Kaikkien aikojen mahalasku

Rio de Janeiron kesäolympialaiset päättyvät kaikkien lajien puolesta lopullisesti tänään ja näin 2,5 viikon liki ympärivuorokautinen kisarupeama tulee päätökseensä. Suomalaisten osalta kisat päättyivät menneenä yönä, kun miesten keihäänheiton finaali oli ohjelmassa. Kilpailussa Antti Ruuskasen saavuttama 6. sija varmisti sen, että Suomen saaliiksi kisoista jäi yksi vaivainen pronssimitali. Onnittelut siitä toki nyrkkeilijä Mira Potkoselle!

Kilpailujen päättymisen johdosta on aika tehdä pieni yhteenveto, jonka aloitan toteamalla muidenkin medioiden tyyliin, että tämänkertaiset olympiakisat olivat menestyksen puolesta suomalaisittain kaikkien aikojen epäonnistuminen ja mahalasku! Kuten jo todettua, ihan ilman mitaleita ei jääty, mutta onhan "yksi hikinen pronssi" kuitenkin Suomen kaltaiselle maalle ihan hävyttömän surkea suoritus! Toki mitään mitalisadetta ei ollut odotettavissa, mutta Suomella oli kuitenkin edustusta jälleen sellaisissa lajeissa, joista mitaleita on tälläkin vuosituhannella tullut ja tätä taustaa vasten enemmän kuin yksi pronssi olisi ollut odotettavissa. Suomella oli edustusta ammunnassa, purjehduksessa, kamppailulajeissa(nyrkkeily, paini, taekwondo) ja yleisurheilussa, joista olisi nappionnistumisilla, omilla normaalitason suorituksilla ja kauden parhailla ollut otettavissa 2-3 mitalia yhteensä!

Kilpailu on toki kovaa, kovempaa jokaisissa kisoissa, kun ajassa mennään eteenpäin, mutta siltikään en pidä ylempää mainintaa 2-3 mitalista mitenkään epärealistisena! Satu Mäkelä-Nummela, Tuuli Petäjä-Siren, Tuula Tenkanen, Mira Potkonen, Petra Olli, Suvi Mikkonen, Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen on sellainen nimilista urheilijoita, jotka normaalitasollaan taistelevat lajeissaan mitaleista. Toki marginaalit ovat pienet varsinkin purjehduksessa ja ammunnassa, joissa pari hutia tai jopa yksittäinen huono lähtö voivat pilata ne mitalimahdollisuudet nopeastikin. Tästä huolimatta näissä lajeissa mitalitta jääminen on ehdoton pettymys ja alisuoritus!

Suomen piti saavuttaa liki "varma" mitali naisten painissa, kun Petra Olli oli ennakkokaavailuissa sarjansa selkästi toiseksi vahvin ottelija. EM-kultia ja MM-hopeita oli jo tullut toistuvasti, joten mitalia, finaalipaikkaa odotettiin, mutta ilman jäätiin. En sen enempää halua Ollia tässä enää murjoa enkä syylistää, koska hänen itkuinen haastattelunsa tappion jälkeen kertoi kyllä kaiken ja kaikista pettynein hän on varmasti itse. Kylmä fakta on kuitenkin se, että jääminen mitaliotteluiden ulkopuolelle oli aikaisemmat suoritukset huomioon ottaen suuri pettymys ja epäonnistuminen.

Suomen paraatilajeihin on kuulunut liki ikuisuuden miesten keihäänheitto. Näihinkin kisoihin suurimmat optimistit lähtivät jopa kahta keihäsmitalia odottaen, kun viivalle oli laittaa moninkertaiset arvokisamitalistit Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen ja siihen lisäksi vielä "yllätysvalmis" Ari Mannio. Lopputuloksena vain Ruuskanen finaaliin ja siellä 6. sija, vaikka sellaisella "perus 86 metrisellä" olisi ollut otettavissa "ronssi Antille" pronssia. Pitkämäeltä totaalinen mahalasku jäämällä karsintaan. Tällä kertaa edes se perinteinen keihäs ei pelastanut Suomen kunniaa ja urheilupäättäjien mainetta ja naamoja. Keihäästä vielä sellainen maininta, että hopealle 88 metrisellä heittäneestä Kenian Julius Yegosta on nyt kisan jälkeen ollut esillä huhuja, että kaverilla on tällä kaudella makea elämä maistunut ja kroppaan kertynyt sen perusteella ihan puhdasta "läskiä" ja ylipainoa. Tästä huolimatta kaveri nakkasi 88 metriä kesän tärkeimmässä kisassa! Heikosti menee Suomen keihäällä, jos kenialainen makeasta elämästä nauttiva tulee olympialaisissa ja heittää 88 metriä, eikä suomalaisilla ole mitään sanottavaa. Tähän vielä loppuun maininta suomalaisten tekniikkamurheista, koska kyllähän kavereilla ruutia ranteessa olisi heittää niitä ysikymppisiä, jos vaan pysyisivät pystyssä! Pitkämäki ja Ruuskanen vaan ovat aina turvallaan heiton jälkeen ja tehot menee hukkaan...Pitäisikö heidänkin ottaa YouTube kätöseen ja katsoa, kuinka keihästä heitetään, kuten Yego aikoinaan heittämään opetteli? Yegolla on kuitenkin tuoreempia ja kirkkaampia mitaleita kuin Suomen pojilla...

Uinnista ei mitaleita realistisesti voinut odotellakaan, vaan ehkä yhtä taikka kahta finaalipaikkaa. Jenna Laukkanen uiskenteli mielestäni ihan omalla tasollaan, mutta "4 vuotta töitä vain Rion olympiakulta mielessä" tehnyt Matti Mattsson jäi siinä paraatilajissaan välierien viimeiseksi, eli sijoitus oli 16. Ihan hieno sijoitushan tuo oli kaikkinensa, mutta kun tasaisin väliajoin tässä edeltäneen olympiadin aikana tuo "kohti Rion kultaa tässä mennään ja treenataan"-tyyliset tavoitelausunnot ovat olleet mediassa esillä, niin siihen nähdenhän tuo oli pettymys. Totuuden nimissä täytyy myöntää, etten hänen otteitaan niin tarkasti ole seurannut, että voisin sanoa tarkasti, kuinka realistinen tavoite tuo oli. Vähän kuitenkin tuntuu, että osuvin kommentti tähän kohtaan olisi vanha sanonta "Se, joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa!".

Jalkapalloihmisenä loppuun haluan vielä todeta, että hienosti miehissä kisaisäntä Brasilia onnistui viimein kaappaamaan sen puuttuvan olympiakullan! Nyt siis maalla löytyy voitot niin MM-kisoista, maanosansa mestaruusturnauksista Copa Americasta ja myös Olympialaisista! Finaalissa Brasilia pääsi maksamaan potut pottuina Saksaa vastaan. Finaali ratkesi rangaistuspotkuilla, kun oma suosikkini ja todennäköisesti kisojen paras pelaajakin Neymar Jr pääsi upottamaan ratkaisevan rankkarin. Siinä sivussa Brasilian jalkapallon kultapoika tekaisi monta hienoa ja tärkeää maalia turnauksen aikana. Hieno juttu, että maajoukkuejalkapallon menestynein maa palasi vihdoin jälleen arvokisavoittajaksi ja varsinkin kotikisoissa! Toivottavasti Neymarin maalivire jatkuu myös seurajoukkuepeleissä, kun hän palannee ensi viikolla FC Barcelonan vahvuuteen.

Olympialaiset ovat nyt siis maratoneja ja muutamia palloilupelejä vaille valmiit, joten voimme kääntää katseet kohti tulevia arvoturnauksia. Syyskuussa on sitten ohjelmassa jääkiekon World Cup Kanadassa, jalkapallon Mestareiden Liiga eli UCL alkaa myös piakkoin, eikä niihin seuraaviin Koreassa järjestettäviin olympialaisiinkaan ole enää aikaa kuin puolisentoista vuotta!