkkinoita koskien. Saa kommentoida ja ottaa esille muitakin siirtoja. Eiköhän se loppukuun UCL-ennakkokin jossain vaiheessa vielä internetin eetteriin sitten putkahda...