Pohjois-Lontoossa Englannissa on ollut käynnissä todellinen isoveli-pikkuveli-asetelma useamman vuosikymmenen, kun naapuriseurat Arsenal ja Tottenham ovat kisailleet kaupunginosan herruudesta. 22 vuotta Arsenal oli se sarjataulukon mukaan parempi ja sitä kautta oli asetelman isoveli. Kaikki putket ja aikakaudet kuitenkin päättyvät joskus ja juuri tänään Vapun aattona 2017 tuo putki päättyi. Päättyminen tapahtui kohtuullisen ironisesti juurikin Pohjois-Lontoon derbyssä, jonka kotijoukkue Tottenham voitti 2-0 nykyjoukkueen ikonien Harry Kanen ja Dele Allin maaleilla. Kyseessä oli myös sopivan ironisesti Tottenhamin nykyisen kotistadionin White Hart Lanen viiminen derby. Tämänpäiväinen voitto siis varmisti Tottenhamin sijoittumisen "isoveljensä" edelle ensimmäisen kerran sitten kevään 1995. Samalla alkaa näyttää siltä, että Arsenal jää todellakin UCL-paikkojen ulkopuolelle, jota sitäkään ei ole tapahtunut käsittääkseni tällä vuosituhannella!
Itse en ole virallisesti kummankaan joukkueen fani, mutta olen mielestäni täällä kuitenkin jo joskus blogin alkuaikoina maininnut, että "symppaan" Tottenhamia. Kyseessä on kuitenkin sellainen hienot ja pitkät perinteet omaava seura, jonka riveissä on pelannut 1990-luvulta tähän päivään hienoja pelaajia. Aloitin tosissani seuraamaan jalkapalloa MM-kisojen 1994 aikaan ja jostain syystä silloinen Tottenham oli valioliigaseuroista sellainen, jota tykkäsin jostain syystä katsoa. Niiltä ajoilta päällimmäisinä ovat jääneet mieleen sellaiset seuralegendat kuin Jürgen Klinsmann, Teddy Sheringham, Darren Anderton, David Ginola ja Sol Campbell. Huomasin symppaavani Spursia taas uudelleen viime vuosikymmenen vaihteessa, kun Rafael Van Der Vaart ja Gareth Bale johdattivat joukkueen hienoihin sijoituksiin valioliigassa ja ensimmäisellä UCL-visiitilläkin kahdeksan parhaan joukkoon.
Spursin suunta on ollut viime vuosina ylöspäin nuorten pelaajiensa ansioista. Myös nykyinen valmentaja Mauricio Pocchetino on ollut erinoimainen ja joukkueeseen sopiva käskyttäjä. Nousu ylöspäin toki alkoi jo edellisen valmentajan Harry Redknappin aikana, jonka nimi on syytä tässä mainita. Spurs on siinä mielessä todella piristävä ja esimerkillinen tapaus tämän hetken valioliigassa, että se on noussut kärkikahinoihin ja peräkkäisille UCL-sijoituksille erittäin hyvällä ja systemaattisella työllä suurten rahamäärien ja kulutuksen sijaan. Tällä kaudella näyttäisi tulevan liigassa kakkossija ja taakse näyttäisi jäävän sellaisia isolla rahalla operoivia seuroja kuin Manchester United, Manchester City ja Arsenal. Resurssit on Tottenhamissa siis onnistuttu viime vuosina käyttämään hyvin. Tai ehkä ne on muualla käytetty huomattavasti huonommin. Seuraavaksi Spursia tulee koettelemaan uuden stadionin rakennusurakka ja sen maksaminen. Saa nähdä, pystyykö "tarkan punnan joukkue" siitä huolimatta vakiinnuttamaan paikkansa jokavuotiseksi UCL-seuraksi valioliigan neljän kärkeen.
"Isoveli" Arsenal taas on menossa toiseen suuntaan. Nyt joukkue jää siis pitkästä aikaa "pikkuveli" Spursin taakse ja näyttää todella todennäköiseltä, että pitkä putki UCL-peleissä myös katkeaa. Joukkue on ollut muutenkin jo vuosia pienessä, mutta silti havaittavassa luisussa alaspäin. Tähän mennessä se on kuitenkin muiden isompien joukkueiden myöskin epäonnistuessa riittänyt niihin UCL-paikkoihin, mutta nyt sekin onni näyttäisi olevan loppu. Arsene Wengerin aika alkaa väistämättä olla loppu, vaikka vielä kirjoitushetkellä ei tiedetä, loppuuko se tähän kevääseen. Montaa kautta se ei kuitenkaan enää tule kestämään. Näin neutraalina katsojana Arsenalin kohdalla kiinnostavinta tulee tulevina vuosina olemaan seurata, kuinka vaikeaa tai helppoa joukkueella tulee olemaan, kun väistämättä se uusi valmentaja jossain vaiheessa joukkueen peräsimeen tulee ja useamman vuosikymmenen rupeama päättyy. Muistamme varmasti, kuinka vaikeaa Manchester Unitedilla oli ja on oikeastaan edelleen, kun Sir Alex Ferguson muutamia vuosia sitten eläköityi. ManU kuitenkin sukelsi kohtuullisen yllättävänkin syvälle ja on vasta nyt ihan tosissaan pullahtamassa takaisin, vaikka edelleenkin on pitkä matka siihen, että joukkue taistelisi tosissaan ja ihan oikeasti vuosittain mestaruudesta. Arsenalin kohdalla tulee olemaan aikanaan mielenkiintoista seurata, millaiset "kasvukivut" heillä muodostuu sitten uuden valmentajan kanssa. Tuleeko heillekin sukellus ja millainen se on suhteessa ManUn vastaavaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti