Tänään on uutisoitu, että Ronaldinho on virallisesti ilmoittanut ammattilaisuransa loppumisesta, mitä jalkapalloon tulee. Muutaman kerran olen mielessäni tätä kirjoitusta valmistellut, kun tämä lopettamisuutinen on kuitenkin ollut tuloillaan jossain vaiheessa jo vuosien ajan, kun kyseessä on kuitenkin pelaaja, joka on syntynyt vuonna 1980 ja yleensä niitä lopettamisuutisia saadaan lueskella, jossain vaiheessa pelaajan ohittaessa sen 35 vuoden ikärajan. Joillain se lopettaminen tulee aiemmin ja joillain myöhemmin noilla kohdilla ikää. Tästä huolimatta olen tässä kohdassa hieman sanaton.
Wikipedia kertoo tilastojen muodossa ja englanniksi tekstinäkin brassitähden urasta ja nuoruudesta, joten en kovin tarkkaa läpikäyntiä ja toistoa ala siitä tekemään. Halukkaat löytävät kyllä tietoa vaikka tuon linkin takaa. Tämän julkaisun kuitenkin aiheesta teen ihan siksi, että kyseessä on ehdottomasti oma tähänastinen kaikkien aikojen suosikkipelaaja ja siksi haluan tällaisen julkaisun laittaa esille.
Suurelle yleisölle, kuin myös toki näin eurooppalaisena myös itselleni, Ronaldinho tuli tutuksi viimeistään MM-kisoissa 2002, jotka pelattiin Japanissa ja Etelä-Koreassa, kuten varmasti muistamme. Nuo kisathan päättyivät Brasilian mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Saksa 2-0. Ronaldo ja Rivaldo olivat hyökkäyksellisesti silloin Brasilian isoimmat ja tunnetuimmat nimet, mutta Ronaldinho, jota myös "pikku-Ronaldoksi" tuolloin joissain piireissä muistaakseni kutsuttiin, nousi viimeistään tietoisuuteen. Monet varmasti muistavat sen upean vaparimaalin Englantia vastaan pudotuspeleissä, kun Ronaldinho yllätti David Seamanin aikalailla "housut kintuissa" lähes puolesta kentästä. Voittomaaliksihan tuo jäi ja yhdeksi MM-kisojen legendasuoritukseksi. Linkin takaa löytyy tuokin, niin ei tarvitse kenenkään pidempään etsiä.
Ronaldinho oli vuotta ennen noita kisoja siirtynyt Gremiosta, jossa hän ammattilaisuransa aloitti, Pariisiin PSG:n riveihin. Pariisilaiset eivät olleet tuolloin lähellekään sillä tasolla kuin nykypäivänä ja esimerkiksi viimeisin mestaruus oli tullut keväällä 1994, kun Ronaldinho 2001 joukkueeseen siirtyi. Pariisissa vierähti kaksi kautta, yksi molemmin puolin MM-kultaa 2002, ja kesällä 2003 tie vei sitten blaugranan riveihin FC Barcelonaan. Siellä brassitähti vietti 5 kautta, jota voidaan ainakin seurajoukkuetasolla pitää hänen menestyksekkäinpänä aikanaan. Silloin Ronaldinho saavutti suurimmat menestyksensä henkilökohtaisella tasolla ja joukkuetasolla myös. Nuo menestykset löytyvät ja ovat nähtävillä esimerkiksi tuon Wikipedia-linkin takana. Omalla kohdalla hienoimpia noista menestyksistä olivat tietenkin hänen henkilökohtaisella tasolla saavuttamansa parhaan pelaajan palkinnot ja FC Barcelonan johdattaminen ensimmäiseen nykymuotoisen UCL:n voittoon.
Sittemmin Barca siirtyi Ronaldinhon aina niin yllättävästä sambafutiksesta Josep Guardiolan valmentamaan järjestelmällisempään tikitakaan, jota ilmensivät kentällä näkyvimmin tietenkin kolmikko Messi-Xavi-Iniesta, jonka varmasti kaikki muistamme. Ronaldinhon matka jatkui Barcasta eteenpäin AC Milaniin, missä meno ei enää sitten ollutkaan enää ihan niin menestyksekästä, vaikka Ronaldinho toki aina silloin tällöin pilkahduksia menneestä esittikin. Kävipä hän Milanin riveissä pelaamassakin Barcaa vastaan ja sai erittäin suuret suosionosoitukset niin faneilta kuin entisiltä pelikavereiltaankin. Milanosta matka vei sitten takaisin Atlantin yli ja uran loppu sujui Brasiliassa ja lyhyellä reissulla Meksikossa.
Ronaldinhon ura absoluuttisella huipulla oli lyhyehkö, mutta sitäkin näyttävämpi ja menestyksekkäämpi. Varsin tyypilliseen brasilialaiseen tapaan hänen lapsuutensa ei ollut mikään helppo tai varakas. Sittemmin Eurooppaan ammattilaiseksi ja isoihin rahoihin käsiksi pääseminen toki helposti altistaa kiusauksille, makealle elämälle ja bilettämiselle. Niin taisi käydä Ronaldinhollekin, joka sitten joudutti matkaa poispäin Barcasta ja uran hiipumista keskimääräistä nopeammin. Se oli ja on tietenkin ikävämpi asia näin suuren fanin kannalta, mutta silti olen kiitollinen siitä, että olen noin hienoa pelaajaa päässyt seuraamaan ja fanittamaan. Mieluummin ne 5 upeaa ja menestyksekästä kautta Barcassa(+toki kaikki muutkin hänen hienot aikansa Euroopassa ja muuallakin), joista on jäänyt muistoihin rutosti hienoja suorituksia, kuin 10+ kautta keskinkertaisuutta! Kovin moni vierasjoukkueen pelaaja ei ole saanut Santiago Bernabeuta nousemaan suosiosta seisaalleen ja taputtamaan, mutta Ronaldinho on siihen pystynyt. Ei voi kuin ihailla näitä videon suorituksia ja olla kiitollinen, että on päässyt todistamaan niitä!
Barcan nykyinen suurin tähti Lionel Messi on jo ehtinyt kommentoimaan uutista ja kiittämään "oppi-isäänsä" ja kuinka tämä helpotti nuoren teini-ikäisen argentiinalaisen elämää tämän tullessa mukaan Barcan edustusjoukkueeseen. Ronaldinho oli silloin maailman paras ja Messi on ollut sitä hänen jälkeensä. Mantteli on kulkeutunut hienosti eteenpäin pukuhuoneen sisällä sukupolvelta toiselle.
Kiitos sinulle Ronaldinho Gaucho kaikista menneistä vuosista, iloista ja suruista. Kiitos, että olit suuri osa teini-ikääni ja varhaisaikuisuuttani. Kiitos siitä satumaisesta illasta alkukesästä 2006, kun olit johdattamassa FC Barcelonaa UCL:n voittoon. Yli kymmenen vuotta vanha ja nuhraantunut fanipaitasi on edelleen oma aarteeni ja kunniapaikalla seinälläni. Olkoot eläkevuotesi iloiset, rauhaisat ja nautinnolliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti