torstai 15. joulukuuta 2016

"The Dream"

Minulta pyydettiin kirjoituksia tiukemmalla tahdilla, joten tässä tulee nyt ihan äkkinäisen ajatuksen pohjalta pieni koripalloaiheinen juttu eräästä suosikkipelaajastani. Olen täällä jo aikaisemmin jossakin kirjoituksessa maininnut, että oma kaikkien aikojen suosikkikoripalloilijani ja eräänlainen urheiluaiheinen idolini on aina ollut Michael Jordan, mutta en varmaankaan ole puhunut toisesta koripallosuosikistani täällä koskaan.

Suuri määrä virtuaalisia bonuspisteitä niille lukijoille, jotka osasivat yhdistää koripallon ja termin, lempinimen, The Dream, sellaiseen henkilöön ja nimeen kuin Hakeem Olajuwon, yhteen kaikkien aikojen senttereistä. On puhtaasti makuasia, ketä sentteriä kukin pitää kaikkien aikojen kovimpana, kun listalle Olajuwonin kanssa otetaan sellaisia nimiä kuin Wilt Chamberlain, Bill Russell, George Mikan, Shaquille O'Neal, Patrick Ewing, Moses Malone, Kareem Abdul-Jabbar, David Robinson ja niin edelleen, mutta keskusteluissa ollaan hyvin usein liki yksimielisiä siitä, että Hakeem "The Dream" Olajuwon on tähänastisen koripallohistorian taitavin sentteri. Häneen jalkaliikkeensä korin alla ja "the Dream Shake" pallonheristely, joilla hän jätti häntä vartioineet pelaajat joko paikalleen ja karkasi heidän ohitseen nostamaan pallon koriin tai lähetti nämä epäonniset puolustajat ihan väärään suuntaan, olivat sellaisia, joita ei oltu ennen hänen 1980-luvun puolivälissä alkanutta uraansa nähty. Eikä kyseisiä liikkeitä ole hänen jälkeensäkään nähty yhtä sulavina ja toimivina, vaikka niitä on yritetty jäljitellä ja Olajuwon itsekin on niitä yrittänyt opettaa eteenpäin nykyisille pelaajille heidän niin tahtoessaan.

Itse olen aina kaikessa pallopeliurheilussa arvostanut erityisen taitavia pelaajia, sellaisia pelaajia, jotka pystyvät tekemään pelivälineellä monenlaisia erilaisia asioita. Tästä syystä olenkin internetin aikana onneksi pystynyt perehtymään nigerialaissyntyisen koripalloilijan ja sittemmin amerikkalaistuneen legendan uraan. Urasta löytyy läpileikkaus linkin takaa ja lisäksi pelkällä pelaajan nimellä löytyy YouTubesta tuntitolkulla erilaista materiaalia niin haastatteluiden kuin ottelutallenteiden muodossa, mutta mainitaan nyt tässä muutama suurin saavutus. Ensinnäkin The Dream voitti kaksi peräkkäistä NBA-mestaruutta keväinä 1994 ja 1995 Houston Rocketsissa, missä hän myös lähes koko uransa pelasi. Hänet varattiin koko draftin ykkösenä kesällä 1984, samana kesänä erään jo edellä mainitun Michael Jordanin kanssa, joka varattiin silloin kolmantena. Olajuwon voitti myös henkilökohtaisia palkintoja, joista suurimpina mainittakoon mestaruusvuonna 1994 tulleet MVP, finaalien MVP ja DPOY(Defensive Player of the Year). All-Star ottelussa hän pelasi 12 kertaa ja niin edelleen.

The Dream teki urallaan yhden saavutuksen, johon kukaan toinen ei ole vielä uransa aikana pystynyt. Maaliskuussa 1990 hän saavutti kahdessa eri ottelussa ns. "Quadruple Doublen" eli tilastoinnin tehden yhdessä ottelussa neljässä eri kategoriassa kaksinumeroiset luvut. Suomeksi sanottuna hän merkkautti yhdessä ottelussa kaksinumeroisen määrän pisteitä, levypalloja, syöttöjä ja torjuntoja. Hän on koko NBA-historian ainoa pelaaja, joka on tehnyt tuon kahdesti ja ylipäätään vain neljä pelaajaa on pystynyt koko saavutukseen edes yhden kerran. Muut henkilöt ovat olleet Nate Thurmond, Alvin Robertson ja David Robinson. Jos vielä listataan tähän kappaleen loppuun Olajuwonin koko uran saldot, niin mainitaan, että hän viimeisteli 21,8 pistettä, 11,1 levypalloa ja 3,1 torjuntaa ottelua kohden, kun hänen koko uransa lasketaan. Hän on yksi niistä harvoista pelaajista, joka on merkkauttanut koko uransa keskiarvoksi yli 3 torjuntaa per ottelu. Hän kärsi uransa loppuvaiheessa pari viimeistä kautta selkävaivoista, jotka rajoittivat hänen peliään ja peliminuuttejaan, joten ilman noita vaivoja keskiarvot olisivat varmasti olleet hieman korkeammatkin.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin ovat useat nykyajankin supertähdet käyneet kesäisin harjoittelemassa The Dreamin opeissa, kuinka toimia tehokkaasti korin läheisyydessä niin, että hyökkäys alkaa "postaten", eli selkä kohti koria, kun hyökkääjä ottaa pallon vastaan. Eräitä suurimpia nimiä vain mainitakseni näitä oppilaita ovat olleet esimerkiksi LeBron James ja Kobe Bryant. Monet muutkin tähdet muistavat aina tasaisin väliajoin kehua ja nostaa Olajuwonia jalustalle. Esimerkiksi nykyään TV-kommentaattorina ja koripallo-ohjelman vakiokasvona työskentelevä Shaquille O'Neal on monesti maininnut, että Olajuwon oli aikanaan yksi niistä harvoista pelaajista, joita hän ei pystynyt "uhkailemaan", "pelottelemaan" tai "dominoimaan" koollaan "eikä päässyt hänen ihonsa alle". Shaq pitää häntä edelleen suuressa arvossa. Kaksikkohan kohtasi toisensa kerran finaaleissa 90-luvun puolivälissä ja Olajuwonin Houston voitti tuon sarjan puhtaasti 4-0. Shaq pelasi tuolloin itse Orlando Magicissa.

Yksi syy, miksi vanhat muistelot hänestä ovat erityisesti heränneet tänä talvena mieleen erityisen kirkkaasti, on eräs videopeli. Koripallofanina tulee käytännössä vuosittain ostettua uusin versio NBA 2K-pelisarjaa ja tänä syksynä on tullut pelattua aika paljonkin. Itse asiassa niin paljon, että pystyin ensimmäistä kertaa pelisarjan historian aikana ostamaan omaan historiajoukkueeseeni juurikin Hakeem Olajuwonin ja olen nyt jonkin verran käynyt joukkueellani netissä kurmottamassa muiden joukkueita. On hyvin hauskaa saada rakennettua joukkue omista kaikkien aikojen suosikeista ja päästä sitten testaamaan, kuinka pärjää muiden joukkueita vastaan. Sitä tuntee saavuttaneensa jotain, kun saa hankittua kalliin legendan omaan joukkueeseensa.

Niille lukijoille, jotka eivät jaksa itse hakea videokuvan muodossa lisätietoa lajin elävästä legendasta, voin tähän laittaa pari esimerkkiä. Ensimmäinen on tallenne toisesta Quadruple Doublesta ja jälkimmäinen tuosta Houstonin mestaruuteen päättyneestä finaalisarjasta Orlandoa vastaan.



                              

20 kommenttia:

  1. Olajuwonin ja O'Nealin kaltaisia pelaajia ei enää paljoakaan näe NBA:ssa. Tuohon aikaan sentteriltä vaadittiin kokoa ja voimaa, nykyisin vaaditaan myös nopeutta ettei puolustuspäässä tule pahasti takkiin. On selvästi helpompaa löytää kookas ja nopea tai voimakas ja nopea sentteri kuin kookas, nopea ja voimakas sentteri. Siksi tuonkaltaisia pelaajia ei enää paljoakaan näe eikä moni pelaaja edes pelaa varsinaisesti sentteriä vaan kiertää ympäri kenttää.

    Harmi sinänsä. Koripallolle on käynyt vähän samoin kuin on käymässä pesäpallolle. Pesäpallossa oli aikaisemmin persoonia, nykysuuntauksella siellä on pian persoonattomia robotteja jotka juoksevat 30 metriä pirun lujaa. Koripallossa taidon merkitys on vähentynyt kun kenttä on täynnä urheilullisia lihaskimppuja.

    Erinomainen kirjoitus jota luki mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olajuwonin ja O'Nealin kaltaisia pelaajia ei enää paljoakaan näe NBA:ssa."

      Mielenkiintoisesti sanottu, koska kyseessähän oli lopulta kaksi aika erityylistä pelaajaa, vaikka pelasivatkin samaa pelipaikkaa. Olajuwon oli "smooth" ja hyvä pallon kanssa, nopeakin kokoisekseen, sanalla sanoen taitava ja sillä dominoi jopa itseään isompia/painavampia vastaan. O'Neal taas saavutti mestaruutensa dominoimalla kokonsa avulla, eikä ollut pallon kanssa kovinkaan taitava, vaikka toki hänelläkin oli ne muutamat liikkeet, joilla dominoi ja teki pisteitä.

      Siinä olet toki oikeassa, ettei ainakaan Olajuwonin kaltaisia senttereitä enää juuri näy. Fysiikalla dominoivia O'Nealin kaltaisia kyllä jonkin verran on.

      "Koripallossa taidon merkitys on vähentynyt kun kenttä on täynnä urheilullisia lihaskimppuja."

      Täytyy olla osin eri mieltä tästä. Toki keskivertopelaaja on nykyään atleettisempi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta kyllä nykyään taidon merkitys on vähintään yhtä suuri kuin aikaisemmin. On hyvä muistaa, että nykyään kovimpia pistemääriä tekevät takamiehet, joko pointit tai heittävän takamiehet, ja laiturit. Ollaan tultu kauemmas niistä ajoista, kun isot sentterit olivat niitä joukkueidensa ykkösvaihtoehtoja, kun hyökkäyksestä puhutaan. Nykyajan pienemmät ja nopeammat pelaajat "jyräävät" juurikin taidolla, eikä fysiikalla. Tietysti poikkeuksiakin on esim. Russell Westbrookin kohdalla, joka on myös todella atleettinen, mutta esim. Stephen Curry, Kevin Durant jne. ovat enemmänkin taidoillaan ja pallonkäsittelyllään dominoivia kuin pelkällä fysiikalla.

      Poista
    2. "Mielenkiintoisesti sanottu, koska kyseessähän oli lopulta kaksi aika erityylistä pelaajaa, vaikka pelasivatkin samaa pelipaikkaa..."

      Osittain erityylisiä pelaajia mutta kuitenkin klassisia sentterityyppejä joiden vahvuudet olivat korin alla ja vain siellä. Molempien kolmen pisteen heittotarkkuus on luokkaa surkea. Olajuwon osasi sentään heittää vapaaheittoja toisin kuin Shaq. Vastaavia "menen korin alle, antakaa pallo, laitan sen koriin" pelaajia näkee nykyisin aika vähän. Susijengikin alkoi pärjäämään kun tajusivat ettei sentteriosastolla missään tapauksessa pärjätä muille maille ja kehitettiin pelitapa jossa ei varsinaisesti ole sentteriä ollenkaan.
      Shaq dominoi fysiikalla, vastaavia pelaajia ei ihan heti tule mieleen nykykoripallosta. Siis nimenomaan pelaajia jotka korin alla Dominoivat fysiikalla.

      "Täytyy olla osin eri mieltä tästä. Toki keskivertopelaaja on nykyään atleettisempi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta kyllä nykyään taidon merkitys on vähintään yhtä suuri kuin aikaisemmin..."

      Koripallossa on käynyt sama kuin jalkapallossa. Enää ei löydy pelaajia jotka dominoisivat loistavalla taidolla ja sinne päin -tason fysiikalla. Curry, Durant jne eivät varsinaisia fysikkaihmeitä ole mutta kyllä heilläkin fysiikka on melko hyvää NBA tasoa. Taito tulee fysiikan päälle ja sillä taidolla nimenomaan tekevät sen eron muihin. Lasken fysiikkaan myös nopeuden, sitä täytyy nykykoripallossa olla riittävästi jotta puolustuspäässä ei tule takkiin liikaa. Tämä johtuu juuri siitä mitä sanoit, keskivertopelaaja on nykyisin selvästi fyysisempi (kaikki fyysiset ominaisuudet mukaanlukien) kuin aiemmin ja siksi fysiikkatason alarajakin on selvästi korkeampi.

      Kuten Henrik Dettmann sanoi: NBA:ssa ei ole nykyisin koripalloilijoita, siellä on urheilijoita.

      Poista
    3. "Osittain erityylisiä pelaajia mutta kuitenkin klassisia sentterityyppejä joiden vahvuudet olivat korin alla ja vain siellä."

      Olajuwon oli kyllä hyvä myös keskimatkan hypäreissä. Tuohon aikaan kolmospommittajat olivat eräänlaisia "erikoispelaajia" ja heitä oli vähemmän kuin nykyään, joten en käyttäisi kolmosprosenttia minään kriteerinä, en varsinkaan sentterien kohdalla. Tuohon aikaan kolmosheitto oli paljon pienemmässä roolissa noin muutenkin, niitä heitettiin ottelua kohti paljon vähemmän kuin nykypäivänä. Juurikin siitä syystä, että isommat pelaajat olivat niitä hyökkäysten ykkösvaihtoehtoja. Oikeastaan Michael Jordan oli se tekijä, joka alkoi muuttamaan peliä enemmän taitavien takamiesten suuntaan 90-luvulla ja häntä seurasivat sitten esim. Allen Iverson, Kobe Bryant jne.

      "Shaq dominoi fysiikalla, vastaavia pelaajia ei ihan heti tule mieleen nykykoripallosta."

      Pelinsä fyysisiin ominaisuuksiin nojaavia senttereitä on nytkin, jotka nostelevat suuren osan pisteistään ihan korin vierestä ja samalla kaapivat suuren määrä levypalloja. Sellaisia nimiä esimerkiksi kuin Andre Drummond, Hassan Whiteside, DeAndre Jordan jne.

      "Enää ei löydy pelaajia jotka dominoisivat loistavalla taidolla ja sinne päin -tason fysiikalla. Curry, Durant jne eivät varsinaisia fysikkaihmeitä ole mutta kyllä heilläkin fysiikka on melko hyvää NBA tasoa."

      Ainahan urheilussa tarvitaan fysiikkaa ja sen on oltava riittävän hyvällä tasolla, ilman ei pärjää oikeastaan missään palloilulajissa. Nykyään keskivertopelaaja on fyysisempi kuin aikaisemmin, mutta samalla ne ääripäät ovat vähentyneet, enää ei ole samaa määrää atleettisia senttereitä noin esimerkiksi liigassa kerrallaan kuin joskus 20-25 vuotta sitten. Vastaavasti liigassa on enemmän erittäin taitavia takamiehiä, jotka pystyvät tekemään nopeita ja erilaisia temppuja ja harhautuksia pallon kanssa. Nykyinen NBA on enemmänkin taitavien takamiesten pelikenttä, kun taas 80- ja 90-luvuilla sentterit ja isot hyökkääjät olivat dominoivammassa asemassa. Poislukien Jordan tietysti.

      Poista
    4. "Olajuwon oli kyllä hyvä myös keskimatkan hypäreissä. Tuohon aikaan kolmospommittajat olivat eräänlaisia "erikoispelaajia" ja heitä oli vähemmän kuin nykyään, joten en käyttäisi kolmosprosenttia minään kriteerinä, en varsinkaan sentterien kohdalla..."

      Nykyisin sentterien pitäisi edes jossain määrin osata heittää kolmosia (tai keskimatkaa kauempaa), myös NBA:ssa. Muutoin puolustus voi huoletta jättää pelaajan täysin vapaaksi kauempana korista ja laittaa yhden pelaajan lisää korin alle.

      Suuri syy tuolle oli NBA:n paikkapuolustuskielto. Sillä saatiin lisää koreja mutta kun muutamissa arvokisoissa Eurooppalaiset joukkueet näyttivät miten yksipuoliset amerikkalaiset (osaan ajaa korille 1 vs 1) pysäytetään yksinkertaisesti antamalla muutama metri tilaa, NBA:ssa sallittiin paikkapuolustus. Se taas tarkoittaa ettei yksipuolisille senttereille ole enää tilaa.

      "Pelinsä fyysisiin ominaisuuksiin nojaavia senttereitä on nytkin, jotka nostelevat suuren osan pisteistään ihan korin vierestä ja samalla kaapivat suuren määrä levypalloja. Sellaisia nimiä esimerkiksi kuin Andre Drummond, Hassan Whiteside, DeAndre Jordan jne."

      Löytyy noita vieläkin muttei yksikään kyseisistä pelaajista varsinaisesti dominoi korin alla Shaq:n tapaan. Hack-a-Jodran taktiikka dominoi omalla tavallaan, ei tosin Jordanin itsensä toimesta.

      "Ainahan urheilussa tarvitaan fysiikkaa ja sen on oltava riittävän hyvällä tasolla, ilman ei pärjää oikeastaan missään palloilulajissa..."

      Nimenomaan fysiikkavaatimus on kasvanut entisestä ja samalla totta kai vähenee taidon merkitys koska fysiikan pitää olla vähintään tietyllä tasolla. Ja on vaikeampaa löytää pelkästään taitavaa pelaajaa kuin taitavaa pelaajaa jolla fysiikka riittää. Siitä voidaan keskustella ovatko nykyiset pelaajat nimenomaan taitavampia kuin takavuosien pelaajat, sanoisin etteivät ole. Yhdistävät paremmin fysiikan ja taidon, mutta puhdasta taitoa ei ole yhtä paljoa.

      Nyt kun paikkapuolustus on sallittu, NBA on enemmän yleismiesten leikkikenttä. Takamiehet yleensä ovat monipuolisia mutta nyt alkaa tulemaan reilusti yli 2 metrisiä yleismiehiä jotka aiemmin olisivat olleet senttereitä. Jännä nähdä mitä tapahtuu viiden vuoden päästä-

      Poista
    5. "Nykyisin sentterien pitäisi edes jossain määrin osata heittää kolmosia (tai keskimatkaa kauempaa), myös NBA:ssa."

      No se nyt ei välttämättä ole mikään ehdoton odotus senttereille, koska moni sentteri pärjää ilmankin sitä hypäriä NBA:ssa, jos joukkueen pelikirja on rakennettu sopivasti. Esim. LA Clippers on laidoilta hyvinkin kolmosia heittävä, mutta heidän sentterinsä ei ole.

      Olajuwonilla oli hyvä keskimatkan hypäri ja myös muutama hyvin toimiva harhautus kuljetuksesta, ns. crossover, jos hänet päästi kuljettamalla haastamaan puolustajaa.

      "Löytyy noita vieläkin muttei yksikään kyseisistä pelaajista varsinaisesti dominoi korin alla Shaq:n tapaan."

      Ei tietenkään ihan samoin numeroin, koska Shaq oli myös omalla tavallaan poikkeusyksilö. Samaan pelitapaan nojaavia kuitenkin on moniakin nykyään, jotka ovat joukkueensa tärkeimpiä pelaajia kuten esim. Drummond.

      "Nimenomaan fysiikkavaatimus on kasvanut entisestä ja samalla totta kai vähenee taidon merkitys koska fysiikan pitää olla vähintään tietyllä tasolla."

      En ihan allekirjoittaisi tätä. Keskiverto takamies on nykypäivänä aavistuksen nopeampi ja korkeammalle pomppaavampi kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta samalla väitän, että myös aavistuksen taitavampi pallon kanssa. Eivät fyysisyys ja taito minusta koripallossa sulje toisiaan ehdottomasti pois.

      Poista
    6. Ei välttämättä ehdoton edellytys mutta yksi huono heittäjä käytännössä tarkoittaa painetta pitää neljä hyvää heittäjää samaan aikaan kentällä. Ei ongelmaa mikäli aloitusviisikko on terveenä mutta rajoittaa se jossain määrin pelikirjaa ja kokoonpanoa.

      Olajuwonin aikaan ei saanut pelata paikkapuolustusta ja siksi tilanne on nykyhetkeen nähden erilainen. Siinä olet oikeassa ettei Olajuwon ollut Shaq:n tyyppinen "donkataan voimalla pallo koriin" sentteri.

      "Ei tietenkään ihan samoin numeroin, koska Shaq oli myös omalla tavallaan poikkeusyksilö."

      Shaq:n kaltaisia poikkeustapauksia tulee äärimmäisen harvoin. Väittäisin silti ettei nykyisessä NBA:ssa Shaq olisi ollut ihan yhtä dominoiva kuin oli peliuransa aikana, koska fysiikkaero muihin olisi nyt pienempi.

      "Eivät fyysisyys ja taito minusta koripallossa sulje toisiaan ehdottomasti pois."

      Oikeastaan kaikessa pätee sama kaava: mitä enemmän tarvitaan poikkeustaitoja samalle yksilölle, sitä vaikeammaksi poikkeusyksilön löytäminen on. Siinä missä aikaisemmin jopa NBA:ssa pystyi pärjäämään lähes pelkällä yksittäisellä taitoon liittyvällä erikoisominaisuudella (tyyliin Muggsy Bogues, 160nm, surkea heittäjä mutta osasi kuljettaa ja osaltaan myös syöttää), ei vastaava enää nykyisin onnistu. Tästä päästään ensimmäiseen lauseeseen: on paljon helpompaa löytää vain taitava takamies kuin löytää taitava, nopea, vahva, riittävän pitkä takamies joka osaa myös heittää. Mikäli kyseisistä vaatimuksista otetaan yksikin pois, profiiliin sopivia pelaajia löytyy selvästi enemmän.

      Aina löytyy poikkeustapauksia (joita edes NBA:n ei paljoa riitä) mutta suuressa massassa tuo pätee hyvin: Mitä vähemmän erikoistaitoja vaaditaan, sitä enemmän sopivia pelaajia löytyy.

      Poista
    7. "Ei välttämättä ehdoton edellytys mutta yksi huono heittäjä käytännössä tarkoittaa painetta pitää neljä hyvää heittäjää samaan aikaan kentällä."

      Heittäjiä pitää olla, mutta ei koripallossakaan kaikkien edes odoteta osaavan tehdä kaikkea. Edes viime kaudella historiallisen hyvän runkosarjan pelannut Golden State ei sisältänyt tuollaista määrää huippuheittäjiä.

      Yleensähän koripallossa pyritään siihen, että hyökkäyksessä on 2-3 sellaista pelaajaa, jotka tekevät paljon pisteitä. Muut pelaajat ovat sitten muun alan erikoisosaajia, levypallomiehiä, hyviä puolustajia ja niin edelleen.

      Ihannetapaushan olisi tietenkin se, että kaikki osaavat tehdä kaikkea, mutta se ei käytännössä oikein voi toteutua.

      "Väittäisin silti ettei nykyisessä NBA:ssa Shaq olisi ollut ihan yhtä dominoiva kuin oli peliuransa aikana, koska fysiikkaero muihin olisi nyt pienempi."

      Itse asiassa yleisesti ollaan sitä mieltä, että 80- ja 90-luvuilla sentterien laatu oli kovin ja laajin. Sitä taustaa vasten uskoisin Shaqin olevan nykyään vähintään yhtä dominoiva kuin parhaimmillaan oli. Toki muilla pelipaikoilla fysiikka on keskivertopelaajalla kasvanut, mutta eivät muiden pelipaikkojen pelaajat kuitenkaan olisi puolustamassa Shaqia, joka on sentteri.

      "Oikeastaan kaikessa pätee sama kaava: mitä enemmän tarvitaan poikkeustaitoja samalle yksilölle, sitä vaikeammaksi poikkeusyksilön löytäminen on."

      Näin tietysti, mutta nythän puhuttiin keskimääräisestä fyysisyydestä takamiehillä. Muutama erikoistapaus löytyy kuten esim. Westbrook, mutta yleisestihän keskiverto takamies ei ole mitenkään "erityisen atleettinen", vaan hieman atleettisempi kuin ennen samalla, kun taitotasokin on noussut keskimäärin jonkin verran. Molemmissa kategorioissa ollaan keskimäärin menty hieman eteenpäin, mutta ei olla hypätty keskimääräisen pelaajan kohdalla mihinkään "poikkeuksellisiin" mittoihin.

      Poista
    8. "Heittäjiä pitää olla, mutta ei koripallossakaan kaikkien edes odoteta osaavan tehdä kaikkea."

      Ei kaikkea huipputasolla mutta edes kohtuullisesti. Nykyisin NBA:ssa ei pärjää mikäli kentällä on esim on puhdas puolustuspään erikoismies (=ei hyökkäyspäässä saa mitään aikaan). Aiemmin riitti kun yksi pelaaja pystyy tekemään pisteitä.

      Eli karkeasti aikaisemmin joku Dennis Rodman, jonka hyökkäyspään avut olivat tiivistetysti vastustajan provosointi ja vapaaheittojen viskominen seinille, täytti paikkansa koska pystyi sitomaan yhden pelaajan itseensä. Nykyisin voitaisiin Rodman jättää yksin provoamaan, joten eipä toimisi enää.

      Voi ilmaista niinkin että aikaisemmin pystyi yhden umpisurkean hyökkääjän tai puolustajan "piilottamaan" kentälle, koska hyökkäyspäässä riitti yksi pelaaja joka tekee pisteitä ja samasta syystä vastustajalta todennäköisesti löytyi ainakin yksi surkea hyökkääjä.

      "Itse asiassa yleisesti ollaan sitä mieltä, että 80- ja 90-luvuilla sentterien laatu oli kovin ja laajin. Sitä taustaa vasten uskoisin Shaqin olevan nykyään vähintään yhtä dominoiva kuin parhaimmillaan oli. Toki muilla pelipaikoilla fysiikka on keskivertopelaajalla kasvanut, mutta eivät muiden pelipaikkojen pelaajat kuitenkaan olisi puolustamassa Shaqia, joka on sentteri."

      80-90 luvuilla jokaisessa joukkueessa oli sentteri. Nykyisin ei monella joukkueella ole pelaajaa joka varsinaisesti olisi sentteri, ennemmin laituri joka pelaa korin alla jos tarvitaan. Määrä vähenee väistämättä.

      Nimenomaan muiden pelipaikkojen pelaajt olisivat puolustamassa Shaq:a. Siihenhän Susijenginkin pelitapa perustuu. Heti kun vastustaja pelaa sentterille pallon, tulee toisen pelipaikan pelaaja auttamaan. Shaq:n pelatessa paikkapuolustus oli kielletty, jolloin Shaq:a vastassa oli vain vastustajan sentteri. Nyt Shaq:a voisi puolustaa vaikka viidellä pelaajalla samaan aikaan.

      "Näin tietysti, mutta nythän puhuttiin keskimääräisestä fyysisyydestä takamiehillä. Muutama erikoistapaus löytyy kuten esim. Westbrook, mutta yleisestihän keskiverto takamies ei ole mitenkään "erityisen atleettinen", vaan hieman atleettisempi kuin ennen samalla, kun taitotasokin on noussut keskimäärin jonkin verran."

      Olen eri linjoilla. Taitotaso on mennyt taaksepäin koska takamiehien ominaisuuksissa kaksi asiaa on korostunut: pituus ja ulottuvuus. Samalla kun takamiehen pitäisi olla entistä atleettisempi, täytyisi myös pituutta löytyä lisää. Samalla kun ulottuvuutta pitäisi olla enemmän (pidemmät kädet), pitäisi taitoa olla saman verran. Vaikeita yhtälöitä molemmat.

      Poista
    9. "Nykyisin NBA:ssa ei pärjää mikäli kentällä on esim on puhdas puolustuspään erikoismies..."

      Itse asiassa pärjää kyllä. Esim. LA Clippersin sentteri DeAndre Jordan on "puhdas" puolustaja ja oman korin suojelija. Hänen hyökkäyspisteensä tulevat puhtaasti donkeista korin vierestä ja hyökkäyslevareiden kautta. Hänellä ei käytännössä ole luotettavaa hyppyheittoa ja vaparitkin korkeintaan 50 % onnistumisella. Silti Clippers on yksi NBA:n huippujoukkueista.

      "Shaq:n pelatessa paikkapuolustus oli kielletty, jolloin Shaq:a vastassa oli vain vastustajan sentteri."

      Paikkapuolustus ja tuplaaminen/triplaaminen(yhden pelaajan puolustaminen useammalla) ovat ihan eri asioita. Esim. Olajuwonia tuplattiin ja jopa triplattiin hänen uransa huippuvuosina paljonkin. Jordan kohtasi samaa varsinkin Bad Boys Pistonsia vastaan jne.

      "Olen eri linjoilla. Taitotaso on mennyt taaksepäin koska takamiehien ominaisuuksissa kaksi asiaa on korostunut: pituus ja ulottuvuus."

      Nykyajan keskivertotakamies saattaa olla tuuman tai pari entisaikojen keskivertotakamiestä pidempi, mutta en silti näe, että tuollainen noin 5 sentin lisä keskipituuteen vaikuttaisi suoraan taitotason laskuun. Lopulta pallonkäsittelyn ja heittämisen kannalta sillä ei ole juurikaan eroa, onko henkilö 185cm vaiko 190cm pitkä.

      Poista
    10. "Itse asiassa pärjää kyllä. Esim. LA Clippersin sentteri DeAndre Jordan on "puhdas" puolustaja ja oman korin suojelija. Hänen hyökkäyspisteensä tulevat puhtaasti donkeista korin vierestä ja hyökkäyslevareiden kautta. Hänellä ei käytännössä ole luotettavaa hyppyheittoa ja vaparitkin korkeintaan 50 % onnistumisella. Silti Clippers on yksi NBA:n huippujoukkueista."

      Clippersiä en huippujoukkueeksi laskisi koska pudotuspeleissä ei ole liiemmin tullut menestystä, osin Hack-a-Jordanin takia. Tosin tuomariapujen ansiosta saattaa homma jatkossa helpottua, koska NBA:ssa kyllästyttiin tuohon ja jonkinlainen sääntömuutos taisi tulla. Ehkä jatkossa pärjäävät paremmin tuon ansiosta.

      "Paikkapuolustus ja tuplaaminen/triplaaminen(yhden pelaajan puolustaminen useammalla) ovat ihan eri asioita. Esim. Olajuwonia tuplattiin ja jopa triplattiin hänen uransa huippuvuosina paljonkin. Jordan kohtasi samaa varsinkin Bad Boys Pistonsia vastaan jne."

      Nuohan ovat täysin sama asia: paikkapuolustus = ei rajoituksia siinä moniko puolustaja puolustaa yhtä pelaajaa. Paikkapuolustus kielletty = useampi kuin yksi puolustaja kiinni hyökkääjässä (tuplaus/triplaus) kielletty. Se ettei NBA:ssa noudateta sääntöjä jotka NBA itse laati (varsinkaan tähtipelaajien osalta) tuskin yllättää ketään.

      "Nykyajan keskivertotakamies saattaa olla tuuman tai pari entisaikojen keskivertotakamiestä pidempi"

      Ja tässä päästään siihen mitä sanoin. Laitetaan pelaajille tietty "taitotaso" rajaksi ja aletaan laittamaan pituusvaatimusta lisää. Mitä suurempi on pituusvaatimus, sitä vähemmän löytyy rajan yltäviä pelaajia. Hyvin yksinkertaista. Nämä asiat eivät päde yksittäistapauksiin mutta suureen massaan kyllä.

      Ihmisen koordinaatiokyky heikkenee pituuden kasvaessa, joten 185cm vs 190cm tekee suuren eron. Samaten käsienhallinta heikkenee käsien pituuden kasvaessa. Suuressa mittakaavassa molemmat jälleen.

      Poista
    11. "Clippersiä en huippujoukkueeksi laskisi koska pudotuspeleissä ei ole liiemmin tullut menestystä..."

      Clippers on lännen top 4 joukkue, kun kaikki avainpelaajat ovat kunnossa ja samalla koko liigan top 6-7 joukkue, joten pitäisin kyllä huippuna, vaikka ihan loppuun asti pudotuspeleissä ei ollakaan menty.

      "Nuohan ovat täysin sama asia: paikkapuolustus = ei rajoituksia siinä moniko puolustaja puolustaa yhtä pelaajaa."

      No kun ne eivät ole sama asia. Paikassa nimensä mukaan puolustetaan aluetta levittäytymällä puolustusalueelle 3-2, 2-3 tai 4-1 suunnitelman mukaan. Tuplaus on ihan eri asia, koska se ei ole aluepuolustus, vaan ihan normaali "mies miestä vastaan"-puolustus, jossa hetkellisesti yksi vastustaja jätetään aavistuksen verran vapaaksi, kun tuplataan se vastustajan ennakolta vaarallisin hyökkäyspelaaja tämän saadessa pallon sellaiseen paikkaan tai asemaan, että ollaan sovittu, että tuolloin otetaan hänet kahdella ja tehdään heitto vaikeaksi tai pyritään pakottamaan hänet syöttämään pallo pois.

      Poista
    12. "Clippers on lännen top 4 joukkue, kun kaikki avainpelaajat ovat kunnossa ja samalla koko liigan top 6-7 joukkue, joten pitäisin kyllä huippuna, vaikka ihan loppuun asti pudotuspeleissä ei ollakaan menty."

      Tosin pudotuspeleissä vasta aletaan tosissaan mittaamaan tasoa, sama pätee myös NHL:n, siksi en pitäisi (vielä) huippujoukkueena.

      "No kun ne eivät ole sama asia."

      Termistökysymys. Aikaisemmin NBA:ssa (yleisesti hyväksytin termein) oli paikkapuolustus kielletty, nyt se on (yleisesti hyväksytin termein) sallittu.

      Näistä puolustusmuodoista voi toki keksiä loputtomasti eri sovelluksia mutta yleisesti ottaen on kaksi puolustusmuotoa:

      - Puolustusmuoto jossa yhden puolustajan pakko puolustaa yhtä hyökkääjää (tuplaus jne kielletty) voidaan nimetä monella tavalla, vaikka pakollinen miespuolustus tai muuta vastaavaa. NBA itse sanoo asian seuraavasti: Zone defenses outlawed.

      http://www.nba.com/analysis/rules_history.html

      - Mikä tahansa puolustusmuoto joka ei sisällä em. sääntöä on paikkapuolustus.

      Noiden kahden muodon väliin mahtuu loputtomasti erilaisia tapoja puolustaa. Esim vastustajan paras pelaaja otetaan miespuolustuksella, loput 4 puolustajaa pelaavat paikkapuolustusta. Tai 4 puolustajaa ottaa miespuolustuksella vastustajan 4 hyökkääjää ja yksi pelaa puhtaasti paikkaa. Tai kuten Suomen maajoukkueen ottelussa, oliko Suomi-Bulgaria, jossa Suomen heittopeli oli luokatonta. Paikoitellen Suomen vastustaja pelasi tavallaan miesvartiointia jossa annettiin metrejä tilaa kaukoheitoille, paha sanoa oliko paikkapuolustus vai miesvartiointi...

      Poista
    13. "Tosin pudotuspeleissä vasta aletaan tosissaan mittaamaan tasoa..."

      Niin noh...Siellä vaan yksi joukkue lopulta voittaa ja mestaruudesta pääsee taistelemaan kaksi. Clippers on maailman kovimman korisliigan top 6-7 joukkue, jota pidän kuitenkin aika kovana juttuna, vaikka mestaruus puuttuukin vielä.

      "Termistökysymys."

      Sitähän se on, mutta on kuitenkin hyvä pitää mielessä yksi hyvin tärkeä asia: tuplaamisessakin puolustetaan kahdella miestä, ei aluetta. Näin ollen järjen mukaan se ei ole "perinteinen paikkapuolustus", kuten paikkapuolustus usein mielletään, vaan miespuolustus.

      Tulkintoja ja erilaisia määritelmiä on toki melkein niin monta, kuin on tulkitsijaakin, mutta itse kyllä pidän tuplaamista miespuolustuksen yhtenä muotona, koska siinä tosiaan puolustetaan miestä, ei aluetta.

      Poista
    14. "Niin noh...Siellä vaan yksi joukkue lopulta voittaa ja mestaruudesta pääsee taistelemaan kaksi. Clippers on maailman kovimman korisliigan top 6-7 joukkue, jota pidän kuitenkin aika kovana juttuna, vaikka mestaruus puuttuukin vielä."

      Onhan se aika kova mutta jotain silti puuttuu koska mestaruuteen tai edes konferenssifinaaleihin eivät ole päässeet.

      "Sitähän se on, mutta on kuitenkin hyvä pitää mielessä yksi hyvin tärkeä asia: tuplaamisessakin puolustetaan kahdella miestä, ei aluetta. Näin ollen järjen mukaan se ei ole "perinteinen paikkapuolustus", kuten paikkapuolustus usein mielletään, vaan miespuolustus."

      Ymmärrän kyllä mitä haet takaa mutta jos puolustukset jaetaan kahteen kastiin, paikkapuolustus ja miespuolustus, niin tuo on paikkapuolustusta koska yksi puolustaja ei puolusta yhtä hyökkääjää. Aluetta siinä ei pelata mutta toisaalta jätettäessä yksi hyökkääjä vapaaksi muiden puolustajien pitää pelata enemmän aluetta...

      Poista
  2. "Erinomainen kirjoitus jota luki mielellään."

    Sama.Tuli luettua pariin kertaan ja katsottua yllä olevat klipit.En mikään suuri koripallon ystävä tai oikeastaan asiantuntija ole, mutta kovalta kaverilta vaikuttaa.

    "All-Star ottelussa hän pelasi 12 kertaa"

    Nämä ovat aina kovia lukuja lajista riippumatta ja kertovat, että kyseessä on todella ainutlaatuinen kaveri.

    "eikä moni pelaaja edes pelaa varsinaisesti sentteriä vaan kiertää ympäri kenttää."

    Tälläisen huomion näin amatöörin silmin itsekin tehnyt.

    "Pesäpallossa oli aikaisemmin persoonia"

    Tähän pitää vastata oman tiedon perusteella, kun tunnen(kohtullisen hyvin) sellaisen "karpaasin" kuin K.Kuusiniemi.Näyttänyt/kertonut oman uransa varrelta paljon ja hienoja hetkiä ollut tuolloin.Pelasi vieläpä oman "kylän" seurassa.
    Siinä oli kaveri joka osasi kaiken ja oli vielä todella räiskyvä persoona.Lajin ainoita supertähtiä.

    "Harmi sinänsä. Koripallolle on käynyt vähän samoin kuin on käymässä pesäpallolle"

    Tästä saisi todella laajan kirtoituksen aiheen käsittelemään käytännössä koko urheilua.Varsinkin näitä perinteisiä lajeja kuningas jalkapalloa myöden.
    Muutoksen vaiheita (toki aina muutosta tapahtuu) eletään vahvasti ja onkin mielenkiintoista nähdä ja spekuloida miltä valtalajit ja olympialaiset näyttävät esim.2050 luvulla.Jenkkilässä suosituilla lajeilla ei liene jalkapallon ohella taloudellisesti suurta hätää (jopa päinvastoin),mutta suuria muutoksia voi olla edessä.

    Meni vähän ohi aiheen suurin osa kommentista, mutta kuten alussa sanoin en ole mikään asiantuntija koripallon suhteen, mutta kiva näitä kuitenkin on lukea.Jatka vain näidenkin kirjoittelua,vaikka kommenttien määrä jäisikin vähäiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tästä saisi todella laajan kirtoituksen aiheen käsittelemään käytännössä koko urheilua."

      Aika laajasti tätä on tapahtunut käytännössä kaikissa lajeissa. Jossakin vaiheessa joku tajusi että on selvästi helpompaa tehdä ero muihin fysiikassa kuin taidossa. Sitten muut huomasivat saman ja sitten lähti fysiikkataso nousuun. Valitettavasti monessa lajissa tämä tarkoittaa taidon määrän vähentymistä ja tietynlaiset persoonat, "taiteilijasielut", vähenevät väistämättä.

      Poista
  3. Kiitän mitä nöyrimmin ja kohteliaimmin positiivisista kommenteista ja palautteista. Oli mukava kuulla ja lukea, että tällainen vähän erilaisempi kirjoitus ja henkilökuva oli kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatimaton mies "ryysyistä rikkauksiin". Köyhän Nigerian kaduilta, jalkapallon parista, Houstonin yliopistoon, sieltä Houstonin ammattijoukkueeseen ja seuralegendaksi. Koko lajin suureksi legendaksi ja sentterien pelitavan muuttajaksi. Seuraava 23 minuutin dokkari kannattaa katsoa, jos vain vielä yhdelle videolle löydätte aikaa! https://www.youtube.com/watch?v=gU6awbw8dBg

      Poista
    2. Kiitos linkistä. Katson kun ehdin.

      Poista